Kirjoittanut Peppi O’Connor

Vuonna 2016 julkaistussa scifielokuvassa Arrival päähenkilöt Louise ja Ian tutustuvat erikoisia kirjoitusmerkkejä käyttävien avaruusolioiden, niin sanottujen ”heptapodien”, lajiin. Elokuva käsittelee virkeällä tavalla sitä, miten käytetty kieli voi vaikuttaa maailmankuvaan. Unenomaista tunnelmaa pyritään myös tekemään realistisemmaksi ammentamalla todellisesta kielitieteestä. Alla pätkä elokuvan dialogista:

Ian: If you immerse yourself into a foreign language you can actually rewire your brain?

Louise: The Sapir-Whorf Hypothesis. It’s the theory that the language you speak determines  how    you think.

Ian: Yeah, affects how you see everything.

Sapirin ja Whorfin hypoteesin mukaan käytetty kieli siis vaikuttaa jollain tasolla siihen, miten näemme, tulkitsemme ja kategorisoimme ympäröivää maailmaa ja tapahtumia. Teoria on monestakin syystä kiistelty, ja siitä on olemassa eriasteisia versioita (pehmeä ja vahva versio). Tässä esitetyssä pehmeässä muodossaan teoria kuitenkin tarjoaa tärkeän näkökulman kielen, kulttuurin ja ajattelun suhteiden tarkasteluun. Voimmeko todella olettaa ymmärtävämme jonkun tapaa ajatella, ellemme tiedä mitään hänen kulttuuristaan tai kielestään?

Tietyssä mielessä muinaisia tekstejä tulisi lähestyä kuin vieraiden avaruusolioiden kulttuuria ja kieltä. Tämä pätee niinkin tutunoloisiin ja länsimaisessa kulttuurissa läpäisevästi vaikuttaneisiin teksteihin kuin Vanhaan testamenttiin (ts. Heprealaiseen Raamattuun). Tämä konkretisoitui minulle erityisesti tehdessäni graduani ja sukeltaessani Numerissa eli Neljännessä Mooseksen kirjassa kuvailtuun aviorikosrituaaliin – niin sanottuun kirovesirituaaliin.

Tekstissä kuvataan, miten aviomiehen mustasukkainen epäilys riittää perusteeksi altistaa vaimo papin suorittamalle rituaalille. Rituaalissa naiselle juotetaan niin sanottua kirovettä ja häntä vaaditaan vannomaan syyttömyyden vala. Vaimoa uhataan sosiaalisen statuksensa, fyysisen hyvinvointinsa ja mahdollisesti myös kohdussaan kasvavan lapsen menettämisellä. Esimerkiksi jakeessa Num. 5:27 sanotaan: ”Jos nainen on tullut saastaiseksi olemalla miehelleen uskoton, kirousta tuottava vesi menee hänen sisuksiinsa ja aiheuttaa hänelle katkeraa tuskaa. Hänen kohtunsa turpoaa, hänen lanteensa kuihtuvat ja hänestä tulee varoittava esimerkki, jota mainiten vannotaan ja kirotaan.” Rituaalin jälkeinen lapsettomuus tai keskenmeno mielletään tällöin painavaksi osoitukseksi naisen syyllisyydestä ja epäkelpoisuudesta.

Vastaavan kaltaisista rituaaleista löytyy melko paljon kirjallisia viitteitä niin Heprealaisen Raamatun sisältä kuin muinaisen Israelin lähikulttuureiltakin (vrt. Hammurabin laki §129, 132, 133b, 143; Keski-assyyrialaiset lait §22, 24; Exod. 32:20; Job 21:20; Jes. 51:17–23; Jer. 25:15, 49:12; Hesek. 23:28–35). Tämä voi viitata siihen, että kyseessä oli suhteellisen suosittu tapa käsitellä normirikkomuksia tai tilanteita, joissa toisen sana oli epäilyksen alla. Erilaisten juomis- ja valarituaalien lisäksi viitataan usein niin sanottuun pyhään jokirituaaliin (the Divine River Ordeal), jossa epäilty – useimmiten nainen – viskataan jokeen syyllisyyden selvittämiseksi ja sen rankaisemiseksi. On myös viitteitä, että normirikkomuksista syytettyjä naisia olisi ollut tapana riisua ja täten julkisesti häpäistä (jaetta Num. 5:18 on tutkittu myös tästä näkökulmasta).

Tässä havainnollistuukin, miten muinaisten tekstien taustalla vaikuttaa monin tavoin meille tutusta poikkeava kulttuuri, jossa esimerkiksi naisten oikeuksilla, lapsettomuudella, avioerolla, lääketieteellä ja uskonnottomuudella oli hyvin erilainen rooli ja merkitys kuin nykypäivän Suomessa. Tällaisten tekstien taustalla vaikuttavaan – tai niitä kirjaimellisesti tulkitsevaan – ajatteluun voi olla vaikea päästä sisälle.

Vanhassa testamentissa käytetty kieli eli Raamatun heprea voi kuitenkin tarjota yhden tulkinta-avaimen. Tekstissä Num. 5:11–31 kuvaillaan toistuvasti, miten ”epäilyksen henki” (rūaḥ kin’â) on tullut aviomiehen ylle (jakeissa Num. 5:14, 5:30). Tällaista ilmaisua ei tule välttämättä ohittaa pelkkänä vertauskuvana, vaan se saattaa heijastella jotain oleellista vallinneesta maailmankuvasta. Esimerkiksi James L. Kugel on argumentoinut, että Heprealaisessa Raamatussa esiintyisi meille vieras ajatus psyykestä ja psyyken läpäisevyydestä. Toisin kuin modernissa länsimaisessa ajattelussa, jossa käsitys itsestä ja mielestä on monesti hyvin suljettu (self inclosed), Heprealaisessa Raamatussa esiintyy toistuvasti ajatus siitä, että mieli on ulkoisille tahoille altis ja avoin. Ulkoiset voimat, kuten Jumala ja pahantahtoiset henget voivat jossain määrin ohjata toimintaa ja ajattelua. Tällöin näkemys oman tiedon ja vastuun rajoista voi olla hyvin erilainen.

Yllättävää kyllä, tällainen mielen kirjaimellisen avoimuuden korostaminen sisältää joitain yhtymäkohtia mm. kognitiotieteessä, psykologiassa ja mielen filosofiassa esiintyneisiin laajennetun kognition tai aktiivisen eksternalismin (Extended Mind/Cognition) ajatuksiin. Tällaisessa lähestymisessä huomioidaan, miten ajattelu ja psyykkiset prosessit eivät tapahdu ainoastaan kallon tai yksilön sisällä. Sen sijaan korostetaan, miten aivot ja ympäristö muodostavat vuorovaikutuksellisen, keskenään riippuvaisen kokonaisuuden, jossa esimerkiksi ulkoiset ärsykkeet, sosiaalisesti jaetut puhe- ja ajattelutavat, kulttuuriset tuotteet ja tekstit voivat toimia oleellisina ajattelun välineinä ja ennakkoehtoina.

Sekä Sapirin ja Whorfin hypoteesi, laajennetun kognition lähestymistavat että Heprealaisen Raamatun tarjoama kulttuurispesifi tekstimateriaali puskevat ottamaan huomioon, miten erilainen kieli, kulttuuriset objektit ja konteksti vaikuttavat ihmisten psyykeen ja ajatteluun.

Samalla on kuitenkin syytä kysyä, onko meillä ihmislajina joitakin ylikulttuurisesti yhdistäviä (psyykkisiä) tekijöitä? Mitä nämä voisivat olla ja miten niiden vaikutus mahdollisesti näkyy tuottamissamme teksteissä ja kulttuurisissa tuotteissa? On siis samanaikaisesti tunnistettava vieraan kulttuurin aito erilaisuus sekä ihmisiä yhdistävä lajityypillisyys. Monipuolisia näkökulmia ja työkaluja hyödyntämällä pääsemme myös ehkä hitusen lähemmäs Heprealaisen Raamatun kirjoittajia, joiden ei – ainakaan toistaiseksi – ole syytä olettaa olleen avaruusolioita.

Peppi O’Connor

***
Kirjallisuus:

Lucy, John A. (2015). Sapir-Whorf Hypothesis. International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences (Second Edition). Oxford: Elsevier. https://doi.org/10.1016/B978-0-08-097086-8.52017-0

Rowlands, M. (2009), The Extended Mind. Zygon, 44: 628–641. DOI:10.1111/j.1467-9744.2009.01021.x

Pro gradu ”Väärinteon esille tuomiseksi”: Numerin 5:11–31 tarkastelua kognitiivisten rituaaliteorioiden keinoin, on luettavissa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/270321