Kirjoittanut: Anne Riutta
Kärsimyksen ongelma vei minut lopulta uuden eteen. En enää tyytynyt perinteisiin kristinuskon teodikeoihin pahuuden ongelman selittämiseksi. Erityisesti minua piinasi eläinten kokema täysin tarkoitukseton kärsimys. Jos on olemassa hyvä ja rakastava Jumala, joka on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, niin miksi hän ei auta viattomia eläimiä, jotka kuolevat ilmastomuutoksen aiheuttamissa metsäpaloissa ilman mitään ”suuremman hyvän” perustetta.
Vai eikö Jumala välitä eläimistä?
Raamattu asettaa ihmiset ja muut eläimet varsin eriarvoiseen asemaan. Ihmiselle annettiin tehtävä hallita muuta luomakuntaa, mutta hallinnan tulisi heijastaa Jumalan ominaisuuksia. Nykytiede haastaa yhä vahvemmin jyrkän dualismin ihmisten ja eläinten välillä. Eläimissä on havaittu ominaisuuksia, joita on pidetty vain ihmisille kuuluvina: empatiakykyä, vastavuoroista auttamista ja oikeudenmukaisuuden oppimista. Lajisorto on kestämätöntä, räikeimmillään sitä harjoitetaan eläinten tehotuotannossa.