Kasvissyönti ja teollinen ruokatuotanto: mikä on eettisesti kestävä valinta?

Kirjoittanut: Jussi Mantere

Lihansyönti on helppoa, edullista ja sen välttäminen arjessa vaatii vaivannäköä. Ruoan tuotantoketjut ovat globalisoituneet ja teollistuneet – lihatuotteita on saatavilla edullisesti ja kaikkialta. Tästä huolimatta kiinnostus kasvisruokavalioon on Suomessakin kasvanut: esimerkiksi Euroopassa noin 5% väestöstä noudatti vuonna 2018 kasvisruokavaliota saksalaisen Statista -tilastopalvelun mukaan.

Miksi ihminen valitsee kasvisdieetin? Mahdollisia syitä on helppo tunnistaa: esimerkiksi terveys, ympäristönsuojelu ja eläinten oikeudet. Nämä samat motiivit tunnistettiin myös UC Davis -yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitettiin motivaatioita kasvissyönnille. Tutkimuksen mukaan yleisin syy oli oma terveys, mutta eettiset syyt korreloivat kasvissyönnin vakaumuksellisuuden kanssa.

Vakaumuksellisessa kasvissyönnissä voi usein tunnistaa joitakin uskonnollisuuden piirteitä. Mutta miten muu uskonnollinen vakaumus tukee ruokavalion valintaa? Miten minun pitäisi uskonnollisen vakaumuksen näkökulmasta suhtautua lihaan?

UC Davisin tutkijat havaitsivat, että kuuluminen uskonnolliseen yhteisöön korreloi eläinten oikeuksien korostumista kasvissyönnin motivaationa. Ruoalla ja ruokailulla onkin aina ollut keskeinen rooli uskonnoissa.

Tukevatko uskonnot siis kasvissyöntiä eläinten suojelemisen vuoksi?

Maailman suurissa uskonnoissa ruokaan on aina liittynyt sääntöjä ja uskomuksia. Juutalaisilla ja muslimeilla on omat määräyksensä ruoan puhtaudesta ja siitä mitä saa ja ei saa syödä. Hindulaiset ja buddhalaiset uskovat kärsimyksen ja väkivallan minimointiin ja pyrkivät siihen myös ruokavalinnoillaan.

Uskonnontutkija Brianne Donaldson on tutkinut kasvissyönnin uskonnollisia perusteita niin historiallisesti kuin nykypäivän näkökulmasta. Hänen mukaansa useissa uskonnoissa on kasvissyöntiä tukevia elementtejä. Historiallisesti katsottuna nämä elementit eivät kuitenkaan perustu eläinten elämän arvoon, vaan pikemminkin siihen, että tietynlaisen ruoan katsotaan olevan epäpuhdasta ja näin ollen syöjälleen pahasta (näin esimerkiksi juutalaisuudessa) tai toisaalta aiheuttavan niin paljon kärsimystä, että syöjä riskeeraa jälleensyntymän huonompiin oloihin (kuten Intian uskonnoissa voidaan ajatella). Ajatus siitä, että eläimillä on oikeus olla tulematta syödyksi ja elää hyvää elämää, on uskontojen näkökulmasta uusi. Kasvissyöntiä ei voida perustella uskontojen perinteisillä säännöillä, mutta kun vanhoja oppeja on purettu ja niiden taustalla olevia ajatusmalleja tutkittu uudelleen, on useista uskonnoista löydettävissä perusteita eläinten sielunelämälle ja niiden elämän arvokkuudelle.

Tehomaataloutta vastustavassa järjestössä vaikuttava Joyce D’Silva perustelee vakuuttavasti sitä, että uskontoperinteiden näkökulmasta eläinten hyvinvointi on aina ollut tärkeää. Merkittäväksi eettiseksi kysymykseksi tämä on muodostunut kuitenkin vasta viimeisen vuosisadan aikana, kun tehotuotanto on muuttanut suhteemme eläimiin yhteiselosta teolliseen tuotantoon perustuvaksi.

Mielestäni alkuperäistä kysymystäni suhteesta lihaan pitääkin laajentaa: kuinka uskontoperinteissä jopa historiallisessa näkökulmassa mukana oleva tasapaino luonnon kanssa ja myötätunto elämää kohtaan voi toteutua nykyisessä teollisessa ruokatuotannossa?

Olen tätä tekstiä kirjoittaessani käynyt itseni kanssa Jaakobin painia siitä, miten itse kulutan ruokaa. Olen todennut, että lihaton ruokavalio olisi monella tavoin järkevä ja oikea valinta. Kuitenkin vielä sitäkin tärkeämpää on pyrkiä ruokavalinnoilla edistämään luonnon ekologista tasapainoa ja eläinten ”ihmisarvoista” elämää. Joidenkin näkemysten mukaan täydellinen lihasta ja lihatuotannosta luopuminen saattaisi jopa tuoda mukanaan uusia ekologisia haasteita.

Robert White ja Mary Hall vertailivat tutkimuksessaan Yhdysvaltojen nykyisen maatalouden ympäristö- ja ravitsemusvaikutuksia sellaiseen kuvitteelliseen tilanteeseen, missä eläintuotanto olisi poistettu kokonaan. Tämä vähentäisi kasvihuonepäästöjä, mutta ei kuitenkaan merkittävästi. Yhdeksi syyksi tutkijat esittävät arvion siitä, että pelkkään kasvituotantoon perustuva ruokavalio täyttäisi sekaruokavalioa huonommin Yhdysvaltain väestön ravintoainetarpeet. He katsovat pelkkään kasvistuotantoon siirtymisen johtavan suhteessa liian energiapitoiseen ravintoon ja vaativan selvästi suuremman määrän raaka-aineita. Lisäksi lisääntynyt kasvituotanto vaatisi myös enemmän lannoitteita, joiden synteettinen valmistus lisääntyisi merkittävästi eläinten tuottaman lannoitteen kadotessa.

Whiten ja Hallin tutkimus ei tarjoa tyhjentävää ratkaisua ekologisesti kestävän ruokavalion valintaan. Se kuitenkin antaa viitteitä siihen, että aihe on monimutkainen ja on tärkeää tutkia niin kasvissyönnin kuin muidenkin ruokavalintojen ei-toivottuja vaikutuksia niin eettiseltä kuin ekologiselta näkökulmalta. Asiaan paneuduttuani oma valintani on, että en luovu lihasta kokonaan. Otan vastaan riistaa, villikalaa tai eettisesti tuotettua lihaa ja kieltäydyn antibiooteilla pumpatusta tehdastuotetusta broilerista. Tämä on mielestäni eettisesti perustellumpi ratkaisu kuin kieltäytyä kaikesta lihasta ja syödä Perusta kuljetettua parsaa tai espanjalaisia kasvishuonevihanneksia. Näin toimien pyrin tasapainottamaan eläinten elämän kunnioitusta ja maapallon ekologista tasapainoa.

Jussi Mantere

Kurssi: Ruoka, uskonto ja elämänkatsomus (Avoin yliopisto)

Kirjallisuutta

Statista: Share of respondents who indicate they follow a vegetarian diet in selected countries in Europe in 2018, by country. (viitattu 29.11.2021)

Capritto, Amanda (2019): The top 6 reasons people go vegan, explained. (viitattu 29.11.2021)

White, Robin R. ja Hall, Mary Beth (2017): Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture. Proceedings of the National Academy of Sciences Nov 2017, 114 (48) E10301-E10308  (viitattu 30.11.2021)

Hopwood CJ, Bleidorn W, Schwaba T, Chen S (2020): Health, environmental, and animal rights motives for vegetarian eating. PLoS ONE 15(4): e0230609. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0230609

Donaldson, Brianne (2016): From Ancient Vegetarianism to Contemporary Advocacy: When Religious Folks Decide that Animals Are No Longer Edible, Religious Studies and Theology 35.2, 37-57.

D’Silva, Joyce (2015): Religion and Factory Farming. A briefing by Compassion in World Farming