Uskontoa lautasella

Kirjoittanut: Emilia Lehto

Tervetuloa kansainvälisen koulumme ruokalaan! Ruokajonossa ekaluokkalainen julistaa, että kaikkien täytyy syödä täydessä hiljaisuudessa, sillä se on Allahin tahto. Linjastolla vilkuillaan, huomaakohan viereisen linjaston toinen muslimioppilas, jos syön salaa muutaman haram- kananugetin? Pöydässä rukoillaan kristillistä ruokarukousta, sillä äiti on kehottanut olemaan aina valppaana taivaan pasuunoiden varalta. Eräs kyselee, onko perunamuusissa porsasta ja seuraava ihmettelee, voiko olla hyvä ihminen, vaikka ei noudata kasvisruokavaliota. Naapuriluokan opettajaa taas suorastaan iljettää, jos oppilas syö kaverilta jääneen leivän puolikkaan – hinduna sylki on tabu. Nämä kohtaukset kertovat siitä, kuinka tavanomaisessa ja arkipäiväisessä kouluruokailussa on mukana uskoa, pyhää ja erityistä, vaikka sitä ei heti huomaisikaan.

Tarkkailemalla ruokailijoita pääsemme seuraamaan heidän ruokatapojaan, rituaalejaan ja uskontoaan. Graham Harveyn mukaan voimme oppia uskonnoista sekä uskonnon luonteesta tarkastelemalla sitä, mitä syödään ja kenen kanssa. Oppilaan kodin uskontokasvatuksesta ja maailmankatsomuksesta voi päätellä jotain jo sen perusteella, mitä hän valitsee lautaselleen linjastolta. Ruokaseuraa saa koulussa harvoin valita, mutta kohdalle sattunut seura voi vaikuttaa siihen, kuinka tiukasti oman uskonnon ruokasääntöjä noudatetaan. Muslimioppilaalle porsaan liha on vahva tabu. Kielletty ruokalaji päätyy harvoin lautaselle, mutta väärin teurastettua kanaa saattavat lapset välillä syödä – ainakin jos vanhempien ja muihin yhteisöön kuuluvien silmä välttää.

Yhdessä syöminen ja yhteisten ruokatapojen noudattaminen lisäävät yhteenkuuluvuudentunnetta ja toimivat tapana kuulua joukkoon. Monet uskontojen tekstit tai pyhät kirjat kehottavatkin ruokailemaan samaan uskovien kanssa. Samanmielisten kanssa syöminen myös tukee ruokatapojen noudattamista, sillä syöjät tavallaan valvovat toinen toisiaan. Kouluruokailussa voikin nähdä kaksi toisiaan vastaan vetävää voimaa, jossa samalla rakennetaan siltaa yli kulttuuristen ja uskonnollisten erojen sekä tehdään eroa erilaisten maailmankatsomusten välille esimerkiksi muodostamalla erilliset jonot makkarakastikkeelle ja linssimuhennokselle. Rajusti yleistäen voidaan sanoa, että toiseen jonoon jaetaan kristityt ja ateistit sekä toiseen muslimit, hindut, buddhalaiset ja kasvissyöjät. Jälleen kasvissyönti rinnastuu uskonnoksi arjen käytännöissä.

Lue loppuun

Avoin ja relationaalinen teologia motivoi kasvissyöntiin ja aktivismiin, joka edistää koko luomakunnan hyvinvointia

Kirjoittanut: Anne Riutta

Kärsimyksen ongelma vei minut lopulta uuden eteen. En enää tyytynyt perinteisiin kristinuskon teodikeoihin pahuuden ongelman selittämiseksi. Erityisesti minua piinasi eläinten kokema täysin tarkoitukseton kärsimys. Jos on olemassa hyvä ja rakastava Jumala, joka on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, niin miksi hän ei auta viattomia eläimiä, jotka kuolevat ilmastomuutoksen aiheuttamissa metsäpaloissa ilman mitään ”suuremman hyvän” perustetta.

Vai eikö Jumala välitä eläimistä?

Raamattu asettaa ihmiset ja muut eläimet varsin eriarvoiseen asemaan. Ihmiselle annettiin tehtävä hallita muuta luomakuntaa, mutta hallinnan tulisi heijastaa Jumalan ominaisuuksia. Nykytiede haastaa yhä vahvemmin jyrkän dualismin ihmisten ja eläinten välillä. Eläimissä on havaittu ominaisuuksia, joita on pidetty vain ihmisille kuuluvina: empatiakykyä, vastavuoroista auttamista ja oikeudenmukaisuuden oppimista. Lajisorto on kestämätöntä, räikeimmillään sitä harjoitetaan eläinten tehotuotannossa.

Lue loppuun

Kasvissyönti ja teollinen ruokatuotanto: mikä on eettisesti kestävä valinta?

Kirjoittanut: Jussi Mantere

Lihansyönti on helppoa, edullista ja sen välttäminen arjessa vaatii vaivannäköä. Ruoan tuotantoketjut ovat globalisoituneet ja teollistuneet – lihatuotteita on saatavilla edullisesti ja kaikkialta. Tästä huolimatta kiinnostus kasvisruokavalioon on Suomessakin kasvanut: esimerkiksi Euroopassa noin 5% väestöstä noudatti vuonna 2018 kasvisruokavaliota saksalaisen Statista -tilastopalvelun mukaan.

Miksi ihminen valitsee kasvisdieetin? Mahdollisia syitä on helppo tunnistaa: esimerkiksi terveys, ympäristönsuojelu ja eläinten oikeudet. Nämä samat motiivit tunnistettiin myös UC Davis -yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitettiin motivaatioita kasvissyönnille. Tutkimuksen mukaan yleisin syy oli oma terveys, mutta eettiset syyt korreloivat kasvissyönnin vakaumuksellisuuden kanssa.

Vakaumuksellisessa kasvissyönnissä voi usein tunnistaa joitakin uskonnollisuuden piirteitä. Mutta miten muu uskonnollinen vakaumus tukee ruokavalion valintaa? Miten minun pitäisi uskonnollisen vakaumuksen näkökulmasta suhtautua lihaan?

Lue loppuun