Lumisia hasardeja

Kuva 1. Kumpulan alueella sijaitsevien kohteiden koettu turvallisuus. Interpoloin tutkimuspisteet siten, että punaisella näkyy turvattomimmiksi koetut alueet, ja sinisellä taas turvallisimmiksi koetut alueet. Lähde: kurssilaisten itse keräämä data Epicollect5 –sovelluksen avulla. 

Kuudennella kurssikerralla käyttelimme mobiililaitteeseen ladattavaa Epicollect5-sovellusta. Sitä voi hyödyntää kätevästi pistemuotoisen datan keruussa ja datan siirrossa kartalle. Sää suosi mukavasti, ja vietin maastossa 45 minuuttia yhdessä talven kovimmista lumimyräköistä keräten viihtyvyyteen ja turvallisuuteen liittyvää tietoa kohteista, sekä niiden koordinaattitietoja. Sovellus oli varsin simppeli ja toimiva. Tunnilla kävimme yhteisen purun merkeissä opettajajohtoisesti eri ryhmien pisteet läpi kartalta. Kartan taustakartan voi vaihtaa myös satelliittikuvaksi tai vaikkapa Open Street Map -kartaksi, jolloin kohteet näkyvät. Havainnollistavaa ja kätevää! Aion varmasti hyödyntää kyseistä applikaatiota tulevaisuudessa pitämilläni mantsan tai miksei biologiankin tunneilla – mielellään vähintäänkin yhtä miellyttävän säätilan vallitessa. 

Siirsimme vielä CSV-muotoisen keräämämme aineiston QGISin taustakartan pisteiksi ja harjoittelimme pisteiden välin interpolointia interpolointityökalulla valitsemalla interpoloitavaksi muuttujaksi alueen turvallisuuden asteikolla 1-5. Näin saa jatkuvan pinnan, joka kattaa koko tutkimusalueen (kuva 1). Punaisella näkyy tässä turvattomimmiksi koetut alueet ja sinisellä turvallisimmiksi koetut alueet. Punaisen ja sinisen välille jäävät oranssi, keltainen ja vihreä. 

Lopputunnista on taas itsenäistehtävien aika hasardien parissa. Tavoitteena oli tuottaa materiaaleja, joita voisin opettajana käyttää tuntiopetuksessa. Ideana oli havainnollistaa muutamilla kartoilla jonkin hasardin sijoittumista. Lähestymistavan sai päättää vapaasti. Kiva idea! Päädyin kuvaamaan maanjäristyksiä pistemuotoisen datan pohjalta. 

 

Kuva 2. Pienet, 2,5-3 magnitudin havainnoidut maanjäristykset vuosien 2020-2022 aikana. Lähde: USGS (2022).

 

Kuva 3. Keskisuuret 4-5 magnitudin maanjäristykset vuosien 2021-2022 aikana. Lähde: USGS.

 

Kuva 4. Hyvin voimakkaat, 6-9 magnitudin maanjäristykset vuosien 1900-2022 aikana. Lähde: USGS.

Suodatin USGS:n sivuilta eri vuosien aikana sattuneita eri magnitudien suuruisia maanjäristyksiä. Tarkoituksenani oli havainnollistaa karttakuvin, että suurin osa suuremman kokoluokan järistyksistä sattuu nimenomaan litosfäärilaattojen reuna-alueilla, kun taas pienempiä sattuu satunnaisesti muuallakin. Tarkoitus on opettaa myös lähdekritiikkiä: suurin osa pikku järistyksistä oli paikannettu USA:n ja Kanadan alueelle, kas kummaa. Onkohan sillä mitään yhteyttä, että datan kerääjä sattuu olemaan USA:n geologinen tutkimuslaitos, jolla on varmasti tarkimmat järistyksiä mittaavat seismiset sensorit omalla maan kamarallaan.

Ulkomailla sattuvista pienistä, tuhoa aiheuttamattomista järistyksistä taas harvemmin raportoidaan. Tässä on siis tilastovirhe: pienen magnitudin järistykset ovat yleisempiä kuin suuret, mutta silti niitä näkyy aineistoissa näitä vähemmän (vrt. kuvat 2, 3 ja 4). Huomioi myös, että kuvassa näkyvät kaikista pienimmät järistykset on vielä havainnoitu 2 vuoden ajanjaksolta, kun taas keskisuuret vain vuoden jaksolta, mikä vielä vahvistaa tilastovirheen kontrastia. Tämä siksi, että keskisuuria järistyksiä oli tilastoitu niin paljon, että jouduin typistämään havaintojakson kestoa, jotta datamäärä säilyisi alle 20 000, jolloin koneen kapasiteetti vielä riitti datan lataamiseen.

Voimakkaimpia ja eniten tuhoa aiheuttavia, 6-9 magnitudin järistyksiä, taas sattuu kaikista harvinaisimpina. Keräsin karttaan (kuva 4) tällaiset järistykset 122 vuoden ajalta, ja niitä on silmämääräisesti arvioiden saman verran kuin 4-5 magnitudin järistyksiä yhden vuoden aikana. Käytetyt eri aikaskaalat opettavat oppilaille samalla tärkeitä aineistojen tulkintataitoja ja oman päättelykyvyn vahvistamista. Huomion arvoista on myös se, että nämä keskisuuren ja suuren luokan järistykset sattuvat täysin samoilla alueilla litosfäärilaattojen reunamilla. 

Mielestäni kartat ovat melko havainnollistavia ja voisivat toimia opetuksen tukena nimen omaan siinä, että oppilaat itse saisivat ensiksi pienryhmissä pohtia, mitä huomioita näiden kolmen kartan pohjalta voisi esittää maanjäristyksistä, ja sen jälkeen käytäisiin yhdessä vastaukset läpi. Toisessa maanjäristyskartassa (Kuva 3) on pieni huolimattomuusvirhe: legendaan on jäänyt selitteeksi kyseisten järistysten magnitudiasteikko ja vuosiluvut, kun sen sijaan pitäisi lukea “maanjäristys”. Tämän toki korjaisin ennen karttojen opetusmateriaalina käyttöä.

Näillä kartoilla (kuvat 2,3 ja 4) voisi lisäksi opettaa laattatektoniikkaa sekä siihen liittyviä termejä kuten keskiselänteet, alityönnön, syvänmeren haudat, vulkaaniset saariryhmät (erityisesti Tyynenmeren tulirenkaan) sekä poimuvuoristot. Samoin maankuoren rakennetta voitaisiin samalla käydä läpi ja pohjustaa samalla hieman jo seuraavan tunnin aihetta, tulivuoritoimintaa. Oheisen linkin takaa löytyy opetuskäyttöönkin erittäin havainnollistavia kuvia laattatektoniikasta https://www.geologia.fi/2018/05/20/laattatektoniikka/ . 

Ali esittää myös blogissaan hyvän huomion, että maanjäristysten opetuksen yhteydessä on hyvä huomauttaa kiinnostavana ja oppilaiden omaa elämää lähemmäs tulevana lisätietona, että näitä sattuu myös Pohjoismaissa, Suomessakin. Suomenkin alueella esiintyy ajoittain heikkoja maanjäristyksiä, jotka johtuvat nimen omaan pääsääntöisesti jääkauden jälkeisestä maankohoamisesta, eivätkä laattatektoniikasta.

Lähteet:

Geologia.fi (2020). https://www.geologia.fi/2018/05/20/laattatektoniikka/. Luettu 24.2.2022.

USGS (2022). https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/. Luettu 20.2.2022.

Ylikoski, Ali (2022). Alin geoinformatiikkablogi. https://blogs.helsinki.fi/alingeoinformatiikka/. Luettu 24.2.2022.