Hei vaan kaikille, ja tervetuloa blogini ihmeelliseen maailmaan. Sinähän olet mitä todennäköisimmin joku kurssikavereistani, mutta mikäli oletkin joku eksyksissä oleva ulkopuolinen, niin kerrottakoon että tämä blogi on käytännössä julkinen oppimispäiväkirja Helsingin yliopiston Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia –kurssille. Olet joka tapauksessa tervetullut.
Kurssin alkajaisiksi opeteltiin paikkatiedon peruskäsitteitä sekä MapInfo-paikkatieto-ohjelman käyttöä. Ja päästiinpä jopa ensimmäisen oman, tosin vielä kovin yksinkertaisen, teemakartan tekemiseen.
Itselleni entuudestaan tuntematon MapInfo ei ole aloittelevalle käyttäjälle ihan helpoimmasta päästä. Paikkatieto-ohjelman pyörittämiseen tarvitaan monta eri tiedostoa eri tiedostomuotoineen, ja tässä vaiheessa tuottaisi itselleni melkoisia hankaluuksia selittää esim. mikä on ”Workspace” (.wor) tai ”Table” (.tab). Nämä asiat epäilemättä selkiytyvät kurssin mittaan. Rasteri- ja vektoridatan ero on tuttu aiemmilta kursseilta, ja paikkatiedon perusperiaate vaikutti pääosin aika selkeältä.
Saimme materiaaliksi kartan Suomen kunnista ja niihin liittyviä perustietoja. Päätin luoda ensimmäiseksi työkseni koropleettikartan eri kuntien ruotsinkielisten osuudesta. Aloitin koko Suomen tasolta, joka kuitenkin osoittautui karttana aika mitäänsanomattomaksi, sillä materiaali oli hyvin vinoutunut – suuressa osassa maata kun ei asu käytännössä lainkaan ruotsinkielisiä. Tämän oli myös Suvi Huovelin pannut merkille omassa blogikirjoituksessaan; ”Kuten kartaltakin näkyy, ruotsinkieliset keskittyvät hyvin vahvasti tietyille seuduille ja tiettyihin kunttiin (sic). Toisaalta hyvin suuressa osassa Suomea ruotsinkielisiä on alle 2 prosenttia asukkaista” (Huovelin 2011). Sain selville miten aineistoa voidaan karsia, jonka avulla voidaan tarkastella koko Suomen sijasta esim. pelkästään yhtä maakuntaa. Päätin ottaa tarkasteluun Uudenmaan maakunnan, jossa tiesin ruotsinkielisten olevan tasaisemmin jakaantuneita. Tämä osoittautui histogrammia pällisteltyäni oikeaksi ratkaisuksi (histogrammia en valitettavasti älynnyt tallentaa). Uudellamaallakin on toki kuntia joissa ei käytännössä asu lainkaan ruotsinkielisiä, mutta suuressa osassa on sentään jonkinlainen kanta.
Värimaailmaksi valitsin sini-keltaisen, jossa keltainen väri merkitsee ruotsinkielisten suurta osuutta. Luokkajaoksi valitsin luonnollisen luokkajaon, jolloin luokkajako perustuu aineistossa oleviin luontaisiin homogeenisiin ryhmittymiin. Haittana on ehkä se, että luokat eivät ole yhtä suuria – oman karttani suurimmassa luokassa on yli neljä kertaa enemmän kuntia kuin pienimmässä. MapInfon automaattisesti laskemissa ryhmissä on myös oudohkot, desimaaleja sisältävät luokkarajat. Kartasta tuli sinällään hienon näköinen, mutta sen perusteella on mahdotonta vastata esim. kysymykseen ”kuinka monessa Uudenmaan kunnassa on ruotsinkielinen enemmistö?”. Tiedämme vain sen että kahdessa kunnassa on varmuudella ruotsinkielinen enemmistö, ja että 7 muussa kunnassa on 30.4-55.9% ruotsinkielisiä. Näin jälkikäteen olisi ehkä ollut luontevampaa asettaa omat, luonnollisiin luokkiin perustuvat tasalukuihin pyöristetyt luokkavälit. Niin tai näin, tässä viikon luomukseni.
Lähteet:
Huovelin, S. (2011). Pakki päälle ja menoksi! (1.9.2011 [sic])
https://blogs.helsinki.fi/suvihuov/ Luettu 13.2.2017.