Ensimmäisessä artikkelitehtävässä on teemana kahden päällekkäisen muuttujan teemakartat. Anna Leonoviczin artikkelissa Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship kerrotaan kuinka kahden muuttujan koropleettikartoilla on aiemmin ollut kyseenalainen maine. Leonovicz ottaa esimerkiksi takavuosien Yhdysvaltojen väestönlaskentatilastot. Niissä käytettiin 4×4 muuttujan karttoja, eli alueita oli yhteensä 16. Molempien muuttujien pienin arvo oli keltaisella, ja joillakin oli hankala hahmottaa esim. vihreää väriä sinisen ja keltaisen yhdistelmäksi. Värien lukumäärä ja värityksen epäloogisuus saivat lukijat pitämään niitä sekavina ja hankalina. Leonovicz tutki tieteellisen kokeen avulla josko kahden muuttujan koropleettikarttoja saadaan helpommin ymmärrettäviksi paremman suunnittelun avulla, eli loogisemman värityksen ja harvemman luokan avulla.
Kokeessa haastateltiin 138 maantieteen opiskelijaa Varsovan ja Vilnan yliopistoista, jotka saivat tehtäväksi verrata kahta saman aineiston pohjalta tehtyä karttaesitystä toisiinsa; kahden muuttujan päällekkäistä koropleettikarttaa, ja kaksi erillistä yhden muuttujan koropleettikarttaa. Kahden muuttujan päällekkäisestä koropleettikartasta oli havaintojen mukaan helpompi havaita kahden muuttujan välisen spatiaalisen korrelaation, mutta hankalampi tulkita yksittäisten muuttujien esiintymisiä. Havainnot siis vahvistivat jossain määrin mielikuvaa kahden muuttujan päällekkäisten koropleettikarttojen heikosta luettavuudesta, mutta hyvällä suunnittelulla niillä on artikkelin mukaan käyttöarvoa mikäli kartalla halutaan osoittaa spatiaalista yhteyksiä. Tällöin luokkien määrä kannattaa olla maksimissaan 9, eli molemmilla muuttujilla saisi korkeintaan olla kolme tasoa.
Se että tutkimuksessa haastateltiin maantieteen opiskelijoita, olkoonkin ensimmäisen vuosikurssin, jättää pienen kysymysmerkin havaintojen ylle. Kirjoittajan mukaan opiskelijat eivät vielä olleet ehtineet tutustua eri kartografisiin esitystapoihin. Uskaltaisin vaan väittää että maantieteen opiskelijoiksi päätyneet ovat huomattavasti tavallista kansaa kartanlukutaitoisempia. Kuka nyt maantiedettä haluaisi tai edes voisi mennä opiskelemaan jos kartat olisivat täysin vieras käsite? Sikäli tutkimuksen havaintoja ei ehkä voida yleistää koko kansaa koskeviksi. Kartan kohdeyleisö määrittää mielestäni paremmin kahden muuttujan koropleettikarttojen käyttöarvon. Itse välttäisin kyseistä karttamuotoa jos yleisössä saattaa esiintyä puutteellista kartanlukutaitoa, ellei muuttujien välinen korrelaatio olisi poikkeuksellisen selkeä. Ovat ne kuitenkin niin hankalia satunnaiselle lukijalle. Lisäksi varsinkin värisokeille ne voivat olla hyvinkin ikäviä.
Yksi koropleettikarttojen suurimmista ongelmista, joka vielä korostuu silloin kun käsitellään kahta päällekkäistä muuttujaa, on tämä asia:
Sama väri siis saattaa näkyä kartassa aivan eri näköisenä eri puolilla riippuen siitä mitkä värit sitä ympäröivät. Ainakin omalta kohdaltani päällekkäisten muuttujien koropleettikarttoja pähkäillessä legendaa tarvitaan normaalia enemmän, sillä väriluokkia on niin monta eikä kaikkia nyanssieroja ole helppo päätellä pelkän kartan perusteella. Päällekkäisten koropleettikarttojen legendan pitääkin olla monipuolisempi kuin yksinkertaisen koropleettikartan. Se on itse asiassa enemmänkin matriisi sisältäen kaksi ulottuvuutta. Legendan on hyvä sisältää myös luokkien lukumäärät. Tieto siitä sisältääkö kartta 1 vai 10 kyseisen väristä aluetta helpottaa tulkintaa huomattavasti.
MapInfossa en ole tähän mennessä nähnyt mahdollisuutta luoda tämän kaltaisia kahden muuttujan väri-koropleettikarttoja, jossa siis molempia muuttujia kuvaa eri värit ja muuttujien yhteyttä eri värisävyt. Päällekkäisiä koropleettikarttoja voi toki luoda, mutta silloin toista muuttujaa kuvaa mustavalkoinen rasterikuvio värin sijaan. Rasterikuvio voi koostua esim. mustista pisteistä, joita esiintyy tiheämmin kun muuttuja kasvaa. Tämä tietysti rajoittaa teemakartantekijän vaihtoehtoja – hän ei välttämättä voi luoda juuri haluamansa näköistä teemakarttaa, vaan hänen on käytettävä sitä tapaa johon käyttämänsä ohjelmisto kykenee (tai vaihtaa ohjelmistoa jos tarve saada juuri oikeanlainen kartta on hyvin tärkeä). Mitä MapInfoon ja sen ominaisuuksiin tulee, niin kyseinen rajoitus ei välttämättä haittaa. Omasta mielestäni kahden muuttujan koropleettikartta, jossa päällekkäin ovat värit ja rasterikuviot, on jopa selkeämpi kuin kahden värin kartta. Eniten omaa mieltä miellyttää teemakartta, jossa koropleettien päällä on esim. erikokoisia symboleja tai diagrammeja. Niissä voidaan helposti keskittyä vain jompaankumpaan muuttujaan, ja samalla yhteydetkin korostuvat. Nämä kartat ovat myös helpompia saada värisokeille soveltuviksi.