Kolmannen kurssikerralla harjoiteltiin ulkopuolisen datan syöttämistä MapInfoon teemakarttojen avuksi. Itse luennolla käsiteltiin Afrikkaa. Aluksi tuotiin Excel-pohjaisia tilastoja Afrikan maiden internetin ja Facebookin käytöstä, joiden avulla tarkasteltiin valtioiden Internet- ja Facebook-läpäisyä, eli käyttäjiä per 100 asukasta.
Tiedot olivat kiinnostavia, vaikka tilastot eivät vaikuttaneet kovinkaan luotettavilta. Arvot näyttivät hyvin karkeilta arvioilta. Esim. Algeriassa on niiden mukaan 15 miljoonaa netin käyttäjää joista joka ikinen käyttää Facebookia. Toisaalta Sudanissa on 10 886 813 netin käyttäjää joista yksikään ei käytä Facebookia.
Afrikasta tehtiin myös toinen kartta jossa vertailtiin viimeaikaisia konfliktipaikkoja sekä timantti- ja öljyesiintymiä. Kartalla oli selvästi havaittavissa jonkin tasoinen yhteys näiden välillä, joka tietenkin on aivan loogista. Köyhässä maanosassa timantti- ja öljykentät ovat suunnaton rikkaus, ja arvokkaiden resurssien hallinta on hyvin perinteinen konfliktien syy.
Tilastoissa on saatavilla myös kaivosten ja kenttien löytämisvuodet, aloitusvuodet sekä tuottavuusluokittelut. Näiden tietojen perusteella voi tehdä vielä tarkempia analyysejä. Voidaan esim. katsoa kuinka konfliktialtis alue on ollut ennen luonnonvaran löytämistä, miten luonnonvaran löytäminen ja hyödyntäminen vaikuttaa konfliktien syntymiseen, tarkistaa aiheuttaako öljy- tai timanttilöydöt enemmän konflikteja, ja kuinka suuri merkittävyys tuottavuudella lopulta on konfliktien syntyyn.
Teemakartan luominen
Kurssikerran itsenäistehtävänä oli luoda teemakartta Suomen vesistöjen valuma-alueiden tulvaindekseistä sekä niiden järvisyysprosenteista, ja pohdiskella niiden yhteyttä toisiinsa. Kurssiharjoituksilta tutuksi tullutta tiedon syöttämistä toisesta ohjelmasta MapInfoon sai myös soveltaa teemakarttaa luodessa, sillä tämä oli ensimmäinen itsenäistehtävä jossa kaikki tieto ei ollut annettu valmiiksi kultatarjottimella MapInfo-tiedostoissa.
Samalla tämä oli ensimmäinen tehtävä jossa teemana oli aihe joka ei välttämättä aukene kaikille ilman jonkinlaista perehdytystä. Tulvaindeksillä määritetään alueen alttius tulvimiselle. Sitä voidaan laskea keskiylivirtaaman (MHQ) ja keskialivirtaaman (MNQ) suhteella, tai vaihtoehtoisesti keskiylivirtaaman ja keskivirtaaman (MQ) suhteena. Tässä harjoituksessa olen käyttänyt ensiksi mainittua suhdetta. Järvisyysprosentti on toki helpommin ymmärrettävissä – se on arvio siitä kuinka suuri prosentti alueesta koostuu järvistä. Itse kartta on kahden muuttujan teemakartta, jossa pohjalla olevat koropleetit kuvaavat tulvaindeksiä, ja siniset pylväät kuvaavat järvisyyttä.
Kartalta on selvästi havaittavissa negatiivinen korrelaatio muuttujien välillä. Järvisillä alueilla on käytännössä poikkeuksetta pienemmät tulvaindeksit kuin vähäjärvisillä alueilla. Suurimmat tulvaindeksit ovat rannikkoseutujen pienillä valuma-alueilla, varsinkin Turun ja Pohjanmaan seuduilla. Pienimmät tulvaindeksit ovat, vähemmän yllättäen, Järvi-Suomen kookkailla valuma-alueilla. Toisaalta Lapissa sekä järvisyys että tulvaherkkyys on kohtalaisen pientä.
Mitä tästä sitten on pääteltävissä? Suuren järvisyysprosentin yhteys pieneen tulvaindeksiin johtunee siitä, että vesistöt toimivat veden kerääjinä ja tulvahuippujen tasaajina. Valuma-alueen järvet ja suot keräävät satanutta vettä ja siten hidastavat valuntaa (Wikipedia: Valunta 2017). Tämä selittää myös Lapin pieniä tulvaindeksimääriä – Lapin järvisyys on verrattain pientä mutta siellä on paljon soita. Lisäksi muistelisin että savella on pieni vedenläpäisevyys, joka saattaa vaikuttaa savisten alueiden kuten Varsinais-Suomen tai Pohjanmaan tulvaherkkyyteen siten että satanut vesi ei imeydy maaperään yhtä nopeasti kuin karkeammilla mailla.
Teemakartassa tulvaindeksiä kuvaavat koropleetit ruskean eri sävyissä, ja järvisyyttä tummansiniset pylväät. Järvisyyspylväiden pylväät olivat aluksi hyvin leveitä, ja niiden automaattinen sijoittelu jättivät paljon toivomisen varaan. Varsinkin rannikon läheiset pienet valuma-alueet olivat hankalasti erotettavissa pylväiden alta. Tein niistä jokseenkin kapeat ja siirtelin niiden paikkapisteitä, jonka jälkeen lähes kaikki pylväät ovat selvästi esillä. Joillakin valuma-alueilla on toki niin pienet järvisyysprosentit ettei niillä hädin tuskin ole pylvästä lainkaan. Pienimpien pylväiden esiintuomisessa auttaa neliöjuuriskaalan käyttö, jonka avulla ne erottuvat paremmin (Ahonen 2017).
Pelkät teema-alueet olisivat jättäneet kartasta oudon näköisen, sillä valuma-alueet eivät luonnollisestikaan noudata valtion rajoja. Jotkut valuma-alueet ulottuvat Suomen ulkopuolelle, kun taas rannikolla on paljon alueita jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään valuma-alueeseen. Syy tähän oli muistaakseni se että jotkut purot jotka liruvat suoraan mereen ovat yksinkertaisesti liian pieniä tähän tarkoitukseen. Tulkintaa auttamaan otin taustalle Suomen lähiympäristön kartan josta ilmenee merien rantaviivat. Meren väritin vaaleanvihreäksi ja maa-alueille annoin vaaleankeltaisen värin joka on selkeästi erillään koropleettien ruskeasta skaalasta. Visuaalinen ilme on mielestäni oikein onnistunut, mitä nyt pohjoisnuoli on tuttuun MapInfo-tyyliin harmittavan ruma.
Lähteet:
Ahonen, A. (2017). Kolmas kurssikerta: Tietokantojen kulissien takana. Luettu 17.3.2017. https://blogs.helsinki.fi/ahonenan/2017/02/07/kolmas-kurssikerta-tietokantojen-kulissien-takana/
Wikipedia: Valunta (2017). Valunta. Luettu 17.3.2017. https://fi.wikipedia.org/wiki/Valunta