Tässä sitä nyt ollaan, viimeisen blogikirjoituksen parissa. Kurssin päättäjäisiksi saimme vapaat kädet tehdä teemakartta MapInfon avulla mistä tahansa aiheesta. Rajoituksia tietenkin oli, mutta periaatteena oli luoda kartta alueesta, joka on jaettu pienempiin alueisiin. Karttaan tulisi kaksi muuttujaa, jotka mielellään jotenkin liittyisivät toisiinsa.

Aineistoa on saatavilla ympäri nettiä valtavasti. Niin paljon että valinnan vaikeus oli todellista. Palloilin monen eri aiheen välillä miettiessäni lopullista teemaa. Taannoiselta New York-matkaltani oli jäänyt mielenkiinto kyseiseen kaupunkiin, ja ajattelin josko esim. New Yorkin kaupunginosista tai metrolinjasta olisi saanut tehtyä jotain mielenkiintoista. Yritin myös löytää aineistoa suomalaissiirtolaiden asuinpaikoista Yhdysvalloissa.

Lopulta nämä aiheet tyssäsivät siihen etten oikein löytänyt aineistoa fiksussa muodossa, ja kotoa käsin ei oikein voinut kokeilla aineiston soveltuvuutta MapInfoonkaan. Päätin sitten tehdä kartan jostain aiheista josta löytyy selkeät aineistot, ja alueesta josta pitäisi löytyä hyvä paikkatietokartta, jotta kurssikerta-aikaa ei menisi hukkaan. Toisen kurssikerran valinnanvaikeuksista oppineena päätin myös ettei tässä välttämättä ole fiksua yrittää luoda jotain maata mullistavaa. Keep it simple, stupid! Joten päätin tehdä kartan Euroopan maiden rannikoiden pituuksista sekä kalastusmääristä. Voila!

Kuva 1. Kalakartoista kaunehin

Kartan nappasin Natural Earth-sivuilta (Natural Earth), josta on ilmaiseksi ladattavissa maailman karttoja eri skaaloissa. Sieltä löytyy myös paljon erilaisia karttaominaisuuksia tekemään kartoista hienoja, mm. topografisia korkokuvia tai urbaaneja keskittymiä. Itse latasin aineistoja sen mukaan mikä kuulosti tarpeelliselta omaa karttaani varten, tietämättä kuitenkaan tarkkaan mitä pitäisi ottaa. Kokeilin ladata keskiskaalaisen peruskartan, valtioiden rajat sekä valtiot. En aluksi saanut niitä toimimaan, mutta olinkin vain ilmeisesti avannut ne ohjelmaan väärässä järjestyksessä. Lopulta MapInfo-workspace näytti jokseenkin tutunnäköiseltä, ja pääsin luomaan itse teemakarttaa.

Nappasin Euroopan maiden kalastustilastot Euroopan komission nettisivuilta (Eurostat). Aineisto sisälsi vuoden 2015 kalastusmäärät tonneissa EU:n ja joidenkin EU:n ulkopuolisten maiden (esim. Norjan) osalta. Toisaalta esim. Ukrainan tai joidenkin Balkanin maiden tiedot puuttuivat. Päätin etten lähde kaivamaan näitä tilastoja muilta sivuilta, sillä eri lähteiden tiedot eivät välttämättä olisi vertailukelpoisia.

Rannikon pituuden ajattelin olevan simppeli asia löytää, mutta se olikin yllättävän hankalaa. Ongelman syynä onkin ns. rantaviivaparadoksi, rantaviivalla ei ole yksikäsitteistä mitattavissa olevaa pituutta: pituus riippuu mittaustarkkuudesta (Wikipedia: Rantaviivaparadoksi). Eli Suomenkin rannikon pituus on hyvin erilainen, mikäli pituus lasketaan karkeasti Torniosta Venäjän rajalle, tai jos kaikki pienimmätkin luodot ja lahdet lasketaan mukaan.

Kuva 2. Rantaviivaparadoksi (Wikipedia)

Tämä tuli hyvin konkreettiseksi kootessani rannikkotilastoa. Ajattelin ensin käyttää CIA:n julkaiseman The World Factbookin tilastoja (CIA), mutta huomioni kiinnittyi siihen että Viron rannikko (3 794 km) oli sen mukaan kolme kertaa pidempi kuin Suomen (1 250 km). Siis mitä?! Sitten katsoin World Resources Instituten vastaavia tilastoja jossa Suomen rannikon pituus (31 119 km) olikin sitten kymmenkertainen Viroon nähden (2 956 km). Jopas on hätkähdyttävän käsittämätön ero. Valitsin luonnollisesti jälkimmäisen vaihtoehdon rannikkotilastoilleni, sillä se nyt vain kuulosti todenmukaisemmalta. Tätä hommaa tehdessä kyllä huomaa miten helposti kartalla voi ”valehdella”, tai ainakin tehdä siitä sellaisen joka korostaa kartantekijän ennakko-olettamuksia; sen kuin valitsee tilastoista sen joka istuu omaan maailmankuvaan parhaiten.

WRI:n tilasto (WRI) oli monta vuotta vanha, mutta rannikon pituus harvemmin muuttuu ajan myötä. Esim. Montenegron tietoja se ei sisältänyt, vaan se piti täydentää CIA:n puolelta. Venäjää en ottanut mukaan laskelmiin lainkaan, sillä verrattavissa olevia kalastustilastoja ei ollut saatavilla. Lisäksi kaikki Euroopan sisämaat olivat luonnollisesti vertailun ulkopuolella, sillä kalastustilastot koskevat nimenomaan merikalastusta.

Natural Earth-kartta kattaa koko maailman, mutta siitä oli helppo rajata pois muut paitsi Euroopan maat. Joistakin maista löytyi monta maayksikköä, sillä jotkut autonomiset saaret olivat listattuna valtioiden seassa. Aluksi en huomannut näitä, ja esim. Yhdistyneistä Kansakunnista oli kartalla neljä kalan kuvaa. Kurssilla aiemmin tutuksi tulleella Combine Objects-toiminnolla tästäkin selvittiin.

Kartasta tuli veikeän näköinen. Se sopisi varmaankin hyvin oppimateriaaliksi koska se on hyvin selkeä. Kalastusmäärän ja rannikon pituuden välillä on huomattava yhteys, joka tosin ei ole yksiselitteinen. Suomella ja Ruotsilla on hyvin paljon rannikkoa, mutta suhteessa vaatimattomat kalastusmäärät.  Näyttääkin siltä, että itse rannikon pituutta tärkeämpi kriteeri on pääsy hyville apajille – Atlantin rannikon mailla on rannikkoihinsa nähden suuret kalastusmäärät.

Legenda on oikein onnistunut. Yksittäisen kalasymbolin koosta on hankala arvioida maan kalasaalista, mutta kalojen kokoja voi helposti verrata toisiinsa. Käytin niissä neliöjuuriskaalaa jotta pienimmätkin symbolit näkyisivät paremmin. Yritin saada näkyville vielä pienempää kokoa kuin 50 000 tonnia, jotta aivan pienimpien maiden saalismääriä voisi yrittää arvioida. Valitettavasti MapInfo ei näytä taipuvan enempään kuin kolmeen kokoesimerkkiin. Käytin rannikko-koropoleettien osalta luonnollista jakoa. Tällä kertaa muokkasin kuitenkin kategorioista manuaalisesti mukavan pyöreät luvut. Ja näin – viimeinen kartta on valmis.

Mitä tästä kurssista jäi käteen? Uskoakseni aika paljonkin. MapInfo ei ymmärtääkseni ole enää kovinkaan kovassa huudossa GIS-maailmassa, mutta käsittääkseni perusperiaate on vähintäänkin samanlainen muissakin GIS-ohjelmistoissa, joten niiden oppiminen on varmasti tämän jälkeen nopeaa. MapInfo-velhoksi en vielä menisi itseäni tituleeraamaan. Moni ominaisuus on ehtinyt tulla tutuksi, mutta on tässä ohjelmassa vielä hyvin paljon opeteltavaa. Varsinkin jos haluaa osata tehdä teemakarttoja mistä aiheista tahansa, ilman opettajan lempeää avustusta ja valmiiksi pureskeltuja materiaaleja.

Kuten Heidi Kiviaho ansiokkaasti toteaa, tärkeintä olisikin ehkä tällä hetkellä yrittää ylläpitää taitoja, joita on nyt oppinut. Jos vuoden päästä seuraavan kerran käytän Mapinfoa niin olen luultavasti unohtanut suurimman osan, mutta sitten voin palata katsomaan opettajamme antamia ohjeita ja niiden avulla pääsen varmasti taas mukaan toimintaan. (Kiviaho 2017).

Lähteet:

Kiviaho, H. (2017). Viimeistä viedään – sekä muutama tirautettu kyynel… <https://blogs.helsinki.fi/heivalto/2017/03/10/viimeista-viedaan-seka-muutama-tirautettu-kyynel-kesken/> Luettu 19.3.2017.

Eurostat (2017) < http://ec.europa.eu/eurostat> Luettu 19.3.2017.

Wikipedia: Rantaviivaparadoksi (2017). <https://fi.wikipedia.org/wiki/Rantaviivaparadoksi>. Luettu 19.3.2017

Natural Earth (2017). <http://www.naturalearthdata.com>. Luettu 19.3.2017

CIA (2017). The World factbook – Coastline. <https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/fields/2060.html>. Luettu 19.3.2017

WRI (2000) Coastal and Marine Ecosystems — Marine Jurisdictions: Coastline length. <https://web.archive.org/web/20120419075053/http://earthtrends.wri.org/text/coastal-marine/variable-61.html>. Luettu 19.3.2017