Kolmas kurssikerta oli henkilökohtainen murheenkryyni. Tämän kerran tehtäviin olen käyttänyt todella paljon aikaa ja vielä melko kohtalaisella lopputuloksella. Kurssikerran tarkoituksena oli oppia yhdistelemään erilaisia tietokantoja toisiinsa. Jotkut tietokannat olivat valmiiksi annettu oikeassa muodossa, mutta joitakin oli muokattava siten, että yhdistäminen onnistuisi QGIS-sovelluksessa. Näiden tietokantojen muokkaus ja yhdistely on tuottanut huomattavan paljon päänvaivaa pitkällä aikavälillä.
Ensimmäisenä tehtävänä ja ikään kuin harjoituksena tulevaan tutkittiin Afrikan manteretta ja sen valtioita. Valtioista oli annettu erilaisia tietokantoja, joita piti yhdistää alueittain ja osaa piti jopa rajata, koska aivan kaikki data ei ollut tarpeellista. Annetussa datassa oli tietoja mm. Afrikan internetin käyttäjistä, timanttikaivoksista ja konflikteista. Kaikki todella mielenkiintoisia aiheita ja nykypäivää, koska internetin käyttö lisääntyy myös Afrikassa järisyttävää tahtia. Timanttikaivokset ja konfliktit kulkevat käsi kädessä, sillä timantit ovat olleet vuosisatojen ajan tärkeimpiä vientituotteita Afrikalle ja niiden takia on kuollut aikojen saatossa miljoonia erilaisten konfliktien takia. Harjoituksessa asetimme näitä esiintyviä tilastoja kartalle ja karsimme pois kaiken tarpeettoman ja keskityimme eritoten Koillis-Afrikkaan.
Varsinaisena harjoitustehtävänä tuotettiin valuma-alueiden tulvaindeksi Suomesta, jossa oli myös esitettynä tärkeimmät joet ja järvet. Valmis karttani on esillä kuvassa 1.
Kuva 1. Tulvaindeksikartta
Tein tämän tehtävän ns. perusversion eli laskin annetun keskiylivirtaaman ja itse tietokantaan liittämäni keskialivirtaaman jaotuksen (MHQ/MNQ). Näin sain jokaisen valuma-alueen tulvaindeksin laskettua. Karttaan olisi vielä pitänyt liittää jokaisen valuma-alueen järvisyysprosentti, mutta minulla kävi samalla tavalla kuin Emmi Hagelbergillä, enkä saanut monien ja edelleen monien yritysten jälkeen näkymään valmiissa kartassa. Kuitenkin tulvaindeksi tulee ainakin esille valmiissa tuotoksessa. Lopputuloksen olisi pitänyt näyttää enemmän niin kuin Vivi Tarkalla. Kartan perusteella tulvariskialueet sijaitsevat pääosin rannikolla, eritoten Pohjanmaalla. Tämä johtuu tietysti siitä, että kyseisillä alueilla maasto on alavaa ja meri on lähettyvillä, joten valuma-alueen kaikki virtaava vesi tuppaa kasautumaan juuri sinne. Se mitä tästä kartasta ei näy, on se, että järvisyysprosentti on hyvin pieni tulvariskialueilla. Tämä on hyvin järkeenkäypää, sillä järvet pystyvät sitomaan itseensä paljon enemmän vettä kuin esimerkiksi joet. Pohjanmaalla runsaasti esiintyvissä joissa vedenkorkeuden vaihtelut näkyvät juuri siten, että vesi herkästi tulvii uomasta yli. Ja koska maaston korkeusvaihtelut ovat pieniä, ovat laajat alueet herkkiä tulville. Käymäni luonnonmaantieteen menetelmät -kurssi tukee myös tätä teoriaa ja näiden kahden tietolähteen avulla onkin helppo tulkita tätä karttaa.
Mitä voin ottaa opiksi? Paljonkin, vaikka tämä harjoitus meni penkin alle heti alusta lähtien, voin silti lähteä tulvaisuuteen hieman viisaampana, sillä osaan nyt ainakin osittain yhdistellä erilaisia tietokantoja toisiinsa ja tuottaa niistä paikkatietoa ja vaikka se vei paljon aikaa, uskon silti tulevaisuudessa hoitavani tämän tyyppisen tehtävän hieman nopeammin ja paremmin.
Lähteet:
Emmi Hagelberg – https://blogs.helsinki.fi/hagemmi/, Kolmas luento: Suomi ja tulvat, luettu 2.4.2018
Vivi Tarkka – https://blogs.helsinki.fi/vivitark/, Haloo! Tulvariski!, luettu 2.4.2018
Suomen ympäristökeskus, http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Vesi/Tietoaineistot_ja_jarjestelmat/Valumaaluejarjestelma/Uusi_valumaaluejako