6. kurssikerta ja kolmen kartan yritys yhtenäiseen esitykseen

Kuudennella kurssikerralla päästiin itse luomaan paikkatietoa gps-laitteilla, joista sitten havaintopisteet siirrettiin kartalle MapInfossa. Tämä oli mukava pieni harjoitus, joka hälvensi mystisyyden verhoa sen tieltä, kuinka paikkatietoa käytännössä luodaan ja siirretään digitaaliseen muotoon.

Varsinainen blogitehtävä oli luoda 3 karttaa sijoittamalla hasardeja kartalle. Tehtävässä oli käyttää samalla lailla koordinaatteja kuin gps-paikannin tehtävässä. Pienen pähkäilemisen jälkeen päätin esittää erisuuruisia maanjäristyksiä maailmankartalla. Data karttoja varten haettiin netistä löytyvistä hasarditietokannoista, samalla tuli harjoiteltua siis myös omatoimista taulukkomuotoisen tiedon etsimistä ja muokkaamista. Tehtävänannossa neuvottiin pohtimaan karttoja tehdessä niiden pedagogisia ominaisuuksia, tämän takia tehtävässä oli mielenkiintoinen ulottuvuus.

Kaikki sujui hyvin suoraviivaisesti ja suurin ongelma syntyikin Excelin kanssa; aineiston muokkaaminen niin, että pisteet arvoissa korvaantuivat pilkuilla, olikin yllättävän vaikeaa. Jos aineistossa on käytetty desimaalipistettä, Excel muuttaa tiedon helposti päivämäärämuotoiseksi. Opin että tässä tapauksessa piste kannattaa muuttaa pilkuksi ennen kuin datan siirtää “text to column” -toiminnolla sarakkeisiin. Muuten lopputuloksena on “tuplapilkun ongelma”, jota ei voi manuaalisesti korjata 34 000 rivin aineistosta.

Lopputuloksena syntyi siis kolme (nähtävissä kuvissa 1-3) karttaa, jotka kaikki esittivät maanjäristyksien ilmenemistä maailmanlaajuisesti vuoden 2002 jälkeen. Ensimmäisellä kartalla on esitettynä kaikki yli 6,0 magnitudin suuruiset järistykset, ja seuraavilla 2 kartalla yli 7,5 ja yli 8,5 magnitudin järistykset. Järistysten koot kasvavat karttojen välillä ja symbolit on valittu myös tämä mukaan. Näin jälkikäteen ajateltuna lopputulos olisi ehkä ollut harmonisempi jos symbolit olisivat olleet enemmän yhteneväisiä. Tuomas Pätäri (Pätäri 2016) oli omassa blogissaan käsitellyt tismalleen samaa aihetta, melkein samalla magnitudiluokittelulla. Hänen lähestymistapansa oli kuitenkin esittää kaikki erisuuruiset järistykset yhdellä kartalla. Tämä oli mielestäni ehkä jopa toimivampi, ja varmasti tilaa säästävämpi ratkaisu. Verratessani omia karttojani, jotka esittävät yli 7,5 ja 8,5 magnitudin järistyksiä, näyttävät ne tarpeettoman tyhjiltä, jopa ontoilta. Enää en todennäköisesti tekisi maailmankarttaa, jossa esitetään vain kuusi eri pistettä, ja joista osa on vielä päällekkäin.

6,0 magnitudin järistys
Kuva 1 Yli 6,0 magnitudin maanjäristykset
Kuva 2 Yli 7,5 magnitudin maanjäristykset
Kuva 2 Yli 7,5 magnitudin maanjäristykset
Kuva 3 Yli 8,5 magnitudin maanjäristykset
Kuva 3 Yli 8,5 magnitudin maanjäristykset

Opetuksellisena kikkana kartoissani taustavärit muuttuvat järistysten kasvaessa. Ajatus tämän taustalla oli esittää järistysten voimakkuuden kasvua sinisestä punaiseen vaihtuvalla väriskaalalla (sininen heikompi järistys ja punainen voimakkaampi järistys). Väriskaala tuli myös tehtyä hieman kiireessä, varsinkin viimeisen kartan väri olisi voinut olla pehmeämpi.

Toinen opetuksellisesti ajateltu pointti karttasarjassa oli myös havainnollistaa Richterin-asteikon logaritmista luonnetta. Asteikon luonteen hahmottaminen voi siis olla hankalaa sillä järistyksen voimakkuus kasvaa aina enemmän seuraavalla yksiköllä, kuin edellisellä yksiköllä. Kartat havainnollistavatkin tätä seikkaa hyvin, sillä esitettyjen pisteiden määrä kasvaa dramaattisesti magnitudien suuretessa. Tältä pedagogiselta kannalta ajateltuna ”tyhjä” maailmankartta onkin ehkä oikeutettu. Täytyy siis muistaa että nämä kartat toimivat vain karttasarjana, eivät niinkään yksitellen. Tämän vuoksi kartat on myös tässä blogissa esitetty perätysten.

Viimeinen huomioni on että kartat olisivat ehkä olleet havainnollistavampia, jos Eurooppa-keskeisen maailmankartan sijaan olisi käyttänyt karttaa, jossa keskellä olisi ollut Tyynivaltameri. Maanjäristysten suhteen aktiivisin alue, Tyynenmeren tulirengas, nimittäin erottuisi tällaiselta kartalta paljon havainnollisemmin. Jos aktiivisista tulivuorista olisi tehnyt vastaavan esiintymiskartan, olisivat havaintopisteet olleet hyvin pitkälle samoilla kohdilla maanjäristysten kanssa. Seismisyyden ja vulkanismin yhteyttä olisi siis voinut havainnollistaa näin.

Vaikka lopputuloksina syntyneistä kartoista löytyikin kritisoimisen aihetta (varsinkin esteettisyydestä), olen lopulta tyytyväinen kurssikerran saavutuksiin, sillä MapInfo on taas yhden pykälän verran enemmän hallussa.

Lähteet:

Pätäri, T. (2016). Karttoja kouluille? https://blogs.helsinki.fi/ttpatari/2016/02/24/karttoja-kouluille/ [27.2.2016]

Northern California Earthquake Data Center (2016). ANNS Catalog Search. http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalog-search.html [27.2.2016]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *