University of Helsinki
Kun ei toimi nii ei toimi…
Toinen kurssikerta ei mennyt nappiin. Olin tällä kertaa ajoissa paikalla ja henkisesti valmistautunut QGIS koitokseen enkä ollut antamassa periksi, vaikka viime kerta ei sujunutkaan ongelmitta. Näin ajattelin ensimmäiset 10 minuuttia… Kun opetus alkoi, luulin hetken vakavissani, että minulta on jäänyt joku kurssikerta välistä. Kaikki tuntu todella oudolta ja täysin vieraalta enkä meinannut mitenkään pysyä opetuksen perässä. Motivaation taso putosi nollaan eikä intoa yrittää ollut ollenkaan. Jos jotain positiivista kurssikerralta jäi käteen, niin mielenkiintoisin asia oli pituuksien ja pinta-alojen muutosten vertailu eri projektioissa (taulukko 1) (kuva1), eli sama kuin Julialla.
Meille annettiin tehtäväksi esittää pinta-alavääristymien prosentuaalinen ero kartalla. Kurssikerran aikana en saanut edes aloitettua kartojen tekoa joten homma jäi kotiin tehtäväksi joka toi omia ongelmia mukanaan. Ensimmäinen virhe tapahtui, kun siirsin karttojen tekoa seuraavalle viikolle enkä tehnyt niitä heti kurssikerran jälkeen. Ne vähäisetkin asiat joita opin toisen kurssikerran aikan olivat unohtuneet ja minun piti edetä moodlesta löytyvien ohjeiden varassa. Kuitenkin suurin ongelma oli pinta-alojen prosentuaalisten erojen selvittäminen sillä lukion matikan tunneista on jo hetki aikaa ja kaikki muu sujui yllättävän mutkattomasti. Löysin karttoja tehdessä kuinka kartan legendan taustavärin saa pois, jolloin legendan saa lähemmäs karttaa. Ensimmäisen kurssikerran karttoja tehdessä ongelmani oli, että legendan tausta peitti osan kartastani, jos legendan toi liian lähelle karttaa.
Karttoja tehdessä päätin valita Mercation/Lambertin projektiolle (kuva 2) oranssinpunaisen värin kuvaamaan vääristymiä. Tämän tein sillä projektioiden väliset erot olivat valtavia ja mielestäni punainen väri visualisoi hyvin kartojen välisiä massiivisia eroja. Punaisella värillä länsimaissa esitetään usein asioita jotka ovat kiellettyjä, väärin tai asiassa on jotain tärkeää huomattavaa. (kuva 3) Ongelmana kuitenkin on, että väri skaala joka alkaa vaaleasta neutraalista sävystä antaa käsityksen siitä, että Etelä- Suomessa vääristymää ei ole juuri lainkaan. Sävyjen pitäisi varsinkin Etelä- Suomessa olla asteen tai kaksi tummempia, jotta lukijalle hahmottuisi paremmin vääristymien suuruudet.
Eckertin ja Lambertin projektioiden pinta-alavääristymä kartan sävyksi valitsi sinisen joka toimii Mercator/Lambertin oranssinpunaisen sävyn vastavärinä. Eckertin projektion vääristymät suhteessa Lambertin projektioon ovat verrattain pienet joten sininen väri korostaa Eckert/Lambertin ja Mercato/Lambertin välisiä eroja. Molempiin karttoihin valitsin kuusi portaisen väriskaalan, sillä viisi portainen yleisti liikaa ja seitsen portainen taas teki kartasta hiukan hankalasti luettavan. Sävyerot seitsen portaisessa skaalassa olivat liian pieniä joka hankaloitti eri alueiden erottamista toisistaan.
Karttojen valmistuessa tajusin jotain minkä Kirsi oli hyvin ilmaissut omassa blogissaan. “Vaikka olin toki tiennyt, että projektiot vääristävät mittasuhteita, oli silti pysäyttävää nähdä konkreettisia lukuja.” Mercatorin prjektio oli ainoa projektio jonka nimen muistin ulkoa ennen tätä kurssikertaa. Monen projektion nimen tunnistin jos siitä puhuttiin, mutta varsinaisesti en niistä tiennyt muuta kuin nimen. Selkeää minulle projektioista oli se, että ne vääristävät aina jollakin tapaa kuvattavaa aluetta, mutta en osannut kertoa millä tavalla mikäkin projektio vaikuttaa kuvattavaan alueeseen.
Toinen kurssikerta ei ehkä lähtenyt liikkeelle parhaalla mahdollisella tavalla, mutta loppujen lopuksi tältäkin kerralta tuli opittua jotain uutta.
Lähteet:
Julia Salmi- Osa 2: Projektiovalintojen pohidintaa (luettu 5.2
https://blogs.helsinki.fi/jhsalmi/
Kirsi Ylinen – You can do it
https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/
Wikipedia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mercatorin_projektio#Mittakaavavirhe https://fi.wikipedia.org/wiki/Eckertin_projektio
Google kuvahaku “stop”