Vierailin perjantaina 23.1. Wasedan yliopiston e-School -etäopetuskokonaisuuden videotuotantotiloissa Tokion laitamilla. Oppaanani oli professori Shoji Nishimura, joka on ollut e-Schoolin teknisen toteutuksen keskeinen toimija alusta eli vuodesta 2003 lähtien. Meininki oli siinä määrin kiintoisaa, että päätin jakaa joitakin vaikutelmiani kanssanne.

Kyseinen e-School on Wasedan yliopiston School of Human Sciences:in etä- ja monimuoto-opetuskokonaisuus tarjoaa mahdollisuuden kandiopintojen suorittamiseen etäopintoina. Opinnot sisältävät paljon muutakin kuin videoiden katsomista, mutta keskityn tässä tuohon videopuoleen. Kiinnostuneet saavat laajempia kuvauksia e-Schoolista allekirjoittaneelta pyytämällä. Supertiivistäen opiskelijat ovat pääosin työelämässä olevia, asuvat Tokion ympäristössä ja saavat opintosuoritusmerkintöjä samaa tahtia kuin kontaktiopetukseen osallistuvatkin. Erityinen ongelma etäopiskelijoille ovat kandiseminaariin liittyvät tutkimuksen teko, koska he eivät kykene riivaamaan opiskelijakavereitaan osallistumaan koeasetelmiinsa, kuten kontaktiopetukseen osallistuvat.

Videoidut luennot ja seminaarit ovat e-Schoolin keskeisintä sisältöä. Materiaalille on alusta pitäen ollut kaksi ohjenuoraa: yksittäiset klipit saavat olla enintään vartin mittaisia ja kuvan laadun pitää mahdollistaa taululla olevan tekstin lukeminen. Vartin sääntö perustuu prof. Nishimuran mukaan mainostaukojen sijoitteluun sikäläisessä TV:ssä. Japanissa vierailleet tietävät, että siellä julkisissa tiloissa pitää olla tv, oli kyse sitten saunasta tai paikallisjunasta. Niinpä luentovideoiden suunnittelijat päättelivät, että ihmiset ovat tottuneet keskittymään tuon vartin verran. Paloittelusta on hyötyä myös videon puskuroinnissa ja uusintaotoissa tai materiaalia uusittaessa.

Taululta lukeminen on hivenen haasteellisempaa, kun opetuskielenä on pääosin japani ja kirjoitus yhdistelmä kanjeja (kiinalaiset sanamerkit) ja kanoja (japanilaiset tavumerkit). Sama ongelma on matemaattisten kaavojen kanssa niin Wasedassa kuin täällä lännessäkin, kun taulut vaihtelevat pitkään palvelleista mustista liitutauluista fläppien kautta valkotauluihin. Riittävän tiukalla kuvanrajauksella 400×300 pikselin resoluutio ja 15 ruudun sekuntivauhti 384 kbps bittivirralla on saatu riittämään luettavuuden säilymiseen. Lähitulevaisuudessa bittivirtaa on käsittääkseni tarkoitus nostaa megabitin sekuntivauhtiin. Tämän muutoksen vaikutuksesta resoluutioon tai ruutujen määrän en älynnyt kysyä.

Ilokseni pääsin seuraamaan yhden tälläisen pätkän taltiointia Tokorozawan kampuksella sijaitsevassa studiossa. Suuri osa noin 300 videoleikkeen tarjonnasta tallennetaan tavallisen kontaktiopetuksen yhteydessä eri kampuksilla. Leikkeen tyypillisen käyttöiän ollessa 3 vuotta riittää studiolla ja kahdella liikkuvalla kuvausryhmällä hommia. Tokorozawan luonnonkauniille kampukselle tuleminen ei luultavasti ole monille kovin houkutteleva vaihtoehto, koska sinne on puolen tunnin junamatka lähimmältä Tokion suurelta asemalta ja kolmen vartin matka Wasedan pääkampukselta. Siihen vielä 10 minuutin kampusbussimatka päälle Kotesashin asemalta.

Videointi oli suuren volyymin takia hioutunut ihailtavan tehokkaaksi. Nishimura-sensei varusti itsensä solmiomikillä ja kytki sylimikronsa studiossa olevaan 50 tuuman plasmanäyttöön, joka hänellä ajoi taulun virkaa. Tällä kameramies ja ohjaaja tarkistivat tallennustekniikan eli kameran ja RealProduceria ajavan työaseman. Itse 12 minuutin luentorupeaman ajan paikalla oli vain kameramies, joka kuvasi hienosti luennoitsijan liikkeitä ennakoiden vuoroin esiintyjää ja vuoroin tämän esitysgrafiikkaa plasmanäytöltä. Huomattavasti yksinkertaisempaa näin kuin leikata tekstejä ja ruutukaappauksia kuvamateriaalin sekaan jälkikäteen. Kuva ja ääni tallentuivat samanaikaisesti kameran DVCAM-nauhalle arkistokopioksi että suoraan kovalevylle jälkitöitä, pakkaamista ja mediapalvelimelle siirtoa varten. Melko tarkkaan vartissa oli ajanottoni mukaan tallennettu 12 minuutin luentoesitys, esitelty käytettävät rojut allekirjoittaneelle, setvitty yksi mikkiongelma ja tarkistettu wikipediasta muutaman nimen ääntämisasu. Varsin tehokasta, sanoisin.

Kuvaaminen kentällä toki vaatii enemmän työtä sekä kuvatessa että jälkitöissä kuin suoraan studioon höpöttelemään astuminen. Minä kuitenkin vakuutuin siitä, että kohtuullisen laajan videoluentokirjaston tuottaminen ja ylläpito on inhimillinen urakka kuudelle videoasioista huolehtivalle ja kolmelle palvelinylläpitoon keskittyneelle työntekijälle.

Jos vierailette Tokion suunnalla, niin käykää ihmeessä tutustumassa e-Schooliin ja sen pyörittämiseen. Lukuvuoden Suomessa työskennelleenä professori Nishimura perheineen osaa arvostaa salmiakkia ja Fazerin suklaata, joten tuliaisetkaan eivät tuota päänvaivaa.