Miten uusi opiskelija integroituu yhteisöön? – kokemuksia vertaisoppimisesta

Kuva. Courtnie Tosana/Unsplash

Kesän vihreyden haalistuessa alkaa syksyn opetus viipyä opettajan mielessä. Mitä minulla on opettajana annettavana? Mihin panostan opetuksessani tulevana lukuvuonna? Millaisia uudet opiskelijat tänä syksynä ovat? Miten voimme opettajina luoda parhaat edellytykset hyvän oppimisyhteisön synnylle? Ja niin edelleen.

Olen tänä kesänä erityisen paljon pohtinut, miten aloittavien yliopisto-opiskelijoiden opinnot saataisiin hyvin alkuun, ja miten opiskelija kokisi itsensä tervetulleeksi ja osaksi yliopistoyhteisöä – huolimatta hankalasta rajoitusten ja epävarmuuden täyttämästä ajasta.

Yhteisöllisyyden kokemuksen ja kuulumisen tunteen on useissa tutkimuksissa todettu olevan tärkeitä tekijöitä opintojen edistymisen kannalta. Yhtä lailla kuin työskentely hyvässä työyhteisössä, jossa työntekijänä koet kuuluvasi joukkoon, lisää hyvinvointiasi, tyytyväisyyttäsi ja työn laatua, etenevät opiskelijan opinnot paremmin, jos hän kokee kuuluvansa joukkoon ja saa tukea kanssaopiskelijoiltaan. Kanssaopiskelijoiden tuen ja nk. vertaisopettamisen (opettamista, jossa opiskelija opettaa toista opiskelijaa) onkin todettu monessa tutkimuksessa edesauttavan oppimista ja opiskelijoiden sitoutumista opiskeluun.

Koulutusohjelmassamme luotiin muutamia vuosia sitten opintojakso, jossa toisen tai kolmannen vuoden yliopisto-opiskelijat (nk. vertaisopettajat) opettavat n. 70 opintojaan aloittavaa yliopisto-opiskelijaa ja perehdyttävät heidät valitsemiinsa opiskelussa keskeisiin teemoihin. Vuosittain toistuvia tärkeäksi koettuja teemoja ovat olleet mm. koulutusohjelman oppiaineiden esittely, opiskelijavaikuttaminen, etiikka, ympäristöahdistus, opiskelutaidot, sekä kesätyöt ja niiden hakeminen. Kurssin yhteydessä järjestetyt työelämäiltamat ovat myös olleet pidetty ja silmiä avaava väylä opintojen jälkeiseen työelämään. Noin neljä tai viisi vertaisopettajaa suunnittelee ja toteuttaa kurssin osana omia työelämäopintojaan.

Kurssi on nyt pyörinyt opiskelijavoimin, toki meidän opettajien tuella ja ohjauksella, useita vuosia ja koska meillä opettajilla on ollut tunne, että se on edesauttanut opiskelijoiden integroitumista yhteisöömme, päätimme tutkia asiaa ja selvittää millaisia kokemuksia opintojaan aloittavilla opiskelijoilla on siitä, että heitä vastassa yliopistossa ovatkin toiset opiskelijat – toki muiden opettajavetoisten kurssien ohella – ja miten se vaikuttaa yhteisöllisyyden muodostumiseen.

Monivalintakysymysten ohella opiskelijat saivat 3 minuutissa avoimesti kertoa, miten kokivat vertaisopettajien vaikuttaneen heidän integroitumiseensa koulutusohjelmaan. Heitä pyydettiin myös kurssin loppuvaiheessa pienten lukuisten post-it -lappujen avulla hahmottelemaan miten he itse näkivät itsensä osana yliopistoyhteisöä.

Kuva yllä: Opiskelijan post-it hahmotelma (opiskelija itse=vihreä, kanssaopiskelija=oranssi, vertaisopettaja=keltainen, opettaja=pinkki)

 

Vaikka osasimme odottaa vertaisopettamisen tukevan oppimista ja yhteisöllisyyden syntymistä, yllättivät tulokset positiivisuudellaan jopa meidät tutkijat. Yhtä yksittäistä vuosikurssin opiskelijaa lukuun ottamatta kaikki opiskelijat kokivat vertaisopettajien vaikuttaneen positiivisesti. Vertaisopettajat jakoivat uusille opiskelijoille mm. tietoa, kokemuksia, tukea, apua, motivaatiota, rohkaisua ja inspiraatiota. Vertaisuuden myötä heidät koettiin myös helposti lähestyttäviksi ja vertaisopettajat auttoivat yhteisöön integroitumisessa luomalla välittömän ilmapiirin kurssille.

Post-it -hahmotelmat, joita kokeilimme tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, antoivat meille kuvaa opiskelijan käsityksistä omasta sijoittumisestaan yhteisöön ja siitä, miten vertaisopettajat koettiin. Yleisimmin opiskelijat kokivat vertaisopettajat ikään kuin välittäjinä opettajan ja opiskelijan välillä, mutta opiskelijoilta löytyi myös muun tyyppisiä näkemyksiä; vertaisopettajat nähtiin opiskelijoina tai tsemppaajina, ja joissain tapauksissa myös puhtaasti opettajina.

Yhteisöllisyyden näkökulmasta oli ilo huomata, että osa opiskelijoista koki kaikki yliopiston toimijat (opettajat, opiskelijat ja vertaisopettajat) samanarvoisina heidän taustastaan riippumatta (kuva alla). Tällaisia opiskelijoita oli kuitenkin vain yksi kymmenestä, mikä viestii sitä, että on vielä paljon tehtävää ennen kuin yliopiston oppimisympäristössä toteutuu tasa-arvoinen oppimista tukeva ja innostava yhteisöllisyys – erityisesti tällaisena epävarmana koronauhan siivittämänä syksynä.

 

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “Miten uusi opiskelija integroituu yhteisöön? – kokemuksia vertaisoppimisesta”

  1. Kiinnostavaa! Ja todella tärkeää. Erityisesti nyt tässä koronan aiheuttamassa eristyksen tilassa yhteisön puute on kuormittavaa ja jakaa yhteisöä: osa eristyy ja kokee että työskentely ykisn on tehokasta ja osa eristyy ja kärsii yhteisön puutteesta. Opiskelija- ja opettajapalautteesta näkee, että osa opiskelijoista ja opettajista ja muista yliopistoyhteisön väestä kokee yhteisön puutteen todella haittaavan työntekoa. Eli nyt on haaste löytää tapoja, miten yhteisöllisyys ei katoaisi etänä.

  2. Todellakin, eikä mikään helppo tehtävä. Saattaa myös olla, että ne, jotka eristyvät ja kokevat työskentelyn yksin tehokkaana, alkavat tilanteen pitkittyessä myös kärsiä yhteisön puutteesta. Joukkoon kuuluminen on kuitenkin yksi ihmisen syvimmistä perustarpeista.

Vastaa käyttäjälle Jaanika Blomster Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *