1. Kurssikerta

Opiskelujen osalta vuosi 2022 alkoi onneksemme lähiopetuksena Kumpulassa, kun tutustuimme QGIS:n käyttöön Geoinformatiikan menetelmät -kurssin ensimmäisellä opetuskerralla.

QGIS oli entuudestaan hyvin vieras ohjelma. Aikaisempia kokemuksia sen käytöstä on vain yksi, kun teimme Johdatus geoinformatiikkaan -kurssilla liikenneturvallisuuteen liittyvän analyysin valmiin ohjerungon avulla. Suureksi yllätykseksi kyseisestä harjoituksesta ei kovinkaan paljon jäänyt käteen.

Sen sijaan maanantaisesta neljän tunnin lähisessiosta sai paljon enemmän irti, vaikka todella voidaan puhua vasta pintaraapaisusta ohjelman käyttöön. Monet perusominaisuudet kuitenkin jäivät mieleen ja ennen kaikkea mielenkiinto ja oppimisen halu heräsi ohjelmaan liittyen.

Yhdessä ja ohjeita seuraten loimme koropleettikartan Itämereen johtavien typpipäästöjen valtiokohtaisista osuuksista (kuva 1.). Fosforin tapaan typpi vaikuttaa merkittävästi vesistöjen rehevöitymiseen, joka onkin ollut Itämeren suurin ongelma viime vuosikymmeninä (Itämeri.fi, 2020). Suurimpana yllätyksenä itselleni tuli Puolan osuus päästöistä. Kuvittelinkin sen olevan yksi suurimmista saastuttajista, mutta 33,7% osuus kaikista päästöistä tuli pienimuotoisena shokkina. Luin Nea Tiaisen blogista, että Puolassa typen kokonaispäästöt koostuvat 50 % maataloudesta, 26 % palamisreaktioista ja 22 % liikenteestä.

Kuva 1. Typen päästöt valtiokohtaisina osuuksina. Mitä kirkkaampana punaisena valtio on kuvattu, sitä suuremmat päästöt kyseisellä valtiolla on.

Kyseinen koropleettikartta on kurssin ensimmäinen luomus. Lopputuloksesta tuli kohtalaisen toimiva ja etenkin yksinkertainen, kuten tavoittelin. Olen tyytyväinen päästöjen perusteella luotuun väriskaalaan. Kokonaisuudessaan pidän kartan värimaailmasta: punaisen sävyt ja vaalean sininen toimivat hyvin neutraalin harmaan ja valkoisen kanssa.

Kartta on kuitenkin hyvin nopeasti laadittu ja näin jälkikäteen analysoidessa huomaan muutamia asioita, joita olisin voinut tehdä toisin. Esimerkkinä punaiset pisteet, jotka kuvaavat valtiokohtaisia typpipäästöjä. Ne olisi ollut syytä merkitä legendaan tai ehkä vain mieluummin poistaa kokonaan kartalta. Legendaan liittyy myös toinen pieni epäkohta, kun olen merkannut sinisen värin kohdalle “vesistöt”. Nimeäminen olisi pitänyt tehdä tarkemmin, koska Itämeren ulkopuoliset merialueet on kuvattu valkoisella. Näiden lisäksi mittakaava on mielestäni tarpeettomasti pätkitty neljään osaan. Olisi ollut toimivampi valinta tehdä jako kahteen osaan. Kokonaispituus olisi tällöin ollut sama tuhat kilometriä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi 500 kilometriä. Viimeisenä virheenä mainittakoon, ettei pohjoisnuoli osoita pohjoiseen. Olin hyvin orientoitunut siihen, että pohjoinen osoittaa suoraan ylöspäin, kuten suurimmassa osissa kartoista ja aineistoista. Tämä oli kuitenkin hyvä oppitunti, jonka johdosta muistan olla jatkossa huolellisempi.

Vaikka en ole täysin tyytyväinen karttaan, niin tärkein asia toteutui,  eli pääsin perille tietyistä QGIS:n perustoiminnoista. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Odotan jo innolla tulevia kurssikertoja sekä niiden oppeja.

 

Lähteet:

Pohjola, P (2020). Rehevöityminen Itämerellä, Itämeri.fi. Haettu 24.1.2022 osoitteesta  https://itameri.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Itameren_tila/Rehevoityminen

Tiainen, N. (2022). HELCOM-alueen typpikartta, Melkein GIS-guru siis itsekkin. Haettu 24.1.2022 osoitteesta  https://blogs.helsinki.fi/tiainea/