Categories
Kartat

Afrikan timanttikaivoksilta Suomen kevättulviin

 

Kahdesta tietokannasta yhdeksi

Aurinkoinen keskiviikkoaamu Helsingissä valkeni kuin Afrikan savanneilla ja aavikoilla, joilla harjoittelimme tietokantojen yhdistämistä QGIS:ssä. Tietokantojen yhdistäminen on todella hyödyllinen taito, kun halutaan yhdistää eri aineistojen sisältöä toisiinsa. Vaatimuksena on, että tietokannoissa on vähintään yksi sama sarake, jonka kautta tiedot voi linkittää toisiinsa. Afrikassa yhdistimme samaan tietokantaan tietoja vuosina 1947–2008 tapahtuneista konflikteista Afrikan eri maissa ja niissä sijaitsevista timanttikaivoksista. Tietokantojen liittämisen avulla pystyimme arvailemaan, onko timanttikaivoksilla ja konflikteilla jokin yhteys.

 

Kuva 1. Pieniä saaria Eritrean rannikolla.

 

Ennen tietokantojen liittämistä huomasimme, että aineisto oli paikoin hyvinkin tarkka. Jopa alle neliökilometrin kokoisia saaria löytyi kartalta (Kuva 1). Saaret ja manner täytyi liittää tietokannassa toisiinsa, jotta aineistossa olisi satojen alueiden sijasta vain 53 Afrikan valtiota. Tämä onnistui manuaalisesti valitsemalla tiettyyn valtioon kuuluvat alueet ja yhdistämällä ne ”merge” -työkalulla toisiinsa. Nopeampi tapa tehdä kyseinen toimenpide on käyttää ”dissolve” -työkalua, jonka avulla yhdistetään esim. saman nimiset taulukon rivit toisiinsa. Tämän jälkeen ”aggregate” -työkalulla esim. voi summata alueiden pinta-alat toisiinsa.

Pikatreffit Excelin kanssa ja tietokantojen liitto

Excel ja QGIS sopivat yhteen vallan mainiosti, jos vain tallentaa Excel-tiedoston csv-muotoon. Lainausmerkin näköisen symbolin takaa ohjelmaan voi tuoda csv-tiedostoja ja liittää ne uudeksi tasoksi tiedostoon, toki ilman karttaa. Esim. Excelistä tuotu tietokanta ja jo tiedostossa olevan tason tietokannan liitos onnistuu tason valinnoista löytyvän ”joins” -toiminnon takaa. Kuten jo aiemmin tekstissä mainitsin, tietokannat voi liittää yhteen, jos niistä löytyy yksi sarake, josta löytyy täsmälleen samat tiedot. Tässä tapauksessa yhteinen tekijä tietokannoilla oli Afrikan valtiot. Toimenpidettä suorittaessa täytyy siis olla varma, että tietokannoissa olevat esim. valtiot on nimetty samalla tavalla.

Lisää analyysiä

Qgis:stä löytyy lukemattomia työkaluja, jotka löytyvät ”toolbox” -toiminnon takaa. ”Toolbox” -toiminto oli hävinnyt osalla kurssitovereistani kurssikerran aikana ja sama tilanne tuli eteeni myös itselleni. Eräs Qgis:n ohjeita sisältävä nettisivu auttoi kuitenkin ongelman ratkaisemisessa. Myös aiemmin mainitut ”dissolve” ja ”aggregate” työkalut löytyvät kyseisestä valikosta. Käytimme aineiston muokkaamisessa vielä kahta työkalua. ”Counts points in polygon” -työkalun avulla pystyimme laskemaan konfliktien ja timanttikaivoksien määrän valtioittain. Lisäämällä ylimääräiseksi arvoksi konfliktien tapahtumavuoden, saman vuoden aikana tapahtuneet konfliktit rajautuvat pois, jolloin konfliktien määrä tietyissä maissa vähenee merkittävästi. Aineistossa sijainneet öljykentät olivat polygonimuodossa, jolloin niiden luokitteluun valtioittain täytyi käyttää ”Join attributes by location” -työkalua, jolla voi laskea leikkaavat polygonit alueittain ja niiden määrän alueella, jolloin nähdään öljykenttien pinta-ala valtioittain.

Mutta miksi?

Kuva 2. Afrikassa tapahtuneet konfliktit, timanttikaivokset ja öljykentät.

Edellä mainitut toimenpiteet tehtiin, jotta aineistosta voisi tehdä kehittyneempiä analyysejä sekä päätelmiä. Kuvassa 2 on esitetty kartta, jossa näkyvät konfliktien, timanttikaivosten sekä öljykenttien sijainnit tekstin selkeyttämiseksi.  Eniten konflikteja on tapahtunut vuosina 1947–2008 Etiopiassa, mutta jos tarkastellaan vuosien määrää, jona maassa on rekisteröity konflikti, Angola nousee Etiopian edelle. Angolassa on tapahtunut konflikti 42 eri vuonna. Tähän voi mahdollisesti vaikuttaa maan suuri timanttikaivosten määrä, 43 kappaletta. Tarkemmin asiaa tutkimalla selvisi, että timanttirahoilla on rahoitettu maan sisällissotaa ja, että Angola menettää vuosittain satoja miljoonia dollareita timanttien salakuljettamisen takia (Afrol News, 2006). Angolan konfliktien säteen tarkastelu vahvistaa konfliktin olleen sisällissota, sillä usean konfliktin säde on satoja kilometrejä.

Aineisto mahdollistaa myös enemmän konfliktien taustojen selvittämistä. Aineistojen sisältämät tiedot maan väkiluvun ja internet-käyttäjien kehityksestä antavat osviittaa siitä, miten maa on kehittynyt 2000-luvulla. Lisäksi Facebook-käyttäjien määrä kuvaa uusien viestintävälineiden käyttöönottoa valtioissa. Esimerkiksi Tsadissa ja Eritreassa, joissa konflikteja on tapahtunut paljon, internet-käyttäjien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa lukuisiin muihin valtioihin verrattuna. Suoranaista korrelaatiota muuttujien väliltä ei kuitenkaan löydy silmäilemällä aineistoa.

Tulviiko Suomi?

Kuva 3. Suomen vesistöjen tulvaindeksit ja järvisyys.

Kuva 3 kuvaa Suomen ja sen lähiympäristön vesistöalueita. Kartan värit kuvaavat eri vesistöalueiden tulvaindeksiä, joka tulvaisimpien ja kuivimpien välisten aikojen välistä suhdetta. Yksinkertaistettuna, mitä tummempi vesistö kartalla, sitä suurempi riski sen alueella on tulville. Kartan punaiset pylväät kuvastavat alueen järvisyyttä eli järvien osuutta alueen pinta-alasta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä enemmän alueella on pinta-alallisesti järviä suhteessa maapinta-alaan. Kartan perusteella eniten tulvia Suomen vesistöistä on maan länsi- ja etelärannikoilla. Yksittäisenä vesistönä kartalta erottuu Aurajoen vesistö, jossa tulvaindeksi on korkeampi kuin muissa vesistöissä. Etelä-Suomessa korkeamman tulvaindeksin vesistöjä ovat myös Musti- ja Porvoonjoen vesistöt. Suurin järvisyys Suomessa on maan keskiosissa Vuoksen ja Kymijoen vesistöissä. Yksittäisiä suuria järviä sisältävät vesistöt, kuten Oulujoen, Paatsjoen ja Eurajoen vesistöt erottuvat lisäksi kartalta.

Olisin voinut selkeyttää karttaa poistamalla kartalta järvet ja joet, kuten esimerkiksi Tapio on tehnyt. Toisaalta kartassa näkyvät joet ja järvet avaavat tulvaindeksin sekä järvisyyden käsitteitä konkreettisesti, sillä järvisillä alueilla on huomattavasti enmmän kartalla näkyvää vesistöä ja tulvaherkillä alueilla kartalla erottuvia jokia.

Ympyrädiagrammi on toinen vaihtoehto toteuttaa järvisyyden esittäminen kartalla. Tämän vaihtoehdon ovat toteuttaneet muun muassa Martta ja Annika. Annika on lisäksi erottanut kartan kahteen osaan, jolloin diagrammeista saa paremmin selvää.

Lähdeluettelo

Afrol News, 2006 Angola to double diamond production in 2006 http://www.afrol.com/articles/15888

Arc2Gis (viitattu 6.2.2021) The Processing Toolbox https://bogind.github.io/Arc2QGIS/Basics/processing.html

Huttunen M. (5.2.2021) Harjoitus 3: Tiedon tuonnin tulvaa https://blogs.helsinki.fi/humartta/2021/02/05/harjoitus-3-tiedon-tuonnin-tulvaa-paivittyy/

Innanen A. (4.2.2021) Harjoitus 3: Tulvaindeksikartta https://blogs.helsinki.fi/anninnan/2021/02/04/harjoitus-3-tulvaindeksikartta/

Turpeinen T. (4.2.2021) 3: Konflikteja ja tulvaindeksejä https://blogs.helsinki.fi/tapiotur/2021/02/04/3-konflikteja-ja-tulvaindekseja/
 

 

 

 

One reply on “Afrikan timanttikaivoksilta Suomen kevättulviin”

Todella kattavaa tekstiä ja hyvää pohdintaa sekä onnistuneen näköisiä karttoja! Nuo järvet ja joet toimivatin kyllä hyvin havainnollistamassa kartalla esitettyä aineistoa, vielä kun pylväsdiagrammit erottuvat selkeästi taustasta. Visuaaliset valinnat kohdallaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *