Suunnistaja hyppii onnestaan

Ennen kuin pääsemme erityisesti itseäni kiinnostavaan aiheeseen eli korkeuskäyrien tutkimiseen, käydään läpi ruututietokannasta laadittu teemakartta. Saimme jälleen valinnanvapauden laatia teemakartta pisteaineiston pohjalta, johon oli kerätty kaikkien pääkaupunkiseudun asuinrakennusten tiedot. Muokkasimme aineiston dataa helpommin käsiteltävään tietoon jo kurssikerran aikana, ja fuksiläppärini kävi kuumana. Selvisimme rakkaan Thinkpadin kanssa kuitenkin Qgis:n päälle langettamista koettelemuksista ja saimme yksinkertaistettua aineistoa niin, että fuksiläppärikin pääsi aineiston niskan päälle.

Minua on aina kiinnostanut rakennusten historia ja istun itsekin tätä kirjoittaessa vuonna 1913 rakennetun asunnon sohvalla. Siksi minua alkoi kiinnostamaan tietokantaan tallennettujen asuinrakennusten iät. Päätin tehdä teemakartan 1kmx1km kokoisten ruutujen alueelle osuvien rakennusten keskimääräisestä iästä. Ensimmäisellä yrityksellä laskin rakennusten iän keskiarvon ruuduittain. Aineistossa kuitenkin ilmeni liikaa koodilla 999999999 koodattuja rakennusten rakentamisvuosia, mikä aiheutti keskiarvojen vääristymisen lukuisissa ruuduissa. Lukuja oli niin paljon, että tietokantaa oli mahdotonta muokata samalla tavalla, miten kurssikerralla tietokantaa muokattiin. Päädyin siksi laskemaan ruuduittain rakennusten mediaani-iän, mikä poistaa suurien lukuarvojen vaikutuksen lopputuloksessa. Päädyin valitsemanaan 11 luokkaa tietokantaan ikään kuin kuvaamaan 11 vuosikymmentä välillä 1900–2010 ja muokkasin itse luokkavälit siistin näköisiksi. Havainnollistin ruutujen sijaintia liittämällä karttaan Helsingin kaupungin wfs-rajapinnasta rautatiet ja päätiestön karttaan. Lopputuloksen voi nähdä kuvassa 1.

Analyysi

Tuottamani kartan perusteella pääkaupunkiseudun vanhin asuntokanta keskittyy Helsinginniemen alueelle. Alueen rakennusten mediaani rakennusvuosi on 1900-luvun alkupuolella. Muita vanhan rakennuskannan alueita kartalla erottuu Herttoniemessä, aivan Vantaan pohjoisosissa sekä Espoossa Nuuksion ympäristössä. 2000-luvulla rakennetut asunnot hallitsevat kartalla Helsinginniemen rannikoilla, Viikissä, Helsingin itäosissa, Vantaalla Helsinki-Vantaan lentokentän etelä- ja länsipuolella ja Vantaan koillisosassa. Yhteenvetona kartasta voisi todeta, että uudempia rakennuksia on sitä enemmän, mitä kauemmas Helsingin keskustasta liikutaan.

Pidän itse enemmän koropleetti- kuin ruutukartoista. Yritin saada kartan ruutujen rajat häivennettyä, mutta en löytänyt työkalua/ratkaisua pulmaani. Ruutujen rajat saavat kartan näyttämään mielestäni sekavalta. Lisäksi kartalla ei mielestäni korostu vanhoina asuinalueina oikeat alueet, juuri mediaanin käyttämisen takia. Esim. Helsingin kirkonkylä eri erotu kartalta lainkaan, sillä koko pääkaupunkiseudun vanhimpien rakennusten seassa on paljon uusia rakennuksia. Siksi kartta ei välttämättä sovellu historian tarkasteluun kovinkaan hyvin. Olen tyytyväinen, että löysin rajapintojen joukosta yksinkertaisen aineiston pääkaupunkiseudun pääteistä sekä rautateistä. Niiden lisääminen karttaan tuo karttaan paljon enemmän informaatiota. Lisäksi Qgis:n symboleiden juokosta löytyi juuri oikeanlaiset symbolit kuvaamaan rautateitä sekä maanteitä. Ruutukokoa olisi voinut myös pienentää, jolloin kartalle olisi saanut yksityiskohtaisempaa tietoa. Antti Paakkari on blogissaan käyttänyt 500 x 500 metrin ruutukokoa, mikä tuo eri alueet paremmin esille kuin 1 x 1 km ruutukoko.

Korkeuskäyrät

 

 

Kurssikerran aikana laadimme itse korkeuskäyrät rasteridatan avulla. Qgis:n työkalujen avulla oli mahdollista laatia korkeusvarjostusmalli sekä korkeuskäyrät (Kuva 2). Kuvassa näkyy viiden metrin välein tuotetut korkeuskäyrät Pornaisista koilliseen sijaitsevalta Mäyränkalliolta. Ohjelman laskemat korkeuskäyrät ovat melko karkeat ja etenkin tasaisilla alueilla erottuu paljon epämääräisiä muotoja etenkin kuvan oikeassa yläkulmassa. Jotta korkeuskäyrät saadaan esitettävään muotoon niitä täytyy yleistää, jonka seurauksena käyrät ovat miellyttävämpiä katsella sekä käsitellä, sillä yleistämisen seurauksena ne sisältävät vähemmän dataa. Yleistetyn tuloksen voi nähdä peruskartassa (Kuva 3), jonka poimin QMS-pluginin avulla.

Kuvakaappaus on otettu Kapsi-peruskartta nimisestä QMS-karttatasosta. Kuvasta voi huomata, että korkeuskäyriä on yleistetty merkittävästi. Ilahduttavaa on kuitenkin, että Qgis:n laatimat korkeuskäyrät ja peruskartan korkeuskäyrät vastaavat suurimmin osin toisiaan. Tästä voi päätellä, että Qgis:n ”contours” työkaluun voi luottaa korkeuskäyriä laadittaessa.  Peruskartassa on käytetty lisäksi 2,5 metrin käyrävälin apukäyrää kuvaamaan muotoja, joita 5 metrin käyräväli ei pysty osoittamaan. Apukäyrää on kuitenkin käytetty harkiten, jotta kartta ei puuroudu liiasta informaatiosta. Vertailukohdaksi halusin vielä nostaa Mapant-verkkosivun  kartan alueesta (Kuva 4).

Mapant on karttapalvelu, jossa on yhdistetty 2,5 metrin käyrävälin Maanmittauslaitoksen avointa laserkeilausdataa korkeuserojen ja kasvillisuuden kuvauksessa sekä peruskartan sisältämää dataa kartan muiden kohteiden määrittämisessä. Sivusto tarjoaa myös palveluun wms-linkin (http://wms.mapant.fi/wms.php). Suosittelen tutustumaan palveluun, jos haluatte tutkia yksityiskohtaista korkeusdataa lähes koko Suomen alueelta. Palvelun korkeuskäyriä ei myöskään ole yleistetty ja siksi ne ovat 2,5 metrin käyrävälillään vielä yksityiskohtaisempia kuin peruskartan korkeuskäyrät.

Omia kokemuksia korkeuskäyristä

Olen itse käsitellyt korkeuskäyriä tehdessäni suunnistuskarttoja. Maanmittauslaitos tarjoaa avoimien aineistojen tiedostopalvelun, josta voi ladata erittäin tarkkaa laserkeilausaineistoa lähes koko Suomen alueelta ilmaiseksi. Myös Qgis:llä voi käsitellä .laz- aineistoja, mutta en vielä opetellut miten. Luulen, että sen aika koittaa vielä opintojen aikana myöhemmin. Olen itse käsitellyt laserkeilausaineistoja Ocad-ohjelmistolla, joka on maksullinen ohjelma karttojen piirtämiseen. Kuvassa 5 on taustakartta, jonka pohjalta olen piirtänyt suunnistuskarttaa. Kartan punaiset käyrät ovat 2,5; violetit 1,25, ja siniset 0,625 metrin korkeusvälillä. Kartan värit kuvaavat kasvillisuuden korkeutta. Valkoinen väri kuvaa korkeapuustoista metsää, vihreä matalampaa (ja samalla tiheämpää) ja keltainen aukeita alueita. Olen kuullut, että osa kartoittajista käyttää jopa 0,3 metrin käyräväliä, jolloin he saavat tietoonsa pienimmätkin maastonmuodot kartoitettavalta alueelta. Kuvassa 6 on esitetty lopputuloksena syntynyt suunnistuskartta kuvan 5 alueesta.

Lähdeluettelo:

Maanmittauslaitos. Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa/avoimien-aineistojen-tiedostopalvelu

Mapant.fi https://www.mapant.fi/ 

Paakkari A. (11.2.2021) Viikko 4. Neljäs luento ja harjoitukset https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/2021/02/11/viikko-4-neljas-luento-ja-harjoitukset/

Talvisalo 1:7 500, Eero Turkki, Savonlinna 2020. http://www.olavinrasti.net/images/stories/kartat/Talvisalo_7500.pdf