University of Helsinki
Kuuntelin julkisessa tilassa sivusta eläkeläisten keskustelua yleisistä kriiseistä, joita heidän elämänsä varrella on sattunut. Puhe kääntyi 1990-luvun lamaan. Yksi keskustelijoista kertoi, että hän pyysi silloin päästä poispotkituksi työpaikasta nuoremman kollegan sijaan.
Irtisanomistaan ehdottaneella tarinan kertojalla oli 5 vuotta jäljellä työuraa, kollegalla 15 vuotta, jompikumpi piti irtisanoa. Kertojan aikuinen lapsi ja hänen puolisonsa olivat perustamassa yritystä, ja kertoja tuumi, että kokonaisuuden etu on, että hän siirtyy lapsiperheen arjenpyörittämisavuksi ja kollega saa jatkaa töissä. Hän oli hyvin tyytyväinen ratkaisuunsa yhä vieläkin, yli 80-vuotiaana.
Mitä luulet, mitä sukupuolta kertoja oli? Mitä olet mieltä hänen ratkaisustaan?
Jäin itse nimittäin pohtimaan: jos minulla ei olisi ollut havaintoperusteista tietoa kertojan sukupuolesta, millainen oletus minulle olisi tarinan perusteella muodostunut siitä?
Vaikuttaisiko kertojan sukupuoli siihen, pidänkö kertojaa alistuneena luovuttajana vai fiksuna joukkuepelin sankarina? Mitä ajatuksia nämä kysymykset herättävät sinussa?
Tämän reippaan eläkeläisen kohtasin uimahallin naistenpuolen saunassa, joten olen melko varma hänen naissukupuolestaan – ja se vastaa tarinan luomaa stereotypiaa minun päässäni. Tuntui selvältä, että tässä oli tyyppi, joka pelasi sekä yhteiseksi hyväksi että järjestääkseen elämänsä hänelle sopivalla tavalla.
Yhdenvertaisuudesta vastaava matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Vehkamäki käsittelee alunperin Helsingin yliopiston intranetissä julkaisitussa blogissaan teemaan liittyviä tarinoita. Varadekaanin vastuualueita ovat myös kestävä kehitys, kansainvälisyys, hyvinvointi, tilankäyttöperiaatteet ja kaksikielisyys, joten saattavat kirjoitukset sivuta niitäkin.
Photo: Susan Heikkinen
—–
In English:
Submissive loser or smart team player?
In a public space, I heard some pensioners talking about general crises they had experienced during their lifetime. Their conversation turned to the recession in the 1990s. One of the pensioners said they had asked to be fired from their job instead of a younger colleague at that time.
The storyteller, the one who had asked to be fired, had had 5 years left of their working career at that time, the colleague had 15 years, one of them had to go. The storyteller’s adult child and the child’s spouse were starting their own company, and the storyteller was thinking that it would be for the greater good that the storyteller started helping the younger generation with their busy child-rearing homelife and the colleague could continue working. The storyteller was still very pleased with their decision even now, at 80+.
What do you think, what was the gender of the storyteller? What do you think about their decision?
It made me wonder; if I hadn’t had evidence of the storyteller’s gender, what would I have assumed it to be based on the story?
Would the storyteller’s gender affect whether I thought they were a submissive loser or a smart team player? What are your thoughts on these questions?
I met this lively pensioner in the women’s sauna at the swimming complex, so I can be fairly sure of her female gender – and that is in line with the stereotype her story created in my head. It seemed obvious that this was a person who could both think of the greater good and organise her life to suit herself.
The vice-dean of the Faculty of Science, Hanna Vehkamäki, who is in charge of diversity issues, will discuss stories relating to that topic in her blog originally published in the intranet go University of Helsinki. The vice-dean is also in charge of sustainable development, international issues, wellbeing, principles for facility allocation, and bilingualism, so the blog may touch on those subjects, as well.