Helsingin tutkijanaiset ryn vuosikokous 25.4.2019 kello 16.30–17 ja sen jälkeen seuraa vuosikokousesitelmä kello 17.15–19.15. (in English, see below)

Paikka/Place: Teologisen tiedekunnan tiedekuntasali/Faculty of Theology osoitteessa:
Vuorikatu 3/Fabianinkatu 24 sisäpihan ovi, 5. kerros (hissillä B5)
Vuorikatu 3/Fabianinkatu 24 inner court, 5th floor, (with elevator B5)

Röyhkeyskoulu -teoksen tekijä Jenni Janakka alustaa kirjansa aihepiireistä.

Näin hän kuvaa, miten kirja sai alkunsa:

”Kuuntelin tätä meidän keskustelua, ja tässä on osaavia muijia, jotka jostain syystä toimii oman itsensä jarruna. Kyse ei ollut siitä, ettemmekö osaisi tai tietäisi, mitä pitää tehdä, me valitsimme arkailun….Arvon naiset, me tarvitsemme Röyhkeyskoulun!”

Tämä resonoi myös Helsingin tutkijanaisten jäsenten kokemusten ja keskustelujen kanssa ja niinpä kutsuimme Jenni Janakan pitämään Helsingin tutkijanaisten vuosikokousesitelmän. Suureksi iloksemme hän suostui. Teoksen aihepiirit ovat Helsingin tutkijanaisille tuttuja huijarisyndroomasta kiltin tytön roolimallin taakkaan ja itsensä vähättelyyn. Janakka lanseeraa myös valloittavan käsitteen asennemuijuus, josta kannattaa kuulla lisää.

Jenni Janakka johdattaa meitä kirjansa aihepiiriin ja siihen, miten käytännössä osaisi toimia oman osaamisensa tasoisesti sekä oppisi luottamaan paremmin omaan itseensä.

Jenni Janakka on kirjoittaja, kolumnisti ja puhetaiteilija. Hän on aloittanut uransa näyttelijänä ja sitä kautta tutustunut stereotypioihin ja eri rooleihin, joita kukin elämässään voi kohdata.

Katso lisää Jennin sivuilta.

Tilaisuudessa on Röyhekyskoulu -kirjaa on saatavilla erikoishintaan 20 € kappale.

Vuosikokous alkaa kello 16.30 ja siinä käsitellään sääntöjen mukaiset vuosikokousasiat:

1) kokouksen avaus

2) valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa.

3) todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4) hyväksytään kokouksen työjärjestys

5) esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien/toiminnan-tarkastajien lausunto

6) päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

7) vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet

8) valitaan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja muut jäsenet

9) valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa/toiminnantarkastajaa ja heille varatilintarkastajat/varatoiminnantarkastajat

The Annual meeting will be held on Thursday 25.4.2019 at 16.30 and after that the annual lecture. The lecture will be in Finnish, but around 19.15 we will switch to English and therefore we invite all our non-Finnish speaking members to join us. We are eager to learn to know our new members! We will continue the evening afterwards in the pub Sori Tap Room.

Welcome!!

Docent Eija Tuominen participated in the conference “Equality in Higher Eduction” held in Dublin August 2018 .  She presented the first results of our survey concerning sexual harassment in the Finnish Academia. The interest for Eija’s paper was huge. We will continue to work with the data collected and publish results in future. Here you can read the abstract of Eija’s presentation:

Active participation of women in society, economy and academia has a long history in Finland. However, the #metoo movement has raised the question what kind of role the experiences of sexual harassment play in different professions. In Finland, sexual harassment has been discussed, e.g., in connection to movie, TV, film industry, and theatre. The Helsinki Association of Women Researchers was aware of many cases of sexual harassment in Finnish Academia but there was no information about the frequency or kind of the phenomenon. Therefore, we decided to make an inquiry.

We opened a questionnaire on sexual harassment in our webpage. Information about the survey was distributed e.g. through internal web portals of universities and mailing lists. As a result, just few weeks after the launch of the questionnaire in March 2018, totally 437 researchers, other staff and students (female 79%, male 18% and other 3%) responded the inquiry. The majority of the entries came from the four universities in the Helsinki metropolitan area and about 15% from other parts of the country. Despite limitations, this study gives direct insight into the previously unstudied frequency and nature of sexual harassment in Finnish Academia.

Our inquiry gave new information about various aspects of sexual harassment. The responses revealed to what extent there is sexual harassment in the academia; the difficulty of defining what sexual harassment is and how to detect or recognize the ”border” cases; how seldom people reported their experiences; and the negative responses people encountered when they reported.

Our findings are in line with previous studies done in other academic environments (Cortina, 1998; Fitzgerald, 1988; Roosmalen, 1999; Shrier, 1996). Sexual harassment is recognized as form of aggressive behaviour with severe consequences for victims and organizations (Page, 2015; Page, 2016). Most harassing behaviours extend from men towards women (Volkwein-Caplan, 2002). Harassment is related to power (Cleveland, 1993). Victims are typically younger than non-victims are, and harassment is common but official reporting is rare (Mellgren, 2017). The concept of sexual harassment is not always clear (Rotundo, 2001). Victims often feel shame (McDonald, 2012; Poulson, 2000).

In our analysis, we seek to find out what reasons lie behind the wide phenomenon that people did not report of their experiences. Preliminary reasons seem to be feelings of shame and confusion, lack of trust in organizational processes, and lack of information. The perception that the own supervisor is irreplaceable seems to play a significant role as well.
Finally, based on the results, we point out critical areas and practices, which should be taken into account in order to prevent sexual harassment in future: Academia can fight sexual harassment by discussing it openly and by inventing methods to immediately identify and react to harassment. Low threshold reporting channels are important. In general, continuous and active information dissemination and prevention of misconduct seem to be the key to erasing sexual harassment. We are encouraged by the fact that there are previous experiences how sexual harassment policies have changed workplace behaviors and norms (Antecol, 2003; Tinkler, 2008).

 

References:
Antecol, Heather, and Deborah Cobb‐Clark. “Does sexual harassment training change attitudes? A view from the federal level.” Social Science Quarterly 84.4 (2003): 826-842.
Cleveland, Jeanette N., and Melinda E. Kerst. “Sexual harassment and perceptions of power: An under-articulated relationship.” Journal of Vocational Behavior 42.1 (1993): 49-67.
Cortina, Lilia M., et al. “Sexual harassment and assault: Chilling the climate for women in academia.” Psychology of Women Quarterly 22.3 (1998): 419-441.
Fitzgerald, Louise F., et al. “The incidence and dimensions of sexual harassment in academia and the workplace.” Journal of vocational behavior 32.2 (1988): 152-175.
McDonald, Paula. “Workplace sexual harassment 30 years on: A review of the literature.” International Journal of Management Reviews 14.1 (2012): 1-17.
Mellgren, Caroline, Mika Andersson, and Anna-Karin Ivert. ““It Happens All the Time”: Women’s Experiences and Normalization of Sexual Harassment in Public Space.” Women & Criminal Justice (2017): 1-20.
Page, Thomas E., and Afroditi Pina. “Moral disengagement as a self-regulatory process in sexual harassment perpetration at work: A preliminary conceptualization.” Aggression and violent behavior 21 (2015): 73-84.
Page, Thomas E., Afroditi Pina, and Roger Giner‐Sorolla. ““It was only harmless banter!” The development and preliminary validation of the moral disengagement in sexual harassment scale.” Aggressive behavior 42.3 (2016): 254-273.
Poulson, C. F. “Shame and work.” Emotions in the Workplace (2000): 250-271.
Roosmalen, Erica van, and Susan A. McDaniel. “Sexual harassment in academia: A hazard to women’s health.” Women & health 28.2 (1999): 33-54.
Rotundo, Maria, Dung-Hanh Nguyen, and Paul R. Sackett. “A meta-analytic review of gender differences in perceptions of sexual harassment.” Journal of Applied Psychology 86.5 (2001): 914.
Shrier, Diane K. Sexual harassment in the workplace and academia: Psychiatric issues. American Psychiatric Association, 1996.
Tinkler, Justine E. ““People are too quick to take offense”: the effects of legal information and beliefs on definitions of sexual harassment.” Law & Social Inquiry 33.2 (2008): 417-445.
Volkwein-Caplan, Karin, et al. “Sexual harassment of women in athletics vs academia.” Journal of sexual aggression 8.2 (2002): 69-82.

Vertaisryhmä seksuaalista häirintää yliopistolla kokeneille.
Support-group for people who have experienced sexual harassment in academia.

Helsingin Tutkijanaiset ry tarjoaa vertaistukea seksuaalista häirintää kokeneille. Ajankohdat syksyllä ovat

keskiviikkona 7.11. kello 17.00–18.30 ja
keskiviikkona 19.12. kello 17.00–18.30

Paikka ilmoitetaan erikseen, se tulee olemaan keskustakampuksella.
Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota yhteys osoitteeseen:
helsinkiwor@gmail.com
Samasta osoitteesta voi kysyä myös lisätietoja.

The Helsinki Association of Women Researchers will arrange a support group for people who have experienced sexual harassment in academia.
Time during the Fall term will be

Wednesday, November 7th, at 17.00–18.30
Wednesday, December 19th, at 17.00–18.30

The place will be announced later, it will be on the Centre Campus of the University of Helsinki.
If you are interested to join the group, write to:

helsinkiwor@gmail.com
More information also through the same address.

Osallistuin elokuussa Suomen kulttuurirahaston tuella eurooppalaiseen yliopistojen tasa-arvokonferenssiin Dublinissa, 10th Conference on Gender Equality in Higher Education. Tasa-arvo, verkostot ja  seksuaalinen häirintä akateemisessa maailmassa olivat keskeiset puheenaiheet.

Konferenssin kansainvälisenä koordinaattorina oli Helsingin tutkijanaisissakin pitkään vaikuttanut professori Liisa Husu Örebron yliopistosta. Hän on ollut mukana järjestämässä kaikkia edellisiä konferensseja eli siitä asti, kun Helsingin yliopisto järjesti sarjan ensimmäisen tilaisuuden vuonna 1998.

Tämä konferenssi oli erinomainen samalla lailla kuin kaikki muutkin konferenssit, joissa olen työni puolesta ollut: opin hyödyllistä tietoa, verkostoidun upeiden ihmisten kanssa – ja sain lisää uskoa siihen, että teen työtä, jolla on merkitystä. Tosin tasa-arvoasiat eivät varsinaisesti ole minun työni, vaan yliopistoni maksaa minulle palkkaa siitä, että vedän tutkimuslaboratoriota ja kehitän hiukkasfysiikan säteilynilmaisimia.

Tasa-arvo koskee kaikkia

Konferenssissa tuotiin toistuvasti esiin, kuinka sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvoa sekä miehille että naisille. Monimuotoiset yhteisöt tunnetusti tekevät parempia päätöksiä. Näin ollen naisten vähäisempi edustus yliopistoissa ja etenkin niiden johtopaikoilla ei ole ongelma vain naisille itselleen vaan myös menetys koko yhteisölle. Euroopan ei todellakaan ole varaa jättää käyttämättä näin suurta määrää osaamista.

Konferenssissa keskusteltiin myös paljon naisten omien verkostojen merkityksestä – sellaisista kuin Helsingin tutkijanaiset ry. Tasa-arvokysymysten lisäksi verkostoissa keskustellaan myös tieteestä ja tutkimuksesta, löydetään uusia yhteistyökumppaneita sekä välitetään nuoremmille roolimalleja ja jopa mentorointia. Naisten verkostot ovat myös omiaan hälventämään sukupuoleen liittyviä tiedostamattomia ennakkoluuloja, joita pidetään merkittävänä esteenä naisten uralla etenemiselle.

Seksuaalinen häirintä akateemisessa maailmassa iso ongelma

Minä pidin konferenssissa esitelmän seksuaalisesta häirinnästä perustuen Helsingin tutkijanaisten hiljattaiseen tutkimukseen. Kyselyn avulla selvitimme, kuinka yleistä häirintä on suomalaisissa yliopistoissa, miksi siitä jätetään raportoimatta, miten siitä raportoidaan ja miten raportointi otetaan vastaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, kuinka vaikeaa on seksuaalisen häirinnän määrittely. Aihe kiinnostaa ilmeisen paljon, koska esitykseni aikana luentosali oli ääriään myöten täynnä, ja jälkeenpäinkin monet kollegat halusivat jutella kanssani aiheesta.

Suomi EI ole tasa-arvon mallimaa

Yksi asia konferenssissa oli hämmentävää: Eurooppalaiset kollegat kyselivät minulta, miksei tasa-arvo kiinnosta suomalaisia. Nimittäin konferenssin 364 osallistujasta vain minä ja yksi kollega Tampereelta olimme Suomesta. Sitä paitsi minä olin paikalla Helsingin tutkijanaisten enkä Helsingin yliopiston edustajana. Mutta olkaamme positiivisia: ehkäpä tasa-arvoasioissa kauniit strategiat muuttuvat pikkuhiljaa myös naseviksi käytännön toimiksi!

TYÖMME TIEDOSTAMATTOMIEN ENNAKKOLUULOJEN JA ASENTEIDEN TUNNISTAMISEKSI JATKUU

Helsingin tutkijanaiset tapasi Helsingin yliopiston uuden rehtorin Jari Niemelän vuosikokouksessamme. Hän kannusti meitä työssämme yliopistojen tasa-arvotyön hyväksi ja lupasimme toimittaa hänelle käytännön ehdotuksia, joiden avulla  tiedostamattomien ennakkoluulojen vaikutus voidaan tunnistaa ja ottaa huomioon esimerkiksi tehtävien täytöissä.

The Helsinki Women Researchers Association had the honor to meet the new president of the University of Helsinki (August 2018) and we promised him to make suggestions in order to learn more about unconscious/implicit bias.

Tutustu  myös Eija Tuomisen blogipostaukseen, jossa avataan kesäkuussa 2018 Sveitsissä pidetyn toisen LERU GENDER -konferenssin antia. See Eija Tuominen’s blog about Second LERU Gender Conference.

teemana myös unconscious/implicit bias, Kumpula campus’s Women in Science group BLOG:

                      blog about LERU GENDER CONFERENCE 2018

Unconscious Bias – Does it Concern Me?

Helsingin tutkijanaisten vuosikokouksessa 14.5.2018 johtaja (SYKE) Emma Terämä alusti ja pisti läsnäolijat kokeilemaan omia tiedostamattomia asenteitaan.

Tyypillisimmin tiedostamattomat ennakkoluulot on liitetty sukupuoleen tai etnisyyteen. Emma  Terämä korosti, että yhtä hyvin ne voivat koskea esimerkiksi ikää, uskontoa, kansallisuutta, fyysisiä ominaisuuksia (pituus, paino etc) tai seksuaalisuutta.

Jännittävää kyllä, tutkimusten mukaan aivan pikkulasten käytöksessä ei näy tiedostamattomia ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Mutta ne lähtevät kehkeytymään noin 3 ikävuoden paikkeilla. Tämä kehittyminen jatkuu koko eliniän.

testaa oma ennakkoluulo-tilasi/test your unconscious bias here!

Vaaran paikkoja

Tiedostamattomat ennakkoluulot livahtavat huomaamatta ajatuksiimme ja tekoihimme, kun olemme kiireisiä, väsyneitä, hajamielisiä, ahdistuneita tai teemme esimerkiksi monia asioita samaan aikaan. “Homma pitää saada nopeasti pakettiin” -mentaliteetti voi olla erittäin paljastava tässä suhteessa.

Tiedostamattomista ennakkoluuloista voisi sanoa yleisesti, että ne ovat sosiaalisia stereotypioita, jotka heijastetaan tiettyihin ihmisryhmiin tai niihin kuuluviin yksilöihin.

Hyviä uutisia: tiedostamattomista ennakkoluuloista voi oppia pois

Kyseessä on paljolti tahdon asia, löytyykö halua ja sen myötä motivaatiota oppia uudenlaista ajattelua. Pois-oppiminen vaatii tekoja. Esimerkiksi työnantajatahon puolelta voi harjoittaa ja opettaa työntekijöitä aihepiiriin liittyen. Ihmisten tietoisuutta voi nostaa, testata sekä omaa että muiden ajattelua harjoitteiden avulla. Rekrytointiprosesseja voi arvioida huolellisesti.

Erittäin suositeltavaa olisi akateemisessa maailmassa (muuallakin!) ottaa käyttöön niin sanottu tiedostamattomien ennakkoluulojen arvioitsija (observer of unconscious bias). Esimerkiksi rekrytoinneissa yhden jäsenen tehtävänä olisi tarkkailla keskusteluja ja tunnistaa tiedostamattoman ennakkoluulon vaikutuksia. Tätä on käytetty jo vuosia esimerkiksi Britanniassa professorien tai tutkimusrahoituksen kohdalla.

Musiikinmaailmasta oppia: orkesterien sokkotestit

Akateemisessa maailmassa ja yhtä hyvin johtajien rekrytoinneissa millä tahansa alalla voisi ottaa mallia orkesterien sokkotesteistä uusia soittajia rekrytoidessa. Joissakin orkestereissa jo 1970-luvulla alettiin järjestää verhon takana, niin etteivät arvioitsijat nähneet soittajan sukupuolta, ulkonäköä tai esimerkiksi etnistä taustaa. Tulokset olivat olleet häikäiseviä: naisten osuus nousi orkestereissa välittömästi. Huvittava yksityiskohta sokkotestien kohdalla oli, että soittajia kehotettiin riisumaan kenkänsä, koska arvioitsijat reagoivat korkojen kopinaan yhdistämällä sen naisiin, mistä seurasi alhainen arvio.

Helsingin tutkijanaiset ry:n vuosikokous 2018

Aika ja paikka: Maanantai 14.5. kello 16.30 paikka Physicum 311, osoite Gustaf Hällströmin katu 2 A

Vuosikokousesitelmä kello 17.15

Johtaja, Suomen ympäristökeskus, tekniikan tohtori

Emma Terämä:

”Unconscious Bias. Does it Concern Me?”

Sydämellisesti tervetuloa!

Welcome to listen and discuss Emma Terämä’s talk on

Unconscious bias – does this concern me?

that is arranged  May 14, in A311, Physicum, Kumpula. The talk is preceeded by the Helsinki Association of Women Researchers annual meeting 16:30 – 17:15.

The talk starting at 17:15 will be in English if we have non-Finnish speaking participants.

There is also a possibility to connect remote and follow the talk before the annual meeting:

https://connect.funet.fi/helsingin_tutkijanaiset_ry/

Seksuaalinen häirintä on vakava ongelma akateemisessa maailmassa ja sitä esiintyy kaikilla aloilla

Helsingin tutkijanaiset ry:n toteuttama kysely keväällä 2018

Kyselyn tavoite ja tausta:

Syksyllä 2017 alkanut seksuaaliseen häirintään liittyvä keskustelu koskettaa myös yliopistomaailmaa. Häirinnästä ja sen käsittelystä yliopistolla on kuitenkin vähän koottua tietoa. Sen vuoksi Helsingin tutkijanaiset ry päätti tehdä aiheesta kyselyn. Pyysimme kertomaan kokemuksia, joissa ihmiset olivat törmänneet seksuaaliseen häirintään yliopistomaailmassa.

#Metoo-kampanja on nostattanut keskustelua ja lisännyt tietoisuutta häirinnästä ja sen ilmenemismuodoista. Samalla on herännyt huoli, miten yliopistolainen voi tahtomattaan tai vahingossa käyttäytyä tavalla, joka voidaan kokea häirintänä. Vaikka häirintä on määritelty lainsäädännössä, moni on epätietoinen siitä, mikä on häirintää. Tämän vuoksi pyysimme näkemyksiä ja kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä, häirinnän määrittelystä ja siitä, mitä erityispiirteitä yliopistomaailmassa olisi otettava huomioon.

Kyselyn pääkohderyhmät olivat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Taideyliopisto ja Hanken sekä yliopistoja lähellä olevat tutkimuslaitokset. Muutamia vastauksia tuli myös muista Suomen yliopistoista. Vastaajina olivat sekä henkilökunta että opiskelijat. Kyselyä levitettiin Helsingin tutkijanaisten sivuilla, sähköpostilistoilla ja yliopistojen kotisivuilla. Vastaajina on 437 henkilöä. Näistä naisia on noin 79 %, miehiä 18 % ja muita 3 %.

Tilastoja näkyy tästä linkistä:

tilastoja:statistics

Tuloksista lyhyesti

Vaikka moni yliopisto pyrkii nollatoleranssiin, niin käytännössä naisvastaajista noin puolet ja miesvastaajista kolmannes olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Sitä esiintyy kaikilla aloilla. Moni niistäkin, jotka eivät itse olleet kokeneet häirintää, oli kuitenkin todistanut häirintätapauksia toisten kohdalla. Häirintäkokemukset sisälsivät vartalon mittailua seksuaalissävytteisesti, vihjailevien vitsien kertomista, sanallista seksin ehdottamista, vartalon koskettelua luvatta, väkisin suutelemista, seksisävytteisten valokuvien lähettämistä, arvosanojen tai akateemisen edistyksen lupaamista seksiä vastaan sekä jopa raiskauksia. Häirintää kokeneista naisvastaajista 12 % oli raportoinut kokemastaan häirinnästä virallisia kanavia pitkin eteenpäin ja miesvastaajista yksi prosentti.

Erityisesti nuoret naiset olivat olleet seksuaalisen häirinnän kohteena. Ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaisissa työsuhteissa olevat olivat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tekijöinä olivat heidän ohjaajansa, opettajansa tai opiskelijatoverinsa. Uhrit eivät yleensä ilmoittaneet tapauksista, koska he pelkäsivät uransa tai maineensa puolesta. Useissa tapauksissa järkyttynyt uhri ei tiennyt minne tai kenelle olisi voinut ilmoittaa. Jos virallisia kanavia käytettiin, ilmoitusta ei useissa tapauksissa otettu vakavasti tai se jopa jätettiin huomiotta. Myös miehet kuvasivat häirintätapauksia, tyypillisimpiä tapauksia olivat epätoivotut koskettelut ja painostava seksin ehdottelu.

Häpeä ja syyllisyys

Kaksi teemaa toistui vastauksissa: häpeä ja syyllisyydentunne. Häirinnän kohteeksi joutuneet syyttivät itseään ja miettivät, mitä olivat tehneet väärin joutuessaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi. He kokivat henkilökohtaisen tilansa loukatuksi. Lisäksi nöyryytys, turvattomuus ja tunne kontrollin puutteesta omassa elämässä oli vallitseva tunne. Kokemus siitä, ettei heitä otettu vakavasti tai uskottu, lisäsi häpeän ja syyllisyyden tunteita. Vastauksista kävi ilmi, että häirintäkokemukset vaikuttivat traumaattisesti ihmisten elämissä vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Hämmennys ja seksuaalisen häirinnän tunnistamisen vaikeus

Usein seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneet olivat hämmentyneitä ja epävarmoja siitä, mitä tapahtui. Moni vastaajista totesi, että nykykeskustelun valossa monet aiemmin epäselvät tilanteet ovat olleet selvästi seksuaalista häirintää.

Yleisiä huomioita

Valta-aseman väärinkäyttö toistui useissa vastauksissa. Osa ohjaajista ja opettajista käyttäytyy epäasiallisesti ja häiritsevästi toistuvasti. Perheellisten henkilöiden jatkuva parisuhteen ulkopuolisen seksin hakeminen herätti ihmetystä ja hämmennystä. Se koettiin moninkertaisesti eettisesti vääräksi.

Esiin nousi myös, että tiedeyhteisö tietää ja tunnistaa häiritsijät hyvin, heidän käytöksestään saatetaan varoittaa etukäteen, kertoa vinkkejä, kuten ”jätä ovi auki”, ”älä mene yksin”, ”varo hänen käsiään kokouksissa pöydän alla”. Heistä ei kuitenkaan yleensä tehdä lähijohdolle ilmoitusta. Tämä vajavaisen puuttumattomuuden kulttuuri mahdollistaa valta-aseman väärinkäytön ja seksuaalisen häirinnän jatkumisen. Osa tekijöistä on päässyt jatkamaan toimintaansa useita vuosikymmeniä.

Ohjaustapaamisten ja luentotilanteiden lisäksi tieteelliset konferenssit, väitöskaronkat, juhlat ja sitsit sekä esimerkiksi kenttämatkat olivat tilanteita, joissa seksuaalista häirintää tapahtui usein. Moni jätti ilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä tekemättä, koska ajatteli oman valmistumisensa venyvän tai koska koki, että ohjaaja oli ainoa asiantuntija alalla. Muutama vastaaja oli vaihtanut yliopistoa tai oppialaa, jotta ei kohtaisi häiritsijäänsä.

Joillakin tieteenaloilla seksuaalisen häirinnän kulttuuri kulki tai on kulkenut sukupolvien ajan professorilta toiselle.

Seksuaalinen häirintä linkittyy vahvasti sukupuoliseen syrjintään.

Toimenpide-ehdotuksia

* Seksuaalisen häirinnän tunnistamisen on tapahduttava yliopistoissa nykyistä nopeammin.

* Matalan kynnyksen väyliä sen ilmoittamiseksi on syytä olla useita.

* Asiasta tiedottamiseen on kiinnitettävä huomiota, pelkkä maininta nettisivuilla ei riitä.

* Nollatoleranssin soveltaminen vaatii jatkuvia käytännön tekoja.

* Seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisy on tavoite.

 

Helsingin tutkijanaiset ry jatkaa aineiston parissa työskentelyä ja tulee julkaisemaan aineistoon liittyviä analyysejä vuoden mittaan.

Syksyllä 2017 alkanut seksuaaliseen häirintään liittyvä keskustelu koskettaa myös yliopistomaailmaa. Häirinnästä ja sen käsittelystä yliopistolla on kuitenkin vähän koottua tietoa. Sen vuoksi Helsingin tutkijanaiset ry päätti tehdä aiheesta kyselyn. Pyydämme kertomaan kokemuksia, joissa olette törmänneet seksuaaliseen häirintään yliopistomaailmassa.

#Metoo -kampanja on herättänyt keskustelua ja lisännyt tietoisuutta häirinnästä ja sen ilmenemismuodoista. Samalla on herännyt huoli, miten yliopistolainen voi tahtomattaan tai vahingossa käyttäytyä tavalla, joka voidaan kokea häirintänä. Vaikka häirintä on määritelty lainsäädännössä, moni on epätietoinen mikä on häirintää. Tämän vuoksi pyydämme ajatuksianne ja kokemuksianne seksuaalisesta häirinnästä, häirinnän määrittelystä ja siitä, mitä erityispiirteitä yliopistomaailmassa olisi otettava huomioon.

Kyselyn voi täyttää täysin nimettömänä eikä kyselyssä annettuja tietoja voi yhdistää lomakkeen täyttäjään. Kyselyn aineistoa käsittelee Helsingin tutkijanaisten hallitus häirinnänvastaisen työn edistämiseksi. Mikäli annat luvan, vastauksiasi voidaan käyttää myös tutkimustarkoituksessa. Sitoudumme noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tutkimuseettistä ohjeistusta hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Kyselyn tuloksia käytetään hyväksi 19.3.2018 kello 13–16 järjestettävässä Minna Canth -päivän tasa-arvotilaisuudessa Helsingin yliopiston Runeberg-salissa. Tavoitteena on jatkaa keskustelua ja miettiä millaisia toimia yliopistomaailmassa tarvitaan.

Linkki lomakkeeseen.

Vastaa viimeistään 12.3.2018.

Same in English:

The conversation concerning sexual harassment affect also practices and working environments in universities. However, not much information is available about the present situation. This is why the Helsinki Association of Women Researchers decided to make an inquiry. We ask you to tell us about your experiences of sexual harassment in academia.

The #MeToo campaign has sparked debate and increased awareness of sexual harassment and the forms it can take. At the same time, concern has been expressed about how a member of the university community can, perhaps unintended or by mistake, behave in a way that can be experienced or interpreted as sexual harassment. Even if sexual harassment has been defined in legislation, many are unaware of what constitutes harassment. This is why we would like to ask your thoughts on and experiences of sexual harassment, your views on the definition of harassment and your thoughts on what special features of the academic context should be taken into account.

You may report your experiences anonymously; the answers cannot be connected to you. The answers will be used by the board of the Helsinki Association of Women Researchers in order to combat sexual harassment. The recommended research ethics guidelines will be followed.

The results of the inquiry will be used as background information for the Minna Canth event for Equality, on 19th March, held at the University of Helsinki. The aim is to continue the discussion and to find out what should and could be done in academia.

If you consent (tick the last box in the query), your answers may be used for research purposes.The guidelines prepared by the National Advisory Board on Research Ethics will be complied with.

Link to the inquiry.

Please answer at the latest 12th March.

Samma på svenska:

Under hösten 2017 blev sexuella trakasserier vid universiteten en del av den allmänna debatten. Än så länge saknas tillräcklig information om trakasserierna och hur de kunde undvikas. Föreningen för Kvinnliga Forskare i Helsingfors rf. beslöt sig för att bedriva en undersökning om sexuella trakasserier vid universiteten för att samla mera information. Vi ber er berätta om situationer ur den akademiska världen som ni upplevt som trakasseri.

#Metoo-kampanjen har väckt uppmärksamhet och ökat medvetenheten om trakasserier och dess former. Samtidigt har det uttryckts en oro över hur studenten/universitetspersonalen i misstag eller oavsiktligt kan bete sig på ett sätt som kan upplevas som trakasserande. Trots att sexuella trakasserier finns definierade i lagstiftningen, är många omedvetna om vad som definieras som trakasseri. Därför vill vi samla era tankar och erfarenheter kring sexuella trakasserier, hur ni definierar dessa och om vilka speciella drag borde uppmärksammas inom den akademiska världen.

Alla svar förblir helt anonyma. Undersökningen behandlas av föreningens styrelse. Syftet med undersökningen är att samla information, som kan utnyttjas i arbetet för att förhindra sexuella trakasserier i den akademiska världen.

Resultat av undersökningen används som bakgrundsmaterial för Minna Canth -evenemanget som arrangeras den 19 mars vid Helsingfors universitet. Syftet är att fortsätta diskussionen och fundera kring vad som kunde och borde göras vid universiteten. Eventuellt kan svaren också användas i forskningssyfte, om ni tillåterr det. Forskningsetiska delegationens anvisningarna om god vetenskaplig praxis ska iakttagas.

Linken till undersökningen.

Undersökningen är aktiv ända till 12 mars, 2018.

LERU eli League of European Research Universities on tarttunut vakavasti otsikon mukaiseen aiheeseen. Pähkinänkuoressa kyse on siitä, että yliopistomaailmassa eteneminen perustuu ansioihin, mutta naisten ansiot näyttävät kevyemmiltä kuin miesten. Toisin sanoen naisten eteneminen uralla pysähtyy useammin kuin miesten.

LERU julkaisi tänään artikkelin ja sen lyhennelmän, joiden avulla voi tutustua aiheeseen.

Lyhennelmään voi tutustua  tästä linkistä.

Pidempi versio löytyy tästä.

Suomalaisissa yliopistoissa aiheesta ei ole puhuttu tähän mennessä kovinkaan paljon. Yorkin yliopiston professori Paul Walton korosti asian tärkeyttä vieraillessaan Helsingin yliopistossa ja Aalto-Yliopistossa joulukuussa 2017 (ks. aiempi postaus aiheesta).

LERUn avaus on äärettömän tärkeä ja sisältää runsaasti paitsi tutkittua tietoa, niin myös käytännön keinoja parantaa tilannetta.

Tämä artikkeli tulee toivottavasti kulumaan puhki yliopistojen rekrytoijien ja tasa-arvotoimikuntien käsissä.

Suomesta LERUssa on mukana Helsingin yliopisto.

LERU had today, 18th January, a seminar about the impact of implicit bias for women in academia. LERU seeks to find ways to improve the situation. Interestingly, LERU has been consulting LERU universities concerning the situation and publishes a paper in which they present how they view the situation and what can be done to change it.

LERU emphasizes that although the paper concentrates on implicit gender bias there are many other types of bias active in academia. They explain this as follows:

“The paper does, however, argue– and shows the evidence- that implicit gender bias plays a role at many levels: in women’s working conditions, that is in terms of their underrepresentation at the higher echelons, of their earning less, and of their holding more part-time positions and precarious contracts. Secondly, it looks at bias in recruitment and advancement mechanisms: how positions are advertised, how selection committees operate and how the language itself of evaluations can be biased. Thirdly, bias plays a role in research funding processes.” (LERU press release)

You can read the paper and its summary here

 

Tietoa LERUsta/Information about LERU, click  LERU