Category: Tiedotteet

TUTKIJANAISET JA UUDISTUVA YLIOPISTO

Seminaari Tieteiden talolla 25.11.2008 klo 14

Opetusministeriö kutsui syyskuun lopulla Helsingin tutkijanaiset ry.:n edustajan ja muita sidosryhmiä keskustelemaan naisten tutkijanurasta. Kimmokkeena olivat Neliportainen tutkijanura -raportista annetut lausunnot. Tutkijanaisista paikalla oli puheenjohtaja Elina Vuola.
Tarkoitus oli pohtia konkreettisia keinoja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi tutkijanuralla. Keskustelua käytiin hyvässä hengessä, mutta paljonkaan konkreettisia toimia ei näytä olevan luvassa. Opetusministeriö laati tapaamisesta muistion, jonka pohjalta on hyvä jatkaa keskustelua.

25.9.2008 opetusministeriö

Läsnä:
Krista Varantola, Tampereen yliopisto/ SYRENE
Liisa Savunen, SYRENE
Hannele Varsa, Tasa-arvoasiainneuvottelukunta
Elina Vuola, Helsingin tutkijanaiset

Anita Lehikoinen, Erja Heikkinen ja Eeva Kaunismaa opetusministeriöstä

Tapaamisen lähtökohtana oli opetusministeriön työryhmäraportti Neliportainen tutkijanura
ja siitä annetut lausunnot. Tarkoituksena oli kartoittaa konkreettisia keinoja tasa-arvon
kehittämiseen tutkijanuralla ja erityisesti naisten aseman parantamiseen tutkijanuralla.

Ongelmia

• naisten hitaampi urakehitys
• avoin ja piilosyrjintä
• sosiaaliturvan puutteet (perhevapaista aiheutuvat kustannukset)
• määräaikaisuudet erityisesti naisten ongelmana
• päättävien elinten kokoonpano ja sukupuolisensitiivisyys valintaprosesseissa
• yksittäisten henkilöiden itsenäinen päätöksentekovalta laaja
• tilastoinnin puutteellisuus
• tutkimustiedon puute

Lisäksi erot tieteen-/koulutusalojen välillä ovat suuret.

Ratkaisuja

Yliopistolain uudistus on mahdollisuus myös naisten tutkijanuraan liittyvien ongelmien
ratkaisemisessa. Uudistuksessa on esimerkiksi mahdollista vahvistaa yliopiston
henkilöstöpolitiikkaa mm. työsuhteisiin siirtymisen myötä (sopiminen lähemmäs
ruohonjuuritasoa) ja parantaa rahoitusosaamista/-joustavuutta (määräaikaisella
rahoituksella kuitenkin toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet).

• Tulossopimuksiin korkeakoulujen yhteisiin tavoitteisiin tasa-arvo
• Yliopistojen rahoituksen strategisessa osassa otetaan huomioon neliportaisen
  tutkijanuran toteutus ja sen osana tasa-arvoiset mahdollisuudet tutkijanuralla
• Uusien yliopistojen johtosäännöissä tasa-arvonäkökulmat on mahdollista ottaa entistä
  paremmin huomioon
• Opetusministeriön informaatio-ohjaus: yliopistoja rohkaistaan järjestämään
  henkilöstökoulutusta tasa-arvonäkökulmasta (mm. ohjaustaidot) ja mm. naisille suunnattua
  mentorointia, kokoamaan valmistelevat ja päättävät hallintoelimet tasa-arvosäännösten
  mukaisesti ja tiedottamaan tasa-arvotoiminnasta
• OPM seuraa aktiivisemmin yliopistojen tasa-arvotoimikuntien toimintaa ja osallistuu
  osaltaan toiminnan kehittämiseen
• OPM parantaa tiedonkeruutaan sukupuolten välinen tasa-arvo huomioiden ja kannustaa myös
  yliopistoja kehittämään tiedonkeruutaan ja tilastointiaan tasa-arvonäkökulman mukaisesti
• OPM on aktiivinen päätöksentekoa tukevan, tasa-arvoa koskevan tiedon tilaajana

Helsingin tutkijanaiset ry. ja Suomen Akateemisten Tutkijoiden Yhdistys SATY järjestävät yhteistyössä seminaarin “Tutkijanaiset ja uudistuva yliopisto” Helsingissä, Tieteiden talolla tiistaina 25.11.2008 klo 14 -18. Kansainvälisiä näkökulmia aihepiiriin avaa professori Louise Morley Sussexin yliopistosta ja toisena pääpuhujana kuullaan professori Päivi Naskalia Lapin yliopistosta.

Ohjelma julkaistaan pian tällä sivustolla.

Helsingin Tutkijanaiset ry. vaatii, että valmisteilla olevan uuden yliopistolain sukupuolivaikutukset on selvitettävä. Tutkijanaiset on antanut lausuntonsa lakiluonnoksesta opetusministeriölle.

Helsingin tutkijanaiset ry. 8.10.2008 : lausunto opetusministeriölle

LUONNOS UUDEKSI YLIOPISTOLAIKSI

Helsingin tutkijanaiset ry. on tutustunut luonnokseen, joka koskee uutta yliopistolakia, ja esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa.

Johdanto: Tasa-arvo yliopistojen toiminnan läpäisevänä periaatteena

Yliopistot ovat yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme keskeisessä asemassa niin tiedontuottajina, innovaatioiden synnyttäjinä kuin tulevaisuuden asiantuntijoiden kasvattajina ja kouluttajina. Yliopistoa koskevalla lainsäädännöllä on siksi erittäin kauaskantoisia vaikutuksia. Luonnos uudeksi yliopistolaiksi sisältää paljon kokonaisvaltaisia uudistuksia (esim. virkojen muuttuminen työsuhteiksi), jotka tulevat merkittävällä tavalla vaikuttamaan sekä nais- että miespuolisten opetus- ja tutkimustehtävissä toimivien asemaan. Lakiuudistuksen aikataulu on varsin kireä, ja kannamme huolta siitä, mahdollistaako se yliopisto- ja tiedeyhteisössä toimivien sidosryhmien näkemysten kattavan kuulemisen.

Vaikka Suomi on tasa-arvokehityksen kärkimaita, on ilmeistä, että sukupuolten tasa-arvo yliopistoissamme ei ole toteutunut määrällisesti eikä laadullisesti.

Yliopisto-opiskelijoissa miesten ja naisten osuudet eivät kokonaisuutena katsottuna ole erityisesti painottuneita, mutta monet opintosuuntaukset ovat voimakkaasti painottuneet sukupuolen mukaan. Suomalaiselle yliopistolaitokselle onkin suuri haaste kehittää oppimisen sisältöjä sillä tavoin tasa-arvoiseen ja sukupuolet huomioon ottavaan suuntaan, että nuoret naiset tuntevat luontevaksi hakeutua esimerkiksi teknisille aloille ja nuoret miehet vaikkapa opettajiksi.

Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä naisia on noin puolet, mutta mitä korkeampi hierarkkinen asema, sitä pienemmäksi käy naisten määrä. Tutkijanuran yleiset ongelmat kärjistyvät tutkijanaisten kohdalla, kuten OPM:n tutkijanuratyöryhmä totesi raportissaan. Sen lisäksi tutkijanaiset kohtaavat edelleen monenlaisia avoimen ja piiloisen sukupuolisyrjinnän muotoja. Tasa-arvon puutteisiin kiinnitti huomiota myös YK:n CEDAW-komitea, joka valvoo YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Komitea kiinnitti kesällä 2008 antamassaan Suomea koskevassa lausunnossa (kohta 22) huomiota naisten asemaan erityisesti yliopistomaailmassa. Lausunnossa kehotetaan ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla rohkaistaan naisia hakemaan korkeita akateemisia virkoja ja ylipäätään huolehtimaan naisten asemasta koko yliopistomaailmassa.

Edellä olevan valossa on yllättävää, ettei lakiluonnos millään tavalla eikä tasolla ota huomioon mahdollisia sukupuolivaikutuksia, eikä sukupuolten välinen tasa-arvo nouse lainkaan esille. Pääkommenttinaan lakiluonnokseen Helsingin tutkijanaiset ry. vaatiikin, että yliopistolakia uudistettaessa tulee arvioida kattavasti lain sukupuolivaikutukset ennen lain tuomista eduskuntakäsittelyyn. Samaa on esittänyt myös tasa-arvovaltuutettu lausunnossaan lakiluonnoksesta. Korostettakoon, että Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa 2008-2011 sitoudutaan valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulma lainvalmisteluun jo toiminnan alkuvaiheissa.

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulisi sisältyä yliopistojen yleisiin toimintaperiaatteisiin. Niiden tulisi läpäistä yliopiston kaikki toiminnot, mukaan lukien yliopistojen koulutus- ja kasvatustehtävä, ja tavoitteena tulee olla kouluttaa ihmisiä, jotka ymmärtävät sukupuolen merkityksen yhteiskunnan ja ammattialansa käytännöissä ja pystyvät työssään toimimaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Sen vuoksi ehdotamme, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kirjoitettaisiin näkyviin lain yleistavoitteisiin.

Tämän lisäksi esitämme, että tasa-arvolakia tulee soveltaa yliopistojen hallintoelinten kokoonpanossa. Lakiin tulee myös sisällyttää säädös rakenteista, joilla sukupuolten tasa-arvoa ja muuta yhdenvertaisuutta edistetään yliopistoissa. Edelleen lain henkilöstörakennetta ja henkilöstön valintaa sekä uuteen järjestelmään siirtymistä koskevia säännöksiä tulee täydentää sukupuoleen tai muihin seikkoihin perustuvan syrjinnän estämiseksi.

Esitämme, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yleisinä yliopistojen toimintaan sisältyvinä periaatteina kirjoitetaan näkyviin esimerkiksi muuttamalla lain 2

Helsingin tutkijanaiset on tehnyt aloitteen työllistymisvalmennuksesta, joka olisi räätälöity ja suunnattu tohtoreille ja dosenteille. Aloite kokonaisuudessaan tässä:

Suomessa on kasvava akateemisten ylikoulutettujen joukko, joka kovasta työnteostaan ja pätevyydestään huolimatta on vaikeasti työllistyvä. He ovat vuosia ja jopa vuosikymmeniä erilaisissa pätkä- ja projektitöissä, joiden välissä voi olla työttömyysjaksoja. Vaihtoehtoisesti he roikkuvat koulutustaan vastaamattomassa työssä tai työssä, jossa ei ole mahdollisuuksia etenemiseen. Yleensä työpaikkana on yliopisto, sillä siirtyminen yliopistouralta yliopiston ulkopuoliseen työelämään on osoittautunut luultua vaikeammaksi.

Yksi yliopiston ulkopuoliseen työelämään siirtymistä estävä rajoite on se, että yliopistolla pidempään työskennelleet eivät osaa kertoa osaamisestaan sellaisella kielellä, jota liike-elämän tai muun yhteiskunnan työnantajat ymmärtäisivät eivätkä tutkijat ja opettajat usein osaa tulkita yliopiston ulkopuolisia työpaikkailmoituksia ja pätevyysvaatimuksia. Täsmäkoulutus omien valmiuksien esiin tuomiseksi ja niiden kääntämiseksi työelämän tarpeita vastaaviksi on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää tutkijoiden työllistymistä muualle yhteiskuntaan. Se on konkreettinen tapa vähentää akateemista työttömyyttä ja saada hyvin koulutettujen ahkerien ihmisten huomattavat resurssit oikeaan käyttöön.

Tällaisista täsmäkoulutuksista on hyviä kokemuksia esimerkiksi ulkomailla koulutuksensa saaneiden kanssa. Samoin laman aikana järjestettiin täsmäkoulutusta pitkään työelämässä olleille ja yrityksen konkurssin tai saneerausten johdosta työttömiksi jääneille akateemisille. Vastaavaa koulutusta tarvittaisiin nyt niille tutkijoille, joita akateeminen maailma ei heidän meriiteistään huolimatta pysty työllistämään. Konkreettinen esimerkki tällaisesta koulutuksesta on Espoon työvoimatoimiston kertaluonteisesti järjestämä Heimo Langinvainion vetämä kurssi akateemisille työttömille, jonka tulokset olivat erinomaiset. Kurssi kesti yhteensä kaksi kuukautta, jonka aikana kurssilaiset tapasivat kaksi kertaa viikossa ja tekivät lisäksi kotitehtäviä. Heimo Langinvainiolla on pitkä ura ensin lääketieteellisessä stressitutkimuksessa, yliopistollisessa tutkimustyössä ja myöhemmin yrityskonsulttina. Hän olisi yksi erinomainen henkilö sillaksi akateemisten ja yliopiston ulkopuolisten työmarkkinoiden intressien yhteensovittamiseksi.

Tällä hetkellä kaikki Helsingin yliopiston työllistymiskoulutukset on suunnattu lähinnä opiskelijoille tai maisteritason ihmisille. Olisi tärkeää saada myös pitkän akateemisen uran tehneille apua. Heidän ongelmansa ja ratkaisumallinsa ovat kuitenkin maisteritasosta poikkeavia. Olemme varmoja, että kurssille löytyisi paljon osallistujia eri tiedekuntien piiristä. Akateemisten ihmisten hyvä sijoittuminen yliopiston ulkopuolelle lisäisi yliopistokoulutuksen houkuttelevuutta ja parantaisi mahdollisuutta rekrytoida parhaat mahdolliset opiskelijat yliopisto-opintojen pariin. Nyt useita aloja vaivaa ylikoulutustulppa – alan peruskiinnostavuudesta huolimatta hyvät opiskelijat eivät ainakaan halua kouluttautua pidemmälle, sillä tutkijanura ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta ja jatkokouluttautuminen tietyillä aloilla vain haittaa työllistymistä yliopiston ulkopuolella.

Mikäli tällainen kurssi jonkin tahon toimesta tai niiden yhteistyönä järjestetään, olisi tärkeää, että kurssille voisi päästä olipa tämänhetkinen työtilanne mikä vain. Monen akateemisen leipä koostuu monenkirjavista pätkistä, jotka vaihtelevat nopeassa tahdissa. Olisi optimaalista, jos kurssille pääsisivät ne, jotka apua tarvitsevat olivatpa he juuri kurssinpitohetkellä virkasuhteessa, projektityössä, apurahalla tai työttömänä. Työllistymisongelmat koskevat erityisen kipeästi akateemisesti pitkälle koulutettuja naisia. Työnhaku- ja omien resurssien kartoituskurssi erityisesti akateemisille naisille olisi konkreettinen tapa, jolla Helsingin yliopisto voisi toteuttaa tasa-arvosuunnitelmassaan esittämää naisten uran edistämistä.

Toivomme, että keskustelisitte aloitteestamme omalla tahollanne. Yliopiston ja ammattiliittojen yhteistyö olisi tällaisessa hankkeessa mitä suotavinta. Helsingin tutkijanaiset ovat mielellään konsulttiapuna, mikäli päätätte toteuttaa tämänkaltaisen kurssin kokeiluluonteisesti.

HELSINGISSÄ 19.9.2008

Helsingin tutkijanaiset r.y.:n puolesta

KUNNIOITTAVASTI

Elina Vuola ja Sari Timonen

Elina Vuola, professori (mvs.) Sari Timonen, yliopistonlehtori
Helsingin tutkijanaisten pj Helsingin tutkijanaisten hallituksen jäsen
Renvall-instituutti Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos
PL 59, 00014 Helsingin yliopisto PL 56, 00014 Helsingin yliopisto

Aloite lähetettiin seuraaville tahoille:

Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta:
Hannele Niemi, Lars Folke Landgren, Terhi Saarikoski

Tieteentekijöiden liitto:
Ragna Rönnholm

Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut:
Mika Tuuliainen, Leena Itkonen, Heidi Layne

Helsingin yliopiston henkilöstöosasto:
Kira Ukkonen, Sanna-Marja Heinimo

Tutkijanaiset on käsitellyt apurahatutkijoiden ongelmallista asemaa jäsenillassaan ja kartoittanut apurahatutkijoiden tilannetta eri laitoksilla ja yliopistoissa jäsenkyselyn avulla. Henna Makkonen-Craigin ja Sari Timosen tältä pohjalta kirjoittama artikkeli on julkaistu Acatiimi-lehdessä.

Julkaistu ACATIIMI-lehdessä nro 6, 2008

Apurahatutkijoiden tukala tilanne yhteiskunnassa ja työpaikoilla on valtaosalle tutkijoista turhankin tuttu asia. Työttömyysturvan kysymyksiin on onneksi tänä keväänä saatu ainakin ohjeistusta työministeri Tarja Cronbergin ohjekirjeen välityksellä. Tässä kirjoituksessa haluaisimmekin kiinnittää huomiota erityisesti muihin, lähinnä työpaikoilla esiintyviin epäkohtiin, jotka liittyvät apurahatutkijoiden asemaan työyhteisöissä.

Olemme Helsingin tutkijanaiset ry:ssä pohtineet apurahatutkijuutta, koska siihen liittyvät kysymykset koskettavat hyvin monia tutkijanaisia. Yhdistyksen apurahatutkijuutta koskevaan nettikyselyyn ja jäseniltaan osallistui yli neljäkymmentä tutkijaa. Kyselyn vastauksista ja keskustelusta seuloutui useita hyviä ehdotuksia apurahatutkijoiden kokemien hankalien tilanteiden korjaamiseksi.

Osa epäkohdista kytkeytyy laajoihin yhteiskunnallisiin ja tiedepoliittisiin kysymyksiin. Monet eh-dotuksista eivät kuitenkaan olisi erityisen vaikeita toteuttaa, ja joillakin työpaikoilla hyvät käytännöt ovat jo saaneet jalansijan. Keskustelussa kävikin hyvin ilmi äärimmäisen kirjavat ja mielivaltaiset käytännöt yksin Helsingin yliopiston sisällä. Jotta asioissa päästäisiin eteenpäin, päätimme kirjata keskustelussa nousseita ratkaisuehdotuksia ylös laajemmankin lukijakunnan iloksi.

1) Tutkijanuran jatkuvuutta ja toimeentulon turvaa on parannettava
Ratkaisut: Tutkimusrahoituksen painopiste olisi saatava vähitellen väitöskirjojen rahoituksesta myöhemmän tutkimuksen rahoittamisen suuntaan. Yliopistoissa tehtävää tutkimusta pitäisi teettää aiempaa enemmän jo väitelleillä ammattitutkijoilla. Yliopiston tulisi kontakteillaan pyrkiä vaikut-tamaan siihen, että apurahajaksot saataisiin pidemmiksi. Jatkuvan hakemisen ja raportoinnin sijaan tutkijoilla tulisi olla pidempi työrauhan aika. Yliopiston tulisi myös miettiä käytännön toimia, kuinka saataisiin aiempaa useammin apurahojen tilalle palkka ja työsuhde, vaikka tällöin entistä harvempi voisi saada rahoitusta.

Osallistuimme Helsingin Tutkijanaisten edustajina EPWS:n (European Platform of Women Scientists) konferenssiin Liettuan Vilnassa 5-7. kesäkuuta 2008. EPWS pyrkii tuomaan tutkijanaisten äänen kuuluville Euroopan Unionin tiedepolitiikassa. Helsingin tutkijanaiset ry. on EPWS:n jäsenorganisaatio.

Konferenssi alkoi korkealla profiililla Liettuan parlamentissa, jossa puheenvuoron pitivät muun muassa Liettuan entinen pääministeri ja nykyinen kansanedustaja Kazimiera Prunskienè ja Viron parlamentin puhemies Ene Ergma. Women Shaping Science -konferenssiin osallistui yhteensä 160 edustajaa 28 Euroopan valtiosta.
Helsingin tutkijanaiset esiintyivät konferenssissa hienolla posterilla, jonka Liisa Husu oli tehnyt. Posterinäyttelyn julisteista osa oli tutkimusprojektien esittelyjä, osan ollessa kaltaistemme

Helsingin tutkijanaiset on antanut lausunnon opetusministeriön Neliportainen tutkijanura -raportista. Tutkijanaisten mielestä on valitettavaa eikä mitenkään perusteltua, että tutkijanuraa tarkastellaan opetusministeriön raportissa lähes täysin sukupuolineutraalisti. Näin siitä huolimatta, että laajan tutkimus- ja tilastotiedon pohjalta on osoitettavissa, että sukupuoli liittyy tutkijanuralla etenemiseen monin eri tavoin myös tasa-arvokehityksen kärkimaissa, Suomi mukaan lukien.

Helsingin tutkijanaiset r.y.

Helsingin tutkijanaiset ry. on eri tieteenalojen ja tutkijanuran eri vaiheissa olevia naisia yhdistävä järjestö, joka pyrkii parantamaan naisten asemaa tiedeyhteisöissä. Seuraavaa tutkimuksenarviointia pohdittaessa pyytäisimme, että sukupuolten välinen tasa-arvo ja sukupuolinäkökulman huomioiminen nostettaisiin keskeiselle sijalle tutkimuksenarviointiprosessissa. Tällöin Helsingin yliopisto noudattaisi esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa jo pitkälle kehitettyjä ja sovellettuja käytäntöjä.

Helsingin tutkijanaiset ry. ehdottaa:

1. Tutkimuksenarvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota naisten määrään ja asemaan laitoksilla.

Helsingin yliopiston tasa-arvosuunnitelmassa todetaan, että

Naiset heikoilla virantäytöissä:
Mikä neuvoksi yliopiston sukupuolisyrjintään?
22.11.2007 klo 14-18
Tieteiden talo, Helsinki, Kirkkokatu 6

Ohjelma

14.00-16.00

Avajaissanat

Dosentti Elina Vuola, Helsingin tutkijanaisten puheenjohtaja