Robert Coverin Nomos and Narrative on monin tavoin mielenkiintoinen teksti. Törmäsin siihen ensi kertaa joitain vuosia sitten rabbiinisten tekstien kurssilla, kun opettajani suositteli lukemaan tämän ja Coverin toisen artikkelin, Violece and the Wordin. Tuolloin en saanut kahlattua pitkää artikkelia läpi, mutta se jäi mieleeni, kun pari vuotta myöhemmin toisessa yliopistossa toinen luennoitsija jälleen suositteli Coverin artikkelia. Tuostakin hetkestä on jo aikaa, mutta viimein näiden kehujen kummiteltua aivoissani, tartuin Coverin tekstiin.
Robert Cover ei suinkaan ole uskontotieteilijä, vaan hän oli Yale-yliopiston lakitieteen professori. Nomos and Narrative julkaistiin Harward Law Reviewssa vuonna 1983. Se oli kirjoitettu edellisvuoden korkeimman oikeuden kauden arvion esipuheeksi. Artikkelissa yhdistyy monta mielenkiintoista elementtiä: yhtäältä mieleeni tulee Benedict Andersonin kuvitellut yhteisöt, toisaalla Robert Bellahin kansalaisuskonto, kolmannessa kohdassa arvioin kuinka Mircea Eliaden pyhä-käsitykset sopivat Coverin teoretisointiin. Coverin artikkeli ei tuo uusia tiukkoja teoreettisia kehyksiä, joiden puitteisiin rakentaa omaa tutkimusta, vaan se avaa lukijansa ajattelemaan maailmaa hieman laajemmin ja näkemään tuttujakin asioita uudella tavalla. Sillä Cover itse käyttää tekstissään esimerkkeinä uskonnollisia yhteisöjä ja rabbiinista tutkimusta, on lohdullista huomata että uskontoon liittyvällä tutkimuksella on merkitystä myös muilla tieteenaloilla.
Nomos and Narrative käsittelee sitä, kuinka ihmisyhteisöt rakentavat maailmansa ja lakinsa jaettujen kertomusten varaan. Cover nimeää nomokseksi sen normatiivisen maailman, jossa asumme ja jota rakennamme. Toinen sana nomokselle on laki, ymmärrys siitä, kuinka maailmassa tulisi elää. Stephen Fraade huomauttaakin Coveria käsittelevässä artikkelissaan Nomos and Narrative Before Nomos and Narrative että, vanhimmassa kreikankielisessä raamattukäännöksessä, Septuagintassa, Toora on käännetty nomokseksi. Normatiivisessa maailmassa laki ja narratiivit ovat erottamattomia toisistaan, sillä narratiivit antavat laille merkityksen. Laki vaatii aina hermeneuttista tulkintaa ja toimintamme peilaantuu siihen, mitä pidetään normina. Näin ollen laissa oleva nykytodellisuus ja ’kuinka voisi olla toisin’-visio, kohtaavat.
Valaistakseni Coverin ajatuksenkulkua esittelen hänen mainion esimerkkinsä lain rakentamisen, ylläpitämisen ja tulkinnan esimerkkejä uskonnollisista teksteistä ja yhteisöistä:
”Simeon the Just [circa 200 B.C.E.] said: Upon three things the world stands: upon Torah; upon the temple worship service; and upon deeds of kindness.”
The ”world” of which Simeon the Just spoke was the nomos, the normative universe. Three hundred years later, after the destruction of the Temple whose worship service was one of the pillars upon which the ”world” of Simeon the Just stood, Rabbi Simeon ben Gamaliel said, ”Upon three things the world [continues to] exist: upon justice, upon truth, and upon peace.”’
– – Of the aphorisms, the great sixteenth century codifier, commentator, and mystic, Joseph Caro, wrote the following:
”For Simeon the Just spoke in the context of his generation in which the Temple stood, and Rabbi Simeon ben Gamaliel spoke in the context of his generation after the destruction of Jerusalem. Rabbi Simeon b. Gamaliel taught that even though the temple no longer existed and we no longer have its worship service and even though the yoke of our exile prevents us from engaging in Torah [study of divine law and instruction] and good deeds to the extent desirable, nonetheless the [normative] universe continues to exist by virtue of these three other things [justice, truth, and peace] which are similar to the first three. For there is a difference between the [force needed for the] preservation of that which already exists and the [force needed for the] initial realization of that which had not earlier existed at all. …And so, in this instance, it would have been impossible to have created the world on the basis of the three principles of Rabbi Simeon ben Gamaliel. But after the world had been created on the three things of Simeon the Just it can continue to exist upon the basis of Rabbi Simeon b. Gamaliel’s three.”
Caro’s insight is important. The universalist virtues that we have come to identify with modern liberalism, the broad principles of our law, are essentially system-maintaining ”weak” forces. They are virtues that are justified by the need to ensure the coexistence of worlds of strong normative meaning. The systems of normative life that they maintain are the products of ”strong” forces: culture-specific designs of particularist meaning. These ”strong” forces — for Caro, ”Torah, worship, and deeds of kindness” — create the normative worlds in which law is predominantly a system of meaning rather than an imposition of force.
Yllä olevan esimerkin lisäksi Cover käsittelee oman aikansa korkeimman oikeuden tapauksia, joissa uskonnolliset yhteisöt, amishit ja mennoniitat ovat joutuneet puolustamaan omia uskonnollisia näkemyksiään oikeuden edessä: kuinka uskonnolliset yhteisöt tulkitsevat Yhdysvaltojen perustuslakia omista näkökulmistaan ja kuinka laintulkinta on aina yhteydessä siihen, kenellä on valta pakottaa muut noudattamaan omaa laintulkintaansa. Erinomaisen mielenkiintoista!
Coverin artikkeli on nykyterminologiassa moni- tai poikkitieteellinen. Tämä kuvastaa myös uskontotiedettä tieteenalana ja on erityisen totta Helsingin yliopistossa, jossa tiedekunnan sisällä harjoitetaan mitä moninaisimpia tapoja tutkia tuota vanhinta inhimillistä ilmiötä, uskontoa.
Lähteet:
Cover, R., (1983) The Supreme Court, 1982 Term — Foreword: Nomos and Narrative. Faculty Scholarship Series. Paper 2705. [online] Saatavissa: http:// digitalcommons.law.yale.edu/ fss_papers/2705 [24.2.2018]
Fraade, S. D., (2005) Nomos and Narrative Before Nomos and Narrative. Yale Journal of Law & the Humanities. 17(1) [online] Saatavissa: http://digitalcommons.law.yale.edu/yjlh/vol17/iss1/5 [Noudettu 24.2.2018]
Cover ehti valitettavan lyhyen elämänsä aikana kirjoittamaan jo yllämainittujen tekstien lisäksi myös kaksi kirjaa: vuonna 1975 julkaistun ”Justice Accused: Antislavery and the Judicial Process,” ja vuoden 1979 ”The Structure of Procedure”.