Ensikosketukseni geoinformatiikkaan tapahtui ensimmäisessä periodissa johdatus geoinformatiikkaan -kurssilla. Tosin kertynyt kokemukseni on hyvin teoriapainotteista ja niinkuin kurssin nimestä voikin päätellä: alkeellista. Kuitenkin uuden kurssin ensimmäisellä kerralla positiivista oli, että käydyt asiat eivät olleet täyttä hepreaa, ja teemat olivat tuttuja. Odotan innolla, mitä hieman käytännönläheisempi kurssi avaa, ajoittan hyvinkin monimutkaisesta, geoinformatiikasta!
Ensimmäinen kurssikerta polkaistiin käyntiin teorialla ja QGIS-ohjelmalla tuotetulla kartalla. Tehtävänämme oli tuottaa kartta, joka kuvaa HELCOM-alueen typpipäästöjä maittain. QGIS oli entuudestaan tuttu sovellus, mutta ilman opettajan ohjausta, ei kartan laatimisesta olisi todennäköisesti tullut mitään. Esimerkiksi attribuuttitaulukon käyttö ja oleellisten tilastojen navigointi oli aivan uutta. Kurssikerran työ ei kuitenkaan tuottanut suurempia ponnisteluja, sillä opettajan ohjauksella tekeminen on varsin leppoisaa. Toisaalta tuntuu, että askeleittainen ohjaaminen ei jätä vahvaa muistijälkeä, mutta edes jonkinlainen QGIS-ohjelman pyörittely on aina hyvästä. Ja QGIS:siä kyllä tullaan hyödyntämään myöhemmin (huom! mahdolliseen) kyllästymiseen asti.
Olin aikaisemmin tietoinen Puolan päästöistä, mutta yllätyin kuitenkin, että se oli suurempaa kuin Venäjällä. Tähän vaikuttanee Venäjän pinta-ala sekä pienempi yhteys Itämereen. Tähän liittyen löytyi Tuomas Hartikaisen blogista osuva tieto:
Fosforin tapaan typpi vaikuttaa merkittävästi vesistöjen rehevöitymiseen, joka onkin ollut Itämeren suurin ongelma viime vuosikymmeninä (Itämeri.fi, 2020)
Yleisesti ottaen, olen tyytyväinen karttaani. Se on selkeä, luettavissa ja tarkoituksenmukainen. Värimaailma ei ehkä ole parhain mahdollinen, mutta sen viilaminen nyt onkin loputon suo… Kaiken kaikkiaan kartan työstäminen oli hyvä johdanto QGIS-ohjelman perustoimintoihin.
Update:
Tiedoston korruptoiduttua, jouduin työstämään kurssikerran kartan uudelleen. Se osoittautuikin positiivseksi ongelmaksi, sillä en muistanutkaan kaikkia työvaiheita. Isommaksi ongelmaksi muodostui muiden maiden näkyvyys kartalla. Kollegoiden konsultaation, ohjeiden pyörittelyn ja pitkän pähkäilyn jälkeen, en saanut maita lopulliseen tuotokseen mukaan. Kuitenkin kartta on jollain tasolla tarkoituksenmukainen, sillä Itämereen kosketuksissa olevien valtioiden päästöt ovat visualisoitu. Kartta on kuitenkin hieman puutteellinen, mutta kunnon maantieteilijä saa viestin perille olosuhteista riippumatta.
Alla oleva kartta (kuva 1) on kurssikerran lopputuotos.
(Kuva 1)
Lähteet:
Hartikainen Tuomas: Pedago-gis-ta menoa. 2022. (Luettu ja käytetty 25.1.2021)