Artikkeli “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (Leonowicz, 2006) tarkastelee kahden muuttujan koropleettikarttojen käyttöä ja toimivuutta maantieteellisen tiedon esittämisessä. Tällaisia karttoja on Leonowiczin mukaan pidetty hankalina tulkita, johtuen pitkälti Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston 1970-luvulla tekemistä kartoista, jotka todettiin tutkimuksissa liian hankalasti ymmärrettäviksi. Leonowiczin mukaan syy ei ole esittämistavan hankaluudessa, vaan karttojen huonossa suunnittelussa ja liiallisessa luokkien määrässä. Hänen omat tutkimuksensa Varsovan ja Vilnan yliopistoissa puoltavat käsitystä ja osoittavat, että kaksiteemaiset kartat voivat olla oikein tehtyinä hyviä osoittamaan erityisesti maantieteellistä suhdetta kahden asian välillä. Sen sijaan maantieteellisen jakautumisen esittämiseen kartat sopivat heikosti.
En ole aiemmin törmännyt kaksiteemaisiin koropleettikarttoihin, varmaankin juuri siksi, että niitä vältellään hankalan tulkittavuuden takia. Totta puhuen, kun tunnilla kävimme läpi näitä karttoja, pidin niitä hieman epäselvinä, enkä oikein ymmärtänyt niiden hyötyä. En ole vieläkään vakuuttunut niiden hienoudesta, mutta artikkeli kyllä selvensi ideaa. Tärkein havainto artikkelissa oli itselleni se, miten teemakartan legenda toimii. Legendassa on siis pistekaavio, joka kuvaa vertailtavien ilmiöiden korrelaatiota tutkittavilla alueilla. Pisteiden lisäksi kaaviossa väripaletti, joka koostuu kahdesta pääväristä ja niiden sekoituksista. Jos korrelaatio ilmiöiden välillä on vahva, värit sekoittuvat, kun taas heikossa korrelaatiossa toinen väreistä korostuu. Värien tummuudella taas kuvataan ilmiöiden voimakkuutta.
Legenda voi tuntua aluksi monimutkaiselta, mutta pienen tutustumisen jälkeen se alkaa hahmottua paremmin. Samalla selvenevät esittämistavan edut. Jos ymmärtää pistekaavion idean, kartalla voidaan selittää hyvinkin yksinkertaisesti kahden teeman riippuvuus toisistaan, sekä samalla korostaa muista poikkeavia alueita. Kahdella erillisellä teemakartalla tämä ei onnistuisi läheskään yhtä selkeästi tai vaatisi ainakin paljon enemmän tarkastelua. Toimivuudessa on kuitenkin pari isoa jossia. Kartta vaatii tiettyä ymmärrystä tilastoista ja asioiden välisestä korrelaatiosta toimiakseen. Lisäksi se vaatii pientä pään vaivaamista, joten esimerkiksi päivittäisen sanomalehden nopeasti vilkaistavaksi kartaksi siitä ei ole. Vähintäänkin kartta vaatisi pienen selityksen esimerkiksi kuvatekstiin. Sen sijaan tekstiin, joka lukijoiden voidaan edellyttää lukevan huolellisesti, kartta voi tuoda paljon lisätietoa.
Toinen jos liittyy kartan ulkonäköön ja tästä syystä olin itse aluksi skeptinen sen käytöstä. Jos kartan värejä ja luokituksia ei ole pohdittu hyvin pitkään ja hartaasti, sen voi oikeastaan suoraan heittää roskiin. Yhdeksän luokkaa on melko ehdoton yläraja ja värien olisi hyvä olla sellaiset, joiden risteytyksestä tulee oma värinsä, jonka kuitenkin tunnistaa päävärien sekoitukseksi. Artikkelissa on annettu kuvassa 4 kaksi mielenkiintoista vaihtoehtoa väripaleteiksi. A-kohdassa värit eivät risteä, vaan vahvasti korreloivat alueet kuvataan pistekuviolla. Tavallaan tämä tyyli voisi olla selkeämpi korostamaan korrelaatiota ja poikkeavia arvoja, mutta en tiedä, meneekö kartta jo hieman epäselväksi. Auttaisi paljon, jos artikkeliin olisi liitetty myös kartta, jossa on käytetty kyseistä väripalettia. Kuvassa 4 B tuntuu olleen kaunis ajatus siitä, että saataisiin luokiteltua alueet selkeästi eri ryhmiin korrelaation perusteella, mutta luokkien määrä on yksinkertaisesti liian iso ja hämmentävä. Se onkin esimerkkinä Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston tekemästä kartoista, jotka Leonowicz lyttää täysin. Hertta Lehvävirta huomioi karttoihin liittyvänä ongelmana myös sen, että on hyvin hankalaa tarkastella samalla legendaa ja karttaa:
Koska katsetta on mahdotonta kohdistaa kahteen objektiin samanaikaisesti, ei tarkastelun yhtäaikaisuus pääse toteutumaan myöskään kaksimuuttujaisen kartan ja sen legendan välillä.
Kieltämättä useampi värimaailma aiheuttaa hankaluuksia kartan tulkinnassa ja rajoittaa jonkin verran karttojen käyttömahdollisuuksia. Toisaalta uskon, että osaava lukija voi käsittää hyvinkin kahden värin vaihtelut, kunhan ne on tehty loogisesti. Esimerkiksi Leonowiczin artikkelin kuvan 3 kartassa punaisen ja sinisen ristetessä lopputulos on vahvan sinertävä, kun taas violetit arvot ovat lähempänä punaista. Tämä hämää ainakin itseäni ja hankaloittaa värien vertaamista, kun pitää jatkuvasti silmäillä legendan ja kartan sävyjä. Vielä hieman tarkemmalla värien suunnittelulla kartan tulkinta voisi helpottua huomattavasti.
Lähteet:
Lehvävirta, H. (2014). Näkökulmia kahden muuttujan koropleettikarttoihin <https://blogs.helsinki.fi/herttale/2014/01/25/nakokulmia-kahden-muuttujan-koropleettikarttoihin/> Luettu 7.2.2014
Leonowicz, A. (2006) Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship.