Neljännellä kurssikerralla perehdyimme rasterikarttojen tekoon. Palasimme Afrikan mantereelta takaisin pääkaupunkiseudulle, ja  saimme käyttöömme pääkaupunkiseudun väestötietokannan, jossa on kaikenlaista tietoa asukkaista osoitteen tarkkuudella. Oli hupaisaa huomata, että esimerkiksi vanhassa kotitalossani asui tietokannan mukaan yksi ulkomaalainen – tiedot ovat nimittäin juuri siltä vuodelta, kun majoitimme erään vaihto-oppilaan. Tarkoituksena tunnilla oli harjoitella ruututietokannan luomista kartalle. Tunnilla teimme pääkaupunkiseudun päälle ruudukon, ja harjoittelimme hieman lisää tietokantojen käyttöä yhdistämällä väestötietokannan pistemuotoista tietoa ruututietokantaan. Saimme tunnilla aikaiseksi koko alueen kattavan rasterikartan opiskelijoiden sijoittumisesta, ja itsenäiseksi tehtäväksi tuli jokin muu rasterikartta koko alueelta tai osasta siitä.

Lasteen suhteellinen osuus väestöstä

Entisenä vantaalaisena päätin tarkastella alle kouluikäisten lasten osuutta väestöstä Vantaalla. Olin tunnilla jotenkin keksinyt, että ruudut saa näkyviin teemakarttaan vain kunnan rajojen sisäpuolella, mutta kotona varsinaista karttaa tehdessäni olin jo täysin unohtanut sen. Räpelsin siis vajaan tunnin ongelman kanssa, mutta sainpahan vihdoin kartan, jossa näkyy rasterikartta vain Vantaan osalta. Luokittelun kanssa oli taas sama vanha ongelma aineiston epätasaisesta jakaumasta, joten päädyin muuttelemaan sitä hieman korostaakseni alueita, joissa yli puolet asukkaista on alle kouluikäisiä lapsia. Tässä suhteessa tietokanta oli hieman hämmentävä, sillä koko pääkaupunkiseudulla löytyi sellaisiakin osotteita, joissa lasten osuus oli 100 %, mistä se sitten johtuukin.

Päädyin tutkimaan lasten suhteellista osuutta, sillä tehdessäni karttoja absoluuttisista arvoista huomasin, ettei kartta antanut juuri lainkaan tietoa lasten sijainnista, ainoastaan väestön yleisestä sijainnista ja oli näin ollen melko turha. Olisin toki voinut tehdä kaksi karttaa ja vertailla niitä, mutta laiskuus iski ja halusin nähdä miten suhteelliset arvot toimivat rasterikartassa. Niiden ongelma tietysti on, että kartta voi korostaa liiaksikin alueita, joissa lapsia on vähän, mutta suhteellisesti paljon. Silloin näyttää siltä, että ruudussa olisi valtava lapsikeskittymä, vaikka todellisuudessa lapsia olisikin kolme.Tässä ehkä auttaisi riittävän iso ruutukoko, ettei alueelle osuisi liikaa vain muutaman asukkaan ruutuja sekä keskittyminen kokonaisuuteen, eikä yksittäisiin ruutuihin.

Kuten aiemminkin, tuli tarkastella myös kartan toimivuutta lukijan kannalta. Itse jätin ruuduista reunat pois, sillä ajattelin sen tekevän kartasta mukavamman näköisen. Toisaalta Maria Vuorensalo näki asian niin, että reunat auttavat ilmiön paikantamisessa, mikä sekin pitää paikkansa. Karttaan oli saatavilla myös neljä muuta tietokantaa, jotka sisälsivät tietoa teistä, maankäytöstä sekä pienistä ja suurista alueista. Niillä saisi lisätietoa karttaan, mikä voisi helpottaa kartan lukemista. Maankäyttö-tietokanta tosin oli niin hallitseva, että se olisi tehnyt kartasta ehkä vieläkin hankalamman, joten jätin sen suosiolla pois. Tiet olisivat periaatteessa olleet järkeviä, mutta ne oli tehty niin voimakkailla viivoilla, että vetivät mielestäni liikaa huomiota itseensä. Aluerajaukset taas tekivät kartasta hieman sekavan, lisäksi en kokenut niitä hyödyllisinä, sillä Vantaalla esimerkiksi kaupunginosien rahat eivät välttämättä auta ketään hahmottamaan karttaa paremmin. Sen sijaan hyödynsin tietokannoista löytyviä nimitietoja, ja lisäsin muutaman hahmottamista helpottavan paikannimen karttaan. Täytyy tosin sanoa, että itävantaalaisena oli huomattavasti hankalampi arvioida, mitkä paikannimet Martinlaakson ja Myyrmäen lisäksi ovat olennaisia Länsi-Vantaalla.

Lapset näyttäisivät sijaitsevan melko hajanaisesti Vantaalla. Alueilla, joissa yleisesti asutusta on tiheässä, lasten osuus on pieni. Esimerkiksi Martinlaakson ja Tikkurilan lähellä lapsia on alle 15 %, mikä johtuu luultavasti siitä, että harva haluaa asua ison lapsiperheen kanssa kerrostalossa. Lapset ovatkin keskittyneet hieman etäämmäs isoista asutuskeskittymistä, esimerkiksi Kivistöön, Itä-Hakkilaan ja Ilolaan. Nämä ovat luultavasti alueita, jotka vetävät lapsiperheitä puoleensa rauhallisella sijainnilla ja muiden lapsiperheiden ja palveluiden läheisyydellä; ainakin Itä-Hakkilasta on hankala löytää taloa, jossa ei asuisi lapsiperhettä. Tällaisten keskittymien lisäksi korkean arvon ruutuja on hajanaisesti etäällä asutuksesta. Tämä näkyy erityisen hyvin Länsi-Vantaalla. Tässä on tosin huomioitava, etteivät ruudut kerro lasten määrästä mitään, ja kyseessä voivat harvaan asutuilla alueilla olla hyvin yksittäiset perheet.