Viimeisellä kurssikerralla saimme testata taitojamme oman teemakartan tekemisessä alusta alkaen. Tehtävänä oli tuottaa kahden teeman teemakartta mistä tahansa aiheesta millä tahansa alueella. Ja valinnanvaraahan oli. Yritin aluksi keksiä jonkinlaista karttaa Intiasta, mutta turhauduin hyvin nopeasti hankalasti ymmärrettäviin taulukkoihin ja sivustoihin. Päädyin sitten tutkimaan YK:n eri osastojen sivuilta löytyviä tilastoja ja eksyin lopulta UNESCO:n tilastokeskuksen sivuille, josta löytyikin valtavasti mielenkiintoista tilastotietoa mm. koulutuksesta, tieteestä ja teknologiasta, sekä kulttuurista. Osa tilastoista oli kuitenkin kovin vajanaisia, varsinkin kehitysmaissa, joten päätin tarkentaa alueen Eurooppaan, josta löytyi melko kattavasti tietoa. UNESCO:n kunniaksi on sanottava, että sivut toimivat paljon paremmin kuin monet muut vastaavat sivut, joita tarkastelin; Tilastoja oli helppo rajata ja etsiä vain itseä kiinnostavaa tietoa, ja vaikka sivut olivatkin hieman vanhentuneen näköiset, niitä oli helppo käyttää. Toisaalta tieto ei ollut kovin uutta, sillä esimerkiksi kirjastoja ja julkaistuja kirjoja käsittelevät tilastot, joita päädyin käyttämään kartassani, olivat vuodelta -99.

Päätin siis tehdä kartan, jossa koropleettina pohjalla näkyy julkisten kirjastojen määrä väkilukuun suhteutettuna ja päällä pylväsdiagrammeina maassa julkaistujen kauno- ja tieteiskirjojen määrä. Nyt tässä blogia kirjoittaessani tosin tajusin, että olin käyttänyt aiemmin kurssilla hyödynnettyä World-tietokantaa, josta löytyi kätevästi myös tilastotietoa maiden väestöstä. Tämän tilaston väkiluvut ovat tietenkin kymmenisen vuotta tuoreempia kuin UNESCO:n kirjatotilasto, joten ei ehkä ollut fiksuin idea yhdistää niitä toisiinsa. Taas hyvä esimerkki siitä, että tilastojen kanssa leikkiessä pitää tosiaankin olla tarkkana.

Kuva 1. Kartta Euroopan kirjastoista ja julkaistuista kirjoista vuosina 1995-1999 (UNESCO, 2014 a ja b).

UNESCO:n tilastojenkaan tuominen MapInfoon ei ollut täysin vaivatonta, mutta yllättävän hyvin ohjelma osasi pienellä avustuksella yhdistää maat. Työ olisi saattanut olla vaivalloisempi isommalla alueella, mutta Euroopassa on onneksi niin vähän valtioita, että ne olisi yksitellenkin saanut yhdistettyä karttaan. Karttapohjana hyödynsin edellisen kurssikerran tietokantaa, josta rajasin Euroopan maat ja ikkunassa vielä suurimman osan Venäjästä. Isoimmaksi ongelmaksi kartan teossa muodostui tilastojen puuttellisuus. Monesta maasta ei löytynyt tietoa julkaistuista kirjoista tai julkisista kirjastoista, ja varsinkin Balkanilla ei kummastakaan. Muutamista maista taas oli tiedossa vain kirjastojen hallintoyksiköt, kun suurimmassa osassa maista löytyi tieto myös palvelupisteistä, joita oli huomattavasti enemmän. Hieman tietoja yhdistelemällä ja soveltamalla sain kuitenkin mielestäni melko kattavan ja toimivan teemakartan. Muutamia hieman turhauttavia piirteitä MapInfossa kuitenkin selvisi, ehkä nyt paremmin kuin aiemmin. Esimerkiksi se, että legendan muokkaus on vain hyvin rajallisesti mahdollista, en ainakaan keksinyt järkevää tapaa lisätä koropleettikartan legendaan palkkia harmaalle sävylle, joka siis kuvaa tilastotiedon puutetta. Eikä sitä oikein voinut piirtää syrjäänkään, sillä se olisi näyttänyt vain tyhmältä. Vastaan tuli myös sama ongelma kuin edellisellä kurssikerralla, eli MapInfo ei anna kovin vapaita käsiä kohteiden kokoon liittyen. Muutamissa paikoissa esimerkiksi maiden nimet olisi voinut kirjoittaa hieman pienemmällä fontilla, jotta ne eivät olisi menneet päällekäin rajojen kanssa, mutta 8 on MapInfon mielestä pienin olemassaoleva fonttikoko. Pylväskartoissa ei myöskään ollut vaihtoehtona nolla-arvojen jättämistä pois, missä ei edes ole mitään järkeä, sillä kuka tarvitsee pylvästä, jonka arvo on 0? Näitä ongelmia lukuunottamatta kartan teko alkoi sujua jo varsin hyvin, eikä monia toimintoja tarvinnut juurikaan miettiä ja arpoa.

Kartta ei näytä juurikaan yhteyttä kirjastojen määrän ja julkaistujen kirjojen määrällä, mikä oli melko odotettavissa. Paljon tärkeämpi tekijä näyttäisi olevan molempien muuttujien kohdalla sijainti, sillä molemmat ovat vahvasti jakautuneita. Yllättäen eniten kirjastoja näyttäisi olevan Itä-Euroopassa, mitä en oikein osaa selittää. Olisiko esimerkiksi Neuvostoliitossa panostettu kirjastoihin kansan kasvattamiseksi? Samoin on melko yllättävää, että esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa on niin vähän kirjastoja. Julkaistujen kirjojen osalta kartta on vähemmän yllättävä, sillä Euroopan suuret valtiot, kuten Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat julkaistujen teosten kärjessä, kun taas muualla Euroopassa on melko tasaisesti matalat luvut. Tähän olisi ollut ehkä hyvä saada maininta siitä, että pylväiden koko ei kasva aritmeettisesti, sillä se voi hämätä pienempien lukujen arvioinnissa. Ehkä ainoa yllätys kartassa oli se, että Venäjäkään ei korostu kartassa kirjojen osalta. Voisi kuvitella, että edes väkiluvun puolesta siellä julkaistaisiin edes jonkin verran enemmän kirjoja kuin esimerkiksi Puolassa.

Tästä viimeisestä kerrasta jäi oikeastaan aika hyvä mieli, sillä kartan teko ja tilastojen käsitteleminen ei tuntunut enää lainkaan niin turhauttavalta kuin esimerkiksi edellisellä kurssikerralla, mikä luultavasti osoittaa, että jotain on jäänyt mieleen. Nyt MapInfosta alkaa olla jo sellainen käsitys, että siihen voi itsenäisestikin tutustua ja opetella lisätoimintoja. Syksyn periodeissa sen käyttäminen ilman ohjeita tuntui lähes mahdottomalta. Myös tiedonkäsittely ja tilastot ovat auenneet uudella tavalla. Joten kiitos kurssista, tästä on hyvä jatkaa!

Lähteet:

UNESCO Institute for Statistics (2014a). Public Libraries. <http://stats.uis.unesco.org/unesco/TableViewer/tableView.aspx?ReportId=207>. Luettu 25.2.2014.

UNESCO Institue for Statistics (2014b). Historic Data (1995-1999): Book production: Number of titles by UDC classes. <http://stats.uis.unesco.org/unesco/TableViewer/tableView.aspx?ReportId=5594> Luettu 25.2.2014.

Mapping America on yhdysvaltalainen sivusto, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella erilaisilla teemakartoilla väestölaskennan tuloksia koko maassa “korttelin” tarkkuudella. Palvelussa voi tarkastella esimerkiksi tummaihoisten sijoittumista, vuokrien tasoa tai koulutettujen asuinpaikkoja. Palvelussa ei pääse kuitenkaan kovin yksityiskohtaiseen tietoon, vaan tarkimmillaan kartat näyttävät 25 ihmisen pisteitä.

Vahvuudet:
Palvelu on ilmainen ja kaikille avoin. Tietoa on kattavasti koko maasta ja eri ilmiöistä. Sivusto on melko yksinkertainen ulkoasultaan, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän ja ymmärrettävän. Kartat ovat siistejä, mukavan näköisiä ja helppoja tulkita. Lisäksi alueista saa lisätietoa viemällä hiiren niiden päälle.

Heikkoudet:
Tieto ei ole kovin tarkkaa. Sen lisäksi, että tieto ei ole yksityiskohtaista,  pistekartoissa pisteet on jaettu tasaisesti alueille, eikä varsinaisten asujien mukaan. Palvelua ei siis oikein voi käyttää tutkimuksessa tai tietolähteenä. Kartat ovat valmiiksi tehtyjä, joten niillä ei myöskään ole mahdollista tarkastella esimerkiksi useampia ilmiöitä samanaikaisesti. Muutenkin palvelun toiminnot ovat melko yksinkertaisia. Tarkempaa tarkastelua varten kaipaisi esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa luokitteluun tai saada edes tarkkoja tilastotietoja. Tiheillä kaupunkialueilla, esimerkiksi oletusnäkymän New Yorkissa, pisteet hieman hukkuvat toistensa sekaan, jolloin niitä on hieman hankalampi tulkita. En tiedä kuinka paljon Yhdysvallat keräävät väestölaskennoissa tietoa kansalaisistaan, mutta olin yllättynyt, että palvelusta ei esimerkiksi löytynyt tietoa eri uskontokunnista; voisi kuvitella, että siitä ainakin kerätään koulutuksen ja tulotason ohella tietoa.

Mahdollisuudet:
Palvelu toimii hyvin, kun halutaan saada hieman yleiskuvaa tarkempi käsitys alueiden väestöstä. Esimerkiksi vuokrien hintoja ja niiden muutosta esittelevät kartat voivat auttaa muuton suunnittelussa. Palvelu voisi olla myös apuvälineenä esimerkiksi jonkin avustusjärjestön toiminnan suunnittelussa, jos halutaan selvittää, missä köyhimmät tai maahanmuuttajavaltaisimmat alueet sijaitsevat ja järjestöllä ei muuten ole pääsyä väestödataan. Julius Krötzl ehdottaa myös, että koulutettua työvoimaa etsivät yritykset voisivat hyödyntää palvelua toimipaikkoja perustettaessa. Myös opetuskäytössä palvelua voisi hyödyntää tutustuttamalla opiskelijat paikkatietoon ja alueelliseen tutkimukseen. Kartat ainakin ovat helposti lähestyttäviä, ja kuten Natalia Erfving toteaa blogissaan, yhteys Facebookiin ja Twitteriin voi lisätä kiinnostusta nuorilla. Palvelu tarjoaa myös mielenkiintoisen mahdollisuuden tarkastella muiden käyttäjien Twitterissä julkaisemia karttoja, mikä voisi ideaalissa tilanteessa tarjota hienon mahdollisuuden yhteisölliseen oppimiseen.

Uhat:
Jessica Järvinen toteaa, että palvelu saattaa edistää segregaatiota ja vahvistaa varsinkin huonoja mielikuvia alueista. Vilkaisulla on helppo nähdä, missä päin esimerkiksi New Yorkia asuu paljon tummaihoisia tai köyhiä, mikä varmasti vaikuttaa monilla ihmisillä muuttopäätökseen. Asiaan liittymättä en myöskään oikein ymmärrä, miksi New York Timesin tasoisella lehdellä on tarve vahvistaa tarkoituksellisesti rotuajattelua laittamalla palvelun alkunäkymäksi eri etnisten ryhmien sijoittuminen New Yorkissa. Ihmiset vetävät kuitenkin hyvin helposti omaa ajatteluaan tukevia johtopäätöksiä.

Palvelu eroaa merkittävästi suomalaisten tavasta tarjota väestödataa hyvin tarkasti, mutta vain erikseen pyydettäessä. Suomalaisen järjestelmän etuna on varsinkin tiedon tarkkuus ja tuoreus, sekä soveltuvuus tutkimuskäyttöön. Toisaalta data on hankalasti hahmotettavaa ja varsinkin “maallikolle” huonosti saavutettavissa ja ymmärrettävissä. En siksi lähtisi kovin vahvasti vertailemaan näiden kahden palvelun paremmuutta toisiinsa nähden, sillä ne vastaavat hyvin erilaisiin tarpeisiin. Paras ratkaisu voisikin ehkä olla niiden rinnakkaiselo. Suomessakin voisi olla hyödyllistä, jos löytyisi kaikille avointa dataa hieman yleistettynä esittelevä palvelu, joka olisi helppokäyttöinen, ja toisaalta Yhdysvalloissa varmasti olisi kysyntää tarkalle tilastotiedolle, vaikka sitten rajatulle joukolle.

Lähteet:

Erfving, N. (2014). Kurssikerta 7: Ajatuksia Internetin paikkatietosovelluksesta “Every City, Every Block”. <https://blogs.helsinki.fi/nataliae/2014/02/21/kurssikerta-7-ajatuksia-internetin-paikkatietosovelluksesta-new-york-times-every-city-every-block/>. Luettu 30.3.2014.

Järvinen, J. (2014). Mapping America: Every City, Every Block ja SWOT-analyysi. <https://blogs.helsinki.fi/jessicaj/2014/02/23/mapping-america-every-city-every-block-ja-swot-analyysi/>. Luettu 30.3.2014

Krötzl, J. (2014). SWOT-analyysi: Mapping America. <https://blogs.helsinki.fi/krotzl/2014/03/25/swot-analyysi-mapping-america/>. Luettu 30.3.2014.

Tällä kerralla tutustuimme pisteaineistoihin, niiden keräämiseen ja hyödyntämiseen MapInfossa. Tunnin alussa kävimme keräämässä lähiympäristöstä muutamia koordinaatteja, jotka opettelimme sitten siirtämään MapInfoon. Lopputunnin harjoittelimme excel-tiedostojen tuomista MapInfoon ja niissä olevan tiedon hyödyntämistä ja esittämistä. MapInfo osaa melko hyvin käyttää excelistä löytyvää paikkatietoa esimerkiksi pisteiden määrittämisessä, tosin tietokantojen eroista ja inhimillisistä virheistä johtuen sekin tarvitsee hieman apua esimerkiksi osoitteiden yhdistämisessä. Tehtävät tuntuivat melko yksinkertaisilta, tosin nyt jälkikäteen sanottuna ainoastaan siitä syystä, että ohjeet olivat selkeät. Itsenäistehtävän excel-tiedostojen käsittely ja tuominen MapInfoon ei sitten ollutkaan enää yhtä vaivatonta ja mukavaa, toisaalta ajan kanssa ei mitenkään mahdottoman tuntuista.

Itsenäistehtävämme käsitteli tällä kertaa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvän paikkatiedon hakemista ja esittämistä MapInfon avulla. Varsinkin Yhdysvalloissa (ja toki esim. EU:ssa) tuntuu olevan valtavasti paikkatietoa eri tahojen tuottamana koko maailmasta ilmaiseksi. Esimerkiksi Kaliforniassa Berkeleyn yliopiston seismologian laboratorio ylläpitää maanjäristystietokantaa, josta löytyy tieto kaikista rekisteröidyistä maanjäristyksistä 80-luvun lopusta lähtien ja etusivulla voi tarkastella tämänhetkistä maanjäristystilannetta ympäri maailmaa tunnin tarkkuudella. Vetää aika hiljaiseksi. Tehtävänä oli tutustua tähän ja tulivuoria sekä meteoriitteja käsitteleviin tietokantoihin ja tuoda jostain niistä tietoa MapInfoon ja esittää se pistemuodossa. Tarkoitus oli tuottaa aineistoa, jota voisi hyödyntää opetustehtävissä, jos sellaisia tulevaisuudessa tulisi vastaan.

1. kartta: Hyvin syvät ja pinnalliset järistykset

2. kuva: Voimakkaat ja lievät järistykset

3. kuva: Keskikokoisia järistyksiä

Perehdyin tarkemmin niin tulivuori- kuin maanjäristystietokantaaankin, mutta päädyin tekemään varsinaiset kartat maanjäristysaineistosta, sillä siinä löytyi (ei mitenkään yllättävästi) enemmän dataa. Tulivuorista yritin tarkastella purkauspaikkojen muutosta ajan saatossa, mutta hyvin kauan sitten purkautuneita vuoria oli turhan vähän, jotta siitä olisi saanut kovinkaan mielenkiintoisen kartan. Päätin siis tarkastella maanjäristyksien sijaintia erilaisten ominaisuuksien kautta. Ensimmäisessä kartassa näkyy hyvin syvällä tapahtuneita järistyksiä sekä lähellä pintaa tapahtuneita. Toisessa kartassa on lieviä ja hyvin rajuja järistyksiä ja kolmannessa keskikokoisia järistyksiä vertailun vuoksi. Aineistoa olisi näiden kriteereiden lisäksi voinut toki rajata myös ajallisesti, jolloin pisteitä ei olisi tullut aivan kymmeniä tuhansia, kuten nyt. Pahimmilla järistysalueilla pisteet menevät reilusti toistensa päälle, joten yksittäisten järistysten tarkastelu on näillä kartoilla mahdotonta. Pienempi symbolien koko olisi saattanut auttaa, mutta silloin eri tyyppisten symbolien erottaminen olisi vaikeutunut. Isompi ongelma on erityyppisten pisteiden meneminen päällekäin. Koska maanjäristykset keskittyvät tietyille alueille, kartoissa 1 ja 2 syvemmät ja voimakkaammat järistykset peittävät alleen lievemmät ja pinnallisemmat. Näissä ilmiöissä kuitenkin korkeampia arvoja oli huomattavasti vähemmän kuin pienempiä ja symbolit muodostavat hyvin yhtenäisiä ketjuja, joten katsojan voi olettaa ymmärtävän, että osa symboleista menee päällekäin. Harkitsin ilmiöiden esittämistä erillisillä kartoilla, mutta se olisi haitannut mielestäni liikaa maantieteellistä vertailua, joka on huomattavasti heikompaa kahdella kartalla, kuten kurssin alkupuolen artikkelissakin todettiin.

Jos ei kiinnitä liikaa huomiota karttojen melko alkeelliseen visuaalisuuteen (opetuskäytössä näitä ei aivan kehtaisi hyödyntää), kartat ovat mielestäni melko onnistuneita. Ne esittävät ilmiöt selkeästi ja yhdessä niistä saisi vaikkapa hyvän karttatulkintatehtävän johdatuksena maanjäristyksiin. Nopeasti vilkaistuna on helppo havaita, että kartat eivät merkittävästi poikkea toisistaan; jokaisessa maanjäristykset keskittyvät samoille alueille. Tästä pääsisi luontevasti litosfäärilaattoihin, joita voisi tarkastella toisella kartalla ja havainnoida erityyppisten saumojen merkitystä maanjäristyksiin ja niiden ominaisuuksiin. MapInfon avulla voisi myös tarkentaa mielenkiintoisiin alueisiin ja tarkastella niitä lähemmin. Esimerkiksi ensimmäisessä kartassa näkyy, että Etelä-Amerikassa syvällä tapahtuneet järistykset keskittyvät selvästi idemmäs kuin pinnalla tapahtuneet. Tai, kuten Natalia Erfving ehdottaa, voisi tarkastella muutamaa erittäin isoa tai merkittävää hasardia ja karttojen avulla hahmottaa, millaisessa ympäristössä ne sijaitsevat. Natalian ja Johanna Hakasen mainitsema tulivuori Ruotsissa on muuten koordinaattivirhe tietokannassa, tulivuoren tiedoissa nimittäin kerrotaan sen olevan Islannissa. Se voisi toisaalta olla hauska jättää karttaan esimerkiksi siitä, että kaikki esitetty tieto ei vaihtelevista syistä johtuen aina ole täydellistä ja todenmukaista. Kouluissa keskitytään ehkä turhankin paljon siihen, että opetettavat asiat ovat aina totta, vaikka olisi tärkeää aina myös kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoilla.