Tällä kerralla tutustuimme pisteaineistoihin, niiden keräämiseen ja hyödyntämiseen MapInfossa. Tunnin alussa kävimme keräämässä lähiympäristöstä muutamia koordinaatteja, jotka opettelimme sitten siirtämään MapInfoon. Lopputunnin harjoittelimme excel-tiedostojen tuomista MapInfoon ja niissä olevan tiedon hyödyntämistä ja esittämistä. MapInfo osaa melko hyvin käyttää excelistä löytyvää paikkatietoa esimerkiksi pisteiden määrittämisessä, tosin tietokantojen eroista ja inhimillisistä virheistä johtuen sekin tarvitsee hieman apua esimerkiksi osoitteiden yhdistämisessä. Tehtävät tuntuivat melko yksinkertaisilta, tosin nyt jälkikäteen sanottuna ainoastaan siitä syystä, että ohjeet olivat selkeät. Itsenäistehtävän excel-tiedostojen käsittely ja tuominen MapInfoon ei sitten ollutkaan enää yhtä vaivatonta ja mukavaa, toisaalta ajan kanssa ei mitenkään mahdottoman tuntuista.

Itsenäistehtävämme käsitteli tällä kertaa internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvän paikkatiedon hakemista ja esittämistä MapInfon avulla. Varsinkin Yhdysvalloissa (ja toki esim. EU:ssa) tuntuu olevan valtavasti paikkatietoa eri tahojen tuottamana koko maailmasta ilmaiseksi. Esimerkiksi Kaliforniassa Berkeleyn yliopiston seismologian laboratorio ylläpitää maanjäristystietokantaa, josta löytyy tieto kaikista rekisteröidyistä maanjäristyksistä 80-luvun lopusta lähtien ja etusivulla voi tarkastella tämänhetkistä maanjäristystilannetta ympäri maailmaa tunnin tarkkuudella. Vetää aika hiljaiseksi. Tehtävänä oli tutustua tähän ja tulivuoria sekä meteoriitteja käsitteleviin tietokantoihin ja tuoda jostain niistä tietoa MapInfoon ja esittää se pistemuodossa. Tarkoitus oli tuottaa aineistoa, jota voisi hyödyntää opetustehtävissä, jos sellaisia tulevaisuudessa tulisi vastaan.

1. kartta: Hyvin syvät ja pinnalliset järistykset

2. kuva: Voimakkaat ja lievät järistykset

3. kuva: Keskikokoisia järistyksiä

Perehdyin tarkemmin niin tulivuori- kuin maanjäristystietokantaaankin, mutta päädyin tekemään varsinaiset kartat maanjäristysaineistosta, sillä siinä löytyi (ei mitenkään yllättävästi) enemmän dataa. Tulivuorista yritin tarkastella purkauspaikkojen muutosta ajan saatossa, mutta hyvin kauan sitten purkautuneita vuoria oli turhan vähän, jotta siitä olisi saanut kovinkaan mielenkiintoisen kartan. Päätin siis tarkastella maanjäristyksien sijaintia erilaisten ominaisuuksien kautta. Ensimmäisessä kartassa näkyy hyvin syvällä tapahtuneita järistyksiä sekä lähellä pintaa tapahtuneita. Toisessa kartassa on lieviä ja hyvin rajuja järistyksiä ja kolmannessa keskikokoisia järistyksiä vertailun vuoksi. Aineistoa olisi näiden kriteereiden lisäksi voinut toki rajata myös ajallisesti, jolloin pisteitä ei olisi tullut aivan kymmeniä tuhansia, kuten nyt. Pahimmilla järistysalueilla pisteet menevät reilusti toistensa päälle, joten yksittäisten järistysten tarkastelu on näillä kartoilla mahdotonta. Pienempi symbolien koko olisi saattanut auttaa, mutta silloin eri tyyppisten symbolien erottaminen olisi vaikeutunut. Isompi ongelma on erityyppisten pisteiden meneminen päällekäin. Koska maanjäristykset keskittyvät tietyille alueille, kartoissa 1 ja 2 syvemmät ja voimakkaammat järistykset peittävät alleen lievemmät ja pinnallisemmat. Näissä ilmiöissä kuitenkin korkeampia arvoja oli huomattavasti vähemmän kuin pienempiä ja symbolit muodostavat hyvin yhtenäisiä ketjuja, joten katsojan voi olettaa ymmärtävän, että osa symboleista menee päällekäin. Harkitsin ilmiöiden esittämistä erillisillä kartoilla, mutta se olisi haitannut mielestäni liikaa maantieteellistä vertailua, joka on huomattavasti heikompaa kahdella kartalla, kuten kurssin alkupuolen artikkelissakin todettiin.

Jos ei kiinnitä liikaa huomiota karttojen melko alkeelliseen visuaalisuuteen (opetuskäytössä näitä ei aivan kehtaisi hyödyntää), kartat ovat mielestäni melko onnistuneita. Ne esittävät ilmiöt selkeästi ja yhdessä niistä saisi vaikkapa hyvän karttatulkintatehtävän johdatuksena maanjäristyksiin. Nopeasti vilkaistuna on helppo havaita, että kartat eivät merkittävästi poikkea toisistaan; jokaisessa maanjäristykset keskittyvät samoille alueille. Tästä pääsisi luontevasti litosfäärilaattoihin, joita voisi tarkastella toisella kartalla ja havainnoida erityyppisten saumojen merkitystä maanjäristyksiin ja niiden ominaisuuksiin. MapInfon avulla voisi myös tarkentaa mielenkiintoisiin alueisiin ja tarkastella niitä lähemmin. Esimerkiksi ensimmäisessä kartassa näkyy, että Etelä-Amerikassa syvällä tapahtuneet järistykset keskittyvät selvästi idemmäs kuin pinnalla tapahtuneet. Tai, kuten Natalia Erfving ehdottaa, voisi tarkastella muutamaa erittäin isoa tai merkittävää hasardia ja karttojen avulla hahmottaa, millaisessa ympäristössä ne sijaitsevat. Natalian ja Johanna Hakasen mainitsema tulivuori Ruotsissa on muuten koordinaattivirhe tietokannassa, tulivuoren tiedoissa nimittäin kerrotaan sen olevan Islannissa. Se voisi toisaalta olla hauska jättää karttaan esimerkiksi siitä, että kaikki esitetty tieto ei vaihtelevista syistä johtuen aina ole täydellistä ja todenmukaista. Kouluissa keskitytään ehkä turhankin paljon siihen, että opetettavat asiat ovat aina totta, vaikka olisi tärkeää aina myös kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoilla.