Agentti375, Porthania, maanantai 30.3.2015 klo 9.00

Vihdoin he saapuvat. Pienet apujo
ukkomme. Hienoa, sillä Kaisalla alkaa mennä muisti jo pahasti ja tiedenaisemme hihhuloi ties missä laulaen muumilauluja muistamatta edes omaa nimeään. Kaisan suvun kassakaappi on lukossa eikä Kaisa muista siihen koodia. Vaikka olenkin kokenut ja menestynyt agentti, tätä tehtävää varten tarvitsen kuitenkin kipeästi apua. Olen kutsunut paikalle nuoria, potentiaalisia tulevia agentteja Vantaan ja Helsingin kouluista.
Agenttiapureillamme on tärkeä tehtävä; saada koodin osat tietoon neljältä rastilta, jotta kassakaappi aukeaisi.

Erinomaiset agenttiapurimme ottavat rohkeasti haasteen vastaan mutta tehtävän suoritukseen tulee viime sekunneilla uusi mutka – maailmanvalloittaja ja Kaisan pahin vihollinen, Umberta Ego, keskeyttää tehtävämme yllättävällä videopuhelulla. Tilanne kiristyy entisestään, sillä Umberta Ego onkin laukaissut aikapommin kassakaappiin ja agenteilla onkin vain enää 60 minuuttia tehtävän ratkomiseen. Tunnelma on jännittynyt ja monet kysymykset sinkoilevat mielessä: Riittääkö aika? Onnistuvatko kokelaamme tehtävässä? Miten käy Kaisan muistin? Tuhoutuuko kassakaappi?

Ilmiöoppiminen oppimisseikkailussa

Oppimisseikkailu, jonka teemana oli ”uusi maailmankuva”, toteutettiin pelin muodossa, jossa oppilaille jaettiin roolit ja tehtävät. Kohderyhmämme oli 4.-6. luokkalaiset. Roolien ja leikkimielisyyden kautta oppilaille avautui tilanne, jossa he pystyivät heittäytymään opettavaiseen, luovuttaa vaativaan seikkailuun. Ohjaajien roolien ja fiktiivisen tunnelman kautta, oppilaat saivat erilaisen lähtökohdan oppimiselle: tilanne ja tehtävä muodostivat oppimisperustan, jossa rikkoutuivat perinteiset oppimistilanteet ja oppilaat saivat ratkoa ongelmia. Kokonaisuus muodostui myös muista taidoista kuin ongelmanratkaisusta. Oppiminen tapahtui heittäytymisen ja leikillisyyden kautta.

Vuonna 2016 käyttöön otettavassa perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa, nostetaan esiin eheyttäminen. Opettajankoulutuslaitoksen dosentti Hannele Cantell avaa vuoden 2016 OPS: in (opetussuunnitelma) ilmiöoppimiseen liittyviä käsitteitä. Kuten Cantell toteaa, ‘’maailma on yhä monimutkaisempi’’, minkä takia opetuksessa korostuvat asioiden eheyttäminen, monialaisuus ja näin ollen ilmiöoppiminen. Tämän lähestymistavan mukaan opitaan ilmiöittäin tai teemoittain ja ajatuksena on pyrkimys eheyttämiseen, siis kokonaisuuden luomiseen. Parhaimmillaan ilmiöoppiminen tuottaa uutta tietoa, jota ei oppisi yksin tai ainoastaan oppiaineen rajoissa. Hannelle Cantell mainitsee, että Suomessa opetus tapahtuu todella pitkälti oppiainejakoisesti eli jokaista ainetta opetetaan erikseen, ainekohtaisesti. Oppimisseikkailussamme toteutimme ilmiöoppimista monellakin tapaa; oppiminen tapahtui yhdessä, ryhmillä oli selvä työnjako ja mikä tärkeintä, oppimisseikkailu tuotti uusia oivalluksia ja uutta tietoa, myös sellaista, mitä ei oppikirjoista löydy. Myös motivaatio lisääntyi, kun tehtävät ratkottiin yhdessä.

Hannele Cantell mainitsee, että ilmiöoppimisen toteuttamiseen voi käyttää monenlaisia tapoja. Uudessa opetussuunnitelmassa on Cantellin mukaan lueteltu uusia tapoja laaja-alaisen oppimiseen. Cantell esittää kaksi oppimislähtökohtaa; tiedonalalähteisestä oppiminen, jossa opettajat antavat oppilaille aiheen, jota lähdetään tarkastelemaan eri näkökulmista ja varsinainen ilmiöoppiminen, jossa oppilaiden itse kysytyt kysymykset luovat tarkasteltavan aiheen. Tämän oppimisteorian keskeisenä asiana on, Cantellin sanoja lainaten, ‘’nimenomaan lapsilähtöisyys’’.

Oppimisseikailussamme nämä molemmat tavat toteutuivat. Alku tapahtui ohjaajien antamilla rooleilla ja tilanne oli jo asetettu mallilleen. Ryhmät jaettiin ja aihe sekä tehtävä kerrottiin. Rasteilla oppilaat saivat ja joutuivat myös itse kyseenalaistamaan, löytääkseen oikean vastauksen. Lopetuksessa puolestaan oppilaat saivat jälleen kerran kyseenalaistaa ja keksiä kysymykset, kun aikakapseli avattiin ja sen sisältöä purettiin. Aikakapselista löytyi erilaisia esineitä; Kaisan muistin parantavaa Idän ihmeiden balsamia, mustekynä sekä kosketusnäyttökynä, kilikello sekä palkinnoksi kaikille osallistujille kynät ja karkkia.

 

Roolien käyttö draaman keinoin

Lähtökohtana käytimme teacher in role -menetelmää, jossa itse olimme rooleissa, Agentti375:sena ja tiedenainen Kaisana, seikkailun ajan. Teacher in role -menetelmässä opettaja voi vaihdella roolissa olemista; hän voi toimia joko omana itsenään tai tilanteeseen sopivassa hahmossa. Ohjaajina emme antaneet tilaa kyseenalaistaa rooleja, sillä astuessaan yliopistorakennuksen Porthanian lehtisalin ovista sisään, oppilaat olivat jo osa luotua kuvitteellista maailmaa.

Oppilaat sopeutuvat leikkimielisesti näyteltyyn hullunkuriseen tilanteeseemme. Oppilaat hyväksyivät tilanteen toki eri tavoin; osa eläytyi tilanteeseen ja heittäytyivät leikkiin mukaan kun taas toiset vierastivat hieman rooliin menemistä. Seikkailu ei vaatinut täydellistä roolissa oloa mutta rooliin heittäytymisestä oli kuitenkin iloa ja hyötyä kaikille osallistujille. Kuten eräs oppilas sanoi ”oli mukava eläytyä itse!” ja hänen luokanopettakin totesi, että ”opiskelijat [eli toteuttajat] uskalsivat heittäytyä hienosti rooleihinsa. Kun he heittäytyivät, uskalsivat oppilaatkin heittäytyä.”

Roolien käyttö opetustilanteissa pohjautuu draamakasvatuksen ja -työskentelyn menetelmiin. EACEA:n (Education, Audiovisual & Culture Executive Agency, joka on osana Euroopan komissiota) raportissa kartoitetaan taide- ja kulttuurikasvatusta eurooppalaisissa kouluissa. Raportissa todetaan, että draamakasvatus toimii monissa Euroopan maissa itsenäisenä oppiaineena, joko taidekasvatuksen tai muiden opetussuunnitelmaan kuuluvien aineiden osana. Draamakasvatusta hyödynnetään eri teemojen tai aiheiden tutkimiseen. Näin ollen draamatyöskentely sopii erinomaisesti ilmiöoppimisen puitteiden toteuttamiseen. Oppimisseikkailussamme ei ollut kyse varsinaisesta draamatyöskentelystä, mutta hyödynsimme teatterin ja draamakasvatuksen työtapoja seikkailun toteutuksessa.

Draamakasvatusta esitellään mm. Allan Owensin ja Keith Barberin teoksessa Dramaworks (1997). Teoksesta on myös julkaistu suomennettu versio, joka kantaa nimeä Draama toimii (JB-kustannus 1998). Owens ja Barber selvittävät draamakasvatuksessa käytettäviä termejä. Englanniksi käytetään termiä Drama conventions, kun puhutaan työskentelyssä käytettävistä tekniikoista. Työssä käytettävät termit vaihtelevat kuitenkin käyttäjästä ja paikasta riippuen, joten mainituilla käsitteillä voi olla toinen nimitys toisessa yhteydessä. Oma suomennos kyseisestä termistä olisi draamakonventio. Meidän käyttämämme konventiot seikkailussa olivat Teacher in role (n. “Opettaja roolissa”) ja Collective role (n. “yhteisrooli”).

Teacher in role on draamakonventioista Owensin ja Barberin mukaan suosituin, ja sen avulla rohkaistaan oppilaita mukaan draaman leikillisyyteen. Nimestä selviääkin jo miten tekniikka toimii. Owens ja Barber selventää: Opettaja tai draamaohjaaja muuntautuu hahmoksi, jonka kautta hän pystyy haastamaan oppilaita, joko tukemalla tai kehittämällä tarinointia. Mitään täydellistä näyttelijäsuoritusta tässä ei ohjaajalta haeta, mutta hänen on oltava tietoinen ja vakuuttunut hahmon näkökulmista ja asenteista, sillä nämä vaikuttavat hahmon tekoihin ja reaktioihin.

Collective role-konventiolla tarkoitetaan Owens ja Barberin mukaan sitä, että koko oppilasryhmälle jaetaan työn alussa samat roolit. Yhteisroolin avulla oppilaat pystyvät hahmottamaan mielikuvituksellisen tilanteen ja keskittämään huomionsa oikeisiin kohtiin. Meidän tapauksessa oppilaat saivat astua agenttikokelaiden rooliin.  Oppilailla olivat roolit käytössä koko seikkailun ajan, kun taas teatterin tekniikat – näytteleminen – olivat tärkeä osa seikkailun aloitus- ja loppuosioita.

Leikillisyys oppimisseikkailun tukena

Oppiminen ja leikillisyys kulkevat usein käsi kädessä. Agenttiseikkailussa leikki oli tärkeä edellytys oppimiselle, sillä leikin kautta opittiin muutakin kuin pelkkiä faktoja. Seikkailussa ei myöskään mitattu tai pisteytetty oppimistaitoja vaan oppiminen tapahtui käytännöllisten kokeilujen kautta. Tämän takia on hankala sanoa mitä ja kuinka paljon kukin oppilas oppi seikkailumme ajan, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, etteivät oppilaat olisi omaksuneet uusia taitoja. Leikillisyys vaati oppilailta mm. yhteistyötä, luovaa ajattelua, heittäytymistä ja vuorovaikutustaitoja, samalla motivoiden heitä osallistumiseen. Oppimisseikkailu kehitti siis näitä taitoja, joita koulussa ei omana oppiaineena harjoiteta, motivoivassa muodossa. Leikki on opettavaista!

Koemme, että fiktiivinen leikki tulee lapsilta luonnostaan, sillä se on heidän tapansa tutkia ja ymmärtää omaa ympäristöään. Koulujärjestelmämme takia leikillisyys, eli pääasiassa luova ajattelukyky, valitettavasti vähenee oppimistilanteissa (tästä lisää esimerkiksi Sir Ken Robinsonin esitelmässä “Changing Education Paradigms”: https://www.youtube.com/watch?v=zDZFcDGpL4U), mutta leikin tarve on silti yhä tärkeä osa oppimista. Leikillisyyden jäädessä taka-alalle kouluissa onkin entistä tärkeämpää tuottaa oppimisseikkailun tapaisia oppimismahdollisuuksia niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Mielestämme leikin pitäisi olla olennainen osa koulua ja oppimista. Katsomme, että oppimisseikkailu oli hyvä esimerkki siitä, miten oppimistilanteita luodaan leikin kautta.

Agentti375, Porthania, keskiviikko 1.4.2015, klo 11.30

Vaikka aika kävi vähiin, Kaisa miltei pyörtyi ja kylmähiki iski minuunkin, tehtävä ratkaistiin mallikkaasti ja ehdotinkin monelle kokelaalle, että hakisivat agenttikoulutukseen. Kaisan kanssa ehdotimme koulujen lisäävän opetussuunnitelmaansa agenttioppitunteja, jotka voivat koostua muun muassa vakoilusta, koodailusta, vihollisten sekaan sulautumisesta sekä vakoojilta suojautumisesta. Agenttiapureillamme on kaikki mitä tarvitaan agenteiksi, mutta tässä tehtävässä oli myös keskeisenä asiana heidän kykynsä hahmottaa, päätellä, analysoida ja konkretisoida asioita, joka näkyi heidän ratkoessaan tehtäviä. Samaa painotetaan Oppimisen Sillat -kirjassa, jossa mainitaan kokonaisvaltaisen oppimisen pääkohtia, joista yksi tärkeimmistä on ”kyky ja taito luoda tietoa ja jakaa sitä eri tavoin ja keinoin.” Olen mahdottoman ylpeä tavasta, miten agentit ottivat tehtävän vastaan reippaasti, ennakkoluulottomasti ja tosissaan. Mikäli agentit jatkavat samalla ahkeralla asenteella koulunkäyntiä, niin en epäile hetkeään ottaa heitä mukaan alaisekseni.

 

Kirjoittaneet Marianne Salmi (a.k.a. Agentti 375) ja Josefin Ikonen (a.k.a. Hullu Tiedenainen Kaisa)

Lähteet:

Arts and Cultural Education at School i Europe. EACEA (Education, Audiovisual and Culture Executive Agency, 2009). (http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/thematic_reports/113EN.pdf)

Cantell Hannele (2015) : Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. http://www.helsinki.fi/okl/uutiset/uutinen-2015-vk5.html.

Kumpulainen, Kristiina et al. (2010) Oppimisen sillat https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15628/OppimisenSillat.pdf?sequence=2.

Owens, Allan & Barber, Keith: Dramakompassen. Helsingfors, 2006. Original: Dramaworks (Carel Press 1997) och Mapping Drama (Carel Press 2001).

Robinson, Ken: “Changing Education Paradigms”. RSA Animate, 2010: https://www.youtube.com/watch?v=zDZFcDGpL4U