Laskeuduimme lauantaiaamuna pilviseen Müncheniin, jossa bussi odotti malttamattomana saapumistamme. Matka meni hyvin ja näköpiiriin ilmestyvät vuoret saivat kovimmankin alppikarjun silmään kyyneleen. Saavuimme nälkäisinä majoitukseemme Fulpmesin kylässä Stubain laaksossa, mutta onneksi matkanjohtajat olivat ennakoineet ja loihtivat porukalle silmänräpäyksessä juhlaillallisen! Illalla kävimme kylillä pyörähtämässä ja löysimme paikallisten nuorten menomestan, luisteludiscon, jossa villeimmät hurjapäät päättivät käydä näyttämässä parhaimmat piruettinsa.
Ekana laskupäivänä näkyvyys oli sumun vuoksi täysi nolla, mutta siitä huolimatta laskettiin sairaan nopeesti. Laskuinnon siivittämä kaikki kuitenkin taistelivat Stubaier Gletscher -jäätikkökeskuksessa läpi tuiskun ja kunnioitettavan pituisen laskupäivän.
Onneksemme aurinko morotti meitä jo seuraavana päivänä ja hymy oli herkässä edellisen päivän taisteluiden jälkeen. Schlick2000 -keskus tarjosi hulppeat näkymät terassilta alas laaksoon. Illalla nautimme yhteisen fondue- illallisen majapaikan isännän suosittelemassa lähiravintolassa.
Kolmanteen laskupäivään meidät herätti koko aamuyön kestänyt rankkasade. Ensimmäistä aamupalaa nautimme pimeyden keskellä jo tutuksi tulleen matkanjohtaja-Annin säätiedotuspresentaation siivittämänä. Sää oli raadollinen. Epätoivo meinasi viedä vallan, kun jo kolmatta tuntia seurasimme sään kehittymistä webkameroista. Ensimmäinen iskuryhmä lähti tarkkailemaan tilannetta jo heti aamusta surullisella menestyksellä… Tämä iskuryhmä päätti iltapäivällä lähteä viehättävään itävaltalaiskaupunkiin Innsbruckiin kohentamaan mielialoja. Viimein sää selkeni ja toisen aamiaisen jälkeen rinteeseen lähdettiin kipin kapin. Vastassa meitä odotti auringonpaiste uskomaton puuterimeri, sillä kaikki sade oli tietenkin tullut vuorelle lumena. Kelpas.
Olimme kovasti odottaneet pääsyä rodelina tunnettuun kelkkailuun, mutta valitettavasti tämä jäi kokematta lämpimien säiden takia. Ohjelmaa kuitenkin riitti ja family ski- kilpailu tarjosi vauhdikkaan menon rinteessä.
Loppuviikko tarjosi meille myös nautiskelua spassa, josta löytyi hurjia liukumäkiä sekä tunnelmallinen ulkoallas. Porukka rentoutui lumen hiljalleen laskeutuessa lämpimään altaaseen ja katsoessaan vuorten piirtyvän yötaivasta vasten.
Kotiin lähdimme hyvillä mielin loppuviikon kestäneen auringonpaisteen saattelemina. Viikko tiivistyi hyviin laineihin sekä rinteessä että aamupalapöydässä.
Matkanjohtajat kiittävät kaikkia mukana olleita!
Nähdään tulevilla reissuilla,
Anni & Tiila
