Category: Sekalaista

Tähän väliin on vielä hyvä vähän muistella helmikuun alun hujakoilla ollutta Ylläksen reissua 😀

Eräänä lauantaina (3.2.) 18 ridersiä kokoontui steissillä valmiina matkaamaan Valtion Rautateillä yöhön ja Lapin lääniin. Kohteessa oli tiedossa taksin mittanen matka lähimpään kaubamajaan, joten everstin (Sandels) kutsuessa käytiin vielä tykötarpeita hieman täyttämässä. Ennakoi, tiedät kyllä miksi.
Sitten muuta kun ropmetta hyttiin ja menoksii! Matkan aikana loputkin reissulaiset poimittiin kyytiin ja aamun sarastaessa 20 reissaajaa oli onnistuneesti selvinnyt junahytin saunasimulaatiosta. No mut hei hyvähän se on harjotella, saunomista nääs.

 

Okayyyy, lessgooo 🎡

Allright saavuttiin siis Kolariin aamulla ja sieltä bussi meidät veikin Ylläsjärven ytimeen. Ja ytimessä oli muuten mökitkin elikkä niin ikään ahmat ja bilemökli.
Hisseille käveli melkein silmät kiinni ja skinnailureititkin lähti kulman takaa, avot. Tarpeen tullen myös rinteistä pääsi laskemaan mökeille, joko ihan diisentisti metiköstä tai rehellisesti parkkipaikan läpi. Noni nojoo kaikki oleellinen oli siis aivan kupeessa, ainoostaan paikalliset kaupat, ravintelit sun muut sijaitsi toisella puolella vuorta, bet Jounin mafia.😤 Mut eipä hätää, iskettiin ehtaa K-kaupan tilausta eetteriin ettei ny hesbullaa ja kanakoria ihan joka päivä ja aina. Ja sit nii nää oleelliset asiat oli ennakoitu🤝
Päästiin onneks heti majoittumaan ja siitä innokkaimmille eli melkeempä kaikille kamoja niskaa ja mäkeen päin. Jihuuu!!
Illalla Pub Ala-Asema toimitti kokoontumispaikkaa, oli biljarditurneeta ja siellä myös tulevan päivän skinnailukomitea väsäs reitin kasaan. Aamulla joukko siis suuntasi Kesänkiä kohti ja loput hissillä Ylläksen sumuun.

Sumussa 😀

Kurussa 😀

Hyvää skinnailumeininkiä ja yleistä laskuttelua oli muutenkin reissu päivittäin täynnä. 🏂🎿🙌 Enemmän tai vähemmän sumussa (glassikko) ja joskus jopa niin että aurinko killitti kireän pakkas withun thuulen säveltämänä. Ja kyllä vaan ihana elämä soi!!

Aijjaijaiiii naattii🤩

Iltaisin oli rennon letkeetä meininkiä saunomisen ja hengailun merkeissä. Nojoo öyykheiii kuninkuusravit ja kunnon hyvä beerpong tournamentti villitsivät nekin aika-ajoin 😀 Mutta mmmiiitämitämitä tournamentin tiimellyksessä bilemöklin taidetta alkoi katoilemaan seiniltä ja illan päätteeksi lempiasia eli hirvipatsas oli ottanut jalat alleen??? :O Hääähh aamulla ahmojen nojatuoli oli omilla teillään?? Liekkö mitä Lapin taikaa ilmassa taas…

Voittajat in action, palkintoja luvassa🏆

Tottakai myös Pub Ala-Asema tarjosi osansa illanviettoihin biljardin, dartsin ja karaouken merkeissä, joten näistäkin hyvistä nautimme. Kova pyrkimys oli myös pubivisaan, muttaaa oltiinkin väärässä paikassa väärään aikaan, it is what it is 😀 Erääseen iltaan mahtui myös spääpäivä eli vierailu paikalliseen kylpylään.

Ja naattii lisää!! Säästä ja seurasta <3

Kaikki hyvä kun tuppaa loppumaan aikanaan, niin myös tämäkin reissu. Eipä vaan kuitenkaan vielä!! Ehtoopuolta eleltäessä käynnisteltiin urheilujuhlaa, tarkemmin katsottuna rinneriehaa 😀 Suunnattiin läheiselle rinnelaavulle ja nuotion sytyttämiseksi tarvittiinkin Uniridersin alajaostoa, Unirobbersia, väliaikaisesti. Noo notski syttyi, eväkset maistui ja humppa raikasi💯💯

Karkelot 😀

Laavun viereen nikkaroitui myös vanha kunnon hyndä!! Jaaa say less pituushyppykilvoittelua!! Joku legenda kertoo, että sedät ländää pisimmät hypyt ja no se on kuulkaa facs.

Camouun!!🔥🔥

Viimeisen illan kunniaksi vielä yhteistä ajanviettoa pienellä pubikierroksella (kaksi kohdetta) ja reissun eka kunnon känni. Okei no eikai se tais olla jo kuninkuusraveissa se.

Vikana aamuna (10.2.) bilemökli piti laittaa säppiin, mutta ahmat houstasi loppupäivän aina bussin saapumiseen asti. Keli ol ko morsio, joten eikös ihmekkään että osa vielä läksi sendaamaan. Viimeistä hesbullaa, kamat kasaan ja niin se bussikin jo saapui. Valtion Rautatiet kutsuivat ja taas retkikunta uinui kiskojen kolistessa.

Naurattaahan se 😀

Aamu valkeni ja Lappi oli takana päin😭😪 Mielessä kuitenkin priima reissu muistoineen, kyllä taas parhaassa seurassa sai koluta mäkimaastoja. <3 Tiiä vaikka reissun myötä joskus sais sulosointujakin kuulla….

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ihanaa elämää <3

 

P.S. Uniriders on siitä menevä laitos, että tahti ei hidastu ja TAHKO SE VAAN TULEE!!!🚨🚨

Uniridersin vuosi 2024 pärähti käyntii legendaarisen ja perinteisen Alppireissun merkeissä 6.-13.1.2024. Tänä vuonna reissukohteena oli Itävallan Zillertal!

Viralliselle reissulle lähti tällä kertaa 20 skimbaajaa ja varjoilijoita oli mukana huikeat 15! <3 Reissu käynnistyi varhain lauantaiaamuna Unirizlerien kokoontuessa tuttuun tapaan Helsinki-Vantaan Oak Barrellissa. Tällä kertaa oli niinkin aikainen lähtö reissulle, etteivät Barrelin ovet olleet edes auki saapuessamme ensipuraisulle :O

Aurinko nousee ja Lufthansa kiidättää Uniridersia kohti Müncheniä!

Tänä vuonna matkatavarat ja skimbatkin saatiin onnistuneesti ajoissa mukaan ja Münchenistä lähdettiin Ludacrisin kuljettamana kohti Zillertalia ja paikallisen mafian omistamaa Rohrberg 68:a, jossa majoituimme visiitimme aikana.

Ludacris oli meijän äijjii 🙂

Ensimmäinen snadi vastoinkäyminen tapahtui heti saavuttuamme pelipaikoille ja tajutessamme etteivät paikalliset ruokakaupat olleet loppiaisen takia auki. Yksi elintarvikeliike ilmoitti kuitenkin nettisivuillaan olevansa auki ja bilemöklin väki päätti verrytellä jalkojaan pitkän matkustamisen jälkeen lähtiessään hyväuskoisina kävelemään 6,5 kilometrin päässä olevaa ADEG ruokakauppaa kohti (via dolorosa).
Perille päästyämme huomasimme ADEG:in olevan kuitenkin kiinni 🙂 mutta onneksi vieressä sijaitseva kebula oli auki ja remmimme välttyi pahimmalta nälkäkiukulta. Ruokailun jälkeen kävelymatka jatkui kivenheiton päässä olevaan Shelliin, josta saatiin onneksi ilta- ja aamupalaa sekä tietenkin bissheä!
Paluumatka Rööperiin oli kuitenkin vielä selvittämättä. Taxit eivät vastanneet soittoihin, eivätkä paikalliset ottaneet liftaavia hiihtopummeja kyytiin ;(
Onneksi Shellin viereisestä hostellista saatiin tilattua kyyti ja TaxiJürgen nappasi iloisesti 10 hengen porukan mukaan. Jos aikaisempi bussikyyti jyrkkiä serpenttiiniteitä pitkin majoituksen luo oli jo heikkoja hirvittänyt, löi TaxiJürgen kokonaan uutta vaihdetta silmään. Jürgen painoi nimittäin kylmän viileästi ilman talvirenkaita (ja vähintään sata lasissa) jyrkkää serpenttiinitietä ylöspäin samalla ohittaessaan muutamat hidastelevat Toyota Yariksetkin. Takaisin mökille päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena, kylläisinä ja tyytyväisinä 🙂

Liftausyritys paikallisella Shellillä :’)

Sunnuntaina olikin ensimmäisten laskujen vuoro, wuhuu! Lauantaina lähetetty intel corps tiedusteluryhmä oli saanut tiedon siitä, että hissilippumme olivat Zillertal Arenan sijaan Mäyrähovissa (ts. Mayrhofen) :0 Aamulla lähdettiin siis aikaisin bussin ja Mäyrähovi-Expressin voimin noutamaan hissilippuja.

Mäyrähovi-XPRS.

Mutta, mutta, mutta…mites niiden lippujen kanssa? Noh, Mäyrähovissa saimme ilahduttavan tiedon lippujen sijainnista: nepäs olivat kuin olivatkin Zillertalissa :DDDD Ridersin diplomaattidelegaatio soitti siis taas TaxiJürgenin hommiin ja puolessa tunnissa (u know, Jürgen likes to drive) liput oltiin haettu Zillertalista ja saatu reissulaisten haltuun Mäyrähoviin.

Sunnuntaiaamuna odottamassa Mäyrähovi-Expressiä Zillertalissa. 

Ensimmäiset kaksi laskupäivää vietettiin siis Mäyrähovissa (1) ja Zillertal Arenalla (2). Sää oli pilvinen ja paikoin lunta tuli oikein kunnolla, mikä takasi erinomaiset pyydakelit offareille! Näkyvyys oli paikoin kuitenkin todella huonoa (20m ish) ja maanantain aprèseille suunnistaminen onnistui ainoastaan Seppiksen luukuttaessa MamaLaudaa reilusti yli sallittujen desibelirajoituksien.

Välillä pilvien välistä saattoi nähdä laakson vastapuolen rinteitä. 

Uniriders -tarra käytiin liimaamaan asiaankuuluvasti Mäyrähovin “Harakiri” nimisen rinteen (jyrkkyys 78%) monumenttiin.

Seppiksen aprèseilta laskettiin alas Gerlokseen ja Luigis’s Turbo Bar nimiseen ravitsemusliikkeeseen. Odottaessamme bussia (jota ei aluksi näkynyt eikä kuulunut) Turbo Barista takaisin Rööperiin pohdimme jo soittoa TaxiJürgenille / majoittumista Turbo Barin 24/7 auki olevassa aulassa (ainaki ois ollu skimbakamat valmiiks heti aamulla päällä), mutta bussi tuli kuin tulikin ja päästiin takaisin kämpille unille.

Hyvä mesta.

Loppuviikon laskupäivät olivatkin sään puolesta pelkkää priimaa auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta! Zillertal Arenakin näytti tiistaina täysin uudelta laskettelukeskukselta kun näkyvyyttä oli nenääkin pidemmälle. Rinteet olivat mintissä ja riderit olivat luonnollisesti nousseet ensimmäisellä gondolilla toppiin (kuten muinakin päivinä; tää ei oo mikään fratboy ryyppykerho).

“Arena Stadl ja Chiquitita”

Tiistain aprèsit vietettiin täyden laskupäivän jälkeen Zillertalissa ja tunnelma alkoikin hiljalleen kehittyä ujoksi pääpäiväksi. Minttufernetin korkkikin katosi kummasti teille tietämättömille odottaessamme viimeistä Rööperiin lähtevää (mini)bussia kauppareissun jälkeen Zillertalissa.

Minibussissa oltiin kuin sillit purkissa!

Pienen ruokailu- ja lepäystauon jälkeen laitettiin puitauuniin ja myös varjoilijat tulivat bilemökliin viettämään aikaa. Après-ski tunnelma oli luonnollisesti katossa ja Uniriders legacyyn kirjoitettiin uusi luku, kun “Der Tisch” koki hieman kovia, mut semmosii ei onneks pidä miettii! (asioilla on tapana järjestyä)

Puita!!

Keskiviikkona paineltiin jälleen Mäyrähoviin aurinkoiseen laskukeliin. Vaikka tiistain riennot saattoivat osaa vähän väsyttää, ei se kuitenkaan estänyt 7:00 herätystä ja klo 8 bussiin hyppäämistä ja rinteeseen pääsemistä.
Lounaan jälkeen saatiin “pieni” sydäri, kun paikallinen mafia hinnoitti “Der Tischin” ainakin 15x odotettua kalliimmaksi. Hisseissä pidettiin kriisipalavereita ja juristituttujen konsultoinnin jälkeen sotasuunnitelma oli selvillä ja laskut laskettiin iloisesti loppuun. Huhujen mukaan paikallinen mafia oli illalla uhkaillut yhteydenottoa der Politzeihin liittyen Der Tischin maksuselvittelyihin, mutta diplomaattidelegaatio ei sortunut paineen alla ja asia saatiin lopunkaiken järkevään päätökseen hyvissä tunnelmissa mafian kanssa 🙂 Rööperiin hommattiin siis reissubufferista Uniridersin tarjoama uusi ja upea design pöytä! B)

Torstaina olikin laskujen puolesta reissun pääpäivä suunnatessamme Hintertuxin jäätikölle 3250 metrin korkeuteen. Aurinko paistoi, rinteet oli mintissä, tunnelma iloinen ja maisemat henkeäsalpaavia. Can’t get any better than this! (paitsi ehk Arena Stadlin chiquitita tiistaina?)

Maisemia Hintertuxin jäätiköltä. 

Kuten Uniridersin matkoilla tuppaa käymään – hyvä reissu, parempi jengi. <3

Hintertuxin jälkeen osa palasi kämpille laittelemaan ruokaa ja osa kävi Mäyrähovissa pienellä välipysähdyksellä jo tutuksi tulleessa Harakirissa, jossa paikallinen DJ otti “Finska Machinen” iloisesti vastaan – ainoastaan “Loverboy Thomas” puuttui tällä kertaa jengistä 😀
Loppuillasta reissun johtoporras teki executive descisionin ja iltaa lähdettiin viettämään yhdessä varjomökkiin Gerlosbergiin.

Perjantaina olikin viimeisten laskujen vuoro – nyyh 🙁 – Zillertalin auringon syleilyssä. Viimeisen laskupäivän ja koko reissun kruunasi auringonlaskun ihailu Arena Stadlissa ja sen jälkeinen lasku täysin tyhjässä rinteessä aina Rööperin kämpille saakka. Loppuun saatiin vielä pieni seikkailu, kun laskureitti vei google mapsin avittamana paikallisten peltojen yli – puuteri kuitenkin hölli ja viimeinen lasku oli kiva päättää mökin ovelle 🙂 Järkät kävivät hakemassa lopusta bufferista vielä illaksi pizzat koko konkkaronkalle. Lauantaina olikin kotiinpaluun aika ja bussi lähti aamulla kohti Münchenin lentokenttää.

Viimeisen laskupäivän auringonlasku…

Huhhuh mikä reissu! Upeat säät, huikeet rinteet ja paras seura – mitä muutakaan sitä ihminen voisi toivoa? Täytyy vielä nostaa hattua reissun järkille, joista toinen ei ollut virallisesti aloittanut edes opintojaan kun häntä alettiin jo rekrytoimaan Alppireissun järkäksi 😀 Kiitos Tuomas & Dante! <33

Vaikka Sodexosta saakin hemmetin hyviä opiskelijalounaita, jää näitä maisemia vähän kaipaamaan…

 

P.S. Tahko soon :O

Uniridersin legendaarinen surffireissu sai tänä vuonna jälleen jatkoa, kun suuntasimme syyskuun puolivälissä 20 Uniriderin voimin KLM:n siivillä kohti Portugalin pääkaupunki Lissabonia, ja sieltä vielä maateitse noin 102 kilometriä surffiparatiisi Penicheen, jossa tulisimme viettämään seuraavat 10 päivää.

Perillä jakaannuttiin 4 hengen huoneisiin sekä yhteen 8 hengen “bilemökli” Guest houseen, ja suunnattiin nopeiden iltapizzojen kautta unille (rohkeimmat kävivät tosin myös pikavisiitillä paikallisessa Baarikärpäsessä eli Danaussa). Majoitukset, surffitunnit ja lentokenttäkyydit hoituivat kaikki kätevästi saman paketin kautta, kiitokset organisoinnista Skipolin kontaktillemme Penichen päädyssä!

Tositoimiin päästiin jo seuraavana päivänä, kun ensimmäinen reissun kahdeksasta (kahdeksasta!?) surffitunnista padlattiin käyntiin klo 15. Samalla pääsimme tutustumaan lempi surffiopettajiimme Dercioon, Alexiin ja Pedroon, jotka opettivat meidät surffauksen saloihin ja samalla myös antoivat mielipiteensä kuulua, jos edellisenä iltana oli valvottu liian myöhään. Dercion sanoin, you party too much.

Surffitunnit kestivät noin kaksi tuntia ja niitä oli lähes joka päivä, joten taidot alkoivat karttua nopeasti. Kaikista rankimpien tuntien jälkeen saattoi vielä nukkumaan mennessäkin kuulla päässään opettajien “Position!”, “Surf!” ja “Paddle!” –huudot.

Kaikki surffitunnit sijoittuivat keskelle päivää, joten reissun muut aktiviteetit suoritettiin surffin ehdoilla. Ainoana surffitunnittomana päivänä päätimme, että emme ole vielä saaneet merestä tarpeeksemme ja suuntasimme kohti kuvankauniita Berlengas–saaria. Venekyyti saarille oli kokemus, joka veti vertoja hurjimmillekin huvipuistolaitteille, ja itse kukin sai tehdä kovasti töitä, ettei aamupala lähtenyt ennenaikaiselle paluumatkalle väärään suuntaan.

Saarille kuitenkin selvittiin (big shoutout to pahoinvointilääkkeet), ja pääsimme nauttimaan upeasta luonnosta, viikon kovimmasta porrastreenistä sekä kalliohyppelystä. Saarikiertelyn jälkeen suuntasimme vielä yksityisiin paattibileisiin, ja kyllä muuten kelpasi! Meno oli mitä parhain ja Villieläin kaikui yössä juhlien loppuun asti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Meren lisäksi pääsimme tutustumaan myös paikalliseen kulttuuriin muun muassa ravintoloiden muodossa. Lähimarketin gourmet toasteja ja happy hour –juomatarjouksia tuli hyödynnettyä useampaan otteeseen, ja toisiksi viimeisenä reissupäivänä päätimmekin haastaa itseämme oikein kunnolla ja tilata pöytään 112 pientä ölppöstä happy hour hinnoin. Lasit saatiin tyhjennettyä kunnioitettavasti noin 45 minuutissa, challenge completed.

Lähimarketin lisäksi myös rantabaari Danau tuli meille tutuksi, ja sinne hävisikin reissun aikana ainakin yksi lompakko, reppu ja puolet itsekunnioituksesta. Pidettiin kuitenkin koko reissun ajan mielessä, että pääpäivä ei ole pääpäivä, jos se ei pääty Danauhun.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut. Vaikka jokainen meistä joutui aalloilla toisinaan siihen kuuluisaan pesukoneeseen ja joinain päivinä padlaaminen tuntui yhtä tehottomalta kuin moottoriton auto, niin jokainen reissulainen onnistui kuitenkin matkan aikana nappaamaan useamman aallon ja taitavimmat pärjäsivät huimissa ja hurjissa aalloissa hyvin myös omatoimisesti.

Lisäksi surffiopetus oli todella laadukasta ja opettajista tuli melkein kuin ystäviä, sillä heidän naamojaan pääsi reissulla katselemaan lähes yhtä paljon kuin reissukaverienkin. Myös majoituksen, kyytien ja lentojen kanssa kaikki sujui ongelmitta. 

Nyt kun pakollinen visiitti lämpöön on suoritettu, voikin hyvillä mielin jäädä muistelemaan matkan aikana koettuja hetkiä ja kääntää katseet kohti alkavaa skimbakautta.

Kiitos kaikille mukana olleille varsinaisille reissulaisille sekä varjoilijoille unohtumattomasta reissusta! Allekirjoittanut jää jännityksellä odottamaan, missä päin maailmaa ensi vuonna surffataan.

Tulevia reissuja jo innolla odottaen,
Reissujärkkä Saana

Uniridersin blogi on herännyt eloon pienen hiljaiselon jälkeen ja näin uuden lukuvuoden alussa onkin hyvä aika muistella mennyttä kautta. Kausi 2022-2023 oli täynnä monia erilaisia reissuja, sekä tutumpia tapahtumia ja kokonaan uusia.

Uniridersin surffireissu palasi korona-ajan jäljiltä kalenteriin, ja 2022 syyskuussa Uniriders suuntasikin Ericeiraan, Portugaliin. Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja suurimmalle osalle ensikosketus niin Portugaliin kuin itse lajiin. Ainakin allekirjoittaneelle jäi mieleenpainuvimmiksi muistoiksi päivittäiset allasbileet sekä kulttuurimatkat Sintraan ja Lissabonin yöelämään.

Syksyä vauhditti perinteisten fuksirientojen, uusien illan/hallituksen vaihtumisen ja pikkujoulujen lisäksi Uniridersin 10-vuotis vuosijuhlat. Koska Uniriders viettää vuosijuhliaan vain joka 5. vuosi, oli isompien juhlien järjestäminen paikallaan. Uniridersin Oktoberfest-teemaisia 10v vuosijuhlia juhlittiin n. 80 henkilön voimin Sörnäisissä, juhlatila Euphoriassa. Kaiken kaikkiaan juhla oli erittäin onnistunut ja juomaa, ruokaa ja ohjelmaa riitti.

Vuosijuhlien jälkeen rohkeimmat ja hurjimmat kävivät ottamassa rakkaan sisarjärjestön Skipolin Ensilumilla tuntumaa tulevan talven laskettelureissuja varten. Ensilumet ja Ruka kohteli hyvin, mutta ainakin allekirjoittaneen ääni ja nappikuulokkeet jäivät jonnekkin matkan varrelle. Well, life goes on.

Tammikuussa hommat oli isollaan, kun Uniridersin alppireissu heräsi henkiin korona-ajan jälkeen. Kaudella 22-23 alppireissun kohteeksi valikoitui legendaarinen Val Thorens ja kolmen laakson alue. Yhdessä euroopan lumivarmimmista keskuksista oli olosuhteet kohdallaan, vaikkakin heti reissun alussa tunnelmaa latisti Lufthansan hökälöinti matkatavaroiden ja etenkin lasketteluvälineiden suhteen. Tavarat kuitenkin toimitettiin heti seuraavana aamuna suoraan majoitukseen, joten eikun kamat niskaan ja mäkeen. Val Thorensille iso suositus, ainoa moittimisen aihe ehkä alueen ja keskuksen keskimääräistä korkeampi yleinen hintataso.

Helmikuussa oli vuorossa pienimuotoisempi vapaalasku-reissu Pyhällä. Kuten nimestä voi päätellä, oli fokus enemmän vapaalaskemisessa ja siihen kuuluvien välineiden käytön opettelussa. Reissu sai hyvää palautetta, ja saa mahdollisesti jatkoa jäsenistön toiveiden mukaan.

Maaliskuussa koitti jälleen, niin kuin joka vuosi, legendaarinen ja perinteinen Uniridersin Tahkon valloitus ja samalla kauden viimeinen laskettelureissu. Niin kuin monena vuonna, myös tänä vuonna laitettiin Pehkubaari ja Iso-Märkälä 60 henkilön voimin remonttiin. Hyvin perinteistä kaavaa noudattanut tapahtuma oli jälleen tänäkin vuonna onnistunut, ja ansaitsee paikkansa Uniridersin tapahtumien vuosikellossa jatkossakin. Never forget välipäivä.

Tahkon jälkeen rohkeimmat ja hurjimmat lähtivät heti seuraavana viikonloppuna rakkaan sisarjärjestömme Skipolin Springbreakille Ruotsiin, Åreen. Resa var jätte bra. Ne ketkä pärjää yöelämässä, pärjää työelämässä.

Kesällä Uniriderit latailivat akkujaan ja keräsivät bufferia tulevan kauden reissuja varten. Kesällä vietettiin yhteistä aikaa muun muassa kiipeilemällä ja tekemällä pienimuotoinen viikonlopun kestänyt eräretki Nuuksioon. Lisäksi pidettiin klassinen Uniridersin että AHS:n kesäpäivät, jossa pääsi vaihtaa kuulumisia.

Uusi kausi on juuri alkamaisillaan, ja toivottavasti Uniridersin toiminnan pariin löytää monia talvesta ja ulkoilusta innostuneita uusia jäseniä erilaisista taustoista ja pääaineista. Ainakin allekirjoittanut on löytänyt monia uusia poikkitieteellisiä ystäviä Uniridersin järjestötoiminnan, reissujen ja tapahtumien parista. Uniridersissa on myös hienoa, että voi tehdä juuri sen näköistä toimintaa kuin haluaa hyvin matalalla kynnyksellä ja yhteisöllisyydellä on suuri rooli.

Jos luit tänne asti, muista ottaa somet (etenkin instagram) haltuun ja tervetuloa tapahtumiin sekä toimintaan mukaan. Toivokaamme kaudesta 2023-2024 jälleen hyvin runsaslumista.

Yours truly,

Executive Vice President

Class of 2022-2023

Välipäivä tänään

Stay tuned

 

Laskeuduimme lauantaiaamuna pilviseen Müncheniin, jossa bussi odotti malttamattomana saapumistamme. Matka meni hyvin ja näköpiiriin ilmestyvät vuoret saivat kovimmankin alppikarjun silmään kyyneleen. Saavuimme nälkäisinä majoitukseemme Fulpmesin kylässä Stubain laaksossa, mutta onneksi matkanjohtajat olivat ennakoineet ja loihtivat porukalle silmänräpäyksessä juhlaillallisen! Illalla kävimme kylillä pyörähtämässä ja löysimme paikallisten nuorten menomestan, luisteludiscon, jossa villeimmät hurjapäät päättivät käydä näyttämässä parhaimmat piruettinsa.

Ekana laskupäivänä näkyvyys oli sumun vuoksi täysi nolla, mutta siitä huolimatta laskettiin sairaan nopeesti. Laskuinnon siivittämä kaikki kuitenkin taistelivat Stubaier Gletscher -jäätikkökeskuksessa läpi tuiskun ja kunnioitettavan pituisen laskupäivän.

Onneksemme aurinko morotti meitä jo seuraavana päivänä ja hymy oli herkässä edellisen päivän taisteluiden jälkeen. Schlick2000 -keskus tarjosi hulppeat näkymät terassilta alas laaksoon. Illalla nautimme yhteisen fondue- illallisen majapaikan isännän suosittelemassa lähiravintolassa.

Kolmanteen laskupäivään meidät herätti koko aamuyön kestänyt rankkasade. Ensimmäistä aamupalaa nautimme pimeyden keskellä jo tutuksi tulleen matkanjohtaja-Annin säätiedotuspresentaation siivittämänä. Sää oli raadollinen. Epätoivo meinasi viedä vallan, kun jo kolmatta tuntia seurasimme sään kehittymistä webkameroista. Ensimmäinen iskuryhmä lähti tarkkailemaan tilannetta jo heti aamusta surullisella menestyksellä… Tämä iskuryhmä päätti iltapäivällä lähteä viehättävään itävaltalaiskaupunkiin Innsbruckiin kohentamaan mielialoja. Viimein sää selkeni ja toisen aamiaisen jälkeen rinteeseen lähdettiin kipin kapin. Vastassa meitä odotti auringonpaiste uskomaton puuterimeri, sillä kaikki sade oli tietenkin tullut vuorelle lumena. Kelpas.

Olimme kovasti odottaneet pääsyä rodelina tunnettuun kelkkailuun, mutta valitettavasti tämä jäi kokematta lämpimien säiden takia. Ohjelmaa kuitenkin riitti ja family ski- kilpailu tarjosi vauhdikkaan menon rinteessä.

Loppuviikko tarjosi meille myös nautiskelua spassa, josta löytyi hurjia liukumäkiä sekä tunnelmallinen ulkoallas. Porukka rentoutui lumen hiljalleen laskeutuessa lämpimään altaaseen ja katsoessaan vuorten piirtyvän yötaivasta vasten.

Kotiin lähdimme hyvillä mielin loppuviikon kestäneen auringonpaisteen saattelemina. Viikko tiivistyi hyviin laineihin sekä rinteessä että aamupalapöydässä.

Matkanjohtajat kiittävät kaikkia mukana olleita!

Nähdään tulevilla reissuilla,

Anni & Tiila

 

 

5.3.2015 – 8.3.2015

Maaliskuu 2015 oli se aika jolloin Helsingin Yliopiston oma laskuseura Uniriders lähti neitsytmatkalleen kohti Nilsiän Alppeja. Ensimmäisestä laskureissusta oli päätetty jo hyvissä ajoin Uniridersin 2014-2015 toimineen hallituksen toimesta. Ilmoittautuminen alkoi vuodenvaihteen paikkeilla ja nopeasti huomattiin, että alun perin kaavailtu 15 henkilön majoitus ja kyyditys ei tulisi riittämään. Kysyntää oli kivasti huomioiden Uniridersin nuori ikä ja aikaisempien tapahtumien osallistujamäärät. Lopulta kolme lisämökkiä ja yksi n. 50 henkilöä imevä bussi saivat riittää.

Torstaina 5.3.2015 puolenpäivän aikoihin neitsytmatka sai alkaa. Bussissa istui fukseja, toisen vuoden opiskelijoita, vieläkin vanhempia opiskelijoita, pari työelämän sankaria, yksi teekkari ja muita laskemisesta innostuneita. Meininki oli sitä kuuluisaa poikkitieteellistä ja edes bussikuskin ei tarvinnut tuntea itseään vanhaksi. Mahtui mukaan yksi japanilainen vaihto-opiskelijakin. ”Kazu” tosin aiheutti hämmennystä lähes täydellisellä suomenkielellään mutta heikohkoa viinapäätä pidettiin sopivana todisteena siitä, että Kazu ei omaa suomalaisia sukujuuria. Huono viinapää tai ei, Kazu ansaitsee mielestäni ison hatunnoston mukanaolosta.

Alkumatka meni leppoisissa tunnelmissa kuunnellen Uniridersin puheenjohtaja Iina Vilpposen matkaohjeita. Päivä alkoi vaihtua jo iltaan kun Skipolin lahja Putkisen Teemu, tuo kiintiö teekkari, päätti ottaa bussin mikrofonin haltuun ja laittaa lahjabrenkut kiertoon, joista jokainen bussissa istunut (kuskia lukuun ottamatta) sai osansa. Teemun neuvoa antavat tekivät tehtävänsä viimeistään Kuopion Prismassa, joka oli viimeinen stoppi ennen lopullista määränpäätä. Pienistä navigointiongelmista ja Suomen säkkipimeästä ilmastosta huolimatta löysimme itsemme määränpäästä aikataulua noudattaen. Isoimpaan mökkiin sijoitettiin 15 onnekasta, joista ehdottomasti onnekkaimmille osui parisänkysohva keskellä olohuonetta. Tällä kertaa luodin ottivat Mäkelän Kata ja Julia ”Nacho” Nochis. Loput mökeistä olivat hieman pienempiä, joten Iso-Mäkelä oli luonnollinen valinta Tahkon tapahtumakeskukseksi viikonlopulle.

Torstai-iltana nautittiin Uniridersin tarjoama meksikolainen illallinen ja kirkasta kylkeen. Yleinen konsensus illalla oli, että tappiin asti ei vielä torstaina mentäisi ja monella olikin kello aikaisin soimassa ensimmäistä laskupäivää varten. Aamulla puurot naamaan ja rinteeseen.

Perjantaina noustiin torkutuksen kautta ylös. Uniriderslaisia odotti tyhjät ja vasta-ajetut Tahkon rinteet, jotka pääsimme ensimmäisten joukossa korkkaamaan. Kukaan ei vielä tässä vaiheessa ollut lehmäpuku päällä tai kaatokännissä, joten ensimmäisestä hissinoususta selvittiin ruhjeitta. Ammattilaisten onneksi Tahkon snowpark oli myös hyvässä kunnossa ja ammotti tyhjyyttään iltapäivään asti. Rinneravintoloista löytyi myös ikuinen klassikko makkispekkikset kaikilla höysteillä kuuden Unicafe-aterian hintaan. Laskupäivän jälkeen moni löysi tiensä Pehkubaarin afterskihin, jossa on vuodenajasta riippumatta aina tupa täynnä ja viiden vuoden välein päivitettävä suomirock-soittolista.

Pehkubaarissa pilkku pärähti noin kello kuuden aikaan. Edessä oli selviytyminen takaisin mökkeihin. Esteinä olivat enää Tahkon eturinne, kahden minuutin bussimatka tai eksyminen Syvärin kunkkuun, jossa on Pohjois-Savon toiseksi paras afterski. Illalla Uniridersilla oli

ohjelmassa illallinen Jokke’s stubessa, johon kaikki olivat ilmoittautuneet. Jokke toivotti uniridersilaiset tervetulleeksi ja sai raikuvat suosionosoitukset samalla kun Uniridersin kanssa samaan aikaan illastamaan osunut perhe kelasi, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Jokke oli kaavaillut noutopöydän, josta kaikille varmasti löytyi jotain suuhunpantavaa. Kuhina kävi myös viereisellä baaritiskillä, jossa suosituimmaksi drinkiksi kohosi punkkupullo.

Ruokailun jälkeen siirryimme Syvärin kunkkuun, jossa pääesiintyjänä oli suomalaisen pornoteollisuuden lahja maailmalle Mr. Lothar. Monille tämä tieto oli liikaa ja mökkibileet tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Muutamat jäivät kuitenkin ihastelemaan Mr. Lotharin öljyttyä vartaloa ja maailmanluokan pyrostrippausohjelmanumeroa. Allekirjoittanut pääsi Show’n jälkeen todistamaan kun paikalliset alfat vertailivat omia kalujaan Mr. Lotharin ”heppiin”. Tämän jälkeen poistuin puolittaisessa shokkitilassa mökkiin, jonne suurin osa oli siirtynyt jatkamaan iltaa.

Lauantaiaamu ei ollut yhtä tehokas kuin perjantain vastaava mutta kaikki pääsivät rinteeseen ennemmin tai myöhemmin. Päivän aikana nähtiin parit komeat pannut ja kun luntakin alkoi tupruttaa pari tuntia ennen rinteiden sulkeutumista, oli hyvä aika siirtyä Pehkuun jatkamaan edellisillan agendaa. Lauantaina ei illaksi ollut yhteistä menoa mutta afterskissä oli hyvä yhteishenki, josta poistuttiin mökkeihin saunomaan. Jos Mr. Lothar ei tyydyttänyt huonoudellaan niin lauantaina tarjolla oli suomirapin vanha kettu Petri Nygård, joka dumattiin ennätysajassa. Lauantai päätettiin pysyä mökeillä. Illalla oli leppoisa meininki eikä mökkikään tuhoutunut muutamaa ovenkahvaa lukuun ottamatta. Noin aamukuudelta kovimmat selviytyjät tanssivat viimeiset hitaat jallulekan kanssa, jonka jälkeen nokat käännettiin kohti loputtomalta tuntuvaa kotimatkaa.

Kotimatkalla bussissa oli väsynyt mutta iloinen tunnelma. Matkan aikana parhaille reissukuville jaettiin Suksikauppa.com:n tarjoamat laskuaiheiset palkinnot. Neitsytmatka oli kaikin puolin onnistunut ja Uniriders onnistui reissun myötä luomaan yhteisöllisyyttä porukan ympärille, jota parina aikaisempana vuotena oli kaivattu, ja joka on elinehto minkä vaan järjestön jatkuvuuden kannalta. Reissun myötä luottamus toimintaa kohtaan kasvoi ja jatkossa tapahtumien järjestäminen olisikin helpompaa kokemuksen karttuessa. Tahkon reissu toimikin hyvänä ponnahduslautana tämän vuoden toiminnalle. Tänä vuonna edessä onkin tuplasti enemmän toimintaa kun Uniriders lähtee Katan johdolla Itävaltaan ja maaliskuussa jälleen valloittamaan Tahkon vuoria.

Kevättä odottaen,

Eero

Moikka!

Täällä kirjoittelee Kata, yksi hallituksen jäsenistä. Opiskelen eläinlääkiksessä toista vuotta ja tulin uutena Uniridersin toimintaan viime syksynä. Olen jo ehtinyt tutustumaan esimerkiksi sponsorihommiin ja onpa ollut kyllä kivaa suunnitella jäsenille kaikkea jännää…

Uusi vuosi on saatu käyntiin ja tammikuukin on kohta ohi! Hieman haikeana katselen ulos ikkunasta, kun tänne etelään ei lunta ole juurikaan siunaantunut. Kuvat pohjoisempaa Suomesta näyttävät tosin lupaavilta: Tahkolla sitä riittää! Mikäs sen parempi Uniridersin maaliskuista reissua ajatellen… Oman laskukauteni sain kuitenkin joulukuussa käyntiin Messilässä, jossa oli silloin muutama rinne auki ja uusia suksia pääsi fiilistelemään ja lämmittelemään jo ihan hyvissä olosuhteissa.

Kamat on siis uusittu, enää puuttuu se lumi! Ajattelin kuitenkin helpottaa akuuttia rinnekaipuuta lähtemällä pikavisiitille Kolille… Olen myös törmäillyt kuviin Japanista ja huhhuh että jossain voi olla lunta – sinne on ihan pakko päästä ensi talvena! Hauskaa vuoden alkua kaikille!

Hi everyone!

My name is Kata and I’m a member of the board in Uniriders. I’m studying in the vet med school and at the moment I’m on my second year. It has been great to get to know new people in Uniriders and the best thing is that we come from different faculties and backgrounds.

So the new year had now begun and it’s going pretty fast. Too bad we have so little snow here in the South… I don’t know if you guys have seen pictures from the Northern part of Finland, but the current skiing conditions seem to be awesome up there! Let’s cross our fingers and hope for the best
Enjoy the winter (when it finally arrives…)!

Hellurei ja terveiset Rukalta! Meitsin laskukausikin pääsi jo käyntiin (teoriassa tosin jo kesällä Chilen Andeilla) ja ollut mahtavaa laskea taas pitkästä aikaa! Olen siis Viiri ja lähdin nyt syksyllä mukaan Uniridersin toimintaan ja odotan innolla, että päästäisiin porukalla etelässäkin laskemaan.

Mutta nyt ensin pääsen täällä Rukalla vähän fiilistelemään lumesta ja kuulin, että eteläänkin on tullut kunnolla lunta. JES! Mutta niin, Ruka on mulle kuin toinen koti. Ollaan perheen kanssa vietetty lähes jokainen joulu täällä 25 vuoden ajan. Mökkikirjasta luntattiin, että laskettelemaan mut on viety hihnan päässä jo 2 ja puolen vuoden iässä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua niin slalomsuksia, minareita, telluja ja lumilautaa, joista lumilauta on jäänyt intohimokseni.

Viime viikonloppuna täällä oli vielä aika vähän porukkaa ja rinteestä pääsi suoraan hissiin, mutta tänään on hetken joutunut hisseille jonottamaan. Sää on ollut aika kylmää joulun tienoilla, noin -20, mutta sen ansiosta nähtiin revontulet!!!

Ennen kaikkea haluan toivottaa kaikille Uniridersin puolesta mitä mahtavinta Joulun aikaa ja riemukasta Uutta Vuotta 2015! Toivottavasti se lumi pysyy nyt maassa ja päästään pian yhdessä laskemaan! Take care!

Alla on muutamia tunnelmia rinteestä!

Hello!

Greetings from Ruka! Ruka is a famous ski centre (www.ruka.fi) and about 10 hours drive or 1,5hours flight from Helsinki! I have skied here since I was 2,5 years old and this is definitely my second home! It has been quite nice weather for snowboarding, but the last few days -20 which is ok because we saw finally northern lights! And here is lots of snow!!! The only thing I have been sad about is that the sun doesn’t shine often this time of year. It is light only about 3-4 hours a day so the days go pretty fast. But today we were very lucky and we saw an amazing sunset!

I want to wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2015!!! I hope in January there will be still snow in Helsinki and we can go all ski together!! Take care and see you next year!

Here are few pictures from the slopes!

 

 

 

 

 

Hjallou Uniriidaajat ja tervetuloa uuteen kauteen!

Uniridersin Hallitus 2014-2015 on vihdoinkin löytänyt muotonsa ja perjantaina 31.10. kausi pärähtää kunnolla käyntiin Akateemisten Hiihtoseurojen (AHS)* järjestämässä Saunaillassa ja pre-expo –tapahtumassa (tsekkaa eventti Facebookissa). Lauantaina luvassa Ski ja Snoukka-expoilua Uniridersin porukalla. Tervetuloa mukaan!

Tänä vuonna Uniriders on entistäkin aktiivisempi ja luvassa on mm. viikonloppuhäröily- ja laskumatka Tahkon rinteiden syleilyyn maaliskuussa 6. -8.3.2015, päivän laskureissuja heti lumien saavuttua Messilään ja Talmaan ja Vihtiin, leffailtoja, bileitä ja paljon muuta! Ennen joulua pikkujouluillaan AHS-hengessä Uniridersin omien pikkujoulujen lisäksi ja maaliskuussa järjestetään jo legendaariseksi muodostunut AHS-hiihtopäivä.

Ajankohtaisia tapahtumia kannattaa seurailla Uniridersin sivuilta ja liittyä Uniridersin ryhmään, joka on tarkoitettu vapaamuotoiseen keskusteluun ja laskufiilistelyyn. Viime vuonna lumitilanne jäi Etelä-Suomen osalta hieman vajavaiseksi, joten tänä vuonna on tarkoitus ottaa kaikki ilo irti ja päästää laskupatoutumat purkautumaan.

Uniriders on myös aloittanut yhteistyön Suksikauppa.comin kanssa ja luvassa on huikeita tarjouksia ja etuja Uniridersin jäsenille. Mm. AHS-saunaillassa tulemme arpomaan 20 ilmaista expolippua paikallaolijoiden kesken, sekä Oakleyn laskettelulasit. Huikeeta!

Tämän vuoden puheenjohtajana odotan jo aivan pähkinöinä tulevia tapahtumia, uusiin ihmisiin tutustumista, vanhojen tuttavuuksien tapaamista ja etenkin lunta, jotta voin heittää skimbakamat niskaan, sujauttaa laudan alle ja laskea kohti after skitä. Tavataan pian!

P.S. 14.11. on luvassa Uniriders leffailtaa Kupolissa!

 

Hello all Uniriders and welcome to the new season!

The Uniriders season is finally getting started on Friday 31st October with AHS* Sauna and pre-expo evening (Event on Facebook). On Saturday we’re all going together to the Ski & Board expo at Messukeskus (meeting at 13 in front of Holiday Inn hotel).

This year Uniriders are going to be even more active than before: We’re going to go to Tahko, in central Finland, on a skiing trip for the weekend on 6th-8th of March – you wouldn’t want to miss it! And as soon as the snow arrives we’re having one day trips to the ski centers near the Helsinki metropolitan area. There’s also going to be movie evenings, parties and much more. Keep yourself posted on the events with liking the Uniriders page on Facebook and join the more informal Uniriders Helsinki group for chatting with other Uniriders members.

As the Chair of the Uniriders board 2014-2015 I want to welcome you all in the Uniriders, I hope I’ll get to know to a lot of new people from all over the world this year in the events and ski trips. See you on and off board! 😉

P.S. 14th of November there will be a movie night at Kupoli! We’ll keep you posted!

Laskuterveisin / Skiing regards

Iina Vilpponen

Hallituksen pj 2014-2015

Uniriders

*AHS eli Akateemiset hiihtoseurat on Helsingissä toimivien opiskelijalaskujärjestöjen yhteinen kattojärjestö, johon kuuluu Uniriders (Helsingin Yliopisto), RinneRikolliset (Oikeustieteellinen tdk. Helsingin yliopisto), SKIPOLI (Aalto yliopisto, TKK) ja Curvatura (Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto)

*AHS as Academic Ski Associations

Verkkosivumme ovat jääneet vähemmälle huomiolle tiedottamisemme keskityttyä sähköpostilistallemme ja Facebookiin. Tänne tulemmekin jatkossa päivittämään vain kausittain kuulumisia.

Mitä siis viime kautena on tapahtunut ja tulevana talvena tulossa?

Syksyllä 2013 lunta saatiin odottaa turhaan Etelä-Suomessa, mutta viihdytimme jäseniämme rinteiden ulkopuolella esimerkiksi Ski ja Board Expoilla, AHS:n pikkujouluilla Merihaassa ja omissa pikkujouluissamme ja leffaillassa Soul B:ssä Kaisaniemessä. Keväällä 2014 uniriderslaiset kävivätkin sitten isommilla reissuilla Tahkolla ja Hupelluksessa Puolan Zakopanessa, sekä tekivät päiväreissuja lähimäkiin. Tietysti otettiin myös osaa perinteiseen AHS-hiihtopäivään ja kausi lopetettiin illanvietolla Café Mascotissa.

Syksyllä 2014 aloitimme uuden kauden yliopiston avajaiskarnevaaleilla ja taas kerran, kiinnostuneita löytyi jonoksi asti! Uusien iltaan ja vuosikokoukseen Kupoliin saapui paikalle mukavasti uteliaita ihmisiä, ja saimme valittua uuden hallituksenkin. Onnea! Uusien illassa lanseerattiin myös uusi Uniriders-pipo! Kysy hallitukselta saatavuudesta.

Seuraavan kerran Uniriders kokoontuu loka-marraskuun vaihteessa Ski ja Board Expon yhteydessä. Lisää tietoa tästä ja muista tulevista tapahtumistamme löydät Facebook-sivultamme ja –ryhmästämme.

Uniriders edustaa lukuvuoden avajaisissa maanantaina 2.9. klo 14-18 Porthaniassa. Tule käymään ja keskustelemaan tulevasta laskukaudesta!

Uniriders will be in Porthania next Monday 14-18 for the University opening carnival. come greet us and talk about the up-coming ski season!

Uniriders on saanut vihdoinkin omat sivut! Hurraa! Kevät on ikävä kyllä sulkemassa jo suurimman osan Etelä-Suomen laskettelukeskuksista mutta Uniriders ei luovuta: kesälläkin voi fiilistellä laskemista! Seuraa siis, kohta saat tietoa seuraavasta tapahtumastamme.

Muista tykätä meistä Facebookissa: https://www.facebook.com/uniridershelsinki