Alpit 2018

 

Laskeuduimme lauantaiaamuna pilviseen Müncheniin, jossa bussi odotti malttamattomana saapumistamme. Matka meni hyvin ja näköpiiriin ilmestyvät vuoret saivat kovimmankin alppikarjun silmään kyyneleen. Saavuimme nälkäisinä majoitukseemme Fulpmesin kylässä Stubain laaksossa, mutta onneksi matkanjohtajat olivat ennakoineet ja loihtivat porukalle silmänräpäyksessä juhlaillallisen! Illalla kävimme kylillä pyörähtämässä ja löysimme paikallisten nuorten menomestan, luisteludiscon, jossa villeimmät hurjapäät päättivät käydä näyttämässä parhaimmat piruettinsa.

Ekana laskupäivänä näkyvyys oli sumun vuoksi täysi nolla, mutta siitä huolimatta laskettiin sairaan nopeesti. Laskuinnon siivittämä kaikki kuitenkin taistelivat Stubaier Gletscher -jäätikkökeskuksessa läpi tuiskun ja kunnioitettavan pituisen laskupäivän.

Onneksemme aurinko morotti meitä jo seuraavana päivänä ja hymy oli herkässä edellisen päivän taisteluiden jälkeen. Schlick2000 -keskus tarjosi hulppeat näkymät terassilta alas laaksoon. Illalla nautimme yhteisen fondue- illallisen majapaikan isännän suosittelemassa lähiravintolassa.

Kolmanteen laskupäivään meidät herätti koko aamuyön kestänyt rankkasade. Ensimmäistä aamupalaa nautimme pimeyden keskellä jo tutuksi tulleen matkanjohtaja-Annin säätiedotuspresentaation siivittämänä. Sää oli raadollinen. Epätoivo meinasi viedä vallan, kun jo kolmatta tuntia seurasimme sään kehittymistä webkameroista. Ensimmäinen iskuryhmä lähti tarkkailemaan tilannetta jo heti aamusta surullisella menestyksellä… Tämä iskuryhmä päätti iltapäivällä lähteä viehättävään itävaltalaiskaupunkiin Innsbruckiin kohentamaan mielialoja. Viimein sää selkeni ja toisen aamiaisen jälkeen rinteeseen lähdettiin kipin kapin. Vastassa meitä odotti auringonpaiste uskomaton puuterimeri, sillä kaikki sade oli tietenkin tullut vuorelle lumena. Kelpas.

Olimme kovasti odottaneet pääsyä rodelina tunnettuun kelkkailuun, mutta valitettavasti tämä jäi kokematta lämpimien säiden takia. Ohjelmaa kuitenkin riitti ja family ski- kilpailu tarjosi vauhdikkaan menon rinteessä.

Loppuviikko tarjosi meille myös nautiskelua spassa, josta löytyi hurjia liukumäkiä sekä tunnelmallinen ulkoallas. Porukka rentoutui lumen hiljalleen laskeutuessa lämpimään altaaseen ja katsoessaan vuorten piirtyvän yötaivasta vasten.

Kotiin lähdimme hyvillä mielin loppuviikon kestäneen auringonpaisteen saattelemina. Viikko tiivistyi hyviin laineihin sekä rinteessä että aamupalapöydässä.

Matkanjohtajat kiittävät kaikkia mukana olleita!

Nähdään tulevilla reissuilla,

Anni & Tiila

 

Alpit 2017

Lähdin tammikuun alussa Uniridersin matkaan Alppireissulle, kohteena Itävallan Zell am See. Tiedossa oli ensimmäinen kertani Alpeilla, joten odotin innolla tulevaa viikkoa. Saavuimme Zell am Seehen lauantai-iltana ja määränpään lumitilanne oli täydellinen ja majoitus mitä mahtavin. Heti seuraavana aamuna suuntasimme läheiseen Schmitten-hiihtokeskukseen, jossa lunta ja muita laskijoita riitti. Alppien ensikertalaisena yllätyin rinteiden pituudesta ja määrästä sekä lumen paljoudesta. Lunta oli ilmeisesti pyryttänyt edellispäivinä tiuhaan tahtiin, sillä rinteitä ei oltu pystytty ajamaan. Moneen kertaan sahatut rinteet alkoivat muistuttaa enemmänkin kumpareikkoa, mutta onneksi itse lumi oli nuoskan sijaan kohtalaisen puuterimaista.

Maanantaina päätettiin lähteä skibussilla hieman kauemmaksi lähimmälle jäätikölle Kapruniin Kitzsteinhorn-nimiseen keskukseen. Melkeimpä 3 km korkeudessa sijaitsevalla hiihtokeskuksella oli kerrassaan upeat maisemat ja pakkastakin oli sopivasti. Rinteissä tuli suhattua niin paljon, että jo kolmantena päivänä ainakin allekirjoittaneen reidet olivat aivan jumissa. Viihdyttiin melkeimpä koko loppuviikko Kitzsteinhornin rinteissä, vaikka torstaina lievä lumimyräkkä haittasi näkyvyyttä ja osa rinteistä oli suljettu. Perjantai vietettiin lähimmässä hiihtokeskuksessa, jonka rinteet edellispäivän myräkkä oli kuorruttanut korkeilla puuterikinoksilla. Jalkojen väsähtäessä oli ihana kellahtaa lumen keskelle.

Laskettelun lomassa ehdittiin myös monille affeille, juustofondueta maistelemaan, tanssitaitoja hiomaan ja jopa kylpylään lillumaan. Paluupäivän luppoaika kulutettiin Salzburgin keskustassa kierrellen ja lounastaen. Kokonaisuudessaan ensimmäinen matkani Alpeille oli huikea reissu huippu seurassa ja laskuinto sen kun vaan pahenee mitä enemmän rinteisiin pääsee!

Seuraavia laskukelejä odotellen,

Aino

”Yakitoriiii!”

Yrityssuhde- ja AHS-vastaavamme Kata kävi vuoden alusta tutustumassa puuterilaskuun Japanissa. Nyt hän antaa vinkkejä samankaltaisesta matkasta haaveileville.

 

”Yakitoriiii!” kaikuivat kiljahduksemme Hokkaidon vuorten rinteillä, kun höyhenenkevyt pyyda pöllysi laskiessamme alas. Vietin vuodenvaihteessa kaksi viikkoa Japanissa poikaystäväni ja hänen kaverinsa kanssa. Näin puuterinoviisina täytyy sanoa, että hyvään paikkaan pääsin kyllä opettelemaan! Luulin nähneeni jo paljon tässä elämässä, mutta Japani yllätti täysin ja pelkästään hyvällä tavalla: kulttuuri, ihmiset ja se lumi tekivät matkasta aivan tajuttoman hienon.

Reissumme alkoi Tokiosta, jossa pääsi hyvin Japani-meininkiin mukaan, karmeasta aikaeroväsymyksestä huolimatta. Tälle eurooppalaiselle Shibuya Crossingin ihmismäärä ja robottivessat aiheuttivat pienen ensishokin. Pääkaupungissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Hokkaidolle, jossa valtasimme ensimmäiseksi Kurodaken ja Kamuin. Lumitilanne ei tässä vaiheessa ollut vielä ihan puolellamme, joten ajelimme vuodenvaihteeksi Nisekoon tuttuja moikkaamaan ja puuteria korkkaamaan.

Nisekossa lumi alkoikin jo tuntua siltä miltä sen pitäisikin. Laskupäivän jälkeen jokainen meistä oli niin puhki, että päiväunet tuli otettua useampaankin kertaan ja vikat laskut tehtiin välillä burgerinkuvat mielessä (vahva suositus P.I.C. Burgerille Annupurin päähissiasemalla). Iltojen paras aktiviteetti oli lillua onsenissa (= japanilainen kylpylä) ja parantaa päivän aiheuttamat lihasjumit. Joka päivä opin kyllä ihan älyttömästi, vaikka varsinaista opettajaa ei aina ollut, joka olisi laskenut myös suksilla. Onneksi lautalijoiden oli helppo kommentoida, miten suksilla pitäisi oikeasti laskea…

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja heidän tapojansa kannattaakin kunnioittaa. Kumartelu ja sanonta “arigazou gozaimasou”  tulivatkin enemmän kuin tutuiksi.

Pikku hiljaa alkoi oma vauhti kasvaa ja käännökset muuttua helpommiksi! Nisekosta löytyy mäkeä ihan kaikenlaisille laskijoille, jos haluaa ansaita omat käännökset niin vaihtoehtoja löytyy keskusten ulkopuolelta mukavasti, mutta easy-access hissipyydaakin on tarjolla paljon. Meillä oli onneksi paikallisia tuttuja, jotka näyttivät parhaimmat reitit. Keskusten kieltoja kannattaa (ja pitää) noudattaa! Niseko-Annupuri-vuorella on siis neljä keskusta: Annupuri, Niseko Village, Grand Hirafu ja Hanazono. Majoituimme Annupurissa, joka on mukavan pieni paikka, mutta siellä on muutama kiva ravintola ja paljon onseneita. Kävimme Niseko-viikon aikana kaikissa keskuksissa, mutta suosikiksi nousi kuitenkin Annupurin viereinen keskus Moiwa, joka sijaitsee Moiwasan-vuorella.

Muutamia yleisiä Japanin kulttuuriin ja maahan liittyviä juttuja: Hintataso Japanissa on suurin piirtein samaa luokkaa kuin Suomessa, hissiliput olivat yleisesti halvempia. Jos mahdollista, niin kannattaa vuokrata auto ja ajella ympäriinsä, niin näkee paljon enemmän. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja heidän tapojansa kannattaakin kunnioittaa. Kumartelu ja arigazou gozaimasou -sanonta tulivatkin enemmän kuin tutuiksi. Japanilainen aamiainen on aika mielenkiintoinen (yleensä riisiä, kalaa, misoa), varaudu ottamaan evästä rinteeseen, ettei nälkä yllätä heti. Ja last but not least – sushi on parasta Hokkaidolla!

Jos harkitset reissua Nipponille, etkä ole koskaan siellä käynyt, kerron mielelläni lisää! Kaiken kaikkiaan todella hieno ja mielenkiintoinen maa, jonka laskumahdollisuudet ovat kyllä ihan omaa luokkaansa.

– Kata E., Uniridersin yrityssuhde- ja AHS-vastaava

Kysy matkasta lisää Tahkolla tämän viikon lopussa!

Ensi kertaa Alpeilla

Uniridersin neitsytmatkalle Itävallan Bad Gasteiniin mukaan lähtenyt Anna kirjoitti kokemuksistaan 11 hengen tiiviin porukan matkatunnelmista.


Uniridersien ensimmäinen alppireissu on takana. Yksitoista urheaa opiskelijaa kerääntyi Helsinki-Vantaa lentokentälle varhaiseen aamuun skimppakamat olalla ja suuntasivat nokkansa kohti Itävallan Bad Hofgasteinia. Matka kävi Münchenin lentokentän kautta, josta reilun kolmen tunnin junamatka toi reissaajat söpöön laskettelulaaksoon. Lento ja siirtyminen sujui mallikkaasti, vaikka Münchenissä ehdittiin jo säikähtää, että ihmisten suksibägit eksyivät matkalla. Kylässä meitä odotti aivan uskomattoman tyylikäs ja moderni huoneisto, jota kukaan ei osannut odottaa.

AiKaARjI59dejrY5thjyXBFNkCKa3xJHsqLCd7FasXXS (1)

 

Joka ikkunasta näkyivät komeat vielä valloittamattomat rinteet ja kaiken lisäksi meillä oli oma poreallas diskovaloineen! Reissun alku juhlistettiin mukavassa kotoisen tuntuisessa ja alppityylisessä ravintolassa, jossa saatiin esimakua siitä mikä itävaltalainen ”salaatti” on (uppopaistettuja kanapaloja perunoilla ja kaksi persiljan lehteä) ja eihän kukaan voinut vastustaa kunnon olutlasiapitkän reissupäivän päätteeksi.

Seuraavat kuusi päivää olivat jotain aivan mieletöntä. Suhteellisen pienen ryhmän edut ovat mm. se, että ehdimme hyvin tutustua toisiimme, ryhmätyö sujui hyvin ja mikä tärkeintä, löysimme ryhmähengen! Porukassa oli kaikentasoisia laskettelijoita ja jokainen löysi helposti itselleen sopivantasoisen laskettelutoverin. Myös sellaisen, jonka kanssa päivärytmit synkkasivat (toisinsanoin ne, jotka tähtäsivät ensimmäiseen rinteelle lähtevän bussin kyytiin löysivät aina kaverin).

AlYbVnamn9pcmdndrBYzn4JXQWud3D5QjeP_9q1WM7_r (1)
Jälkifiilistelyt Sportgasteinin “munahisseistä”.

 

Yksi parhaimmista asioista oli, että kokeneemmat laskettelijat jaksoivat neuvoa maallikkoja, joilla ei välttämättä ollut tekniikka kohdallaan, mutta innokkuus oppia oli huipussaan.

Matkasta oli maksettu, joten jokainen opiskelija seurasi periaattetta “ski until you drop”.

Puolenpäivän aikaan kokoonnuimme usein isolla porukalla johonkin rinneravintolaan syömään ja vertailemaan suosikiksi osoittautunutta Goulash-keittoa (päädyimme siihen tulokseen, että ravintoloilla oli salaliitto) tai mehevää Wiener Schnitzeliä. Siinä vaiheessa, kun sukset alkoivat mennä ristiin, kun etureidet eivät enää pitäneet, kompuroitiin pakolliselle after ski -oluelle – the only proper way to end a ski day.

Alueella oli yhteensä neljä laskettelualuetta, joista kukin pystyi valitsemaan itse kumpaan paikkaan halusi lähteä laskemaan sinä päivänä. Yksi mieleenpainuvimmista näköaloista ja hetkistä oli Sportgasteinin huipulla (2680m), jonka valtasimme ryhmänä ja muistoksi napattiin huikeat ryhmäkuvat, joissa jylhät vuoret komistelivat taustalla.

AqvD4mRx3bq6xNDcS8YUQR5N9SxdPlsGGf9WVYyxnH7c (1) ArwQsG33jSQMDrTimn2l5xIKYhuF7hohpa9r2LV8O4Nf

Viikon iltamenot vaihtelivat laidasta laitaan. Välillä oli rauhallisia iltatuokioita, joissa kuunneltiin musiikkia ja keskusteltiin maailman poliittisista sekä ei-poliittisista aiheista oluttuoppien ja kotitekoisten pizzojen äärellä, välillä biletettin läpi yön Bad Gasteinin legendaarisella Silver Bullet -klubilla.

Avs0nB6sX9Y0QFL55Nh0JFgjZWcwZt3E9ase8RoC7DUF (1)
Silver Bulletissa tippui basson lisäksi lunta.

Al8wjgp0pDRvnsAUhBr0Lw02CDVBMNJhfpL_KQkfDs52 (1)

 

Myös Suomi-Venäjä MM -finaali kisakatsomo oli järjestetty paikalliseen kasinoon, jossa Uniriders sekä Aallon Skipoli pääsivät seuraamaan jännittyneenä Suomen poikien taivalta voittoon.

AtcPv1tV5dj2XRYxhn2K6J_ClVp-gmvAdgnKQ8-Ytclq

 

Viimeisenä päivänä, kun jalat olivat jo aivan muusia, menimme yhdessä fantastiseen kylpylään, jossa pääsimme rentoutumaan lämpimissä mineraalialtaissa ja koettelemaan fyysisiä äärirajojamme saunashow:ssa (en aio paljastaa mikä se on, koska se pitää vaan nähdä ja kokea).

Tämä oli ensimmäinen kertani Alpeilla, ja mielestäni se ei olisi voinut sujua paremmin.

Matkalla oli juuri sopivasti kaikkea mitä odotin: huikeita rinteitä ja maisemia, suussa sulaavaa ruokaa, sopiva määrä alkoholia, järjettömän paljon hauskuutta ja positiivisuutta, monipuolista ohjelmaa, ja huikean energinen, auttavainen, iloinen ja persoonallinen porukka.

Minulle jäi mielettömän hyvä olo reissusta. Uskon ja toivon, ettei se jäänyt Uniridersien viimeiseksi legendaariseksi alppireissuksi.

Seuraavaa matkaa odotellessa!

-Anna

P.S. Tsekkaa Peten edaama video matkasta!

SkiGarage.net yhteistyöhön Uniridersin kanssa!

Niin huippulaskijoiden kuin intohimoisten harrastajienkin luottotalli SkiGarage (entinen Mankkaan suksihuolto) tarjoaa jatkossa etuuksia liikkeessä asioiville Uniridersin jäsenille. Yritys on myös Skipolin erittäin pidetty yhteistyökumppani.

Omilla sivuillaan SkiGarage.net kuvaa itseään näin:


 

Me olemme yrittäjiä, intohimoisia hiihtopummeja ja laskettelun erikoisosaajia, jotka kokemuksensa avulla uskovat pystyvänsä tarjoamaan juuri sinulle sen oikean suksen, monon tai vaikkapa telemark-paketin.

Ensin meitä oli yksi ja liikkeen pääpaino oli huolloissa. Nyt meitä on enemmän ja vaikka huolto on edelleen kunniassa liikkeessämme, olemme nostaneet myös tuotteiden tarjonnan erikoisliikettä vastaavalle tasolle.

Mankkaan suksihuolto on ja pysyy, mutta vastataksemme muuttuvan maailman tarpeisiin koimme tarpeelliseksi nostaa verkkokauppamme samalla tasolle kuin kivijalkaliikkeemme. Samalla uusi nimi tuntui paitsi tarpeelliselta niin myös selkeältä viestiltä siitä, että emme ole vain suksihuolto vaan kokonaisvaltainen lumiliikuntaan keskittyvä erikoisliike. Liike, missä asiakasta palvellaan ja missä asiantuntemus kohtaa monipuolisuuden ja avarakatseisuuden. Mielummin talli kuin halli.

On kyse sitten ensikäännöksiään pusertavasta pikkutytöstä tai tupla-korkkeja vetävästä lökäpöksystä, jäällä hiihtelevästä isoäidistä tai keppejä taklaavasta lukioikäisestä niin meiltä löytyy heille välineet sekä henkilö joka osaa parhaiten auttaa juuri heidän lajiinsa liittyvissä kysymyksissä. Ja mikäli uudelle kalustolle ei ole tarvetta niin uudistetun huoltokalustomme avulla pistämme sitten ainakin välineet kuin välineet tikkiin.

Toivomme, että verkkokauppamme tarjoaa sinulle sen saman kokemuksen kuin jos kävisit meillä Mankkaantie 25:ssä. Ja jos mietit mitä se tarkoittaa, tule käymään. Emme aja sinua verkkoon vaan tarjoamme sen vaihtoehtona. Aina kun ei voi tulla paikalle.


 

Entisenä kilpalaskijana ja useita kyseisen putiikin suksia allani pitäneenä tätä tupaa voin henkilökohtaisesti ja vilpittömästi suositella  kenelle tahansa, jolle sukset ovat mietinnän paikka ja investointi, johon kaipaisi rautaisen ammattilaisen ohjausta. Ja mielellään ilman, että se näkyy tuotteen hinnassa. Olen itse hankkinut varusteeni SkiGaragelta usean vuoden ajan. Koskaan en ole katunut. Uusiin suksiin laitetaan siteet paikan päällä samalla kun siemailet talon tarjoamaa kahvia. Monojen ostohintaan kuuluu poikkeuksetta niiden muotoilu asiakkaan jalan mukaan. Noin 25:n neliön kokoinen myymälä ei pursua liialla tarjoomalla, mutta sieltä löytää silti kaiken, mitä lasketteluun saatat tarvita. Huollot ovat ensiluokkaisia. Uniridersin jäsenille huolto tehdään erityisen tarkasti käyttäen vähän parempia voiteita.

Meininki on reilu – you see what you get and you get what you see. Mitään ei tuputeta ja paketista kaivetaan edullisin diili.

SkiGarage.net:in voi tulevalla kaudella nähdä mukana mm. Tahkolla tuotepalkintojen muodossa sekä alkukeväästä pidettävässä AHS:n hiihtopäivässä.

Suosittelen tutustumaan vaihtuviin tarjouksiin SkiGaragen verkkokaupasta. Huolto, joka on suksille niiden toimivuuden ja kestävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeää, kannattaa hoitaa pois alta saman tien.

Innokkain yhteistyöterkuin,

Laura

 

P.S. Mitä enemmän sitoudumme kumppaniin, sitä paremmiksi tarjouksilla on joskus tapana muuttua.

Heipparallaa ja terkut Rukalta!

7.12.2015

Täällä ollaan oltu kautta avaamassa ja kauniin talvisen Suomen itsenäisyyttä juhlistamassa. Saavuttiin torstaina aamulennolla Ouluun, josta napattiin auto ja jatkettiin kohti Rovaniemeä. Mukana reissussa on vaihtari, joten pitihän sitä joulupukkia käydä moikkaamassa ja napapiirin yli harppaamassa. Uniridersin toivelista tuli samalla toimitettua varmasti perille: Pukki rakas, saadaanhan pian lunta myös eteläiseen Suomeen!

Illaksi ajeltiin sitten mökille Rukalle Kuusamoon. Matka sujui mukavasti, vaikka lunta ajoittain vähän satelikin. Porot pysyivät onneksi puskissa piilossa (vaihtariystävä olisi tosin mielellään nähnyt vilauksen Petteristä). Mökki oli aluksi tuttuun tapaan hieman vilpoisa, mutta lämpeni mukavasti poltettuamme pari pesällistä puita takassa. Ihan mahtava huomata, että täällä on tosiaan jo täysi talvi.

 

 

Aina sitä vaan kesän jälkeen jaksaa hämmästellä, miten paljon nanutintoa niin mielelle kuin keholle luonto rinteessä tarjoaakaan.

 

 

Takana nyt superkiva viikonloppu ja neljä hyvää laskupäivää. Rinteitä on tällä hetkellä auki 14 eli laskuläänistä ei ollut pulaa. Lisäksi muutama kunnostuksessa oleva rinne tarjosi vähän erilasta laskuhauskaa halukkaille. Sää oli koko viikonlopun oikein otollinen, lämpötila pyöri noin viidessä pakkasasteessa. Lauantaina täällä vietettiin parkkikauden avajaisia ja BatteryParkista löytyikin tekemistä kaiken tasoisille laudalla ja suksilla menijöille. Meininki oli letkeä ja pikkupakkasessa laskijoita lämmitti kuuma mehu ja hodarit.

Sunnuntaina itsenäisyyspäivän juhlinnan kruunasi yöllä satanut paksu lumikerros. Ihanaa puuteria löytyi niin rinteestä kuin metsän puolelta. Aina sitä vaan kesän jälkeen jaksaa uudelleen ja uudelleen hämmästellä, miten paljo nautintoa niin mielelle kuin keholle luonto tuolla rinteessä tarjoaakaan.

Uusivuosiruka

Näillä fiiliksillä ja iso hymy huulilla kohti alkavaa kautta. Etelään palaaminenkaan ei tunnu lainkaan niin vaikealta, koska jo perjantaina 11.12. vietellään Uniridersin pikkujouluja! Kaikki siis sinne paikalle iloitsemaan alkavasta kaudesta ja tapaamaan uusia ja vanhoja tuttuja!

https://www.facebook.com/events/745514892247061/

Lisäksi jokainen kautta suunnitteleva HOXHOX: Ilmoittautuminen Uniridersin Tahkon reissulle on käynnissä! Kaikki kipin kapin varaamaan paikat vuoden hulvattomimmalta laskureissulta!

https://www.facebook.com/events/495937307233733/

Joulukuisin terkuin,

Pauliina

 

Takaisinheitto Tahkoon 2015

 

5.3.2015 – 8.3.2015

Maaliskuu 2015 oli se aika jolloin Helsingin Yliopiston oma laskuseura Uniriders lähti neitsytmatkalleen kohti Nilsiän Alppeja. Ensimmäisestä laskureissusta oli päätetty jo hyvissä ajoin Uniridersin 2014-2015 toimineen hallituksen toimesta. Ilmoittautuminen alkoi vuodenvaihteen paikkeilla ja nopeasti huomattiin, että alun perin kaavailtu 15 henkilön majoitus ja kyyditys ei tulisi riittämään. Kysyntää oli kivasti huomioiden Uniridersin nuori ikä ja aikaisempien tapahtumien osallistujamäärät. Lopulta kolme lisämökkiä ja yksi n. 50 henkilöä imevä bussi saivat riittää.

Torstaina 5.3.2015 puolenpäivän aikoihin neitsytmatka sai alkaa. Bussissa istui fukseja, toisen vuoden opiskelijoita, vieläkin vanhempia opiskelijoita, pari työelämän sankaria, yksi teekkari ja muita laskemisesta innostuneita. Meininki oli sitä kuuluisaa poikkitieteellistä ja edes bussikuskin ei tarvinnut tuntea itseään vanhaksi. Mahtui mukaan yksi japanilainen vaihto-opiskelijakin. ”Kazu” tosin aiheutti hämmennystä lähes täydellisellä suomenkielellään mutta heikohkoa viinapäätä pidettiin sopivana todisteena siitä, että Kazu ei omaa suomalaisia sukujuuria. Huono viinapää tai ei, Kazu ansaitsee mielestäni ison hatunnoston mukanaolosta.

Alkumatka meni leppoisissa tunnelmissa kuunnellen Uniridersin puheenjohtaja Iina Vilpposen matkaohjeita. Päivä alkoi vaihtua jo iltaan kun Skipolin lahja Putkisen Teemu, tuo kiintiö teekkari, päätti ottaa bussin mikrofonin haltuun ja laittaa lahjabrenkut kiertoon, joista jokainen bussissa istunut (kuskia lukuun ottamatta) sai osansa. Teemun neuvoa antavat tekivät tehtävänsä viimeistään Kuopion Prismassa, joka oli viimeinen stoppi ennen lopullista määränpäätä. Pienistä navigointiongelmista ja Suomen säkkipimeästä ilmastosta huolimatta löysimme itsemme määränpäästä aikataulua noudattaen. Isoimpaan mökkiin sijoitettiin 15 onnekasta, joista ehdottomasti onnekkaimmille osui parisänkysohva keskellä olohuonetta. Tällä kertaa luodin ottivat Mäkelän Kata ja Julia ”Nacho” Nochis. Loput mökeistä olivat hieman pienempiä, joten Iso-Mäkelä oli luonnollinen valinta Tahkon tapahtumakeskukseksi viikonlopulle.

Torstai-iltana nautittiin Uniridersin tarjoama meksikolainen illallinen ja kirkasta kylkeen. Yleinen konsensus illalla oli, että tappiin asti ei vielä torstaina mentäisi ja monella olikin kello aikaisin soimassa ensimmäistä laskupäivää varten. Aamulla puurot naamaan ja rinteeseen.

Perjantaina noustiin torkutuksen kautta ylös. Uniriderslaisia odotti tyhjät ja vasta-ajetut Tahkon rinteet, jotka pääsimme ensimmäisten joukossa korkkaamaan. Kukaan ei vielä tässä vaiheessa ollut lehmäpuku päällä tai kaatokännissä, joten ensimmäisestä hissinoususta selvittiin ruhjeitta. Ammattilaisten onneksi Tahkon snowpark oli myös hyvässä kunnossa ja ammotti tyhjyyttään iltapäivään asti. Rinneravintoloista löytyi myös ikuinen klassikko makkispekkikset kaikilla höysteillä kuuden Unicafe-aterian hintaan. Laskupäivän jälkeen moni löysi tiensä Pehkubaarin afterskihin, jossa on vuodenajasta riippumatta aina tupa täynnä ja viiden vuoden välein päivitettävä suomirock-soittolista.

Pehkubaarissa pilkku pärähti noin kello kuuden aikaan. Edessä oli selviytyminen takaisin mökkeihin. Esteinä olivat enää Tahkon eturinne, kahden minuutin bussimatka tai eksyminen Syvärin kunkkuun, jossa on Pohjois-Savon toiseksi paras afterski. Illalla Uniridersilla oli

ohjelmassa illallinen Jokke’s stubessa, johon kaikki olivat ilmoittautuneet. Jokke toivotti uniridersilaiset tervetulleeksi ja sai raikuvat suosionosoitukset samalla kun Uniridersin kanssa samaan aikaan illastamaan osunut perhe kelasi, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Jokke oli kaavaillut noutopöydän, josta kaikille varmasti löytyi jotain suuhunpantavaa. Kuhina kävi myös viereisellä baaritiskillä, jossa suosituimmaksi drinkiksi kohosi punkkupullo.

Ruokailun jälkeen siirryimme Syvärin kunkkuun, jossa pääesiintyjänä oli suomalaisen pornoteollisuuden lahja maailmalle Mr. Lothar. Monille tämä tieto oli liikaa ja mökkibileet tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Muutamat jäivät kuitenkin ihastelemaan Mr. Lotharin öljyttyä vartaloa ja maailmanluokan pyrostrippausohjelmanumeroa. Allekirjoittanut pääsi Show’n jälkeen todistamaan kun paikalliset alfat vertailivat omia kalujaan Mr. Lotharin ”heppiin”. Tämän jälkeen poistuin puolittaisessa shokkitilassa mökkiin, jonne suurin osa oli siirtynyt jatkamaan iltaa.

Lauantaiaamu ei ollut yhtä tehokas kuin perjantain vastaava mutta kaikki pääsivät rinteeseen ennemmin tai myöhemmin. Päivän aikana nähtiin parit komeat pannut ja kun luntakin alkoi tupruttaa pari tuntia ennen rinteiden sulkeutumista, oli hyvä aika siirtyä Pehkuun jatkamaan edellisillan agendaa. Lauantaina ei illaksi ollut yhteistä menoa mutta afterskissä oli hyvä yhteishenki, josta poistuttiin mökkeihin saunomaan. Jos Mr. Lothar ei tyydyttänyt huonoudellaan niin lauantaina tarjolla oli suomirapin vanha kettu Petri Nygård, joka dumattiin ennätysajassa. Lauantai päätettiin pysyä mökeillä. Illalla oli leppoisa meininki eikä mökkikään tuhoutunut muutamaa ovenkahvaa lukuun ottamatta. Noin aamukuudelta kovimmat selviytyjät tanssivat viimeiset hitaat jallulekan kanssa, jonka jälkeen nokat käännettiin kohti loputtomalta tuntuvaa kotimatkaa.

Kotimatkalla bussissa oli väsynyt mutta iloinen tunnelma. Matkan aikana parhaille reissukuville jaettiin Suksikauppa.com:n tarjoamat laskuaiheiset palkinnot. Neitsytmatka oli kaikin puolin onnistunut ja Uniriders onnistui reissun myötä luomaan yhteisöllisyyttä porukan ympärille, jota parina aikaisempana vuotena oli kaivattu, ja joka on elinehto minkä vaan järjestön jatkuvuuden kannalta. Reissun myötä luottamus toimintaa kohtaan kasvoi ja jatkossa tapahtumien järjestäminen olisikin helpompaa kokemuksen karttuessa. Tahkon reissu toimikin hyvänä ponnahduslautana tämän vuoden toiminnalle. Tänä vuonna edessä onkin tuplasti enemmän toimintaa kun Uniriders lähtee Katan johdolla Itävaltaan ja maaliskuussa jälleen valloittamaan Tahkon vuoria.

Kevättä odottaen,

Eero

Lunta tännekin kiitos!

Moikka!

Täällä kirjoittelee Kata, yksi hallituksen jäsenistä. Opiskelen eläinlääkiksessä toista vuotta ja tulin uutena Uniridersin toimintaan viime syksynä. Olen jo ehtinyt tutustumaan esimerkiksi sponsorihommiin ja onpa ollut kyllä kivaa suunnitella jäsenille kaikkea jännää…

Uusi vuosi on saatu käyntiin ja tammikuukin on kohta ohi! Hieman haikeana katselen ulos ikkunasta, kun tänne etelään ei lunta ole juurikaan siunaantunut. Kuvat pohjoisempaa Suomesta näyttävät tosin lupaavilta: Tahkolla sitä riittää! Mikäs sen parempi Uniridersin maaliskuista reissua ajatellen… Oman laskukauteni sain kuitenkin joulukuussa käyntiin Messilässä, jossa oli silloin muutama rinne auki ja uusia suksia pääsi fiilistelemään ja lämmittelemään jo ihan hyvissä olosuhteissa.

Kamat on siis uusittu, enää puuttuu se lumi! Ajattelin kuitenkin helpottaa akuuttia rinnekaipuuta lähtemällä pikavisiitille Kolille… Olen myös törmäillyt kuviin Japanista ja huhhuh että jossain voi olla lunta – sinne on ihan pakko päästä ensi talvena! Hauskaa vuoden alkua kaikille!

Hi everyone!

My name is Kata and I’m a member of the board in Uniriders. I’m studying in the vet med school and at the moment I’m on my second year. It has been great to get to know new people in Uniriders and the best thing is that we come from different faculties and backgrounds.

So the new year had now begun and it’s going pretty fast. Too bad we have so little snow here in the South… I don’t know if you guys have seen pictures from the Northern part of Finland, but the current skiing conditions seem to be awesome up there! Let’s cross our fingers and hope for the best
Enjoy the winter (when it finally arrives…)!

Joulutervehdys Rukalta!

Hellurei ja terveiset Rukalta! Meitsin laskukausikin pääsi jo käyntiin (teoriassa tosin jo kesällä Chilen Andeilla) ja ollut mahtavaa laskea taas pitkästä aikaa! Olen siis Viiri ja lähdin nyt syksyllä mukaan Uniridersin toimintaan ja odotan innolla, että päästäisiin porukalla etelässäkin laskemaan.

Mutta nyt ensin pääsen täällä Rukalla vähän fiilistelemään lumesta ja kuulin, että eteläänkin on tullut kunnolla lunta. JES! Mutta niin, Ruka on mulle kuin toinen koti. Ollaan perheen kanssa vietetty lähes jokainen joulu täällä 25 vuoden ajan. Mökkikirjasta luntattiin, että laskettelemaan mut on viety hihnan päässä jo 2 ja puolen vuoden iässä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua niin slalomsuksia, minareita, telluja ja lumilautaa, joista lumilauta on jäänyt intohimokseni.

Viime viikonloppuna täällä oli vielä aika vähän porukkaa ja rinteestä pääsi suoraan hissiin, mutta tänään on hetken joutunut hisseille jonottamaan. Sää on ollut aika kylmää joulun tienoilla, noin -20, mutta sen ansiosta nähtiin revontulet!!!

Ennen kaikkea haluan toivottaa kaikille Uniridersin puolesta mitä mahtavinta Joulun aikaa ja riemukasta Uutta Vuotta 2015! Toivottavasti se lumi pysyy nyt maassa ja päästään pian yhdessä laskemaan! Take care!

Alla on muutamia tunnelmia rinteestä!

Hello!

Greetings from Ruka! Ruka is a famous ski centre (www.ruka.fi) and about 10 hours drive or 1,5hours flight from Helsinki! I have skied here since I was 2,5 years old and this is definitely my second home! It has been quite nice weather for snowboarding, but the last few days -20 which is ok because we saw finally northern lights! And here is lots of snow!!! The only thing I have been sad about is that the sun doesn’t shine often this time of year. It is light only about 3-4 hours a day so the days go pretty fast. But today we were very lucky and we saw an amazing sunset!

I want to wish you all Merry Christmas and Happy New Year 2015!!! I hope in January there will be still snow in Helsinki and we can go all ski together!! Take care and see you next year!

Here are few pictures from the slopes!

 

10878937_10152920537849025_588413760_o

 

 

10849706_10152929343789025_1816074717_o

 

 

10884100_10152920537119025_1194164303_o

Puheenjohtajan tervehdys

Hjallou Uniriidaajat ja tervetuloa uuteen kauteen!

Uniridersin Hallitus 2014-2015 on vihdoinkin löytänyt muotonsa ja perjantaina 31.10. kausi pärähtää kunnolla käyntiin Akateemisten Hiihtoseurojen (AHS)* järjestämässä Saunaillassa ja pre-expo –tapahtumassa (tsekkaa eventti Facebookissa). Lauantaina luvassa Ski ja Snoukka-expoilua Uniridersin porukalla. Tervetuloa mukaan!

Tänä vuonna Uniriders on entistäkin aktiivisempi ja luvassa on mm. viikonloppuhäröily- ja laskumatka Tahkon rinteiden syleilyyn maaliskuussa 6. -8.3.2015, päivän laskureissuja heti lumien saavuttua Messilään ja Talmaan ja Vihtiin, leffailtoja, bileitä ja paljon muuta! Ennen joulua pikkujouluillaan AHS-hengessä Uniridersin omien pikkujoulujen lisäksi ja maaliskuussa järjestetään jo legendaariseksi muodostunut AHS-hiihtopäivä.

Ajankohtaisia tapahtumia kannattaa seurailla Uniridersin sivuilta ja liittyä Uniridersin ryhmään, joka on tarkoitettu vapaamuotoiseen keskusteluun ja laskufiilistelyyn. Viime vuonna lumitilanne jäi Etelä-Suomen osalta hieman vajavaiseksi, joten tänä vuonna on tarkoitus ottaa kaikki ilo irti ja päästää laskupatoutumat purkautumaan.

Uniriders on myös aloittanut yhteistyön Suksikauppa.comin kanssa ja luvassa on huikeita tarjouksia ja etuja Uniridersin jäsenille. Mm. AHS-saunaillassa tulemme arpomaan 20 ilmaista expolippua paikallaolijoiden kesken, sekä Oakleyn laskettelulasit. Huikeeta!

Tämän vuoden puheenjohtajana odotan jo aivan pähkinöinä tulevia tapahtumia, uusiin ihmisiin tutustumista, vanhojen tuttavuuksien tapaamista ja etenkin lunta, jotta voin heittää skimbakamat niskaan, sujauttaa laudan alle ja laskea kohti after skitä. Tavataan pian!

P.S. 14.11. on luvassa Uniriders leffailtaa Kupolissa!

 

Hello all Uniriders and welcome to the new season!

The Uniriders season is finally getting started on Friday 31st October with AHS* Sauna and pre-expo evening (Event on Facebook). On Saturday we’re all going together to the Ski & Board expo at Messukeskus (meeting at 13 in front of Holiday Inn hotel).

This year Uniriders are going to be even more active than before: We’re going to go to Tahko, in central Finland, on a skiing trip for the weekend on 6th-8th of March – you wouldn’t want to miss it! And as soon as the snow arrives we’re having one day trips to the ski centers near the Helsinki metropolitan area. There’s also going to be movie evenings, parties and much more. Keep yourself posted on the events with liking the Uniriders page on Facebook and join the more informal Uniriders Helsinki group for chatting with other Uniriders members.

As the Chair of the Uniriders board 2014-2015 I want to welcome you all in the Uniriders, I hope I’ll get to know to a lot of new people from all over the world this year in the events and ski trips. See you on and off board! 😉

P.S. 14th of November there will be a movie night at Kupoli! We’ll keep you posted!

Laskuterveisin / Skiing regards

Iina Vilpponen

Hallituksen pj 2014-2015

Uniriders

*AHS eli Akateemiset hiihtoseurat on Helsingissä toimivien opiskelijalaskujärjestöjen yhteinen kattojärjestö, johon kuuluu Uniriders (Helsingin Yliopisto), RinneRikolliset (Oikeustieteellinen tdk. Helsingin yliopisto), SKIPOLI (Aalto yliopisto, TKK) ja Curvatura (Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto)

*AHS as Academic Ski Associations

Mitä kuuluu?

Verkkosivumme ovat jääneet vähemmälle huomiolle tiedottamisemme keskityttyä sähköpostilistallemme ja Facebookiin. Tänne tulemmekin jatkossa päivittämään vain kausittain kuulumisia.

Mitä siis viime kautena on tapahtunut ja tulevana talvena tulossa?

Syksyllä 2013 lunta saatiin odottaa turhaan Etelä-Suomessa, mutta viihdytimme jäseniämme rinteiden ulkopuolella esimerkiksi Ski ja Board Expoilla, AHS:n pikkujouluilla Merihaassa ja omissa pikkujouluissamme ja leffaillassa Soul B:ssä Kaisaniemessä. Keväällä 2014 uniriderslaiset kävivätkin sitten isommilla reissuilla Tahkolla ja Hupelluksessa Puolan Zakopanessa, sekä tekivät päiväreissuja lähimäkiin. Tietysti otettiin myös osaa perinteiseen AHS-hiihtopäivään ja kausi lopetettiin illanvietolla Café Mascotissa.

Syksyllä 2014 aloitimme uuden kauden yliopiston avajaiskarnevaaleilla ja taas kerran, kiinnostuneita löytyi jonoksi asti! Uusien iltaan ja vuosikokoukseen Kupoliin saapui paikalle mukavasti uteliaita ihmisiä, ja saimme valittua uuden hallituksenkin. Onnea! Uusien illassa lanseerattiin myös uusi Uniriders-pipo! Kysy hallitukselta saatavuudesta.

Processed with Moldiv

Seuraavan kerran Uniriders kokoontuu loka-marraskuun vaihteessa Ski ja Board Expon yhteydessä. Lisää tietoa tästä ja muista tulevista tapahtumistamme löydät Facebook-sivultamme ja –ryhmästämme.

Sivut avattu!

Uniriders on saanut vihdoinkin omat sivut! Hurraa! Kevät on ikävä kyllä sulkemassa jo suurimman osan Etelä-Suomen laskettelukeskuksista mutta Uniriders ei luovuta: kesälläkin voi fiilistellä laskemista! Seuraa siis, kohta saat tietoa seuraavasta tapahtumastamme.

Muista tykätä meistä Facebookissa: https://www.facebook.com/uniridershelsinki