Miten voin töissä hyvin ja autan myös muita voimaan paremmin?

Työhyvinvointi on monelle tuttu termi. Silti usein jää epäselväksi, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Työhyvinvointi ei ole vain huonon olon puuttumista, vaan oikeasti hyvää oloa, jaksamista ja työnimua. Se on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat yökykymme, terveytemme, työpaikan ihmissuhteet, työ ja työkonteksti, johtaminen sekä myös työnantajapolitiikka. Koska työhyvinvointi koostuu niin monesta asiasta, on se myös herkkä muutoksille. Se rakentuukin vuorovaikutuksessa työelämän, työn ulkopuolisen elämän ja kokonaishyvinvoinnin kanssa.

Voidaksemme kokonaisvaltaisesti hyvin, tulee ihmisen peruspsykofyysisten tarpeiden täyttyä. Meidän tulee saada tuntea olomme turvalliseksi, kokea kuuluvamme joukkoon ja toteuttaa itseämme. Yksilön hyvinvointia voidaan tukea, mutta päävastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan jokaisella on itsellään. Hyvä itsetuntemus ja kyky tunnistaa omat voimavarat ovatkin avainasemassa hyvään oloon.

Mistä työhyvinvointi lähtee?

Työhyvinvointi lähtee kokonaisvaltaisesti hyvinvoivasta yksilöstä, joka kykenee huolehtimaan itsestään ja kykenee käsittelemään erilaisia asioita ja haasteita: niin työelämässä kuin vapaallakin. Kun voi itse hyvin, kykenee myös antamaan hyvää muille. Kohtaamiimme asioihin emme aina pysty vaikuttamaan, mutta pystymme vaikuttamaan siihen, miten suhtaudumme niihin. Positiivisen asenteen ja ajattelumallin on tutkitusti todettu edistävän hyvinvointia. Sen avulla usein myös ikävistä tilanteista voidaan löytää ja havaita jotakin hyvää.

Myös hyvät itsesäätelytaidot ovat avainasemassa pohdittaessa hyvinvoinnin lähteitä. On hyvä osata tunnistaa omat tunteet sekä uskaltaa kohdata ja käsitellä niitä. Välillä onkin tärkeää pysähtyä kysymään itseltään ”miten tänään voin?” Kun pitää monipuolisesti hyvää huolta itsestään hyvillä elintavoilla, jaksaa ja voi myös töissä paremmin.

Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on yhtä lailla tärkeää kuin fyysisestä terveydestä huolehtiminen.  Kannattaakin pohtia, mitkä ovat itselle hyväksi todettuja palautumisen keinoja ja juttuja, joista omat akut parhaiten latautuvat. Joillekin se voi olla ystävän kanssa yhdessä treenaamista, kun taas toisille kirjan lukemista itsekseen.

Työelämässä ja vapaalla monet vaativat itseltään paljon. Toisaalta myös yhteiskunnalla ja lähipiirillä on omat vaatimuksensa ja olettamuksensa. Tärkeää onkin muistaa olla itselleen armollinen, olla itse itsensä paras ystävä. Täydellinen ei tarvitse kenenkään olla ja on okei myös myöntää jos ei jaksa ja kieltäytyä lisätehtävistä, jos kaikkea ei ehdi tai pysty tekemään. Myös avun pyytäminen kollegalta tilanteen vaatiessa on sallittua. Tehtäviä ja hoidettavia asioita ollessa paljon onkin hyvä priorisoida mitkä niistä ovat kiireellisiä tai välttämättömiä ja mitkä voivat odottaa. Tavoitteita laatiessa kannattaa niiden realistisuus suhteessa omiin resursseihin tarkistaa.

Työntekoa tulisi myös jaksottaa ja tauottaa. Esimerkiksi joissakin hyvin itsenäisissä työnkuvissa varsinaisia määrättyjä taukoja ei ole. Niistä kannattaa silloin huolehtia itse ja jaksottaa työntekoa oman jaksamisen ja keskittymiskyvyn mukaan niin, että työt etenevät kaikkein sujuvimmin. Oletkin saattanut jo kuulla Pomodoro-tekniikasta, jossa töitä tehdään täydellä teholla 25 minuuttia, jonka jälkeen seuraa viiden minuutin tauko. Tekniikka on hyvä esimerkki siitä, kuinka työskentelyä voi jaksottaa tauoilla.

Työhyvinvoinnin top 8

  1. Fyysinen hyvinvointi: nuku, liiku ja syö hyvin sekä riittävästi että riittävän usein. Kuuntele kehoasi.
  2. Tutustu itseesi, tiedä millä tavoin palaudut ja mistä saat voimaa.
  3. Pyri pitämään positiivista asennetta yllä.
  4. Ole itsellesi armollinen ja realistinen.
  5. Palaudu: mistä saat energiaa?
  6. Tunnista työtehtäväsi: tiedätkö mitä teet?
  7. Priorisoi työtehtäväsi ja tauota työtäsi itsellesi sopivalla tavalla.
  8. Kohtaa työyhteisössä toinen avoimesti, myötätuntoisesti omana itsenäsi, ole ihminen ihmiselle.

Tunne osaamisesta ja työhyvinvointi

Yllä mainittujen keinojen lisäksi myös osaaminen, ammatti-identiteetti ja työminäkuva vaikuttavat työhyvinvointiin. Osaaminen ja tunne oman työnsä hallinnasta ovat vahvasti yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Siksi omasta osaamisesta tulee huolehtia ja päivittää sitä aina tarpeen vaatiessa. Omaa osaamista voi lisätä esimerkiksi koulutuksissa ja itse opiskelemalla. Kun osaaminen on oikeassa suhteessa työtehtäviin ja työntekijä kokee sopivasti itsenäisyyttä työssään, mahdollistuvat myös onnistumisen kokemukset.

Työn sisältäessä riittävästi itsenäisyyttä jää tilaa luovalle toiminnalle ja itsenäisille ratkaisuille. Nämä yhdessä onnistumisen kokemusten kanssa motivoivat ja mahdollistavat työn imun saavuttamisen. Työn imu tarkoittaa myönteistä tunnetilaa ja motivaatiota työssä. Tästä mielentilasta nauttiva henkilö kokee työnsä mielekkääksi ja lähtee usein hyvillä mielin töihin, vaikkei se ei olisi sataprosenttisesti pelkkää
hauskanpitoa. Työn imu on jo itsessään arvokas kokemus, mutta se hyödyttää myös työntekijän itsensä kokonaishyvinvointia ja organisaatiota, jolle hän työskentelee. Työn imusta nauttivat työntekijät ovat aloitteellisia, sitoutuneita työhönsä, auttavaisia sekä tartuttavat työn imua myös muihin työntekijöihin. He ovat myös yleisesti terveempiä ja onnellisempia.

Myös työntekijän nauttima luottamus esimiehen puolelta on tarpeellista ja ennen kaikkea hyödyllistä molemmille osapuolille. Vapauksien antaminen työntekijälle voi olla riski työnantajalle, mutta onnistuessaan usein sen arvoista. Työn koordinointi ja keskustelu esimiehen kanssa auttaa tarvittaessa organisoimaan työntekoa sekä tarkentamaan työnkuvaa ja yhteisiä tavoitteita. Työntekijöiden ja koko työyhteisön työhyvinvoinnin kannalta on olennaista, että kaikilla on selkeä kuva siitä mitä tehdään ja miksi.

Myös ammatti-identiteetin on todettu olevan yhteydessä työhyvinvointiin.  Ammatti-identiteetti on varsin vakaa käsitys omasta itsestä ammattinsa edustajana. Tämä käsitys alkaa usein muotoutua jo opiskeluaikana ja rakentuu ajan mittaan yksilön ja työympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Ammatti-identiteetin tausta liittyy usein jo ammatinvalintaperusteisiin. Oman työssäjaksamisen, hyvinvoinnin ja motivaation kannalta onkin hyvä selvittää itselle, miksi tekee sitä mitä tekee. Vahvan ammatti-identiteetin omaava työntekijä on tietoinen omasta ammatillisesta roolistaan ja tehtävistään. Ammatti-identiteetti on yhteydessä oman työn arvostamiseen ja helpottaa siksi suhtautumista ristiriitaisiin oletuksiin ja vaatimuksiin työelämässä – ja näin ollen edistää työhyvinvointia.

Työminäkuva tarkoittaa sitä, miten muut sinut näkevät töissä ja millaisen roolin itse koet työpaikalla omaavasi. Tämä asema tukee hyvinvointia silloin kun yksilön oma käsitys asemastaan ja roolistaan on linjassa työyhteisön näkemyksen kanssa.  Kannattaakin toisinaan kysyä itseltään, millainen työkaveri ja työntekijä minä haluan olla?  Ammatti-identiteetti ja työminäkuva ovat osa identiteettiä ja persoonaa. Siksi ne heijastuvat myös työn ulkopuolelle kokonaishyvinvointiin. Omaa rooliaan työpaikalla ja ammatillisella kentällä kannattaakin selventää itselleen tasaisin väliajoin.

Voimaa työyhteisöstä

Edellä kuvailin hyviä keinoja huolehtia omasta työhyvinvoinnista. Seuraava kysymys onkin millä keinoin työyhteisö, työpaikka tai työtiimi voi huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan ja sitä tukevasta työilmapiiristä? Voitkin nyt halutessasi pohtia, millainen on sinusta hyvä työilmapiiri ja miten omalla toiminnallasi voisit siihen vaikuttaa työpaikalla.

Työyhteisön hyvä ilmapiiri muodostuu kaikkien sen jäsenten yhteisestä panoksesta. Jokainen voi siis omalla toiminnallaan ja valinnoillaan vaikuttaa siihen, onko töissä hyvä olla. Toisten huomioiminen töissä on tärkeää. Jos esimerkiksi tiedät jonkun olevan herkkä hajusteille, voit välttää niiden käyttämistä hänen lähellään. Toiset voi ottaa huomioon myös ihan vain tervehtimällä tai vaikka kysymällä mitä toiselle kuuluu. Hyvinvoivassa työyhteisössä arvostetaan ja kuunnellaan toisia sekä kohdataan toinen ihminen kunnioittaen.

Hyvinvoivassa työyhteisössä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Kaikilla on lupa olla aitoja ja sanoa ääneen, jos tänään ei ole se paras mahdollinen päivä. Kertomalla tämän avoimesti kukaan töissä ei myöskään erehdy ottamaan työkaverin normaalista poikkeavaa käyttäytymistä henkilökohtaisesi, esimerkiksi loukkaantumisen merkkinä. Avoimuus on paras apukeino väärinkäsitysten ehkäisemiseksi.

Väärinkäsityksen sattuessa tai loukkaantuessasi jostakin kannattaa asia ennemmin ottaa suoraan puheeksi ja kysyä, ymmärsitkö varmasti oikein. Näin vältytään turhalta spekuloimiselta ja pahalta mieleltä. Työyhteisön hyvän ilmapiirin säilyttämisen kannalta myös kiusaamiseen on tärkeää puuttua heti. Työyhteisö ja työpaikka voivatkin vaikka sopia yhteisistä pelisäännöistä ja niiden ja kiusaamisen nollatoleranssin noudattamisesta.

Hyvinvoivassa työyhteisössä ei ainoastaan vältellä ikävien asioiden ja tapahtumien muodostumista, vaan kannustetaan ja rohkaistaan toisia ja ollaan toisia kohtaan empaattisia.  CoPassion -hankkeessa myötätunto on määritelty yhdeksi tärkeäksi työssä jaksamisen ja työstä iloitsemisen tekijäksi.  Myötätunto on sen antajalle, sen saajalle sekä sivustakatsojalle merkityksellisyyden kokemuksen lähde. CoPassion-hankkeen tekijöiden mukaan myötätuntoa syntyy, kun empatia muuttuu hyvän tekemisen motivaation kautta näkyväksi toiminnaksi kohti toisen parasta. Heidän mukaansa myötätunto on mukana olemista ja myötäelämistä toisen suruissa, mutta myös iloissa ja onnistumisen hetkissä. Toista saa myös kehua.

Yksi tapa antaa kehuja ja kannustaa töissä onkin esimerkiksi kehukierroksen järjestäminen ryhmässä, jossa jokainen sanoo vuorollaan jotain hyvää vierustoveristaan.  Tällaiset tempaukset kohottavat ryhmähenkeä ja usein saavat tiimin pelaamaan iloisemmin ja tehokkaammin paremmalla mielellä yhteen. Työyhteisön palautteella ja yhteisellä reflektiolla on vaikutusta myös ammatti-identiteetin kehittymiseen ja työminäkuvaan. Hyvinvoiva työyhteisö ja työntekijät ovat yhteydessä kannattavampaan toimintaan, parempaan asiakaspalautteeseen ja tulokseen, sekä pienempään työntekijävaihtuvuuteen.

Loppuun tiivistettynä kokonaishyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin avaimet löytyvät jokaisen omasta kädestä. Psykofyysisenä kokonaisuutena hyvinvoinnista tulee huolehtia kokonaisvaltaisesti. Kumpaakaan, kehoa tai mieltä, ei tule unohtaa. Kohtelemalla toisia hyvin ja kohtaamalla toisemme myötätunnon kautta työyhteisössä voimme auttaa toisiamme voimaan hyvin. Jokainen voikin pohtia, millainen työkaveri haluaa olla ja millaisilla toimilla oman työympäristön työhyvinvointia voisi parantaa.

Tekstin on kirjoittanut urapalveluiden harjoittelijana syksyllä 2018 toiminut Venla Savolainen.

 

Tekstissä käytetyt teokset ja sivustot:

CoPassion
Tiina Tuominen: Näkökulmia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Elopäivät Turussa 2018.
Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi. Atena 2018.
Marja-Liisa Mankka, Liisa Hakala, Sanna Nuutinen, Riitta Harju: Työn iloa ja imua – työhyvinvoinnin ratkaisuja pientyöpaikoille. 2010.
Työterveyslaitos
Harri Virolainen: Kokonaisvaltainen työhyvinvointi
Pertti Laine: Työhyvinvoinnin kehittäminen – hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa
Annika Mäkeläinen: Erikoistuvan lääkärin ammatillisen identiteetin rakentuminen – ammatillista identiteettiä rakentavat tekijät ja koulutuksen rooli lääkäriksi kasvamisessa. Pro gradu –tutkielma. Aikuiskasvatustieteiden laitos, Jyväskylä 2014.

 

 

Vastasin uraseurantakyselyyn, joka opiskellessa innosti oman polun etsintään

Rakastin opiskella historiaa. Olin ylpeästi humanisti. Samalla alamme työelämärealiteetit kolkuttelivat koko opiskeluajan niskassa. Työllistyminen jännitti, varsinkin kun yhtä selkeää työllistymispolkua ei ollut. Yliopiston väki ja vanhemmat opiskelijat kannustivat kokeilemaan ja kehittämään osaamista itseä kiinnostavissa tehtävissä. Moni oli kuulema työllistynyt yhdistämällä oman opiskelualan ja aiemman intohimon esimerkiksi harrastusten parissa. Vaikka innostaminen tepsi, pelkäsin silti. Voisinko oikeasti löytää urani vain seuraamalla sydäntäni siitä, mikä on minulle mielekästä?

Opiskeluaikaiselle urapohdinnalle antoi paljon viisi vuotta työelämässä olleiden uraselvitys, jota esiteltiin omana aikanani ahkerasti. Laaja kyselyaineisto vahvisti tarinaa yksilöllisistä urapoluista, joissa oma aktiivisuus ja innostuneisuus punoutuivat yhteen hyvän oman alan hallinnan kanssa. Kun myöhemmin toimin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Suomen ylioppilaskuntien liiton tehtävissä, palasin aina uudestaan saman tutkimusaineiston pariin. Uraseurantakysely oli hyvä työkalu pohtia eri alojen työllistymisen eroja ja akateemisen tutkinnon painoarvoa työelämässä.

Uraseurantakyselyn vastausaika on käynnissä vielä marraskuun loppuun saakka.

 

Kun viime vuoden lopulla sain oman kyselyni vastattavaksi, tunsin ympyrän sulkeutuvan lopullisesti. Yhtäkkiä siteeraamani tutkimustulokset olivatkin omakohtaisia: miten minun urapolkuni on mennyt? Mihin tutkintoni on minut valmentanut? Ja mitkä muut seikat sen lisäksi ovat vaikuttaneet työllistymiseeni?

Oli liikuttavaa huomata, että loppujen lopuksi myös oma tähänastinen työurani on muodostunut pitkälti samojen tekijöiden varaan kuin heidän, joiden poluista aikoinaan opiskelijana luin. Olen työllistynyt tutkintoni avulla, mutta aina myös muun aktiivisuuteni kautta. Harrastuksilla, luottamustoimilla ja omilla kiinnostuksenkohteilla on ollut merkittävä rooli itse substanssiosaamisen rinnalla. Olen tehnyt määräaikaisuuksia ja projekteja. Niiden välissä meni muutama viikko työttömänä. Nykyinen työni on ensimmäinen vakituinen työpaikkani, kolmas varsinainen valmistumisen jälkeen.

Niinpä kiitän yliopistoani paitsi erinomaisesta opetuksesta, myös varsin toimineesta uravalmennuksesta. Humanistien kohdalla selkeää kristallipallosta katsottavaa polkua ei löydy, mutta hyvällä ohjauksella, sopivalla tutkimuksella ja yleisellä kannustuksella on valtava merkitys opiskelijoiden tulevaisuususkoon ja oman osaamisen esilletuontiin. Kumpaakin tarvitaan työelämässä, olipa oma ura missä vaiheessa tahansa. Siksi kannustankin meitä kaikkia antamaan ne muutamat minuutit kyselyyn vastaamiseen: sillä voi olla nykyopiskelijoille aavistamattoman iso merkitys!

 

Katri Korolainen
Kirjoittaja valmistui vuonna 2012 Suomen ja Pohjoismaiden historiasta ja työskentelee tällä hetkellä Nuori kirkko ry:n viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaavana johtajana

Tohtoriksi, entä sitten?

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on vastata lyhyesti siihen, miksi halusin osallistua parhaillaan avoinna olevaan uraseurantakyselyyn. Vuonna 2015 Helsingin yliopistosta valmistuneille tohtoreille lähetettyä kyselyä on nostettu motivoimaan kaksi kysymystä: Mitä ajattelet tohtorin tutkinnostasi nyt? Oletko tyytyväinen tähänastiseen uraasi?

Olen valmistunut 2015 filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta. Olen sittemmin jatkanut myös tutkijana. Ainakin toistaiseksi, koska jonkinlaiselta pudotuspeliltä tutkijanura yhä tälläkin hetkellä vaikuttaa. Koen, että omalla kohdallani tohtoriksi kouluttautumisesta on ollut todella paljon hyötyä ja se oli ehdottomasti minulle oikea ratkaisu. On toki mahdotonta puhua vain hyödyistä, siinä määrin koko prosessi on muuttanut minua ja sitä, miten maailman ja paikkani siinä ymmärrän.

Tyytyväisyydestä huolimatta ajattelen, että askeleet tohtorintutkintoon sekä siitä eteenpäin olisivat voineet olla myös joiltain osin helpotettavissa. Halusin uraseurantakyselyssä jakaa omia kokemuksiani ja niiden pohjalta muodostuneita näkemyksiä, jotta valmistuvia tohtoreita voitaisiin entistä paremmin ohjata valmistautumaan uran seuraaviin vaiheisiin. Uskon, että kokemuksista olisi hyötyä niin tohtorikoulutettavaksi hakeutumista miettiville kuin niillekin, jotka ovat juuri valmistumassa. Toivon, että kokemuksia voidaan hyödyntää tohtorikoulutusta suunniteltaessa ja että eri alojen tutkijat hyötyisivät niistä yhtäläisesti.

Jokaisen tutkijan urapolku näyttää tohtoroitumisen jälkeen omanlaiseltaan ja jonkinlaista ennakoitavuutta ja kannusteita tutkijan urapolulle tunnutaan kaivattavan yleisesti lisää. Silti soisin näkeväni myös entistä rohkeammin yksilöllisiä uria ja ennen kaikkea niitä puitteita, jotka tällaisen mahdollistaisivat. Toisinaan muutama hyvä esikuva riittää näyttämään miten monenlaisissa raameissa tutkijuutta on mahdollista toteuttaa. Itse koin tohtorikoulutettavana, että uran seuraavaa vaihetta valaisemaan sopivat esikuvat olivat vähissä ja monet heistäkin painiskelivat ylitsepääsemättömältä vaikuttavien ongelmien kanssa. Väitöksen jälkeistä vaihetta on luonnehdittu tutkijanuran pullonkaulaksi. Selvää on ainakin, että väitöksen jälkeiset urat koostuvat silti tietyistä rakennuspalikoista, joiden tuntemisesta olisi varmasti jokaiselle väitöstutkimuksensa eteen töitä paiskivalle hyötyä. Tärkeää itselleni oli ylipäätään tunnistaa, että postdocvaiheessa itsenäisen uran käynnistämiseksi tarvittavat taidot olivat melko erilaisia kuin ne, joita tarvittiin varsinaista väitöskirjaa tehtäessä.

Kannattaisin itse kolmea ajatusta tohtoriopintojen kehittämiseksi:

  • Tutkimusjohtamisen koulutus osana tohtoriopintoja: oman työn johtamisen näkökulmasta on tutkijan työssä apua ja tohtoroitunut todennäköisesti (ja toivottavasti) tarvitsee johtamistaitoja myös muiden johtamiseen jossain vaiheessa.
  • Verkostoitumiseen panostaminen, verkostoituminen ei edes humanisteille vain ”yksinäisen tutkimustyön suola” vaan tieteen kehittämisen ytimessä; hyvistä verkostoista on tuoreelle tohtorille todella hyötyä postdocvaiheen työkudelmaa luotaessa, eikä siis vain tutkimusrahoituksen haussa vaan myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta suunniteltaessa; tavoitteeksi näkisin, että tohtoroituessaan tutkija on itse toimijana näkyvä ja läsnä, ei vain ohjaajansa tai tutkimusryhmänsä kautta olemassa.
  • Mentorointijärjestelmä, jonka kautta mahdollisesti – ehkä jopa mieluiten- joku aivan eri alan vanhempi tutkija auttaisi tohtorikoulutettavaa ymmärtämään omaa työtään suhteessa vallitsevaan tutkimuskulttuuriin ja tutkijuuteen professiona. Tällaisia mentorisuhteita syntyy onneksi epävirallisestikin ja paineetta. Riskinä kuitenkin on, että hatarammalla alalla yksittäinen tutkija jää tuen ulkopuolelle kriittisessä vaiheessa tai että toiminta nähdään vain jonain ”oikeasta tutkimustyöstä” aikaa vievänä puuhasteluna.

Tutkimuspolitiikan, rahoitustyökalujen ja tutkimuksen teon toimintaympäristön kokonaisvaltainen ymmärtäminen on yhtä välttämätöntä tutkijalle kuin varsinainen tutkimistaito. Niitä olisi syytä kehittää monipuolisesti jo opintojen aikana. Parhaiden tutkijoiden jääminen tutkijoiksi ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, vaikka näin automaattisesti ajatellaan. Moni ei halua sijoittua erityisen epävarman elannon tarjoavaan tutkimusmaailmaan, vaikka toimeentulon jatkuvuus muillakin aloilla saattaa olla nykypäivänä illuusio. Olisi kaikkien kannalta järkevää, että tutkijoiden itsenäisiksi asiantuntijoiksi kasvamista tuettaisiin siten, että tuoreet tohtorit ymmärtäisivät realistisesti millaiseen toimintaympäristöön valmistuvat. Näin urasuunnittelu monipuolistuisi paremmin perustellun riskinotonkin kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani luin tiedekuntani tohtoriohjelman sähköpostilistalta (kyllä, seuraan niitä yhä), että ”suuren suosion saavuttanut yhteiskunnallisen vaikuttavuuden koulutus täyttyi nopeasti ja paikan saaneet ovat saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Koska tällaiselle koulutukselle selkeästi on kysyntää, olemme järjestämässä vaikuttavuuskoulutusta myös alkuvuodesta.” Viestissä ilahdutti useampi asia: aktiivisesti asiantuntijuuttaan kehittävät tohtorikoulutettavat sekä koulutuksen järjestäjien taholta nopea reagointi ja positiivinen ote.

 

Sanna Lehtinen, FT
Kirjoittaja on valmistunut Helsingin yliopistosta tohtoriksi vuonna 2015 ja työskentelee kestävyystieteen instituutti HELSUS:ssa.

Mitä yliopisto-opiskelijan pitäisi ajatella muuttuvasta työelämästä?

Työn muutos on asia, joka askarruttaa monia opiskelijoita. Kyse ei ole mistään yksittäisestä tai yksinkertaisesta asiasta vaan ennemminkin monimutkaisten ilmiöiden kirjosta, joihin on monia näkökulmia. Toisaalta työstä on tullut merkityksellisempää, mielekkäämpää ja vapaampaa. Teknologiset innovaatiot helpottavat työtä ja tekevät siitä joustavampaa, kun vaikkapa etätyö mahdollistuu. Toisaalta otsikoissa vilisee myös puheenvuoroja työuupumuksesta, tietotulvasta ja työn pirstaloitumisesta sekä tietysti tekoälydystopioista, jossa robotit vievät kaiken työn ja valtaavat samalla koko maailman.

Tässä blogitekstissä en sen suuremmin aio paneutua varsinaisiin työn muutoksiin tai ennusteisiin niistä. Sen sijaan hahmottelen, millaisia asenteellisia näkökulmia paljon puhututtavaan ilmiöön voisi olla. Miten yliopisto-opiskelija selviää työelämän muutoksissa?

1. Luota osaamiseesi – sitä voi aina soveltaa!

Työelämän muutokset saattavat joskus aiheuttaa epäilyksen oman tutkinnon soveltuvuudesta työelämään. Tutkinnon on tarkoitus tuottaa opiskelijalle tieteenalaltaan sekä hyvä perusosaaminen että ymmärrys uusimmista trendeistä, mikä kantaa monissa työtehtävissä edelleen ihan saman lailla kuin ennenkin. Lisäksi yliopisto-opinnot harjoittavat yleensä muun muassa kriittistä ja analyyttista ajattelua, luovaa ongelmanratkaisua sekä kykyä omaksua uusia ilmiöitä syvällisesti. Näin listattuna taidot kuulostavat aika yleismaailmallisilta, mutta niitä ei kannata väheksyäkään – ne ovat asioita, joita ihan oikeasti tarvitaan työelämässä.

Mitä moninaisimmiksi työnkuvat muuttuvat, sitä laajemmalla urapolkujen ja valintojen kirjolla niihin voi päätyä. Monesti ihmiset kertovat päätyneensä tehtäviin, joihin heidän tutkintonsa ei täysin suoraan valmista ja joita he eivät osanneet edes ajatella opiskelijana. Kannattaa siis tarkastella, mitä kaikkea on itse omakohtaisesti saanut mukaansa opinnoistaan, sillä tarkasti ei voi tietää, mistä kaikesta on loppujen lopuksi hyötyä ja iloa. Kristallinkirkkaille suunnitelmille ei useinkaan ole tarvetta, kunhan pysähtyy välillä pohtimaan omaa osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan sekä etsimään sellaista toimintaa, joka vie johonkin itselle hyvältä tuntuvaan suuntaan.

2. Muista mediakriittisyys

Kun jostain asiasta uutisoidaan, sen on tarkoitus herättää vastaanottajassaan mielenkiintoa ja tunteita. Vaikka median seuraaminen onkin hyvä tapa pysyä kärryillä työn muutoksissa, kannattaa muistaa, että uutisissa näkyy usein lähinnä välähdyksiä ääripäistä. Tarinat niin unelmansa toteuttaneesta menestyjästä kuin työttömän epätoivosta ovat yksittäisiä palasia koko totuudesta. Johonkin väliin mahtuu myös ihan tavallista arkea, jossa elämä on monilta osin ihan samanlaista kuin ennenkin.

On hyvä muistaa, että useilla muutoksilla on yleensä sekä myönteisiä että kielteisiä puolia. Osa muutoksista aiheuttavat meille ongelmia, joiden kanssa joudumme selviytymään. Osa muutoksista on meille hyödyllisiä. Asenteella on kuitenkin myös merkitystä. Jos esimerkiksi mahdollinen työpaikan ja alanvaihtaminen työuran aikana pelottaa, voi tilanteen kääntää myös toisin päin. Mitä jos olisit valmistumisesi jälkeen yhdessä samassa työpaikassa ja -tehtävässä koko työurasi? Miltä se tuntuisi?

3. Tunnista keskeiset muutokset oman alasi ja kiinnostuksenkohteidesi suunnissa

Kaikkia muuttuvan työelämän ilmiöitä et voi hallita, eikä tulevaisuutta ennustaa. Uteliaisuus uutta kohtaan voi kuitenkin auttaa ymmärtämään muutoksia. Voisitko jo määritellä sellaisia asioita, joista juuri sinun tulevaisuuden (ura)haaveidesi ja kiinnostustesi suunnassa voisi olla hyötyä? Missä, keiltä ja miten saat ymmärrystä siitä, mitä nyt tapahtuu? On selvää, ettei kaikista alakohtaisistakaan trendeistä pysty usein olemaan täysin perillä. Opintojen edetessä pystyy kuitenkin usein jo tunnistamaan itselleen keskeisiä ajankohtaisia ilmiöitä, joihin voisi olla hyödyllistä perehtyä hieman syvemmin.

4. Muista, että asioihin voi vaikuttaa

Monien työelämän muutosten taustalla on suurilta, hallitsemattomilta ja väistämättömiltä tuntuvia ilmiöitä, kuten globalisaatio, digitalisaatio tai maailmantalouden muutokset. Tästä saattaa seurata sellainen ajatus, että tulevaisuuden työntekijänä täytyy vain antautua työelämän vietäväksi. Työkulttuurimme ja siihen liittyvät käytännöt ovat kuitenkin asia, jonka luomme yhdessä. Esimerkiksi työlainsäädäntöä on päivitetty viime aikoina muun muassa liukuvan työajan ja perhevapaiden osalta. Jos olemme opiskelijoina sokeita vaikutusmahdollisuuksillemme tulevaisuudessa, emme todennäköisesti päädy tekemään niitäkään muutoksia, joihin voisimme vaikuttaa.

5. Ymmärrä ihmisyyttäsi muutoksessa

Olemme ihmisinä erilaisia siinä, miten suhtaudumme uusiin asioihin. Yhtä oikeaa tapaa suhtautua tulevaisuuteen ei ole. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että jokaisesta ihmisestä löytyy muutosten edessä sekä varautuneisuutta että uteliaisuutta ja kykyä sopeutua. On luonnollista tuntea pelkoa tuntematonta kohtaan; toisaalta yhtä lailla ihmiskunta on sopeutunut isoihin muutoksiin ennenkin.

Muuttuvan työelämän diskurssissa kyky sopeutua muutokseen saattaa joskus jopa ylikorostua. Kaikkein dynaamisinkin ihminen voi väsyä epävarmuuteen ja nopeisiin tilanteisiin. Toisaalta muutostenkin keskellä voi löytää itse arjestaan jotain tasaista ja pysyvää. Sellaista voi olla aamukahvi tai muun arjen rutiini, ystävät ja perhesuhteet tai itselle tärkeät arvot ja elämänasenteet – niistä kannattaa pitää kiinni!

Teksti ja kuva: Emilia Välttilä

Jutun kirjoittaja Emilia Välttilä on kasvatustieteilijä, joka opiskelee ohjauksen maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa ja oli uraohjauksen harjoittelijana urapalvelut-yksikössä keväällä/kesällä 2018.

Sivistysyliopisto lääke työelämän murrokseen?

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twiittasi somesfääriin (5.9.) mielenkiintoisen kysymyksen.

Olisiko sivistysyliopisto vahva lääke myös työelämän murrokseen? Sivistys on kuin rokote, sivistyksellä ei ole ”parasta ennen” – päivämäärää.

Päätin tarttua tähän kysymykseen, koska sivistysyliopiston ja työn murroksen tematiikkaa on tullut fundeerattua todella paljon viime vuosina.

Nykyisessä työssäni tuotan tietoa Helsingin yliopiston opiskelijoille, tohtorikoulutettaville, akateemisille johtajille ja henkilökunnalle Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä. Pääasiallisina tietolähteinäni ovat yliopistojen uraseurantakyselyt ja Tilastokeskuksen tilastot.

Työn murroksesta puhuttaessa tietyt osaamisalueet nousevat tämän tästä esiin: ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, itsensä johtamisen taidot, kyky oppia uutta ja tiedonhankintataidot.

Yliopistojen valtakunnalliseen maisteriuraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan nämä osaamisalueet ovat tärkeitä työssä tällä hetkellä. Ja ne myös kehittyvät hyvin yliopistokoulutuksessa.

Työn murrosta ajaa tällä hetkellä etenkin teknologian nopea kehitys. Osaamistarpeet varmasti muuttuvat. Yli 10 vuotta systemaattisesti tehtyjen uraseurantakyselyiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietty yliopistokoulutuksen hyvin kehittämä osaaminen kestää aikaa hyvin. Kaikki ei muutu koko ajan.

Tässä on siis lyhyt vastaus rehtori Hämäläisen kysymykseen: kyllä, sivistysyliopistossa saatu tieteellinen ja yleissivistävä koulutus näyttäisi antavan sellaisia keskeisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä työn murroksen keskellä. Sivistysrokote toimii.

Pitkä vastaukseni rehtori Hämäläisen kysymykseen on kuitenkin kyllä, mutta….

 

Emme ymmärrä muutosta ilman tutkimusta

Uraseurantakyselyiden perusteella on myös useita asiantuntijatyöhön keskeisesti liittyviä osaamisalueita, joiden kehittymistä opinnoiden aikana arvioidaan kriittisemmin. Näitä ovat esimerkiksi neuvottelutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot, stressinsietokyky, yhteistyötaidot, projektinhallintataidot. Myös nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joiden arvioivaan olevan tulevaisuuden työelämässä tärkeitä. Kehitettävää siis riittää.

Uraseurantakyselyistä saatava tieto tulee valmistuneilta itseltään. Edelliseen, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi yli 5 400 yliopistoista vuonna 2012 valmistunutta. Vastausprosentti oli 38.

Uraseurantakyselyn vastauksissa on kyse itsearviosta: sekä työelämän osaamistarpeiden että yliopistosta saadun osaamisen osalta. Tätä tiedon tyyppiä voidaan toki haastaa ja ehdottaa esimerkiksi, että valmistuneiden osaamista pitäisi systemaattisesti testata esim. OECD:N PIIAC-testillä ja verrata testituloksia esimerkiksi nopeasti kehittyvän keinoälyn vastaaviin testituloksiin (tällainen mielenkiintoinen tutkimusprojekti on vireillä OECD:ssä). Mielestäni tarvitsemme molempia: itsearviointia ja osaamisen tieteellistä testaamista.

Kannatan lämpimästi sellaista uutta tutkimusta, joka antaa meille lisätietoa yliopistokoulutuksen ja työelämän osaamistarpeiden kehityksestä. Ilman kunnianhimoista ja systemaattista tutkimusta emme ymmärrä työelämän murrosta emmekä osaa siihen myöskään yliopistoissa tai laajemmin yhteiskunnassa reagoida.

 

Työllistyvyyteen panostetaan yliopistokoulutuksessa…

Työssäni näen kuinka paljon opetus- ja tutkimushenkilökunta ja muu henkilökunta, yliopiston ja tiedekuntien johto ja koulutusohjelmien ja tutkijakoulujen johtoryhmät kantavat huolta ja välittävät yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä. Tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä kaivataan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Koulutusta halutaan kehittää tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.

Helsingin yliopistossa tehtiin juuri iso koulutusohjelmauudistus, jossa panostettiin työllistymisen kannalta moniin keskeisiin asioihin, muun muassa osaamisperustaisen koulutuksen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen, opintoihin kuuluvaan työelämään orientoivien opintojen ja harjoittelun kehittämiseen, urasuunnittelun tukeen ja siirrettävien yleisten työelämässä tarvittavien taitojen kehittymiseen.

Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä urataitojen opetuksen integroinnissa tutkintoihin edellisestä, vuoden 2004 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Urapalveluiden, koulutusohjelmien, tutkijakoulujen ja tiedekuntien yhdessä suunnittelemilla ja toteuttamilla urakursseilla tuetaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien itsetuntemuksen, oman osaamisen tunnistamisen, vaihtoehtojen ja työelämän tuntemuksen ja työnhaun taitojen kehittymistä. Sadat alumnit osallistuvat vuosittain näihin kursseihin mm. antamalla opiskelijoille informaatiohaastatteluita, jossa he kertovat työstään ja urapolustaan. Alumnit ovat mentoroineet satoja opiskelijoita Helsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa.

(Vuoden 2004 tutkinnonuudistuksen jälkeisestä työelämään orientoivien opintojen kehitystyöstä tehty raportti löytyy verkosta: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/raportti/TEO/)

 

…mutta tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei ole ainoa tavoite

Työelämän osaamistarpeiden ja yliopistokoulutuksen välillä on myös selviä jännitteitä. Yliopistoissa – minusta ihan perustellusti – vierastetaan sitä, että koulutuksen kehittäminen alistettaisiin yksinomaan työelämän tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaamiseen. Tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa ja antaa heille koulutus, joka kestää ajassa ja työelämän murroksessa.

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on ollut antaa se rehtori Hämäläisen mainitsema sivistysrokote, joka ei vanhene esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Tämä on mielestäni hyvä tavoite myös jatkossa – varsinkin, jos samalla muistetaan se, että tutkinto on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa osa työuran aikaisen osaamisen kehittymistä.

Suomessa ollaan onneksi vihdoin laajemmin heräämässä siihen, että koulutusjärjestelmämme ei voi yksinomaan keskittyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yliopistoille tämä ei toki ole uusi asia: avoimilla yliopistoilla ja yliopistojen täydennyskoulutusyksiköillä on ollut tärkeä rooli elinikäisen oppimisen mahdollistajana jo vuosikymmeniä.

Työelämän murros edellyttää kuitenkin sitä, että kehitetään uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat joustavan työuran aikaisen osaamisen kehittämisen. Yliopistot avaavatkin tällä hetkellä yhä enemmän koulutustaan myös ei tutkintoa suorittaville. Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteinen hittikurssi Elements of Artificial Intelligence on tästä hyvä esimerkki. Pitää toivoa, että yliopistoille annetaan myös riittävät voimavarat uusien koulutusmahdollisuuksien kehittämiseen.

 

Toiminnasta tiedettä ja tieteestä toimintaa

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Minulle sivistysyliopistoajatus kiteytyy tähän ajatukseen. Tiede ja sivistys ovat itseisarvoja, mutta niiden vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle kussakin ajassa määrittyy sen kautta, miten yliopistollinen tutkimus ja koulutus ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Koordinoin joitakin vuosia sitten Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkostoa.  Verkosto tuki yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden ongelmiin tai haasteisiin pohjautuvien projektikurssien kehittämistä. Tämän työn aikana vakuutuin siitä, että yliopistokoulutus ei tarvitse vähemmän teoria- ja tutkimusmenetelmien opetusta, vaan enemmän mahdollisuuksia päästä soveltamaan näiden käyttöä erilaisissa tilanteissa – ja erilaisten ongelmien ratkaisussa.

Professori Göte Nyman kiteytti tämän ajatuksen omassa puheenvuorossaan yhdessä verkoston tapaamisessa erinomaisesti. ”Tämä on ihan kiva tämä Tieteestä toimintaa -nimi, mutta miksei se ole Toiminnasta tiedettä?”

Yliopistokoulutuksen tieteellistä identiteettiä tai yleissivistävää luonnetta ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Mutta koulutuksen on tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Opiskelijoiden pitää luottaa itseensä ja koulutukseensa. Oma osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää arvostaa. Siksi osaamista on tärkeää päästä testaamaan eri tilanteissa opintojen aikana. Opiskelijoiden on myös hyvä tiedostaa, että omaa osaamista voi ja pitää päivittää tutkinnon jälkeen.

 

Sivistysyliopisto kestää työn murroksen

Sivistysyliopisto-käsitteen taakse on valitettavasti mahdollista myös piiloutua ja eristäytyä. Sivistyksen ja tieteen korostaminen on joskus näyttäytynyt myös välinpitämättömyytenä opiskelijoiden työllistymistä ja tulevaisuutta kohtaan. On rakennettu keinotekoisia vallihautoja yliopiston ja ”muun maailman” välillä. On puhuttu ”oikeista työstä” ja yliopistoissa tehtävästä työstä täysin erilaisina ja toisilleen vieraina.

Väsynyttä vallihautojen rakentamisia yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä onneksi näkee nykyään todella harvoin – yliopistoissa.  Valitettavasti ei ole harvinaista törmätä näihin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin tai vanhoihin käsityksiin yliopistokoulutuksesta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itse uskon siis siihen, että sivistysyliopisto on lääke työelämän murrokseen, mutta yliopistokoulutus vaatii jatkuvaa, määrätietoista, analyyttistä ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä – nykyisiin vahvuuksiin nojaten, koulutuksen puutteet tunnistaen. Ja se myös edellyttää vahvaa vuorovaikutusta muuttuvan työelämän kanssa. Muuten yliopisto ei ole mukana rakentamassa työelämän tulevaisuutta.

Eric Carver

Kirjoittaja vastaa Helsingin yliopistossa uraseurantakyselyistä ja valmistuneiden työllistymisen seurannasta. Hän toimii tällä hetkellä myös yliopistojen uraseurantakyselyistä vastaavan yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmän puheenjohtajana.

 

 

 

 

Valtakunnalliset uraseurantaraportit löydät yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantasivuilta.

Valtakunnallisia uraseuranta tuloksia on nykyään myös Vipusessa.

Helsingin yliopiston uraseurantaraportit on koottu tänne.

Supporting the employability of international graduates – join the UH International Alumni Network!

One of the hottest topics in Finland currently concerns internationalization. Attracting international talents and integrating them into the labour market and society at large is a key issue and the focus of many strategies. The University of Helsinki (UH) has offered Master’s Degree Programmes in English for a decade already, so we are very aware of the great potential of our international talents. The Career Services at UH have offered support with employability issues throughout the years (see blog)

But what more can UH do to support international students and alumni in building a career in Finland?  We know that one major hindering factor in the job search is the lack of relevant networks in the local society. Information shared through professional networks is essential when integrating into the labour market. Furthermore, we also want our alumni to keep in touch with us after graduating!

With this in mind, we met up with a group of graduates some weeks ago and decided to establish the University of Helsinki international alumni network. The aim of the network is to provide opportunities for students and alumni to meet, to share information and experiences as well as to take part in different activities. Read more about the Alumni Association and what membership entails.

The first get together is set for 22nd March at 5 pm. We will start with a general meeting where we develop the International Alumni Network and upcoming events for this spring and autumn. You are warmly welcome to participate and give your ideas and input! After the meeting alumni and students have an opportunity to network with other alumni at an event organized by the Alumni Association.

Registration for both events is mandatory. The link to registering is found on the event page.

For more information, please contact:

Career Services
Anna Storgårds
careerguidance@helsinki.fi,
02941 28492

Alumni Association
Pia Österman
alumniyhdistys@helsinki.fi
029 412 4494

 

 

 

Korkeakoulutettujen sivutoiminen yrittäjyys kasvussa – vai aiemmin piilossa?

Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan yrittäjien määrä on vähentynyt vuoden aikana peräti 4,8 prosentilla, 16 000:lla. Syynä tähän muutokseen arvioidaan olevan talouskasvun lisäämä työn kysyntä ja yrittäjien siirtyminen lisääntyneisiin palkkatöihin. (Lue lisää Taloussanomien uutisesta.)

Tästä uutisesta tuli mieleeni, että yliopistoista valmistuneiden uran alussa palkkatyön ohella tapahtuva sivutoiminen yrittäjyys on melko yleistä, toisin kuin päätoiminen yrittäjyys. Tältä näyttää ainakin vuonna 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden uraseurantakyselyn tulosten valossa.

Palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa tapahtuu liikettä. Osa työvoimaan kuuluvista on myös näiden kahden maailman välimaastossa niin tukevasti, että yksilön määrittely jompaankumpaan luokkaan voi olla vaikeaa. Alusta- ja keikkatalouden vaikutuksista työn tekemisen tapaan on toki keskusteltu jo pitkään

Päätoimisten yrittäjien määrässä ei yliopistojen uraseurantakyselyjen valossa ole tapahtunut 2000-luvulla merkittävää muutosta. Noin 3 prosenttia vastaajista on päätoimisina yrittäjinä 5 vuotta valmistumisen jälkeen.

Yrittäjänä ja freelancerina on toiminut merkittävästi useampi. Vuosina 2008, 2010, 2012 ja 2014 kyselyihin vastanneista noin 10 prosenttia oli toiminut viiden vuoden aikana yrittäjänä tai freelancerina.

Uusimmassa syksyn 2016 uraseurantakyselyssä, jonka kohderyhmänä olivat vuonna 2011 valmistuneet, yrittäjänä ja freelancerina toimineiden osuus pomppasi 17 prosenttiin.

Onko muutos todellinen vai kyselyharhaa?

Yrittäjänä toimineiden osuuden kasvu on merkittävä. Näin merkittävän kyselytuloksen muutoksen äärellä pitää pohtia kriittisesti onko muutos todellinen.

Mahdollisia tulosta selittäviä tekijöitä on muutamia.

Taideyliopisto tuli mukaan uraseurantakyselyihin ensimmäistä kertaa vuonna 2016. Taideyliopistosta valmistuneista melkein 80 prosenttia on toiminut yrittäjänä tai freelancerina viiden vuoden ajanjaksolla. Taideyliopistosta valmistuneita vastaajia on kuitenkin sen verran vähän suhteessa vastanneiden kokonaismäärään, että ilman Taideyliopistosta valmistuneita yrittäjänä toimineiden osuus putoaa vain yhden prosenttiyksikön. Tämä ei siis selitä muutosta.

Toinen mahdollinen selitys on se, että kyselyn muotoilua muutettiin seikkaperäisemmäksi vuoden 2016 kyselyssä. Vuosien 2008–2014 kyselyissä valmistuneilta kysyttiin

  • Oletko valmistumisesi jälkeen toiminut yrittäjänä/ ammatinharjoittajana /freelancerina

Tähän kysymykseen pystyi vastaamaan vain kyllä tai ei.

Vuoden 2016 kyselyssä haluttiin lisätietoa tästä ilmiöstä ja lisättiin vastausvaihtoehtoja

  • Oletko valmistumisesi jälkeen toiminut yrittäjänä, ammatinharjoittajana tai freelancerina? Valitse parhaiten tilannettasi kuvaava vaihtoehto.
  1. en
  2. Kyllä, suurin osa/koko toimeentuloni koostuu yrittäjänä/freelancerina tehdystä työstä.
  3. Kyllä, suurin osa/koko toimeentuloni koostui aiemmin yrittäjänä/freelancerina tehdystä työstä, mutta nyt olen työsuhteessa.
  4. Kyllä, tein/teen silloin tällöin toimeksiantoja/ freelancesuhteisia töitä, mutta ne eivät ole päätulonlähteeni, sillä olen myös palkkatyössä.
  5. Kyllä, teen toimeksiantoja/freelancetöitä, mutta ne eivät riitä turvaamaan toimeentuloani, en ole palkkatyössä.

Voi olla, että kysymyksen seikkaperäisempi muotoilu vuoden 2016 kyselyssä lisäsi ”kyllä” vastauksien osuutta. Ehkä aiemmin työn ohella toimeksiantoja ja freelancersuhteisia töitä tehneet eivät ole mieltäneet toimintaansa yrittäjyydeksi. Tätä emme varmuudella tiedä.

Sivutoiminen yrittäjyys tunnistettava ilmiönä

Miten näitä tuloksia tulisi sitten lopulta tulkita? Joko sivutoiminen yrittäjyys on aidosti kasvava ilmiö yliopistosta valmistuneiden työuran alussa tai sitten se on ollut aiemmin ilmiönä ainakin osittain piilossa.

Meidän on joka tapauksessa hyvä tiedostaa, että ilmiö on merkittävä ja se vaikuttaa korkeasti koulutettujen työuriin, työllistymiseen, tulonmuodostukseen ja osaamistarpeisiin.

Odotankin innolla käynnissä olevien uraseurantakyselyiden tuloksia. Yrittäjyyskysymyksen muotoilu on onneksi nyt sama kuin viime kyselyssä.

Vuonna 2012 valmistunut ylemmän korkeakoulututkinnon tai farmaseutin tai lastentarhanopettajan tutkinnon suorittanut tai vuonna 2014 tohtorin tutkinnon suorittanut, vastaathan oman yliopistosi sinulle lähettämään uraseurantakyselyyn, jos et ole vielä sitä tehnyt. Kysely päättyy tammikuun lopussa.

Miksi uraseurantakyselyyn vastaaminen on tärkeää? Lisää aiheesta aiemmassa blogikirjoituksessani.

Eric Carver

Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston urapalveluissa uraohjauksen asiantuntijana ja vastaa uraseurantakyselyjen toteutuksesta yliopistossa.

Tutustu Helsingin yliopiston uraseurantaraportteihin täällä: https://www.helsinki.fi/fi/urapalvelujen-uraseuranta

Valtakunnalliset uraseurantatulokset löydät Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston sivuilta: https://www.aarresaari.net/uraseuranta

 

Harjoittelupalaute 2017: vinkit opiskelijalle

Lähes kaikilla yliopistomme opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa opintoihin joko pakollisena tai vapaavalintaisena kuuluva harjoittelu. Harjoittelu on usein ensimmäinen – ja ehkä haastavin – askel oman alan tehtäviin. Urapalvelut pyysi vuonna 2017 harjoittelunsa suorittaneita opiskelijoita antamaan palautetta harjoittelusta. Kyselyllä tavoitettiin enimmäkseen yliopiston tuella harjoitelleita opiskelijoita ja vastauksia saatiin yhteensä 200. Palautetta hyödynnetään harjoitteluprosessien kehittämisessä, minkä lisäksi se tarjoaa vinkkejä myös opiskelijoille, joilla harjoittelu on vielä edessä.

Harjoittelupaikasta tulevaisuuden työpaikka

Harjoittelu on hyvä keino saada jalkaa oven väliin. Kyselyyn vastanneiden työsuhteista 33 % oli jatkunut harjoittelujakson jälkeen. Jo mahdollisia harjoittelupaikkoja kartoittaessa onkin hyvä pohtia, ovatko tehtävät, ala ja työnantaja sellaisia, jotka kiinnostavat myös tulevaisuudessa. Harjoittelun aikana saat olla utelias ja kysellä myös tulevista työllistymismahdollisuuksista työnantajalla. Palvelussuhteen jatkaminen on win-win -tilanne, kun työnantajankaan ei tarvitse käyttää resursseja rekrytointiin ja uuden työntekijän perehdyttämiseen.

Älä unohda piiloharjoittelupaikkoja!

Palautteen antajista 40 % oli löytänyt piilotyöpaikan. Piilotyöpaikalla tarkoitetaan sellaista paikkaa, joka ei ole julkisessa haussa. Piilotyöpaikan voi saada esimerkiksi omien verkostojen kautta tai lähettämällä kiinnostavalle työnantajalle avoimen hakemuksen. Sitran vuonna 2017 tekemän työelämätutkimuksen mukaan vain noin joka neljäs työllistyy julkisesti ilmoitettuun työpaikkaan. Avoimeen hakemukseen kannattaa siis todella panostaa. Piilotyöpaikan etuna on, ettet välttämättä joudu edes kilpailemaan paikasta muiden hakijoiden kanssa.

Tavoitteiden avulla oppimiskokemuksia

Harjoittelussa opiskelija pääsee kehittämään osaamistaan ja työelämävalmiuksiaan. Palautteessa nousivat esiin oman substanssiosaamisen, yleisten työelämätaitojen ja itsetuntemuksen kehittyminen sekä alan ja työnantajan tuntemuksen paraneminen. Parhaimmillaan harjoittelu tarjoaa hyvin laajan oppimiskokemuksen. Oppimisen kannalta on tärkeää asettaa omia tavoitteita harjoittelulle ja käydä ne läpi myös harjoittelun ohjaajan kanssa.

Työnantajia monelta sektorilta

Eniten harjoitteluita tehdään valtiolla (51 %); yrityksissä (22 %) sekä järjestöissä, säätiöissä tai vastaavissa (18 %). Yritysten osuus on oletettavasti suurempi harjoitteluissa, joihin ei käytetä harjoittelutukea. Harjoittelupaikkojen kirjo on laaja, joten kannattaa miettiä, millainen työnantaja kiinnostaa juuri sinua. Jos haluat saada tarkempaa tietoa paikoista, joissa omassa tiedekunnassasi tai koulutusohjelmassasi on harjoiteltu, voit olla yhteydessä urapalveluihin.

Palkkaa asiantuntijatyöstä

Kyselyyn vastanneiden mediaanipalkka oli 1 300€/kk. Harjoittelijan palkkataso on usein matalampi kuin normaalissa työsuhteessa, koska työnantajan odotetaan käyttävän aikaa harjoittelijan ohjaamiseen. Palkan tulisi olla vähintään Kelan työssäoloehdon mukaista (1 189€/kk), mutta korkeampaakin palkkaa suositellaan työn vaativuuden mukaan. Palkattoman harjoittelun tekemistä ei suositella. Muun muassa Akava on linjannut, että palkaton harjoittelu on perusteltua vain harvoissa tapauksissa ja tällöin työn tulisi olla tutustumisluonteista. Voit perustella palkkaamista esimerkiksi sillä, että sinulla on jo tehtävään vaadittavaa osaamista ja tulet tekemään työnantajalle tuottavaa työtä.

Tule mukaan  harjoitteluinfoihin

Keskustakampus

  • Ti 30.10. klo 15:15 (englanniksi), Päärakennus, Auditorium II
  • Ke 31.10. klo 15:15 (suomeksi), Metsätalo, sali 4 (Tillfället är på finska men frågor kan också ställas på svenska)

Viikin kampus

  • Ti 13.11. klo 10:00 (englanniksi), Viikki Think Company
  • Ti 13.11. klo 13:00 (suomeksi), Biokeskus 2, sali 2041 (Tillfället är på finska men frågor kan också ställas på svenska)

Kumpulan kampus

  • To 22.11. klo 15:15 (suomeksi) Exactum, ck112

Ilmoittaudu harjoitteluinfoihin.

  • Tutustu Opiskelijan ohjeiden harjoittelu-osioon.
  • Helsingin yliopiston opiskelijoille suunnatut työ- ja harjoittelupaikat löydät Rekrynetistä.
  • Akavan opiskelijoiden harjoittelubarometri tarjoaa tärkeää tutkimustietoa korkeakouluharjoitteluista.
  • Harjoitteluasioissa voit laittaa viestiä: traineeships(at)helsinki.fi.

Teksti: Sara Pakarinen

Jutun kirjoittaja opiskelee humanistisessa tiedekunnassa ja oli urapalvelut-yksikössä harjoittelijana syksyn 2017.

Jokainen vastaus uraseurantakyselyyn on tärkeä

Yliopistot keräävät systemaattisesti tietoa valmistuneiden sijoittumisesta työelämään uraseurantakyselyillä. Tänä vuonna kyselyvuorossa ovat vuonna 2012 valmistuneet ylemmän korkeakoulututkinnon ja lastentarhanopettajan ja farmaseutin tutkinnon suorittaneet ja vuonna 2014 tohtorin tutkinnon suorittaneet.

Saamme kyselyistä todella arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen, kuten opiskelijoiden ohjaukseen, opetuksen ja koulutuksen kehittämiseen ja yliopistosta valmistuneiden työurien tutkimukseen.

Uraseurantatiedon tarve alkaa jo hakuvaiheessa yliopistoon. Yliopistoon opiskelijaksi hakevia kiinnostaa minkälaisiin työtehtäviin erilaisilta koulutusaloilta voi päätyä. Uraseurantatietoa käyttää muun muassa valtakunnallinen Töissä.fi-palvelu, joka on saanut erinomaista palautetta abeilta ja opinto-ohjaajilta.

Vastikään lanseerattu uusi Urapolulla.fi -palvelu hyödyntää uraseurantadataa, Töissä.fi:-palvelua ja tukee omien opinto- ja uravalintojen pohtimista.

Uraseurantatieto on tärkeä resurssi yliopistossa jo opiskelevien urapohdinnoille. Se ei toki kerro oikeita vastauksia yksilölle siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Mutta tieto on kuitenkin arvokas peili omien valintojen pohtimisessa. Minkälaisiin tehtäviin aiemmin valmistuneet ovat sijoittuneet? Minkälaiset asiat ovat olleet tärkeitä heidän työllistymiselleen? Minkälaista osaamista opintojen aikana olisi järkevää kehittää työuran näkökulmasta?

Osaamistarpeet kiinnostavat koulutuksen kehittäjiä

Helsingin yliopistossa on toteutettu iso koulutusohjelmauudistus, jonka yhtenä tavoitteena on vahvistaa koulutuksen työelämäyhteyksiä ja vahvistaa opiskelijoiden saamia valmiuksia työllistyä. Uraseurantatietoa on käytetty koulutuksen ja opetuksen kehittämisessä.

Erityisen suosittu on ollut Tuukka Kankaan kehittämä Osaamistutka-sovellus, jolla voi itsenäisesti analysoida eri osaamisalueiden merkitystä työelämässä – ja peilata näitä tarpeita valmistuneiden näkemyksiin opintojen kehittämästä osaamisesta.

Kiersin viime keväänä yliopiston tiedekunnat läpi raportoimassa uraseurantatuloksia. Kerta toisensa jälkeen pysähdyimme keskustelemaan työelämän osaamistarpeista ja opetuksen kehittämisestä. Opetus- ja tutkimushenkilökunta, koulutusohjelmien johtajat ja johtoryhmät ja tiedekuntien ja yliopiston johto ovat kiinnostuneita uraseurantatiedosta ja arvostavat sitä, että Helsingin alumnit antavat tärkeää tietoa koulutuksen kehittämisen tueksi uraseurantavastauksillaan.

Uraseurantatiedon käyttö esiin viestinnässä

Helsingin yliopisto panostaa tänä vuonna erityisesti uraseurantaviestintään. Haluamme tuoda esiin miten uraseurantatietoa käytetään yliopistossa ja miksi yliopiston opiskelijat, tohtorikoulutettavat ja opetus- ja tutkimushenkilökunta toivovat, että saamme vastauksia uraseurantakyselyihin.

Uraseurantatiedon käytettävyydelle keskeistä on tietenkin aineiston edustavuus ja se, että mahdollisimman moni vastaa kyselyyn.

Hyvä Helsingin yliopiston alumni, anna 20 minuuttia aikaasi ja vastaa kyselyyn. Jokainen vastaus on meille erittäin arvokas. Käsittelemme vastaukset luottamuksellisesti ja raportoimme tulokset tavalla, joka varmistaa ettei yksittäistä vastaajaa voida tunnistaa.

Eric Carver

Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston urapalveluissa uraohjauksen asiantuntijana ja vastaa uraseurantakyselyjen toteutuksesta yliopistossa.

Tutustu Helsingin yliopiston uraseurantaraportteihin täällä: https://www.helsinki.fi/fi/urapalvelujen-uraseuranta

Valtakunnalliset uraseurantatulokset löydät Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston sivuilta: https://www.aarresaari.net/uraseuranta

Varje svar på karriärenkäten är viktigt

Universiteten samlar med hjälp av karriärenkäter systematiskt in information om hur de utexaminerade placerat sig i arbetslivet. I år riktar sig enkäten till dem som avlagt en högre högskoleexamen, en barnträdgårdslärarexamen eller en farmaceutexamen 2012 och till dem som avlagt en doktorsexamen år 2014.

Enkäten ger oss värdefull information som kan användas för flera olika ändamål, såsom studiehandledning, utveckling av undervisning och utbildning samt forskning om utexaminerade studenters karriärer.

Sökande till universitetet behöver karriäruppföljningsinformation redan i ansökningsskedet. De som vill studera vid universitetet är intresserade av hurdana arbetsuppgifter olika utbildningsprogram kan leda till. Karriäruppföljningsinformationen används bland annat av den nationella tjänsten Töissä.fi som har fått utmärkt feedback av abiturienter och studiehandledare.

Den nya tjänsten Urapolulla.fi utnyttjar karriärinformationen via Töissä.fi-tjänsten och är ett stöd för den som funderar på sina studie- och karriärval.

Karriäruppföljningsinformationen är en viktig resurs även när de som redan studerar vid universitetet funderar på sina karriärer. Den ger förstås inte enskilda individer svar på vad de ska göra. Men informationen är ändå ett viktigt verktyg för att hjälpa studenterna fundera över sina val. Hurdana arbetsuppgifter har de utexaminerade? Vad har varit viktigt för deras sysselsättning? Hurdana färdigheter är det bra att utveckla under studierna med tanke på karriären?

Kompetensbehoven intresserar utbildningsutvecklarna

Helsingfors universitet har genomfört en stor reform av sina utbildningsprogram. Ett av målen med reformen är att stärka kontakten mellan utbildningen och arbetslivet samt stärka studenternas sysselsättningsmöjligheter. Karriäruppföljningsinformationen har använts till att utveckla utbildningen och undervisningen.

Osaamistutka-applikationen som utvecklats av Tuukka Kangas har varit särskilt populär. Med hjälp av applikationen går det att självständigt analysera vilken betydelse olika färdigheter har i arbetslivet – och jämföra behoven med de utexaminerades åsikter om vilka färdigheter de utvecklat under studierna.

I våras besökte jag universitetets fakulteter och rapporterade om karriäruppföljningsresultaten. Gång på gång diskuterade vi vilka färdigheter som behövs i arbetslivet och hur undervisningen skulle kunna utvecklas. Undervisnings- och forskningspersonalen, utbildningsprogrammens ledare och ledningsgrupper samt fakulteternas och universitetets ledning är intresserade av karriäruppföljningsinformationen. De uppskattar att universitetets alumner genom sina enkätsvar bidrar med viktig information till stöd för utbildningsutvecklingen.

Karriäruppföljningens betydelse lyfts fram

Helsingfors universitet satsar i år särskilt på kommunikationen om karriäruppföljningen. Vi vill lyfta fram hur karriäruppföljningsinformationen används inom universitetet och varför studenterna, doktoranderna och undervisnings- och forskningspersonalen hoppas att karriärenkäterna besvaras.

För att karriäruppföljningsinformationen ska vara användbar är det mest centrala naturligtvis att materialet är representativt och att vi får så många som möjligt att svara på enkäten.

Bästa alumn från Helsingfors universitet, ge oss 20 minuter av din tid och svara på enkäten. Varje svar är mycket värdefullt för oss. Vi behandlar svaren konfidentiellt och rapporterar resultaten så att det inte är möjligt att identifiera enskilda respondenter.

Eric Carver

Skribenten arbetar vid Helsingfors universitets karriärservice som karriärvägledningsspecialist och ansvarar för karriärenkäterna vid universitetet.

Du kan läsa Helsingfors universitets karriäruppföljningsrapporter här: https://www.helsinki.fi/sv/studier/ut-i-arbetslivet/placering-i-arbetslivet

De nationella karriäruppföljningsresultaten hittar du på universitetens karriär- och rekryteringstjänsters nätverk Aarresaaris webbsidor.