Tieteestä toimintaa ja toiminnasta tiedettä

Tieteesta_toimintaa_projektipajaHelsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkoston ensimmäinen toimintalukuvuosi päättyi maanantaina 25.5. projektikurssien kehittämispajaan. Noin 40 osallistujaa 6 eri tiedekunnasta kokoontui kuulemaan toistensa kurssikokemuksia, ideoimaan uutta ja kehittämään olemassa olevia projektikursseja.

Urapalveluiden koordinoima Tieteestä toimintaa -verkosto kokoaa yhteen yliopistolaisia, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään projektikursseja, jotka perustuvat yhteistyökumppaneilta saatuihin ongelmiin, haasteisiin tai toimeksiantoihin.

Projektikursseja on monenlaisia, mutta yhtenä yhdistävänä tekijänä on halu tarjota opiskelijoille mahdollisuus testata ja kehittää omaa osaamistaan aitojen ongelmien tai haasteiden ratkomisessa. Monet kurssit ovat poikkitieteellisiä.

Minerva-torilla järjestetyssä tilaisuudessa oli innostunut tunnelma ja tekemisen meininki. Useita mielenkiintoisia projektikursseja on suunnitteilla eri tiedekunnissa.

Kehittämispajassa tuli esiin monia kiinnostavia näkökulmia. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen 5 asiaa.

1. Yhteistyökumppaneiden haasteisiin, ongelmiin tai toimeksiantoihin perustuvat kurssit saavat todella hyvää palautetta opettajilta, opiskelijoilta ja yhteistyökumppaneilta. Yhteistyökurssit voivat olla työläitä ja joskus myös haastavia, mutta niistä saatu oppi ja kokemus ovat todella arvokkaita opiskelijoille, opettajille ja yhteistyökumppaneille.

2. Monitieteisyys ja poikkitieteisyys kursseilla on todella arvokasta, muttei aina helppoa. Yhteisen kielen ja sävelen löytäminen vie aikansa ja vaatii aitoa yhteistyökykyä ja halua. Monitieteinen tiimityö ja ongelmanratkaisu on onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa. Opettajat ja tutkijat kaipaavat tilaa ja aikaa tieteenrajat ylittävien kurssien suunnitteluun.

3. Yhteistyökumppaneiden löytäminen projektikursseilla ei aina ole helppoa. Toisaalta monilla oppiaineilla, laitoksilla ja tiedekunnilla on vahvat olemassa olevat yhteistyösuhteet ja alumniverkostot, joiden avulla haasteita, ongelmia ja toimeksiantoja voi hankkia kursseille. Projektikurssien kehittämispajaan osallistunut Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Österman lupasi, että alumniyhdistys voi vastaisuudessa tukea kurssien kehittäjiä ja opettajia yhteistyökumppaneiden löytämisessä.

4. Uusien projektikurssien kehittäminen vaatii aikaa, sitoutumista ja johtajuutta. Opetus- ja tutkimushenkilökunnan vaihtuvuus on haaste projektikurssien ja yhteistyösuhteiden kehittämiselle.

5. Psykologian professori Göte Nyman, projektikurssien pioneeri Helsingin yliopistossa, nosti esiin omassa alustuksessaan erittäin arvokkaan näkökulman. Tieteestä toimintaa -ajattelu on hyvä kääntää myös muotoon toiminnasta tiedettä. Yhteistyökurssit antavat erinomaisen mahdollisuuden löytää uudenlaisia tutkimuksen kohteita tai tutkimusnäkökulmia. Projektikurssi voi olla sytyke uudelle tutkimusyhteistyölle ja tutkimushanke voi olla toisaalta hyvä alusta projektikurssille. Poikkitieteelliseen yhteistyöhön perustuvien kurssien tutkiminen on tuottanut arvokasta tietoa oppimisesta (ks. esim. Prowo-hankkeen tutkimukset).

Tieteestä toimintaa -verkostoon voi liittyä täällä: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52813/lomake.html

Tieteestä toimintaa -verkoston ensimmäinen vuosi

Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkosto perustettiin projektikurssiverkosto-nimellä elokuussa 2014 Helsinki Think Companyn Viikin tiloissa. Verkosto kokoaa yhteen yliopistolaisia, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään projektikursseja, jotka perustuvat yhteistyökumppaneilta saatuihin ongelmiin, haasteisiin tai toimeksiantoihin.

Verkoston perustamiskokoukseen osallistui peräti 50 yliopistolaista, mikä kertoi siitä, että verkostolle oli selvä tilaus. Mukana oli tutkijoita ja opettajia, pedalehtoreita, työelämäorientaatio-opintojen vastuuopettajia ja kehittäjiä ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittäjiä eri tiedekunnista.

Urapalvelut otti verkoston koordinointivastuun. Tavoitteeksi asetettiin heti alussa laaja yhteistyö yliopiston sisällä muun muassa pedalehtorien, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY), Opettajien akatemian, viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden, ja Helsinki Think Companyn kanssa.

Tieteestä toimintaa -verkosto

  1. Tukee projektikurssipedagogiikan levittämistä, kurssien kehittäjien yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa Helsingin yliopistossa.
  2. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden poikkitieteelliseen yhteistyöhön, resurssien yhteiseen käyttöön & hyvien käytäntöjen levittämiseen.
  3. Antaa yksittäisille kursseille mahdollisuuden hyödyntää yhteistä Tieteestä toimintaa -nimeä ja verkoston viestintää projektikurssiyhteistyön markkinoinnissa yhteistyökumppaneille.

Verkoston Ensimmäisen toimintavuosi on ollut todella aktiivinen. Sadan jäsenen raja rikkoutui maaliskuussa 2015. Jäseniä on nyt kaikista tiedekunnista.

Syksyllä keskityttiin olemassa olevien kurssien kokemusten ja mallien keräämiseen ja levittämiseen. Konkreettisena tuloksena tästä työstä on projektikurssi-wiki, josta kurssien kehittäjät saavat tukea ja ideoita omaan työhönsä.

Alkuvuodesta 2015 suunniteltiin projektikurssien yhteistä viestintää yhteistyökumppaneiden suuntaan. Tässä yhteydessä verkosto otti käyttöön Tieteestä toimintaa -nimen, joka kuvaa hyvin ajattelua, joita projektikurssipedagogiikan taustalla on. Kurssiyhteistyöstä kiinnostuneille yhteistyökumppaneille suunnatut sivut julkaistaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Verkosto on järjestänyt työpajoja, joissa kurssien kehittäjät ovat päässeet jakamaan ajatuksia, toimintamalleja ja kurssikokemuksia. Tiedekuntarajat ylittävä yhteistyö ja kokemusten vaihto onkin ollut yksi suurimmista Tieteestä toimintaa -verkoston vahvuuksista.

Verkostoidea syntyi keväällä 2014 työryhmässä, jossa kehitettiin rinta rinnan valtiotieteellisen tiedekunnan Tieteestä toimintaa -projektikurssia, bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan projektikurssia ja ympäristönmuutos ja -politiikka oppiaineen monitieteistä Kestävyyttä käytäntöön -projektikurssia.

Tieteestä toimintaa -verkostosta on tehty ajantasainen diasarja, jossa kootusti verkoston esittely, koonti lukuvuoden 2014–15 toiminnasta ja tilastotietoa verkoston jäsenistä: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/Projektit/Tieteesta_toimintaa_verkoston_esittely_06_2015.pdf

Tieteestä toimintaa -verkostoon voi liittyä täällä: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52813/lomake.html

Entä jos tuotteistaisit osaamisesi?

Jos urapolku näyttää tökkivän tai muuten mietit vaihtoehtoja, yksi tapa saavuttaa tavoitteesi on tuotteistaa osaamisesi. Filosofi, yrittäjä, tutkija ja muusikko Lauri Järvilehto on yksi mielenkiintoisista akateemisista tuotteistajista, jotka tuntuvat tietävän mistä puhuvat. Jos nimi ei vielä ole tuttu niin Filosofian Akatemia saattaa jo olla. Yritykseen törmää tätä nykyä niin seminaareissa kuin yritysten projektikertomuksissa. Kävin Bulevardilla kyselemässä Järvilehdolta neuvoja oman osaamisen tuotteistamiseen, myymiseen ja muutamaan muuhun asiaan.

Ideanne on tutkia ja tuotteistaa tutkimusta. Miten päädyit perustamaan Filosofian Akatemian ja minkälaisena näet tutkimuksen ja tuotteistamisen suhteen yrityksessä?

Akateeminen vapaus on valitettavan monelle illuusiota, koska rahoitus ohjaa tutkimusta tiettyyn suuntaan. Väitöskirjaa tehdessäni minua kiinnosti uuden luominen ja näkökulmani oli sellainen, ettei siihen ollut helppo saada rahoitusta. Se sai minut pohtimaan voisiko asiat tehdä toisin? Lähdin purkamaan tekemääni tutkimusta yleistajuiseen muotoon ja miettimään mitä hyötyä tutkimuksesta olisi yrityksille. Vuoden päästä kasassa oli neljä kurssia joita saattoi tarjota asiakkaille.

Filosofian Akatemiassa tutkimus on vahvasti läsnä kaikessa mitä teemme ja pidämme tutkimuskohteiden valinnan omissa käsissämme. Tutkimus antaa pohjan, jonka päälle voimme luoda tuotteita ja käytännön ratkaisuja asiakkaillemme.

Jos nyt pitäisit luentoa opiskelijoille, jotka pohtivat oman osaamisen tuotteistamista, mitkä olisivat kolme neuvoasi heille?

Ensinnäkin oma innostus on kaiken a ja o. Vain innostus auttaa luomaan jotain jännittävää ja motivoi tekemään parhaansa.

Toiseksi perusmarkkinointiviestinnän pitää olla kunnossa. Viestinnällä luodaan siltoja ja saadaan yhteys ihmiseen. Siksi vastuu viestin ymmärtämisestä on lähettäjällä itsellään. Viestin perillemenoa helpottaa jos siivoaa omasta viestinnästä pois kaikki vastaanottajan kannalta epäolennaiset asiat.

Kolmas neuvoni on meneminen asiakkaan luokse. Itse kannatan Piilaaksomallia, jota mm. Steve Jobs käytti. Applen ollessa vielä alussa, Jobs meni asiakkaan luokse ja myi idean ennen kuin yhtään tietokonetta oli valmiina. Vasta saatuaan kaupat, Jobs ja Wozniak haalivat kokoon tekijöitä valmistamaan jo myymiään koneita. Tarinan opetus on, ettei ole järkevää kuluttaa aikaansa tuotteeseen jolle ei ole asiakkaita.

Järvilehdon vuonna 2012 kirjoittama Upeaa työtä (Tammi) tarjoaa vinkkejä oman työuran suunnitteluun.

Järvilehdon vuonna 2012 kirjoittama Upeaa työtä (Tammi) tarjoaa vinkkejä oman työuran suunnitteluun.

Jos nyt perustaisit Start Upin, miten toimisit?

Minulla pitäisi olla tuoteidea josta olisin itse liekeissä. Toiseksi kokoaisin tiimin, jossa olisi todellisia superstaroja. Sitten menisin esittelemään ideaani tuotteesta riippuen joko asiakkaille tai rahoittajille.

Valmennusliiketoiminnassa on järkevää mennä asiakkaan luokse ja myydä idea. Sen sijaan esimerkiksi B to C puolella prototyyppillä, kuten appsilla, on tärkeä rooli. Pitää olla jollain asteella käyttökelpoinen tuote josta asiakas on valmis maksamaan. Jotta prototyypistä saadaan hyvä, sitä tekemään tarvitaan ammattilaisia ja heille pitää maksaa palkkaa. Start Up maailmassa koko tiimin tulee sitoutua projektiin 24 h vuorokaudessa ja siksi rahoittajia on hyvä olla mukana alusta lähtien.

Yleisesti kannattaa lukea ja perehtyä asiaan jota on kehittämässä. Vanha totuus on, ettei yksikään liiketoimintasuunnitelma selviä ensimmäisestä asiakastapaamisesta.

Jos olisit aloitteleva yrittäjä ja haluaisit testata ideaasi, olisiko paras tapa lähestyä potentiaalista yhteistyökumppania tai asiakasta sähköposti, puhelin vai henkilökohtainen tapaaminen?

Puhelin on yrittäjän salainen ase. Kannattaa harjoitella kertomaan asiansa kohteliaasti ja siten, että 5-10 sekunnissa onnistut rakentamaan luottamuksen kuulijaan. Eikä puhelu saisi olla kahta minuuttia pidempi. Puhelimessa ei tehdä kauppoja vaan se on keino päästä henkilökohtaiseen tapaamiseen.

Jos kaikki menee nappiin ja onnistuu saamaan ajan sovittua, kannattaa huomioida muutama seikka. Ensinnäkin tunnin tapaamisesta vähintään puolet pitäisi käyttää asiakkaan kuuntelemiseen. Liian moni huippumyyjä menee siihen ansaan, että kehuu omaa tuotettaan eikä kuuntele mitä asiakas toivoo. Vain Applen asemaan päässeen yrityksen myyntiedustaja on ehkä siinä tilanteessa, että hänellä on varaa käyttää asiakkaan aikaa oman viestinsä kertomiseen.

Tapaamisen tärkein tavoite on synnyttää luottamusta. Jos myyjästä tuntuu siltä, ettei tuote ole se mitä asiakas tarvitsee, kannattaa ennemmin kieltäytyä myymästä ja ehdottaa kilpailijan tuotetta kuin tuhota luottamus myymällä jotain mitä asiakas ei tarvitse.

Sähköpostia en suosittele. Se on kylmä tapa lähestyä ihmistä, joka ei mitenkään osaa odottaa häntä lähestyttävän.

Jos tarvitaan lisää asiakkaita, kehotan ottamaan puhelimen käteen ja aloittamaan soittelun yrityksiin. Se on paras tapa hankkia uusia asiakkaita.

Sinulla on useita rooleja, olet ollut muun muassa yrittäjä, tutkija, filosofi ja muusikko. Teetkö asioita yhtä aikaa vai keskitytkö yhteen rooliin kerrallaan?

Teen kaikkea yhtä aikaa :).

 

Rohkeutta, virkistymistä ja aikaa pohtia – näitä mentorit saivat ryhmämentorointiohjelmasta itselleen

Eilen 27.4. Minervatorilla päätettiin ryhmämentorointiohjelman toinenkin puolikas, jossa olivat mukana käyttäytymistieteellisen, teologisen ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelijat ja mentorit.

Lukuvuoden 2014-2015 ryhmämentorointiohjelma saatiin päätökseen Minervatorilla.

Lukuvuoden 2014-2015 ryhmämentorointiohjelma saatiin päätökseen Minervatorilla.

– Mentoroinnissa on tärkeää, että pääsee peilaamaan itseään ja omaa tarinaansa henkilön kanssa, jolla on kokemusta työelämästä. Prosessi on kokemus myös mentorille, joka pääsee oppimaan uusista ajatuksista opetuksessa. Se on tilaisuus päästä kertomaan omista suunnitelmaan ja saada siitä ryhmän arvio, kertoi työelämäsuhteiden suunnittelija Maria Buchert omassa avauspuheenvuorossaan.

Päätöstilaisuudessa mentorit kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan siitä, mitä oli olla mentori.

Puolen vuoden aikana ryhmissä oli mietitty unelmia, harjoiteltu hissipuheita ja käyty läpi CV:eitä oman osaamisen sanoittamisen näkökulmasta. Työllisyystilanne oli puhuttanut. Aktoreilla oli kysymyksiä, mistä löytyvät piilotyöpaikat – missä ne työt ovat, joissa alalta valmistuvat ovat. Opiskelijoita oli rohkaistu siihen, että kaikesta kokemuksesta voi olla hyötyä, oli se työpaikka vaikka kaupan kassalla – silloinkin on työympäristössä, jota voi tarkkailla ja josta voi oppia. Työpaikkahaastatteluihin kannattaa mennä, vaikka juuri se haussa oleva työpaikka ei avautuisi tai olisi se unelma, hyvä haastattelu ja kokemus hakijasta voi jäädä haastattelijan mieleen, ja poikia muita mahdollisuuksia.

Ja vaikka ohjelma käynnistyi juuri joulun alla, mentorit kokivat saavansa virtaa itsekin, kun tapaamiset käynnistyivät.
– Vaikka ensin ajattelin, että mihin olen taas lupautunut, joulu on tulossa ja tekemistä riittää, mutta koin virkistyväni opiskelijoiden tapaamisesta.

Mentorit olivat yllättyneitä siitä rohkeudesta, jota opiskelijoilla oli. Huolista riippumatta opiskelijoilla riitti rohkeutta tavoitella unelmiaan.

Ohjelman aikana koettiin iloisia tapahtumia, osa aktoreista oli työllistynyt – mutta niin oli kahdella mentorillakin vaihtunut työpaikka. Prosessi antoi aikaa myös mentoreille pysähtyä miettimään omia valintojaan – ja ilmeisesti myös rohkeutta seurata omia unelmiaan.

Miks’et sä soita?

phone-487702__180

Yksi asia, joka nousee lähes kaikissa työnhaun koulutuksissa esiin, on kysymys soittamisesta hakuruljanssin keskellä. Koska pitäisi soittaa? Ennen hakemuksen lähettämistä? Heti sen jälkeen vai vasta vähän myöhemmin? Vai voisiko kuitenkin olla soittamatta? Ja mitä pitäisi kysyä siinä vaiheessa, kun soittaa? Mitä jos ei ole mitään kysyttävää?

Hankalaksi tilanteen tekee sen, että hakijalla tulisi olla jonkinlainen aavistus siitä, kuinka paljon hakemuksia paikkaan on tulossa. Jos hakijoita on sadoittain, niin yksikään organisaatio ei pysty mitenkään vastaamaan kaikkien soittoihin. Tällöin soittaminen voi kääntyä itseään vastaan.

Usein soittaminen kuitenkin kannattaisi. Eräs rekrytoija totesi, että heidän firmassaan kaikki kesätyöntekijät palkattiin soittaneiden keskuudesta. Tapa sekin karsia omaa työtään. Eli sen sijaan, että yrityksessä olisi katsottu kaikkien paikkaa hakeneiden hakemukset, keskityttiinkin vain niihin, jotka olivat soittaneet ja joiden arveltiin olevan motivoituneimpia. Toinen rekrytoija ihmetteli, miten voi olla mahdollista, että jos paikkaa hakee 60 ihmistä, niin ainoastaan ja vain yksi ihminen soittaa ja kysyy tehtävästä lisätietoja.

Elintärkeää soittaminen on silloin, kun tehtävään liittyy jonkinlaista esiintymistä tai puhumista tai kun hakijalta odotetaan tietynlaista reippautta. Näin puhelu on jo ensimmäinen työnäyte.

Monesti todetaan, että on niin paljon helpompaa laittaa sähköpostia kuin soittaa. Mutta se juuri on sähköpostin ongelmakin. Sähköpostia tulee joka tapauksessa liikaa. Hakija voi joutua myös ikävään välikäteen odotellessaan, tuleeko omaan viestiin vastausta, ja kuinka kauan sitä voi tai pitäisi odotella.

Napakka puhelu

Hyvä puhelu on tiivis ja selkeä. Hakija noudattaa mahdollisesti annettuja soittoaikoja.

Puhelimessa on usein vaikea hahmottaa paria ensimmäistä sanaa. Suuri osa meistä aloittaa puhelun omalla nimellään, ja kun oma nimi on itselle niin tuttu ja eniten työnhakupuhelussa ehkä jännittää ne ensisekunnit, niin se nimi tulee sanottua aivan liian nopeasti. Kuulija nappaa nimestä ehkä vain osan etunimeä. Siksi sen sijaan, että aloittaa puhelun sanoilla ”Maija Möttönen täällä…” kääntääkin ensisanat hieman vanhahtavaksi ”Täällä soittaa Maija Möttönen…”. Parilla lauseella puhelun aluksi hakija voi myös nopeasti esitellä taustansa.

Etukäteen kannattaa kirjata omat kysymyksensä paperille. Puhelun alussa voi myös todeta, että ”minulla on kaksi kysymystä tähän tehtävään liittyen”. Jaaritella ja höpötellä ei saa missään tapauksessa. Soittoaikana puhelin todennäköisesti piippaa uutta puhelua lakkaamatta. Hakija, jolla ei ole mitään asiaa, vie oman nimensä todennäköisemmin mustalle listalle kuin mahdolliselle listalle soittaneista ja kiinnostuneista.

Mitä sitten kannattaa kysyä? Todennäköisesti mikään työpaikkailmoitus ei ole ihan tyhjentävä kuvaus työskentelystä vaan se jättää vielä kysymyksiä itsessään. Puhelussa siis kannattaa keskittyä selvittämään sellaisia asioita, joiden tietämisestä voisi olla hakemusta kirjoittaessa hyötyä. Esimerkkinä tästä voisi olla se, että tehtävässä yhdistyy kaksi aika erilaistakin puolta tai hakijalta vaadittava osaamislistaus on pitkä. Tällöin hakijan kannatta yrittää selvittää, minkälainen profiili haettavalla henkilöllä ajatellaan olevan, mitä arvostetaan eniten. Hakija voi myös kysyä jostain tietystä osaamisalueesta ja sen painoarvosta hakuprosessissa. Hakija voi myös kysyä, onko tehtävä uusi tai millaisessa tiimissä valittava henkilö toimii.

Kommentoi, mikä on ollut sinun kysymyksesi!