Miks’et sä soita?

phone-487702__180

Yksi asia, joka nousee lähes kaikissa työnhaun koulutuksissa esiin, on kysymys soittamisesta hakuruljanssin keskellä. Koska pitäisi soittaa? Ennen hakemuksen lähettämistä? Heti sen jälkeen vai vasta vähän myöhemmin? Vai voisiko kuitenkin olla soittamatta? Ja mitä pitäisi kysyä siinä vaiheessa, kun soittaa? Mitä jos ei ole mitään kysyttävää?

Hankalaksi tilanteen tekee sen, että hakijalla tulisi olla jonkinlainen aavistus siitä, kuinka paljon hakemuksia paikkaan on tulossa. Jos hakijoita on sadoittain, niin yksikään organisaatio ei pysty mitenkään vastaamaan kaikkien soittoihin. Tällöin soittaminen voi kääntyä itseään vastaan.

Usein soittaminen kuitenkin kannattaisi. Eräs rekrytoija totesi, että heidän firmassaan kaikki kesätyöntekijät palkattiin soittaneiden keskuudesta. Tapa sekin karsia omaa työtään. Eli sen sijaan, että yrityksessä olisi katsottu kaikkien paikkaa hakeneiden hakemukset, keskityttiinkin vain niihin, jotka olivat soittaneet ja joiden arveltiin olevan motivoituneimpia. Toinen rekrytoija ihmetteli, miten voi olla mahdollista, että jos paikkaa hakee 60 ihmistä, niin ainoastaan ja vain yksi ihminen soittaa ja kysyy tehtävästä lisätietoja.

Elintärkeää soittaminen on silloin, kun tehtävään liittyy jonkinlaista esiintymistä tai puhumista tai kun hakijalta odotetaan tietynlaista reippautta. Näin puhelu on jo ensimmäinen työnäyte.

Monesti todetaan, että on niin paljon helpompaa laittaa sähköpostia kuin soittaa. Mutta se juuri on sähköpostin ongelmakin. Sähköpostia tulee joka tapauksessa liikaa. Hakija voi joutua myös ikävään välikäteen odotellessaan, tuleeko omaan viestiin vastausta, ja kuinka kauan sitä voi tai pitäisi odotella.

Napakka puhelu

Hyvä puhelu on tiivis ja selkeä. Hakija noudattaa mahdollisesti annettuja soittoaikoja.

Puhelimessa on usein vaikea hahmottaa paria ensimmäistä sanaa. Suuri osa meistä aloittaa puhelun omalla nimellään, ja kun oma nimi on itselle niin tuttu ja eniten työnhakupuhelussa ehkä jännittää ne ensisekunnit, niin se nimi tulee sanottua aivan liian nopeasti. Kuulija nappaa nimestä ehkä vain osan etunimeä. Siksi sen sijaan, että aloittaa puhelun sanoilla ”Maija Möttönen täällä…” kääntääkin ensisanat hieman vanhahtavaksi ”Täällä soittaa Maija Möttönen…”. Parilla lauseella puhelun aluksi hakija voi myös nopeasti esitellä taustansa.

Etukäteen kannattaa kirjata omat kysymyksensä paperille. Puhelun alussa voi myös todeta, että ”minulla on kaksi kysymystä tähän tehtävään liittyen”. Jaaritella ja höpötellä ei saa missään tapauksessa. Soittoaikana puhelin todennäköisesti piippaa uutta puhelua lakkaamatta. Hakija, jolla ei ole mitään asiaa, vie oman nimensä todennäköisemmin mustalle listalle kuin mahdolliselle listalle soittaneista ja kiinnostuneista.

Mitä sitten kannattaa kysyä? Todennäköisesti mikään työpaikkailmoitus ei ole ihan tyhjentävä kuvaus työskentelystä vaan se jättää vielä kysymyksiä itsessään. Puhelussa siis kannattaa keskittyä selvittämään sellaisia asioita, joiden tietämisestä voisi olla hakemusta kirjoittaessa hyötyä. Esimerkkinä tästä voisi olla se, että tehtävässä yhdistyy kaksi aika erilaistakin puolta tai hakijalta vaadittava osaamislistaus on pitkä. Tällöin hakijan kannatta yrittää selvittää, minkälainen profiili haettavalla henkilöllä ajatellaan olevan, mitä arvostetaan eniten. Hakija voi myös kysyä jostain tietystä osaamisalueesta ja sen painoarvosta hakuprosessissa. Hakija voi myös kysyä, onko tehtävä uusi tai millaisessa tiimissä valittava henkilö toimii.

Kommentoi, mikä on ollut sinun kysymyksesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *