Mitä yliopisto-opiskelijan pitäisi ajatella muuttuvasta työelämästä?

Työn muutos on asia, joka askarruttaa monia opiskelijoita. Kyse ei ole mistään yksittäisestä tai yksinkertaisesta asiasta vaan ennemminkin monimutkaisten ilmiöiden kirjosta, joihin on monia näkökulmia. Toisaalta työstä on tullut merkityksellisempää, mielekkäämpää ja vapaampaa. Teknologiset innovaatiot helpottavat työtä ja tekevät siitä joustavampaa, kun vaikkapa etätyö mahdollistuu. Toisaalta otsikoissa vilisee myös puheenvuoroja työuupumuksesta, tietotulvasta ja työn pirstaloitumisesta sekä tietysti tekoälydystopioista, jossa robotit vievät kaiken työn ja valtaavat samalla koko maailman.

Tässä blogitekstissä en sen suuremmin aio paneutua varsinaisiin työn muutoksiin tai ennusteisiin niistä. Sen sijaan hahmottelen, millaisia asenteellisia näkökulmia paljon puhututtavaan ilmiöön voisi olla. Miten yliopisto-opiskelija selviää työelämän muutoksissa?

1. Luota osaamiseesi – sitä voi aina soveltaa!

Työelämän muutokset saattavat joskus aiheuttaa epäilyksen oman tutkinnon soveltuvuudesta työelämään. Tutkinnon on tarkoitus tuottaa opiskelijalle tieteenalaltaan sekä hyvä perusosaaminen että ymmärrys uusimmista trendeistä, mikä kantaa monissa työtehtävissä edelleen ihan saman lailla kuin ennenkin. Lisäksi yliopisto-opinnot harjoittavat yleensä muun muassa kriittistä ja analyyttista ajattelua, luovaa ongelmanratkaisua sekä kykyä omaksua uusia ilmiöitä syvällisesti. Näin listattuna taidot kuulostavat aika yleismaailmallisilta, mutta niitä ei kannata väheksyäkään – ne ovat asioita, joita ihan oikeasti tarvitaan työelämässä.

Mitä moninaisimmiksi työnkuvat muuttuvat, sitä laajemmalla urapolkujen ja valintojen kirjolla niihin voi päätyä. Monesti ihmiset kertovat päätyneensä tehtäviin, joihin heidän tutkintonsa ei täysin suoraan valmista ja joita he eivät osanneet edes ajatella opiskelijana. Kannattaa siis tarkastella, mitä kaikkea on itse omakohtaisesti saanut mukaansa opinnoistaan, sillä tarkasti ei voi tietää, mistä kaikesta on loppujen lopuksi hyötyä ja iloa. Kristallinkirkkaille suunnitelmille ei useinkaan ole tarvetta, kunhan pysähtyy välillä pohtimaan omaa osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan sekä etsimään sellaista toimintaa, joka vie johonkin itselle hyvältä tuntuvaan suuntaan.

2. Muista mediakriittisyys

Kun jostain asiasta uutisoidaan, sen on tarkoitus herättää vastaanottajassaan mielenkiintoa ja tunteita. Vaikka median seuraaminen onkin hyvä tapa pysyä kärryillä työn muutoksissa, kannattaa muistaa, että uutisissa näkyy usein lähinnä välähdyksiä ääripäistä. Tarinat niin unelmansa toteuttaneesta menestyjästä kuin työttömän epätoivosta ovat yksittäisiä palasia koko totuudesta. Johonkin väliin mahtuu myös ihan tavallista arkea, jossa elämä on monilta osin ihan samanlaista kuin ennenkin.

On hyvä muistaa, että useilla muutoksilla on yleensä sekä myönteisiä että kielteisiä puolia. Osa muutoksista aiheuttavat meille ongelmia, joiden kanssa joudumme selviytymään. Osa muutoksista on meille hyödyllisiä. Asenteella on kuitenkin myös merkitystä. Jos esimerkiksi mahdollinen työpaikan ja alanvaihtaminen työuran aikana pelottaa, voi tilanteen kääntää myös toisin päin. Mitä jos olisit valmistumisesi jälkeen yhdessä samassa työpaikassa ja -tehtävässä koko työurasi? Miltä se tuntuisi?

3. Tunnista keskeiset muutokset oman alasi ja kiinnostuksenkohteidesi suunnissa

Kaikkia muuttuvan työelämän ilmiöitä et voi hallita, eikä tulevaisuutta ennustaa. Uteliaisuus uutta kohtaan voi kuitenkin auttaa ymmärtämään muutoksia. Voisitko jo määritellä sellaisia asioita, joista juuri sinun tulevaisuuden (ura)haaveidesi ja kiinnostustesi suunnassa voisi olla hyötyä? Missä, keiltä ja miten saat ymmärrystä siitä, mitä nyt tapahtuu? On selvää, ettei kaikista alakohtaisistakaan trendeistä pysty usein olemaan täysin perillä. Opintojen edetessä pystyy kuitenkin usein jo tunnistamaan itselleen keskeisiä ajankohtaisia ilmiöitä, joihin voisi olla hyödyllistä perehtyä hieman syvemmin.

4. Muista, että asioihin voi vaikuttaa

Monien työelämän muutosten taustalla on suurilta, hallitsemattomilta ja väistämättömiltä tuntuvia ilmiöitä, kuten globalisaatio, digitalisaatio tai maailmantalouden muutokset. Tästä saattaa seurata sellainen ajatus, että tulevaisuuden työntekijänä täytyy vain antautua työelämän vietäväksi. Työkulttuurimme ja siihen liittyvät käytännöt ovat kuitenkin asia, jonka luomme yhdessä. Esimerkiksi työlainsäädäntöä on päivitetty viime aikoina muun muassa liukuvan työajan ja perhevapaiden osalta. Jos olemme opiskelijoina sokeita vaikutusmahdollisuuksillemme tulevaisuudessa, emme todennäköisesti päädy tekemään niitäkään muutoksia, joihin voisimme vaikuttaa.

5. Ymmärrä ihmisyyttäsi muutoksessa

Olemme ihmisinä erilaisia siinä, miten suhtaudumme uusiin asioihin. Yhtä oikeaa tapaa suhtautua tulevaisuuteen ei ole. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että jokaisesta ihmisestä löytyy muutosten edessä sekä varautuneisuutta että uteliaisuutta ja kykyä sopeutua. On luonnollista tuntea pelkoa tuntematonta kohtaan; toisaalta yhtä lailla ihmiskunta on sopeutunut isoihin muutoksiin ennenkin.

Muuttuvan työelämän diskurssissa kyky sopeutua muutokseen saattaa joskus jopa ylikorostua. Kaikkein dynaamisinkin ihminen voi väsyä epävarmuuteen ja nopeisiin tilanteisiin. Toisaalta muutostenkin keskellä voi löytää itse arjestaan jotain tasaista ja pysyvää. Sellaista voi olla aamukahvi tai muun arjen rutiini, ystävät ja perhesuhteet tai itselle tärkeät arvot ja elämänasenteet – niistä kannattaa pitää kiinni!

Teksti ja kuva: Emilia Välttilä

Jutun kirjoittaja Emilia Välttilä on kasvatustieteilijä, joka opiskelee ohjauksen maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa ja oli uraohjauksen harjoittelijana urapalvelut-yksikössä keväällä/kesällä 2018.

Sivistysyliopisto lääke työelämän murrokseen?

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twiittasi somesfääriin (5.9.) mielenkiintoisen kysymyksen.

Olisiko sivistysyliopisto vahva lääke myös työelämän murrokseen? Sivistys on kuin rokote, sivistyksellä ei ole ”parasta ennen” – päivämäärää.

Päätin tarttua tähän kysymykseen, koska sivistysyliopiston ja työn murroksen tematiikkaa on tullut fundeerattua todella paljon viime vuosina.

Nykyisessä työssäni tuotan tietoa Helsingin yliopiston opiskelijoille, tohtorikoulutettaville, akateemisille johtajille ja henkilökunnalle Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä. Pääasiallisina tietolähteinäni ovat yliopistojen uraseurantakyselyt ja Tilastokeskuksen tilastot.

Työn murroksesta puhuttaessa tietyt osaamisalueet nousevat tämän tästä esiin: ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, itsensä johtamisen taidot, kyky oppia uutta ja tiedonhankintataidot.

Yliopistojen valtakunnalliseen maisteriuraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan nämä osaamisalueet ovat tärkeitä työssä tällä hetkellä. Ja ne myös kehittyvät hyvin yliopistokoulutuksessa.

Työn murrosta ajaa tällä hetkellä etenkin teknologian nopea kehitys. Osaamistarpeet varmasti muuttuvat. Yli 10 vuotta systemaattisesti tehtyjen uraseurantakyselyiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietty yliopistokoulutuksen hyvin kehittämä osaaminen kestää aikaa hyvin. Kaikki ei muutu koko ajan.

Tässä on siis lyhyt vastaus rehtori Hämäläisen kysymykseen: kyllä, sivistysyliopistossa saatu tieteellinen ja yleissivistävä koulutus näyttäisi antavan sellaisia keskeisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä työn murroksen keskellä. Sivistysrokote toimii.

Pitkä vastaukseni rehtori Hämäläisen kysymykseen on kuitenkin kyllä, mutta….

 

Emme ymmärrä muutosta ilman tutkimusta

Uraseurantakyselyiden perusteella on myös useita asiantuntijatyöhön keskeisesti liittyviä osaamisalueita, joiden kehittymistä opinnoiden aikana arvioidaan kriittisemmin. Näitä ovat esimerkiksi neuvottelutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot, stressinsietokyky, yhteistyötaidot, projektinhallintataidot. Myös nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joiden arvioivaan olevan tulevaisuuden työelämässä tärkeitä. Kehitettävää siis riittää.

Uraseurantakyselyistä saatava tieto tulee valmistuneilta itseltään. Edelliseen, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi yli 5 400 yliopistoista vuonna 2012 valmistunutta. Vastausprosentti oli 38.

Uraseurantakyselyn vastauksissa on kyse itsearviosta: sekä työelämän osaamistarpeiden että yliopistosta saadun osaamisen osalta. Tätä tiedon tyyppiä voidaan toki haastaa ja ehdottaa esimerkiksi, että valmistuneiden osaamista pitäisi systemaattisesti testata esim. OECD:N PIIAC-testillä ja verrata testituloksia esimerkiksi nopeasti kehittyvän keinoälyn vastaaviin testituloksiin (tällainen mielenkiintoinen tutkimusprojekti on vireillä OECD:ssä). Mielestäni tarvitsemme molempia: itsearviointia ja osaamisen tieteellistä testaamista.

Kannatan lämpimästi sellaista uutta tutkimusta, joka antaa meille lisätietoa yliopistokoulutuksen ja työelämän osaamistarpeiden kehityksestä. Ilman kunnianhimoista ja systemaattista tutkimusta emme ymmärrä työelämän murrosta emmekä osaa siihen myöskään yliopistoissa tai laajemmin yhteiskunnassa reagoida.

 

Työllistyvyyteen panostetaan yliopistokoulutuksessa…

Työssäni näen kuinka paljon opetus- ja tutkimushenkilökunta ja muu henkilökunta, yliopiston ja tiedekuntien johto ja koulutusohjelmien ja tutkijakoulujen johtoryhmät kantavat huolta ja välittävät yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä. Tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä kaivataan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Koulutusta halutaan kehittää tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.

Helsingin yliopistossa tehtiin juuri iso koulutusohjelmauudistus, jossa panostettiin työllistymisen kannalta moniin keskeisiin asioihin, muun muassa osaamisperustaisen koulutuksen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen, opintoihin kuuluvaan työelämään orientoivien opintojen ja harjoittelun kehittämiseen, urasuunnittelun tukeen ja siirrettävien yleisten työelämässä tarvittavien taitojen kehittymiseen.

Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä urataitojen opetuksen integroinnissa tutkintoihin edellisestä, vuoden 2004 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Urapalveluiden, koulutusohjelmien, tutkijakoulujen ja tiedekuntien yhdessä suunnittelemilla ja toteuttamilla urakursseilla tuetaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien itsetuntemuksen, oman osaamisen tunnistamisen, vaihtoehtojen ja työelämän tuntemuksen ja työnhaun taitojen kehittymistä. Sadat alumnit osallistuvat vuosittain näihin kursseihin mm. antamalla opiskelijoille informaatiohaastatteluita, jossa he kertovat työstään ja urapolustaan. Alumnit ovat mentoroineet satoja opiskelijoita Helsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa.

(Vuoden 2004 tutkinnonuudistuksen jälkeisestä työelämään orientoivien opintojen kehitystyöstä tehty raportti löytyy verkosta: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/raportti/TEO/)

 

…mutta tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei ole ainoa tavoite

Työelämän osaamistarpeiden ja yliopistokoulutuksen välillä on myös selviä jännitteitä. Yliopistoissa – minusta ihan perustellusti – vierastetaan sitä, että koulutuksen kehittäminen alistettaisiin yksinomaan työelämän tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaamiseen. Tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa ja antaa heille koulutus, joka kestää ajassa ja työelämän murroksessa.

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on ollut antaa se rehtori Hämäläisen mainitsema sivistysrokote, joka ei vanhene esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Tämä on mielestäni hyvä tavoite myös jatkossa – varsinkin, jos samalla muistetaan se, että tutkinto on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa osa työuran aikaisen osaamisen kehittymistä.

Suomessa ollaan onneksi vihdoin laajemmin heräämässä siihen, että koulutusjärjestelmämme ei voi yksinomaan keskittyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yliopistoille tämä ei toki ole uusi asia: avoimilla yliopistoilla ja yliopistojen täydennyskoulutusyksiköillä on ollut tärkeä rooli elinikäisen oppimisen mahdollistajana jo vuosikymmeniä.

Työelämän murros edellyttää kuitenkin sitä, että kehitetään uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat joustavan työuran aikaisen osaamisen kehittämisen. Yliopistot avaavatkin tällä hetkellä yhä enemmän koulutustaan myös ei tutkintoa suorittaville. Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteinen hittikurssi Elements of Artificial Intelligence on tästä hyvä esimerkki. Pitää toivoa, että yliopistoille annetaan myös riittävät voimavarat uusien koulutusmahdollisuuksien kehittämiseen.

 

Toiminnasta tiedettä ja tieteestä toimintaa

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Minulle sivistysyliopistoajatus kiteytyy tähän ajatukseen. Tiede ja sivistys ovat itseisarvoja, mutta niiden vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle kussakin ajassa määrittyy sen kautta, miten yliopistollinen tutkimus ja koulutus ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Koordinoin joitakin vuosia sitten Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkostoa.  Verkosto tuki yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden ongelmiin tai haasteisiin pohjautuvien projektikurssien kehittämistä. Tämän työn aikana vakuutuin siitä, että yliopistokoulutus ei tarvitse vähemmän teoria- ja tutkimusmenetelmien opetusta, vaan enemmän mahdollisuuksia päästä soveltamaan näiden käyttöä erilaisissa tilanteissa – ja erilaisten ongelmien ratkaisussa.

Professori Göte Nyman kiteytti tämän ajatuksen omassa puheenvuorossaan yhdessä verkoston tapaamisessa erinomaisesti. ”Tämä on ihan kiva tämä Tieteestä toimintaa -nimi, mutta miksei se ole Toiminnasta tiedettä?”

Yliopistokoulutuksen tieteellistä identiteettiä tai yleissivistävää luonnetta ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Mutta koulutuksen on tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Opiskelijoiden pitää luottaa itseensä ja koulutukseensa. Oma osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää arvostaa. Siksi osaamista on tärkeää päästä testaamaan eri tilanteissa opintojen aikana. Opiskelijoiden on myös hyvä tiedostaa, että omaa osaamista voi ja pitää päivittää tutkinnon jälkeen.

 

Sivistysyliopisto kestää työn murroksen

Sivistysyliopisto-käsitteen taakse on valitettavasti mahdollista myös piiloutua ja eristäytyä. Sivistyksen ja tieteen korostaminen on joskus näyttäytynyt myös välinpitämättömyytenä opiskelijoiden työllistymistä ja tulevaisuutta kohtaan. On rakennettu keinotekoisia vallihautoja yliopiston ja ”muun maailman” välillä. On puhuttu ”oikeista työstä” ja yliopistoissa tehtävästä työstä täysin erilaisina ja toisilleen vieraina.

Väsynyttä vallihautojen rakentamisia yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä onneksi näkee nykyään todella harvoin – yliopistoissa.  Valitettavasti ei ole harvinaista törmätä näihin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin tai vanhoihin käsityksiin yliopistokoulutuksesta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itse uskon siis siihen, että sivistysyliopisto on lääke työelämän murrokseen, mutta yliopistokoulutus vaatii jatkuvaa, määrätietoista, analyyttistä ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä – nykyisiin vahvuuksiin nojaten, koulutuksen puutteet tunnistaen. Ja se myös edellyttää vahvaa vuorovaikutusta muuttuvan työelämän kanssa. Muuten yliopisto ei ole mukana rakentamassa työelämän tulevaisuutta.

Eric Carver

Kirjoittaja vastaa Helsingin yliopistossa uraseurantakyselyistä ja valmistuneiden työllistymisen seurannasta. Hän toimii tällä hetkellä myös yliopistojen uraseurantakyselyistä vastaavan yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmän puheenjohtajana.

 

 

 

 

Valtakunnalliset uraseurantaraportit löydät yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantasivuilta.

Valtakunnallisia uraseuranta tuloksia on nykyään myös Vipusessa.

Helsingin yliopiston uraseurantaraportit on koottu tänne.