Vastasin uraseurantakyselyyn, joka opiskellessa innosti oman polun etsintään

Rakastin opiskella historiaa. Olin ylpeästi humanisti. Samalla alamme työelämärealiteetit kolkuttelivat koko opiskeluajan niskassa. Työllistyminen jännitti, varsinkin kun yhtä selkeää työllistymispolkua ei ollut. Yliopiston väki ja vanhemmat opiskelijat kannustivat kokeilemaan ja kehittämään osaamista itseä kiinnostavissa tehtävissä. Moni oli kuulema työllistynyt yhdistämällä oman opiskelualan ja aiemman intohimon esimerkiksi harrastusten parissa. Vaikka innostaminen tepsi, pelkäsin silti. Voisinko oikeasti löytää urani vain seuraamalla sydäntäni siitä, mikä on minulle mielekästä?

Opiskeluaikaiselle urapohdinnalle antoi paljon viisi vuotta työelämässä olleiden uraselvitys, jota esiteltiin omana aikanani ahkerasti. Laaja kyselyaineisto vahvisti tarinaa yksilöllisistä urapoluista, joissa oma aktiivisuus ja innostuneisuus punoutuivat yhteen hyvän oman alan hallinnan kanssa. Kun myöhemmin toimin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Suomen ylioppilaskuntien liiton tehtävissä, palasin aina uudestaan saman tutkimusaineiston pariin. Uraseurantakysely oli hyvä työkalu pohtia eri alojen työllistymisen eroja ja akateemisen tutkinnon painoarvoa työelämässä.

Uraseurantakyselyn vastausaika on käynnissä vielä marraskuun loppuun saakka.

 

Kun viime vuoden lopulla sain oman kyselyni vastattavaksi, tunsin ympyrän sulkeutuvan lopullisesti. Yhtäkkiä siteeraamani tutkimustulokset olivatkin omakohtaisia: miten minun urapolkuni on mennyt? Mihin tutkintoni on minut valmentanut? Ja mitkä muut seikat sen lisäksi ovat vaikuttaneet työllistymiseeni?

Oli liikuttavaa huomata, että loppujen lopuksi myös oma tähänastinen työurani on muodostunut pitkälti samojen tekijöiden varaan kuin heidän, joiden poluista aikoinaan opiskelijana luin. Olen työllistynyt tutkintoni avulla, mutta aina myös muun aktiivisuuteni kautta. Harrastuksilla, luottamustoimilla ja omilla kiinnostuksenkohteilla on ollut merkittävä rooli itse substanssiosaamisen rinnalla. Olen tehnyt määräaikaisuuksia ja projekteja. Niiden välissä meni muutama viikko työttömänä. Nykyinen työni on ensimmäinen vakituinen työpaikkani, kolmas varsinainen valmistumisen jälkeen.

Niinpä kiitän yliopistoani paitsi erinomaisesta opetuksesta, myös varsin toimineesta uravalmennuksesta. Humanistien kohdalla selkeää kristallipallosta katsottavaa polkua ei löydy, mutta hyvällä ohjauksella, sopivalla tutkimuksella ja yleisellä kannustuksella on valtava merkitys opiskelijoiden tulevaisuususkoon ja oman osaamisen esilletuontiin. Kumpaakin tarvitaan työelämässä, olipa oma ura missä vaiheessa tahansa. Siksi kannustankin meitä kaikkia antamaan ne muutamat minuutit kyselyyn vastaamiseen: sillä voi olla nykyopiskelijoille aavistamattoman iso merkitys!

 

Katri Korolainen
Kirjoittaja valmistui vuonna 2012 Suomen ja Pohjoismaiden historiasta ja työskentelee tällä hetkellä Nuori kirkko ry:n viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaavana johtajana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *