Miten voin töissä hyvin ja autan myös muita voimaan paremmin?

Työhyvinvointi on monelle tuttu termi. Silti usein jää epäselväksi, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Työhyvinvointi ei ole vain huonon olon puuttumista, vaan oikeasti hyvää oloa, jaksamista ja työnimua. Se on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat yökykymme, terveytemme, työpaikan ihmissuhteet, työ ja työkonteksti, johtaminen sekä myös työnantajapolitiikka. Koska työhyvinvointi koostuu niin monesta asiasta, on se myös herkkä muutoksille. Se rakentuukin vuorovaikutuksessa työelämän, työn ulkopuolisen elämän ja kokonaishyvinvoinnin kanssa.

Voidaksemme kokonaisvaltaisesti hyvin, tulee ihmisen peruspsykofyysisten tarpeiden täyttyä. Meidän tulee saada tuntea olomme turvalliseksi, kokea kuuluvamme joukkoon ja toteuttaa itseämme. Yksilön hyvinvointia voidaan tukea, mutta päävastuu omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan jokaisella on itsellään. Hyvä itsetuntemus ja kyky tunnistaa omat voimavarat ovatkin avainasemassa hyvään oloon.

Mistä työhyvinvointi lähtee?

Työhyvinvointi lähtee kokonaisvaltaisesti hyvinvoivasta yksilöstä, joka kykenee huolehtimaan itsestään ja kykenee käsittelemään erilaisia asioita ja haasteita: niin työelämässä kuin vapaallakin. Kun voi itse hyvin, kykenee myös antamaan hyvää muille. Kohtaamiimme asioihin emme aina pysty vaikuttamaan, mutta pystymme vaikuttamaan siihen, miten suhtaudumme niihin. Positiivisen asenteen ja ajattelumallin on tutkitusti todettu edistävän hyvinvointia. Sen avulla usein myös ikävistä tilanteista voidaan löytää ja havaita jotakin hyvää.

Myös hyvät itsesäätelytaidot ovat avainasemassa pohdittaessa hyvinvoinnin lähteitä. On hyvä osata tunnistaa omat tunteet sekä uskaltaa kohdata ja käsitellä niitä. Välillä onkin tärkeää pysähtyä kysymään itseltään ”miten tänään voin?” Kun pitää monipuolisesti hyvää huolta itsestään hyvillä elintavoilla, jaksaa ja voi myös töissä paremmin.

Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on yhtä lailla tärkeää kuin fyysisestä terveydestä huolehtiminen.  Kannattaakin pohtia, mitkä ovat itselle hyväksi todettuja palautumisen keinoja ja juttuja, joista omat akut parhaiten latautuvat. Joillekin se voi olla ystävän kanssa yhdessä treenaamista, kun taas toisille kirjan lukemista itsekseen.

Työelämässä ja vapaalla monet vaativat itseltään paljon. Toisaalta myös yhteiskunnalla ja lähipiirillä on omat vaatimuksensa ja olettamuksensa. Tärkeää onkin muistaa olla itselleen armollinen, olla itse itsensä paras ystävä. Täydellinen ei tarvitse kenenkään olla ja on okei myös myöntää jos ei jaksa ja kieltäytyä lisätehtävistä, jos kaikkea ei ehdi tai pysty tekemään. Myös avun pyytäminen kollegalta tilanteen vaatiessa on sallittua. Tehtäviä ja hoidettavia asioita ollessa paljon onkin hyvä priorisoida mitkä niistä ovat kiireellisiä tai välttämättömiä ja mitkä voivat odottaa. Tavoitteita laatiessa kannattaa niiden realistisuus suhteessa omiin resursseihin tarkistaa.

Työntekoa tulisi myös jaksottaa ja tauottaa. Esimerkiksi joissakin hyvin itsenäisissä työnkuvissa varsinaisia määrättyjä taukoja ei ole. Niistä kannattaa silloin huolehtia itse ja jaksottaa työntekoa oman jaksamisen ja keskittymiskyvyn mukaan niin, että työt etenevät kaikkein sujuvimmin. Oletkin saattanut jo kuulla Pomodoro-tekniikasta, jossa töitä tehdään täydellä teholla 25 minuuttia, jonka jälkeen seuraa viiden minuutin tauko. Tekniikka on hyvä esimerkki siitä, kuinka työskentelyä voi jaksottaa tauoilla.

Työhyvinvoinnin top 8

  1. Fyysinen hyvinvointi: nuku, liiku ja syö hyvin sekä riittävästi että riittävän usein. Kuuntele kehoasi.
  2. Tutustu itseesi, tiedä millä tavoin palaudut ja mistä saat voimaa.
  3. Pyri pitämään positiivista asennetta yllä.
  4. Ole itsellesi armollinen ja realistinen.
  5. Palaudu: mistä saat energiaa?
  6. Tunnista työtehtäväsi: tiedätkö mitä teet?
  7. Priorisoi työtehtäväsi ja tauota työtäsi itsellesi sopivalla tavalla.
  8. Kohtaa työyhteisössä toinen avoimesti, myötätuntoisesti omana itsenäsi, ole ihminen ihmiselle.

Tunne osaamisesta ja työhyvinvointi

Yllä mainittujen keinojen lisäksi myös osaaminen, ammatti-identiteetti ja työminäkuva vaikuttavat työhyvinvointiin. Osaaminen ja tunne oman työnsä hallinnasta ovat vahvasti yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Siksi omasta osaamisesta tulee huolehtia ja päivittää sitä aina tarpeen vaatiessa. Omaa osaamista voi lisätä esimerkiksi koulutuksissa ja itse opiskelemalla. Kun osaaminen on oikeassa suhteessa työtehtäviin ja työntekijä kokee sopivasti itsenäisyyttä työssään, mahdollistuvat myös onnistumisen kokemukset.

Työn sisältäessä riittävästi itsenäisyyttä jää tilaa luovalle toiminnalle ja itsenäisille ratkaisuille. Nämä yhdessä onnistumisen kokemusten kanssa motivoivat ja mahdollistavat työn imun saavuttamisen. Työn imu tarkoittaa myönteistä tunnetilaa ja motivaatiota työssä. Tästä mielentilasta nauttiva henkilö kokee työnsä mielekkääksi ja lähtee usein hyvillä mielin töihin, vaikkei se ei olisi sataprosenttisesti pelkkää
hauskanpitoa. Työn imu on jo itsessään arvokas kokemus, mutta se hyödyttää myös työntekijän itsensä kokonaishyvinvointia ja organisaatiota, jolle hän työskentelee. Työn imusta nauttivat työntekijät ovat aloitteellisia, sitoutuneita työhönsä, auttavaisia sekä tartuttavat työn imua myös muihin työntekijöihin. He ovat myös yleisesti terveempiä ja onnellisempia.

Myös työntekijän nauttima luottamus esimiehen puolelta on tarpeellista ja ennen kaikkea hyödyllistä molemmille osapuolille. Vapauksien antaminen työntekijälle voi olla riski työnantajalle, mutta onnistuessaan usein sen arvoista. Työn koordinointi ja keskustelu esimiehen kanssa auttaa tarvittaessa organisoimaan työntekoa sekä tarkentamaan työnkuvaa ja yhteisiä tavoitteita. Työntekijöiden ja koko työyhteisön työhyvinvoinnin kannalta on olennaista, että kaikilla on selkeä kuva siitä mitä tehdään ja miksi.

Myös ammatti-identiteetin on todettu olevan yhteydessä työhyvinvointiin.  Ammatti-identiteetti on varsin vakaa käsitys omasta itsestä ammattinsa edustajana. Tämä käsitys alkaa usein muotoutua jo opiskeluaikana ja rakentuu ajan mittaan yksilön ja työympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Ammatti-identiteetin tausta liittyy usein jo ammatinvalintaperusteisiin. Oman työssäjaksamisen, hyvinvoinnin ja motivaation kannalta onkin hyvä selvittää itselle, miksi tekee sitä mitä tekee. Vahvan ammatti-identiteetin omaava työntekijä on tietoinen omasta ammatillisesta roolistaan ja tehtävistään. Ammatti-identiteetti on yhteydessä oman työn arvostamiseen ja helpottaa siksi suhtautumista ristiriitaisiin oletuksiin ja vaatimuksiin työelämässä – ja näin ollen edistää työhyvinvointia.

Työminäkuva tarkoittaa sitä, miten muut sinut näkevät töissä ja millaisen roolin itse koet työpaikalla omaavasi. Tämä asema tukee hyvinvointia silloin kun yksilön oma käsitys asemastaan ja roolistaan on linjassa työyhteisön näkemyksen kanssa.  Kannattaakin toisinaan kysyä itseltään, millainen työkaveri ja työntekijä minä haluan olla?  Ammatti-identiteetti ja työminäkuva ovat osa identiteettiä ja persoonaa. Siksi ne heijastuvat myös työn ulkopuolelle kokonaishyvinvointiin. Omaa rooliaan työpaikalla ja ammatillisella kentällä kannattaakin selventää itselleen tasaisin väliajoin.

Voimaa työyhteisöstä

Edellä kuvailin hyviä keinoja huolehtia omasta työhyvinvoinnista. Seuraava kysymys onkin millä keinoin työyhteisö, työpaikka tai työtiimi voi huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan ja sitä tukevasta työilmapiiristä? Voitkin nyt halutessasi pohtia, millainen on sinusta hyvä työilmapiiri ja miten omalla toiminnallasi voisit siihen vaikuttaa työpaikalla.

Työyhteisön hyvä ilmapiiri muodostuu kaikkien sen jäsenten yhteisestä panoksesta. Jokainen voi siis omalla toiminnallaan ja valinnoillaan vaikuttaa siihen, onko töissä hyvä olla. Toisten huomioiminen töissä on tärkeää. Jos esimerkiksi tiedät jonkun olevan herkkä hajusteille, voit välttää niiden käyttämistä hänen lähellään. Toiset voi ottaa huomioon myös ihan vain tervehtimällä tai vaikka kysymällä mitä toiselle kuuluu. Hyvinvoivassa työyhteisössä arvostetaan ja kuunnellaan toisia sekä kohdataan toinen ihminen kunnioittaen.

Hyvinvoivassa työyhteisössä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Kaikilla on lupa olla aitoja ja sanoa ääneen, jos tänään ei ole se paras mahdollinen päivä. Kertomalla tämän avoimesti kukaan töissä ei myöskään erehdy ottamaan työkaverin normaalista poikkeavaa käyttäytymistä henkilökohtaisesi, esimerkiksi loukkaantumisen merkkinä. Avoimuus on paras apukeino väärinkäsitysten ehkäisemiseksi.

Väärinkäsityksen sattuessa tai loukkaantuessasi jostakin kannattaa asia ennemmin ottaa suoraan puheeksi ja kysyä, ymmärsitkö varmasti oikein. Näin vältytään turhalta spekuloimiselta ja pahalta mieleltä. Työyhteisön hyvän ilmapiirin säilyttämisen kannalta myös kiusaamiseen on tärkeää puuttua heti. Työyhteisö ja työpaikka voivatkin vaikka sopia yhteisistä pelisäännöistä ja niiden ja kiusaamisen nollatoleranssin noudattamisesta.

Hyvinvoivassa työyhteisössä ei ainoastaan vältellä ikävien asioiden ja tapahtumien muodostumista, vaan kannustetaan ja rohkaistaan toisia ja ollaan toisia kohtaan empaattisia.  CoPassion -hankkeessa myötätunto on määritelty yhdeksi tärkeäksi työssä jaksamisen ja työstä iloitsemisen tekijäksi.  Myötätunto on sen antajalle, sen saajalle sekä sivustakatsojalle merkityksellisyyden kokemuksen lähde. CoPassion-hankkeen tekijöiden mukaan myötätuntoa syntyy, kun empatia muuttuu hyvän tekemisen motivaation kautta näkyväksi toiminnaksi kohti toisen parasta. Heidän mukaansa myötätunto on mukana olemista ja myötäelämistä toisen suruissa, mutta myös iloissa ja onnistumisen hetkissä. Toista saa myös kehua.

Yksi tapa antaa kehuja ja kannustaa töissä onkin esimerkiksi kehukierroksen järjestäminen ryhmässä, jossa jokainen sanoo vuorollaan jotain hyvää vierustoveristaan.  Tällaiset tempaukset kohottavat ryhmähenkeä ja usein saavat tiimin pelaamaan iloisemmin ja tehokkaammin paremmalla mielellä yhteen. Työyhteisön palautteella ja yhteisellä reflektiolla on vaikutusta myös ammatti-identiteetin kehittymiseen ja työminäkuvaan. Hyvinvoiva työyhteisö ja työntekijät ovat yhteydessä kannattavampaan toimintaan, parempaan asiakaspalautteeseen ja tulokseen, sekä pienempään työntekijävaihtuvuuteen.

Loppuun tiivistettynä kokonaishyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin avaimet löytyvät jokaisen omasta kädestä. Psykofyysisenä kokonaisuutena hyvinvoinnista tulee huolehtia kokonaisvaltaisesti. Kumpaakaan, kehoa tai mieltä, ei tule unohtaa. Kohtelemalla toisia hyvin ja kohtaamalla toisemme myötätunnon kautta työyhteisössä voimme auttaa toisiamme voimaan hyvin. Jokainen voikin pohtia, millainen työkaveri haluaa olla ja millaisilla toimilla oman työympäristön työhyvinvointia voisi parantaa.

Tekstin on kirjoittanut urapalveluiden harjoittelijana syksyllä 2018 toiminut Venla Savolainen.

 

Tekstissä käytetyt teokset ja sivustot:

CoPassion
Tiina Tuominen: Näkökulmia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Elopäivät Turussa 2018.
Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi. Atena 2018.
Marja-Liisa Mankka, Liisa Hakala, Sanna Nuutinen, Riitta Harju: Työn iloa ja imua – työhyvinvoinnin ratkaisuja pientyöpaikoille. 2010.
Työterveyslaitos
Harri Virolainen: Kokonaisvaltainen työhyvinvointi
Pertti Laine: Työhyvinvoinnin kehittäminen – hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa
Annika Mäkeläinen: Erikoistuvan lääkärin ammatillisen identiteetin rakentuminen – ammatillista identiteettiä rakentavat tekijät ja koulutuksen rooli lääkäriksi kasvamisessa. Pro gradu –tutkielma. Aikuiskasvatustieteiden laitos, Jyväskylä 2014.