Miten kehittää maisteriohjelmien tukea opiskelijoiden urasuunnittelulle?

Opiskelun jälkeisen tulevaisuuden pohtiminen on osa opiskelua. Osa opiskelijoista pohtii uravaihtoehtoja ja työllistymistä jo opintojen alussa, osalle opiskelijoista nämä asiat konkretisoituvat vasta opintojen loppuvaiheessa. Vaikka valtaosa opiskelijoista käy töissä opintojen aikana, on valmistumisen jälkeinen tulevaisuus kysymyksenä erityinen.

Koulutusohjelmat ovat erilaisia suhteessa uran suunnitteluun: osassa opinnot tähtäävät suoraan tiettyyn ammattiin tai tiettyihin työtehtäviin, osassa opinnot antavat valmiuksia työskennellä hyvin erilaisissa asiantuntijatehtävissä eri aloilla.

Helsingin yliopiston koulutusohjelmauudistuksen yhteydessä päätettiin, että kaikkiin tutkintoihin kandi-, maisteri- ja tohtoritasolla kuuluu opiskelijoiden urasuunnittelun tuki. Tuen tavoitteena on edistää opiskelijoiden toimijuutta ja kykyä itsenäisesti tehdä opintoihinsa ja uraansa liittyviä ja vaikuttavia päätöksiä.

Uraitaitoja voi oppia ja opettaa

Helsingin yliopistossa on panostettu opiskelijoiden urasuunnittelutaitojen kehittämiseen ja opintojen työelämäorientaatioon systemaattisesti jo pitkään.

Urasuunnittelun tuen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut erityisesti kognitiivinen urataitomalli, joka perustuu kognitiivisen informaation prosessoinnin (CIP) teoriaan ja DOTS-malliin. Lähtökohtana näissä teorioissa on se, että uran ja tulevaisuuden suunnitteluun liittyvät taidot ovat opittavissa. Urataitojen opetus voidaan integroida osaksi opintoja ja tutkintoja.

Helsingin yliopiston urasuunnittelua tukevilla kurssien osaamistavoitteisiin kuuluu useimmiten itsetuntemus, vaihtoehtojen tuntemus, valinnat ja päätöksenteko ja työnhauntaidot tai siirtymätaidot. Kursseilla muun muassa kehitetään opiskelijoiden kykyä sanoittaa omaa osaamistaan, tunnistaa kiinnostavia ja motivoivia asioita, työtoiveita ja oman työuran kannalta keskeisiä arvoja. Kursseilla syvennetään erilaisten uravaihtoehtojen tuntemusta ja työnhaun käytännön taitoja.

Maisteriohjelma opiskelijan urasuunnittelun tukena

 

Humanistisessa tiedekunnassa kaksi maisteriohjelmaa osallistui vuosina 2018-2019 kehittämisprojektiin, jonka aikana tutkittiin, miten maisteriohjelmat voisivat tukea nykyistä paremmin opiskelijoiden urasuunnittelua omaa toimintaansa kehittämällä nykyisillä resursseilla. Projektissa analysoitiin ja kehitettiin ohjelmien toimintaa suhteessa opiskelijoiden urasuunnittelun tukeen.

– Tämä prosessi sysäsi maisteriohjelmamme opettajat pohtimaan urapolkua maisteriopinnoissa ylipäätään. Ajoitus oli täydellinen – uusien opintosuunnitelmien suunnitteleminen käynnistyi kevätlukukaudella 2019. Kehityshanke käynnisti tärkeän keskustelun, jota muuten ei olisi käyty, vaan asiat olisivat jääneet arjessa kaiken muun jalkoihin, arvioi professori, suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelman johtaja Jyrki Kalliokoski.

– Ohjelman johtoryhmän keskuudessa koettiin yleisesti tarvetta hankkeelle. Ohjelmassa edustettuna olevat oppiaineet eivät pääsääntöisesti johda suoraan mihinkään ammattiin, vaan kunkin opiskelijan tulee rakentaa oma urapolkunsa. Työelämänäkökulman merkityksen kasvaessa ohjelman opettajien rooli tässä on myös kasvanut, kertoo professori, alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelman johtaja Hannu Juusola.

Kehittämisprojektin vetäjänä toimi opetuksen strategisten palveluiden Eric Carver. Projekti oli osa urapalveluissa aiemmin pitkään työskennelleen Carverin uraohjauksen erikoistumisopintoja. Työhön osallistui tiiviisti urapalveluista uraohjaajat Leena Itkonen ja Jarkko Immonen, yliopiston tukeman harjoittelun koordinoinnista vastaava Marika Jokioja sekä urapalveluiden päällikkö Laura Teinilä. Myös yliopistopedagogiikan lehtorit Marjo Vesalainen ja Heini Lehtonen osallistuivat projektiin.

– Kehityshanke on tarjonnut hienon – ja nyky-yliopistossamme valitettavan ainutlaatuisen –tilaisuuden siihen, että ohjausta, urasuunnittelua ja opetusta on voitu kehittää opettajien ja hallinnon yhteistyönä. Kehityshanke, sen tilaisuudet ja hankkeen myötä saamamme koulutusohjelman ”ulkopuolinen” näkökulma ja asiantuntijuus on ollut arvokasta ja avartavaa, Kalliokoski kiittelee.

 

Suositukset maisteriohjelmille

 

Kehittämisprojektiin osallistuneet maisteriohjelmat arvioivat itsenäisesti projektin aikana, mitä konkreettisia toimenpiteitä ne aikovat tehdä ohjelman toiminnan kehittämiseksi. Projektia vetänyt Carver laati humanistisen tiedekunnan maisteriohjelmille listan suosituksista, jotka käsiteltiin humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmien johtajien foorumissa 13.12.

Lähtökohtana on, että suositukset ja niiden toteutus pohditaan ohjelmakohtaisesti. Suosituksissa mainitut asiat ovat käytössä laajasti Helsingin yliopiston koulutusohjelmissa. Suosituksia ei siis kannata lukea listana tekemättömistä asioista, vaan suosituslistan tavoitteena on koota keskeisiä kehittämishankkeen aikana tunnistettuja asioita, joilla ohjelmat tukevat ja voivat tukea kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden urasuunnittelua.

  1. Pedagoginen lähtötila-analyysi 3-9 vuoden välein

Maisteriohjelmien on järkevää tietyin väliajoin tehdä pedagoginen lähtötilanneanalyysi omasta toiminnastaan. Tässä yhteydessä on tärkeää tarkastella ohjelman profiilia ja keskeisiä osaamistavoitteita. Mitkä ovat ohjelmassa käytetyt avainkäsitteet ja teoriat ja tutkimusmenetelmät. Mikä on ohjelman eetos ja arvopohja? Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? Minne opiskelijoiden odotetaan menevän valmistumisen jälkeen? Miten ohjelmayhteisö ohjaa opiskelijoiden urasuunnittelua omalla toiminnallaan ja puhellaan?

Pedagogisen lähtötilanneanalyysin tekoon on keskeistä osallistaa koko akateeminen ohjelmayhteisö, niin opettajat kuin opiskelijat. Analyysin voi yhdistää esimerkiksi opetussuunnitelmien uudistamiseen tai koulutusohjelmien vuosiseurantaan tai katselmukseen.

  1. Urasuunnittelunäkökulman vahvistaminen maisterivaiheen alussa

Maisteriohjelmissa on hyvä käsitellä opintojen orientaatiovaiheessa urasuunnittelua tukevia asioita, kuten itsetuntemusta ja osaamisen sanoittamista, uravaihtoehtojen tuntemusta, opintojen suunnittelua, valintoja ja päätöksentekoa. Sisällöt voidaan esimerkiksi kytkeä osaksi maisteriohjelman johdantokurssia ja HOPS-ohjausta. Urasuunnittelun tuki on tärkeää kuvata selvästi ohjelman osaamistavoitteissa ja ohjelman oma toimintamalli opiskelijoiden urasuunnittelun tukeen tulee olla kaikkien ohjelman opettajien ja opiskelijoiden tiedossa.

  1. Reflektion tuki läpi opiskelun

Reflektion ja osaamisen sanoittamisen taitojen kehittäminen on tärkeä tapa tukea opiskelijoiden urasuunnittelua. Useissa koulutusohjelmissa opiskelijat tekevät ja päivittävät opintojensa aikana omaa portfoliotaan. Portfoliomalleja on useita. Portfoliota voidaan käyttää oppimisen reflektoinnin ja osaamisen sanoittamisen lisäksi myös osaamisen osoittamiseen esimerkiksi työnhakutilanteissa.  Portfolion käyttöönotto on yksi tapa tukea opiskelijoiden reflektiokykyä, mutta ei toki ainoa. Tutkinnon ja opintojaksojen osaamistavoitteiden selkeä kuvaus, osaamistavoitteisiin perustuva linjakas pedagogiikka, arviointi ja opiskelijoille annettu palaute ovat erittäin tärkeitä tapoja tukea opiskelijoiden kykyä reflektoida oppimistaan ja osaamistaan.

  1. Opintoihin kuuluvan harjoittelun systemaattinen kehittäminen

Harjoittelu on keskeinen osa opintojen työelämäorientaatiota ja urasuunnittelun tukea. Harjoittelulla tulee olla selkeä ja tunnistettu paikka opinnoissa (oma opintosuoritus- tai kurssikoodi). HOPS-ohjauksessa ja opintojen orientaatiovaiheessa on tärkeä käsitellä harjoittelua osana opintojen suunnittelua. Harjoittelun osaamistavoitteet tulee kuvata mahdollisimman selkeästi. Lisäksi on tärkeää tukea opiskelijoiden omien tavoitteiden asettamista harjoittelulle. On keskeistä, että opiskelijan harjoittelun aikaista ja harjoittelun jälkeistä reflektointia tuetaan – harjoittelupaikassa ja koulutusohjelmassa.

Harjoittelun jälkeen tehtävien harjoitteluraporttien ohjeistukseen ja niistä saatavaan palautteeseen on syytä panostaa. On hyödyllistä arvioida harjoittelukokemusta kokonaisvaltaisesti; tukiko harjoittelu esimerkiksi osaamisen ja asiantuntijaidentiteetin kehittymistä ja opiskelijan urasuunnittelua tavoitteiden mukaisesti? Opiskelijoiden olisi hyvä tehdä kaksi versiota harjoitteluraportista: yksi henkilökohtainen ja reflektoiva teksti harjoittelusta vastaavalle opettajalle koulutusohjelmassa ja yksi puolijulkinen, yleisempi harjoittelukokemusta kuvaava teksti, jonka voisi jakaa koulutusohjelman sisällä muille opiskelijoille ja opettajille. Tämä tukisi muita opiskelijoita oman harjoittelun suunnittelussa ja harjoittelupaikan haussa.

  1. Alumnitoiminnan kehittäminen

Helsingin yliopiston alumnit tukevat laajalla rintamalla tällä hetkellä opiskelijoiden urasuunnittelua – muun muassa toimimalla mentoreina yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa, vierailemalla urasuunnittelua tukevilla kursseilla puhujina tai antamalla haastatteluja omasta työurastaan urakurssien opiskelijoille.

Alumnitoiminnan kehittämiseen on hyvä osallistaa opetus- ja tutkimushenkilökunnan ja alumnien lisäksi myös opiskelijat ja opiskelijajärjestöt. Alumnitoiminta on syytä kehystää ja otsikoida tavalla, joka ottaa huomioon koulutusohjelmauudistukset ja organisaatiomuutokset. On tärkeää, että aiemmista koulutusohjelmista ja pääaineista valmistuneet alumnit kokevat itsensä tervetulleeksi toimintaan. Mikä tahansa alumnitoiminta ei suoraan tue urasuunnittelua, mutta sen piirissä voidaan organisoida toimintaa, joka voi hyödyttää opiskelijoiden urasuunnittelua paljonkin.

Urapalveluiden tuki ja palvelut ohjelmille

 

Urapalvelut tukee konsultoivassa roolissa koulutusohjelmia urasuunnitteluteemojen integroimisessa koulutusohjelman opetukseen. Lisäksi urapalvelut tarjoaa kattavan kirjon erilaisia palveluja ja toimintoja suoraan opiskelijoille yksilöllisestä uraohjauksesta aina ryhmämentorointiin ja teematapahtumiin.

25-vuotisen historiansa aikana urapalveluiden toiminta on kehittynyt ja muuttunut paljon. Tänä päivänä koulutusohjelmien opettajat ja uraohjaajat yhteistyössä suunnittelevat ja toteuttavat koulutusohjelmien urasuunnittelun tukeen keskittyviä kursseja. Vuonna 2019 urapalveluiden uraohjaajat olivat mukana 53 kurssilla, joihin osallistui yhteensä yli 2000 opiskelijaa ja tohtorikoulutettavaa.

Urasuunnittelua tukevilla kursseilla ja muilla lyhytkestoisilla interventioilla on toki oma roolinsa koulutuspolulla, mutta koska omaan tulevaisuuteen kohdistuvat pohdinnat aktivoituvat eri ihmisillä eri aikoina, jäävät pelkät interventiot osalle opiskelijoista aina väistämättä etäisiksi.

Tästä syystä ura- ja tulevaisuudensuunnittelun tuen kehittäminen koulutusohjelmissa pitkittäisen, koko opintopolun kestävän prosessin näkökulmasta nousee jatkossa entistä keskeisemmäksi, ja urapalveluiden ja koulutusohjelmien yhteistyömuodot voivat liittyä entistä vahvemmin esimerkiksi opetussuunnitelmatyön yhteydessä käytävään keskusteluun.

Yliopiston uraohjauksessa on myös meneillään paradigman muutos CIP-tyyppisestä, vahvasti kognitiivisesta urataitonäkökulmasta kohti sosiokulttuuriset näkökulmat huomioivaa suuntausta. Kantavana ajatuksena on, että urataidot hahmotetaan erilaisina pääomina, joita korkeakoulututkinnon suorittaminen tuottaa (Graduate Capital -malli, Tomlinson, M. 2017.). Mallissa työllistymis- ja uravalmiudet voidaan jakaa viiteen erilaiseen pääomaan, joiden kartuttaminen muodostaa pohjan opintoaikaiselle urasuunnittelulle ja työelämään siirtymiselle. Pääomia kerrytetään paitsi opinnoissa, myös muiden kokemusten kautta. Pääomat sisältävät inhimillisiä, sosiaalisia, kulttuurisia, identiteettiin liittyviä ja psykologisia valmiuksia.

Osana paradigman muutosta urapalvelut työstää myös parhaillaan uutta materiaalipankkia opettajien käyttöön, joka mahdollistaa erilaisten ja eri kokoisten kokonaisuuksien integroimisen omaan opetukseen yhdistämällä teoreettisen viitekehyksen ja näkökulmat käytännön tehtäviin ja ohjeistuksiin.

Eric Carver & Jarkko Immonen

Carver työskentelee opetuksen strategisissa palveluissa. Hän vastaa yliopistosta valmistuneiden työllisyyden seurannasta ja uraseurantakyselyistä sekä yliopistotason ohjauksen linjauksista ja niiden toteutuksen seurannasta.

Immonen työskentelee uraohjauksen asiantuntijana urapalveluissa. Hän tukee opiskelijoita näiden opintojen ja työelämän välisissä siirtymissä ja toimii humanistisen tiedekunnan koulutusyhteyshenkilönä.

Kehittämisprojektin loppuraportti (englanniksi)

Carver, Eric (2020): Developing Support for Students´ Career Planning in Master´s Programmes. From Programme Identity to Pedagogical Practice.

Developing support for students career planning_Carver Eric_final

Kehittämisprojektin keskeisten tulosten esittely, Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmajohtajien foorumi 13.12.2019 (suomeksi)

Maisterivaiheen urasuunnittelun tuki_humanistinen tiedekunta_tulosten esittely 13.12.

Tohtoriksi, entä sitten?

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on vastata lyhyesti siihen, miksi halusin osallistua parhaillaan avoinna olevaan uraseurantakyselyyn. Vuonna 2015 Helsingin yliopistosta valmistuneille tohtoreille lähetettyä kyselyä on nostettu motivoimaan kaksi kysymystä: Mitä ajattelet tohtorin tutkinnostasi nyt? Oletko tyytyväinen tähänastiseen uraasi?

Olen valmistunut 2015 filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta. Olen sittemmin jatkanut myös tutkijana. Ainakin toistaiseksi, koska jonkinlaiselta pudotuspeliltä tutkijanura yhä tälläkin hetkellä vaikuttaa. Koen, että omalla kohdallani tohtoriksi kouluttautumisesta on ollut todella paljon hyötyä ja se oli ehdottomasti minulle oikea ratkaisu. On toki mahdotonta puhua vain hyödyistä, siinä määrin koko prosessi on muuttanut minua ja sitä, miten maailman ja paikkani siinä ymmärrän.

Tyytyväisyydestä huolimatta ajattelen, että askeleet tohtorintutkintoon sekä siitä eteenpäin olisivat voineet olla myös joiltain osin helpotettavissa. Halusin uraseurantakyselyssä jakaa omia kokemuksiani ja niiden pohjalta muodostuneita näkemyksiä, jotta valmistuvia tohtoreita voitaisiin entistä paremmin ohjata valmistautumaan uran seuraaviin vaiheisiin. Uskon, että kokemuksista olisi hyötyä niin tohtorikoulutettavaksi hakeutumista miettiville kuin niillekin, jotka ovat juuri valmistumassa. Toivon, että kokemuksia voidaan hyödyntää tohtorikoulutusta suunniteltaessa ja että eri alojen tutkijat hyötyisivät niistä yhtäläisesti.

Jokaisen tutkijan urapolku näyttää tohtoroitumisen jälkeen omanlaiseltaan ja jonkinlaista ennakoitavuutta ja kannusteita tutkijan urapolulle tunnutaan kaivattavan yleisesti lisää. Silti soisin näkeväni myös entistä rohkeammin yksilöllisiä uria ja ennen kaikkea niitä puitteita, jotka tällaisen mahdollistaisivat. Toisinaan muutama hyvä esikuva riittää näyttämään miten monenlaisissa raameissa tutkijuutta on mahdollista toteuttaa. Itse koin tohtorikoulutettavana, että uran seuraavaa vaihetta valaisemaan sopivat esikuvat olivat vähissä ja monet heistäkin painiskelivat ylitsepääsemättömältä vaikuttavien ongelmien kanssa. Väitöksen jälkeistä vaihetta on luonnehdittu tutkijanuran pullonkaulaksi. Selvää on ainakin, että väitöksen jälkeiset urat koostuvat silti tietyistä rakennuspalikoista, joiden tuntemisesta olisi varmasti jokaiselle väitöstutkimuksensa eteen töitä paiskivalle hyötyä. Tärkeää itselleni oli ylipäätään tunnistaa, että postdocvaiheessa itsenäisen uran käynnistämiseksi tarvittavat taidot olivat melko erilaisia kuin ne, joita tarvittiin varsinaista väitöskirjaa tehtäessä.

Kannattaisin itse kolmea ajatusta tohtoriopintojen kehittämiseksi:

  • Tutkimusjohtamisen koulutus osana tohtoriopintoja: oman työn johtamisen näkökulmasta on tutkijan työssä apua ja tohtoroitunut todennäköisesti (ja toivottavasti) tarvitsee johtamistaitoja myös muiden johtamiseen jossain vaiheessa.
  • Verkostoitumiseen panostaminen, verkostoituminen ei edes humanisteille vain ”yksinäisen tutkimustyön suola” vaan tieteen kehittämisen ytimessä; hyvistä verkostoista on tuoreelle tohtorille todella hyötyä postdocvaiheen työkudelmaa luotaessa, eikä siis vain tutkimusrahoituksen haussa vaan myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta suunniteltaessa; tavoitteeksi näkisin, että tohtoroituessaan tutkija on itse toimijana näkyvä ja läsnä, ei vain ohjaajansa tai tutkimusryhmänsä kautta olemassa.
  • Mentorointijärjestelmä, jonka kautta mahdollisesti – ehkä jopa mieluiten- joku aivan eri alan vanhempi tutkija auttaisi tohtorikoulutettavaa ymmärtämään omaa työtään suhteessa vallitsevaan tutkimuskulttuuriin ja tutkijuuteen professiona. Tällaisia mentorisuhteita syntyy onneksi epävirallisestikin ja paineetta. Riskinä kuitenkin on, että hatarammalla alalla yksittäinen tutkija jää tuen ulkopuolelle kriittisessä vaiheessa tai että toiminta nähdään vain jonain ”oikeasta tutkimustyöstä” aikaa vievänä puuhasteluna.

Tutkimuspolitiikan, rahoitustyökalujen ja tutkimuksen teon toimintaympäristön kokonaisvaltainen ymmärtäminen on yhtä välttämätöntä tutkijalle kuin varsinainen tutkimistaito. Niitä olisi syytä kehittää monipuolisesti jo opintojen aikana. Parhaiden tutkijoiden jääminen tutkijoiksi ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, vaikka näin automaattisesti ajatellaan. Moni ei halua sijoittua erityisen epävarman elannon tarjoavaan tutkimusmaailmaan, vaikka toimeentulon jatkuvuus muillakin aloilla saattaa olla nykypäivänä illuusio. Olisi kaikkien kannalta järkevää, että tutkijoiden itsenäisiksi asiantuntijoiksi kasvamista tuettaisiin siten, että tuoreet tohtorit ymmärtäisivät realistisesti millaiseen toimintaympäristöön valmistuvat. Näin urasuunnittelu monipuolistuisi paremmin perustellun riskinotonkin kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani luin tiedekuntani tohtoriohjelman sähköpostilistalta (kyllä, seuraan niitä yhä), että ”suuren suosion saavuttanut yhteiskunnallisen vaikuttavuuden koulutus täyttyi nopeasti ja paikan saaneet ovat saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Koska tällaiselle koulutukselle selkeästi on kysyntää, olemme järjestämässä vaikuttavuuskoulutusta myös alkuvuodesta.” Viestissä ilahdutti useampi asia: aktiivisesti asiantuntijuuttaan kehittävät tohtorikoulutettavat sekä koulutuksen järjestäjien taholta nopea reagointi ja positiivinen ote.

 

Sanna Lehtinen, FT
Kirjoittaja on valmistunut Helsingin yliopistosta tohtoriksi vuonna 2015 ja työskentelee kestävyystieteen instituutti HELSUS:ssa.

Sivistysyliopisto lääke työelämän murrokseen?

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twiittasi somesfääriin (5.9.) mielenkiintoisen kysymyksen.

Olisiko sivistysyliopisto vahva lääke myös työelämän murrokseen? Sivistys on kuin rokote, sivistyksellä ei ole ”parasta ennen” – päivämäärää.

Päätin tarttua tähän kysymykseen, koska sivistysyliopiston ja työn murroksen tematiikkaa on tullut fundeerattua todella paljon viime vuosina.

Nykyisessä työssäni tuotan tietoa Helsingin yliopiston opiskelijoille, tohtorikoulutettaville, akateemisille johtajille ja henkilökunnalle Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä. Pääasiallisina tietolähteinäni ovat yliopistojen uraseurantakyselyt ja Tilastokeskuksen tilastot.

Työn murroksesta puhuttaessa tietyt osaamisalueet nousevat tämän tästä esiin: ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, itsensä johtamisen taidot, kyky oppia uutta ja tiedonhankintataidot.

Yliopistojen valtakunnalliseen maisteriuraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan nämä osaamisalueet ovat tärkeitä työssä tällä hetkellä. Ja ne myös kehittyvät hyvin yliopistokoulutuksessa.

Työn murrosta ajaa tällä hetkellä etenkin teknologian nopea kehitys. Osaamistarpeet varmasti muuttuvat. Yli 10 vuotta systemaattisesti tehtyjen uraseurantakyselyiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietty yliopistokoulutuksen hyvin kehittämä osaaminen kestää aikaa hyvin. Kaikki ei muutu koko ajan.

Tässä on siis lyhyt vastaus rehtori Hämäläisen kysymykseen: kyllä, sivistysyliopistossa saatu tieteellinen ja yleissivistävä koulutus näyttäisi antavan sellaisia keskeisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä työn murroksen keskellä. Sivistysrokote toimii.

Pitkä vastaukseni rehtori Hämäläisen kysymykseen on kuitenkin kyllä, mutta….

 

Emme ymmärrä muutosta ilman tutkimusta

Uraseurantakyselyiden perusteella on myös useita asiantuntijatyöhön keskeisesti liittyviä osaamisalueita, joiden kehittymistä opinnoiden aikana arvioidaan kriittisemmin. Näitä ovat esimerkiksi neuvottelutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot, stressinsietokyky, yhteistyötaidot, projektinhallintataidot. Myös nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joiden arvioivaan olevan tulevaisuuden työelämässä tärkeitä. Kehitettävää siis riittää.

Uraseurantakyselyistä saatava tieto tulee valmistuneilta itseltään. Edelliseen, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi yli 5 400 yliopistoista vuonna 2012 valmistunutta. Vastausprosentti oli 38.

Uraseurantakyselyn vastauksissa on kyse itsearviosta: sekä työelämän osaamistarpeiden että yliopistosta saadun osaamisen osalta. Tätä tiedon tyyppiä voidaan toki haastaa ja ehdottaa esimerkiksi, että valmistuneiden osaamista pitäisi systemaattisesti testata esim. OECD:N PIIAC-testillä ja verrata testituloksia esimerkiksi nopeasti kehittyvän keinoälyn vastaaviin testituloksiin (tällainen mielenkiintoinen tutkimusprojekti on vireillä OECD:ssä). Mielestäni tarvitsemme molempia: itsearviointia ja osaamisen tieteellistä testaamista.

Kannatan lämpimästi sellaista uutta tutkimusta, joka antaa meille lisätietoa yliopistokoulutuksen ja työelämän osaamistarpeiden kehityksestä. Ilman kunnianhimoista ja systemaattista tutkimusta emme ymmärrä työelämän murrosta emmekä osaa siihen myöskään yliopistoissa tai laajemmin yhteiskunnassa reagoida.

 

Työllistyvyyteen panostetaan yliopistokoulutuksessa…

Työssäni näen kuinka paljon opetus- ja tutkimushenkilökunta ja muu henkilökunta, yliopiston ja tiedekuntien johto ja koulutusohjelmien ja tutkijakoulujen johtoryhmät kantavat huolta ja välittävät yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä. Tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä kaivataan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Koulutusta halutaan kehittää tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.

Helsingin yliopistossa tehtiin juuri iso koulutusohjelmauudistus, jossa panostettiin työllistymisen kannalta moniin keskeisiin asioihin, muun muassa osaamisperustaisen koulutuksen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen, opintoihin kuuluvaan työelämään orientoivien opintojen ja harjoittelun kehittämiseen, urasuunnittelun tukeen ja siirrettävien yleisten työelämässä tarvittavien taitojen kehittymiseen.

Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä urataitojen opetuksen integroinnissa tutkintoihin edellisestä, vuoden 2004 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Urapalveluiden, koulutusohjelmien, tutkijakoulujen ja tiedekuntien yhdessä suunnittelemilla ja toteuttamilla urakursseilla tuetaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien itsetuntemuksen, oman osaamisen tunnistamisen, vaihtoehtojen ja työelämän tuntemuksen ja työnhaun taitojen kehittymistä. Sadat alumnit osallistuvat vuosittain näihin kursseihin mm. antamalla opiskelijoille informaatiohaastatteluita, jossa he kertovat työstään ja urapolustaan. Alumnit ovat mentoroineet satoja opiskelijoita Helsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa.

(Vuoden 2004 tutkinnonuudistuksen jälkeisestä työelämään orientoivien opintojen kehitystyöstä tehty raportti löytyy verkosta: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/raportti/TEO/)

 

…mutta tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei ole ainoa tavoite

Työelämän osaamistarpeiden ja yliopistokoulutuksen välillä on myös selviä jännitteitä. Yliopistoissa – minusta ihan perustellusti – vierastetaan sitä, että koulutuksen kehittäminen alistettaisiin yksinomaan työelämän tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaamiseen. Tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa ja antaa heille koulutus, joka kestää ajassa ja työelämän murroksessa.

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on ollut antaa se rehtori Hämäläisen mainitsema sivistysrokote, joka ei vanhene esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Tämä on mielestäni hyvä tavoite myös jatkossa – varsinkin, jos samalla muistetaan se, että tutkinto on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa osa työuran aikaisen osaamisen kehittymistä.

Suomessa ollaan onneksi vihdoin laajemmin heräämässä siihen, että koulutusjärjestelmämme ei voi yksinomaan keskittyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yliopistoille tämä ei toki ole uusi asia: avoimilla yliopistoilla ja yliopistojen täydennyskoulutusyksiköillä on ollut tärkeä rooli elinikäisen oppimisen mahdollistajana jo vuosikymmeniä.

Työelämän murros edellyttää kuitenkin sitä, että kehitetään uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat joustavan työuran aikaisen osaamisen kehittämisen. Yliopistot avaavatkin tällä hetkellä yhä enemmän koulutustaan myös ei tutkintoa suorittaville. Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteinen hittikurssi Elements of Artificial Intelligence on tästä hyvä esimerkki. Pitää toivoa, että yliopistoille annetaan myös riittävät voimavarat uusien koulutusmahdollisuuksien kehittämiseen.

 

Toiminnasta tiedettä ja tieteestä toimintaa

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Minulle sivistysyliopistoajatus kiteytyy tähän ajatukseen. Tiede ja sivistys ovat itseisarvoja, mutta niiden vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle kussakin ajassa määrittyy sen kautta, miten yliopistollinen tutkimus ja koulutus ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Koordinoin joitakin vuosia sitten Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkostoa.  Verkosto tuki yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden ongelmiin tai haasteisiin pohjautuvien projektikurssien kehittämistä. Tämän työn aikana vakuutuin siitä, että yliopistokoulutus ei tarvitse vähemmän teoria- ja tutkimusmenetelmien opetusta, vaan enemmän mahdollisuuksia päästä soveltamaan näiden käyttöä erilaisissa tilanteissa – ja erilaisten ongelmien ratkaisussa.

Professori Göte Nyman kiteytti tämän ajatuksen omassa puheenvuorossaan yhdessä verkoston tapaamisessa erinomaisesti. ”Tämä on ihan kiva tämä Tieteestä toimintaa -nimi, mutta miksei se ole Toiminnasta tiedettä?”

Yliopistokoulutuksen tieteellistä identiteettiä tai yleissivistävää luonnetta ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Mutta koulutuksen on tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Opiskelijoiden pitää luottaa itseensä ja koulutukseensa. Oma osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää arvostaa. Siksi osaamista on tärkeää päästä testaamaan eri tilanteissa opintojen aikana. Opiskelijoiden on myös hyvä tiedostaa, että omaa osaamista voi ja pitää päivittää tutkinnon jälkeen.

 

Sivistysyliopisto kestää työn murroksen

Sivistysyliopisto-käsitteen taakse on valitettavasti mahdollista myös piiloutua ja eristäytyä. Sivistyksen ja tieteen korostaminen on joskus näyttäytynyt myös välinpitämättömyytenä opiskelijoiden työllistymistä ja tulevaisuutta kohtaan. On rakennettu keinotekoisia vallihautoja yliopiston ja ”muun maailman” välillä. On puhuttu ”oikeista työstä” ja yliopistoissa tehtävästä työstä täysin erilaisina ja toisilleen vieraina.

Väsynyttä vallihautojen rakentamisia yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä onneksi näkee nykyään todella harvoin – yliopistoissa.  Valitettavasti ei ole harvinaista törmätä näihin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin tai vanhoihin käsityksiin yliopistokoulutuksesta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itse uskon siis siihen, että sivistysyliopisto on lääke työelämän murrokseen, mutta yliopistokoulutus vaatii jatkuvaa, määrätietoista, analyyttistä ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä – nykyisiin vahvuuksiin nojaten, koulutuksen puutteet tunnistaen. Ja se myös edellyttää vahvaa vuorovaikutusta muuttuvan työelämän kanssa. Muuten yliopisto ei ole mukana rakentamassa työelämän tulevaisuutta.

Eric Carver

Kirjoittaja vastaa Helsingin yliopistossa uraseurantakyselyistä ja valmistuneiden työllistymisen seurannasta. Hän toimii tällä hetkellä myös yliopistojen uraseurantakyselyistä vastaavan yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmän puheenjohtajana.

 

 

 

 

Valtakunnalliset uraseurantaraportit löydät yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantasivuilta.

Valtakunnallisia uraseuranta tuloksia on nykyään myös Vipusessa.

Helsingin yliopiston uraseurantaraportit on koottu tänne.

Koulutus kannattaa sekä hyvinä että huonoina aikoina

Vuonna 2011 Helsingin yliopistosta valmistuneista 84 prosenttia oli koulutustasoa vastaavassa tai vaativammassa työssä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Haastava 2010-luvun työmarkkinatilanne on vaikuttanut valmistuneiden työuraan: peräti kolmannes on kohdannut työttömyyttä viiden vuoden aikana.

Tiedot käyvät ilmi tänään 3.5.2017 julkistetusta yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston tekemästä uraseurantakyselystä, jossa selvitettiin vuonna 2011 valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon, farmaseutin ja lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Vastaukset kerättiin syksyllä 2016 ja mukana olivat kaikki yliopistot Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta.

Tässä uutisessa mainitut luvut ovat Helsingin yliopistosta vuonna 2011 valmistuneiden kyselyyn vastanneiden tuloksia. Helsingin yliopiston uraseurantaraportti ja oppialaryhmien tuloksiin keskittyvät tiedekuntaraportit löytyvät täältä.

Akateeminen työttömyys kääntynyt laskuun

Korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vuoden 2008 finanssi/eurokriisin jälkeen. Keskeisin työmarkkinatilanteen heikkenemistä selittävä tekijä on talouden voimakas supistuminen vuonna 2009 ja sen jälkeen pitkään jatkunut heikkona jatkunut talouden kehitys.

Marraskuussa 2016 korkeasti koulutettujen työttömyys kääntyi kuitenkin laskuun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Koulutusasteen ja työllisyysasteen positiivinen yhteys ei ole kuitenkaan kadonnut vaikeina aikoina mihinkään. Korkeasti koulutettujen työttömyys on ollut koko ajan selkeästi vähäisempää kuin muun väestön.

Syksyllä 2016 uraseurantaan vastanneista työssä oli 85 prosenttia ja työttömänä neljä prosenttia. Pieni osa vastaajista työskenteli apurahalla (2 %) ja opiskeli päätoimisesti (2 %). Perhevapaalla oli kyselyhetkellä kuusi prosenttia vastaajista (3 % työsuhteesta ja 3 % ilman työsuhdetta). Yhteensä 90 prosenttia vastaajista oli työssä, työskenteli apurahalla tai oli työstä perhevapaalla.

Valmistumisen jälkeen työttömänä oli ollut kolmannes. Keskimäärin työttömyysjaksoja oli 1,9. Työttömyysjaksojen yhteenlasketun keston mediaani oli kuusi kuukautta ja keskiarvo 11 kuukautta viiden vuoden aikana.

Vähiten työttömyyttä oli ollut oikeustieteellisestä, farmasian, lääketieteellisestä sekä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla. Bio- ja ympäristötieteellisestä ja humanistisesta tiedekunnasta valmistuneesta noin puolella oli ollut valmistumisen jälkeen työttömyysjaksoja.

Suurin osa koulutustasoaan vastaavassa työssä

Vastanneista työssä olevista 84 prosenttia toimi koulutustasoaan vastaavassa tai vaativammassa työssä. Peräti 15 prosenttia kertoi työnsä olevan koulutustasoa vaativampaa. Kahteen kolmasosaan työpaikoista edellytyksenä oli ollut korkeakoulututkinto.

Yliopistossa oppimiaan asioita hyödynsi työssään jatkuvasti lähes 60 prosenttia ja noin kolmannes osittain/ajoittain.

Saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä oli valmistumisensa jälkeen ollut lähes 40 prosenttia vastanneista. Keskimäärin työnantajia oli ollut viiden vuoden aikana 2,4. Kolmasosa vastaajista oli vastaushetkellä yksityisen työnantajan palveluksessa ja 41 prosenttia kunnan tai valtion palveluksessa.

Uraseurantakyselyyn vastanneiden keskiarvopalkka oli 3 772 euroa kuukaudessa.

Neljännes kokeillut yrittäjyyttä tai freelancerin töitä

Yrittäjänä tai freelancerina oli toiminut lähes neljännes. Huiman kaulan muihin verrattuna ottavat eläinlääketieteellisestä valmistuneet. Heistä noin kaksi kolmasosaa on työskennellyt yrittäjänä tai freelancerina.

Seuraavaksi eniten yrittäjinä tai freelancereina toimineita löytyi humanistisesta tiedekunnasta valmistuneiden joukosta, 37 prosenttia.

– Yrittäjänä ja freelancerina toiminen valmistumisen jälkeen on selkeästi kasvava ilmiö, kun analysoidaan yhdessä viittä edellistä uraseurantakyselyä. Sivutoiminen yrittäjyys on selkeästi yleisempää kuin päätoiminen, uraohjauksen asiantuntija Eric Carver urapalveluista sanoo.

Tyytyväisyys tutkintoon laskenut – työelämätaitojen rooli kasvaa

Noin 60 prosenttia oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta. Tyytymättömiä oli kuusi prosenttia. Tiedekuntien ja oppialaryhmien väliset erot olivat merkittäviä.

Tutkintotyytyväisyys on laskenut hieman edelliseen syksyllä 2014 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Myös työn koulutustasovastavuus oli hieman laskenut edelliskyselyyn verrattuna. Keskeisin selittävä tekijä on työmarkkinatilanne.

– Moni valmistunut on kokenut haasteita työmarkkinoilla. Sitä ei pidä väheksyä. Itse pidän uraseurantakyselyn tuloksia taloustilanteeseen ja työmarkkinatilanteeseen nähden kuitenkin melko hyvinä. Valtaosa vastaajista on viiden vuoden aikana päätynyt koulutustasoa vastaaviin tehtäviin ja on tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta, Carver arvioi.

Hieman huolestuttavaa on se, että vain kolmannes vastaajista oli täysin samaa mieltä tai samaa mieltä väittämän ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” kanssa. Jos hieman samaa mieltä vastanneiden osuus huomioidaan, päästään yhteensä 63 prosenttiin. Alakohtaiset erot ovat tässäkin merkittäviä.

Helsingin yliopiston koulutusohjelmauudistuksessa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota työelämävalmiuksiin. Eri ohjelmissa on mietitty, mitä taitoja alalta valmistuvat tulevaisuudessa tarvitsevat. Kaikissa uusissa kandi-, maisteri- ja tohtoriohjelmissa saa työllistyvyyttä tukevia asiantuntijavalmiuksia, kuten projektinhallinta-, koordinointi- ja neuvottelutaitoja.

– Sekä kandi- että maisteriohjelmiin kuuluu myös työharjoittelua tai työelämäprojekteja. Tärkeätä on, että opiskelijat pääsevät jo opiskeluaikana luomaan verkostoja vahvasti, kertoo vararehtori Sari Lindblom.

Työelämään orientoivat opinnot tulivat osaksi tutkintoja edellisessä suuressa tutkintouudistuksessa vuonna 2004, jolloin siirryttiin kaksiportaisiin tutkintoihin. Uraseurantakyselyn tulosten valossa tutkintoihin kuuluvat urakurssit, harjoittelu, työelämän kumppaneiden kanssa tehtävät projektikurssit ja vuonna 2012 aloitettu ryhmämentorointi ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa.

Kyky viestiä omasta osaamisesta tärkeää

Uraseurantakyselyssä kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Vaikuttavimmat tekijät olivat:

  • Kyky kertoa omasta osaamisesta (erittäin tärkeä tai tärkeä 62 prosentille vastaajista)
  • Muu työkokemus (56 %)
  • Tutkinnon aineyhdistelmä (42 %)
  • Kontaktit/suhdeverkostot (42 %)
  • Harjoittelu (38 %)

Valmistumisensa jälkeen toista korkeakoulututkintoa on suorittanut kymmenesosa ja tieteellisiä jatko-opintoja lähes joka viides.

Kyselyssä vastaajia Helsingin yliopistosta oli 917. Vastausprosentti oli 38.

Teksti: Kati Salmivaara
Kuva: Ari Aalto
Uutinen on julkaistu alun perin Helsingin yliopiston intranet Flammassa 3.5.

Neljän suora: mentoroinnin tähtiteemat

tähdetHelsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelman mentorit tapasivat toisiaan viime viikolla välitapaamisen merkeissä. Paikalla olleiden mentoreiden ryhmät olivat kokoontuneet yhteisen käynnistystilaisuuden jälkeen 3-5 kertaa, ja valtaosin kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Suurin osa ryhmistä toimii aktiivisesti ja itseohjautuvasti, ja kaikenlaista on ehditty jo tehdä.

Opiskelijoiden tarpeiden pohjalta ryhmissä on käsitelty erilaisia teemoja. Näistä neljä ovat nousseet esille ohjelman jokaisella kierroksella, niin tänäkin vuonna.

1) Ensimmäinen tähtiteema on työnhakutaidot. Lähes joka ryhmässä oli pidetty ”CV-klinikkaa” tai ainakin pohdittu millainen on hyvin tehty CV. Miten LinkedIn-profiili kannattaa muotoilla, ja mistä löytyy hyvät neuvot video-CV:n rakentamiseen. Miten pärjää työhaastattelussa? Näitä kaikkia on pohdittu yhdessä mentorin kanssa.

2) Toinen tähtiteema, joka toistuu vuodesta toiseen on se, mistä töitä löytyy? Mihin minun tutkinnollani voi mennä, millaisia työpaikkoja on olemassa ja mistä ne kuuluisat piilotyöpaikat löytää? Lääkkeenä tähän monet ryhmät ovat vierailleet eri työnantajilla, ja yksi tärkeä oppi on ollut verkostoitumisen merkitys osana työnhakua.

3) Kolmas tähtiteema oman osaamisen tunnistaminen ja sen arvo? Omien vahvuuksien löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Yhtä lailla tärkeää on heikkouksien tunnistaminen. Miten käyttäytymistieteilijä tekee töitä insinöörin kanssa? Yhtenä keinona tähän ryhmissä on peilattu osallistujien keskinäistä osaamista ja onnistumisia, tai käytetty esim. persoonallisuustestejä.

4) Neljäs teema ei ole yhtään sen helpompi. Mitkä ovat omat ”elämää suuremmat” tavoitteeni? Mitä oikeastaan haluan, ja johtavatko askeleeni nyt oikeaan suuntaan? Vastauksien löytäminen isoihin kysymyksiin on helpompaa ryhmän sekä mentorin tuen avulla, ja kun tavoitteet selkiytyvät, kaikkiin muihinkin teemoihin voi samalla löytyä selkeämmät sävelet.

Jokainen mentori käsittelee teemoja omalla tavallaan, ja tuo niiden lisäksi omaa osaamistaan ryhmän käyttöön. Kirjo onkin laaja: työlainsäädäntöä, ajanhallintaa, jatko-opintojen suunnittelua ja työssä jaksamista.

Ryhmissä on jaettu hyviä ja huonoja uutisia luottamuksellisessa ilmapiirissä. Kirsikkana kakun päällä onkin ryhmässä muodostuva vertaistuki ja kokemus siitä, etten ole yksin kysymysteni ja epävarmuuksieni kanssa. Joskus pelkkä jakaminen riittää.

Ohjelma päättyy yhteiseen päätöstilaisuuteen 26.4. ja haku seuraavalle kierrokselle aukeaa opiskelijoiden osalta taas lokakuussa.

Lue lisää ohjelmasta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/
Löydä mahdollisuutesi –ryhmämentorointi video:

Tieteestä toimintaa -verkosto julkaisi opiskelijoille oppaan projektityöskentelystä

Opas projektityöskentelyyn

Urapalvelujen koordinoima Tieteestä toimintaa -verkoston Opas projektityöskentelyyn julkaistiin helmikuussa. Opas on tarkoitettu opiskelijoiden käytettäväksi projektikursseilla. Opettajat voivat luonnollisesti hyödyntää opasta uusien ja olemassa olevien projektikurssien suunnittelussa.

  • – Tärkeinä pitämiämme asioita on koottu oppaassa yhteen tiedostoon. Opettajan työtä opas helpottaa, koska perustietoa projektityöskentelystä ei jokaisen tarvitse etsiskellä itse ja eri paikoista. Toki jokainen opettaja hyödyntää opasta tai sen osia omalla tavallaan opetuksessaan, joka pitää suunnitella tapauskohtaisesti, kertoo agroteknologian yliopistonlehtori Hanna-Riitta Kymäläinen, jonka ajatuksesta opas syntyi.

Oli tarve saada oppimateriaalia opiskelijoille maataloustieteen uudelle projektikurssille.

– Paljon hyvää kirjallisuutta on olemassa tästä aihepiiristä, mutta olemassa olevista julkaisuista emme löytäneet täysin itselle sopivaa. Siksi teimme oman. Ehkä tässä oli mukana vähän sitäkin tunnelmaa, että ”jokainen haluaa kuoria oman banaaninsa”, Kymäläinen sanoo.

Tieteestä toimintaa -verkoston koordinoinnista vastaavan, uraohjauksen asiantuntija Eric Carverin aloitteesta oppaan käyttötarkoitusta laajennettiin siten, että se soveltuu projektikurssien oppimateriaaliksi laajemminkin koko yliopistolla.

Kolmanneksi kirjoittajaksi opasprojektiin lähti osa-aikaisena pedagogisena yliopistonlehtorina maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa työskennellyt Minna Lakkala. Projektitutkijana käyttäytymistieteiden laitoksella työskentelevällä Lakkalalla on monivuotinen kokemus yhteisöllisten opetusmenetelmien ja digiteknologian opetuskäytön kehittämisestä ja tutkimisesta.

Kimmo Kamppari toimi Tieteestä toimintaa -verkoston koordinaattorina syksyllä 2015 Helsingin yliopiston urapalveluissa ja siinä roolissa osallistui oppaan sisältöjen kirjoittamiseen ja kommentointiin sekä kokonaisuuden viimeistelyyn.

Opas projektityöskentelyyn on vapaasti ladattavissa Helsingin yliopiston yhteiset oppimateriaalit -sivulta Heldasta: http://hdl.handle.net/10138/160099

Tieteestä toimintaa -verkoston projektikurssiwikissa on lisämateriaalia kurssien suunnittelun tueksi: https://wiki.helsinki.fi/display/Projektikurssit/Projektikurssit (yliopiston sisäinen wiki-alusta).

Tieteestä toiminta -verkosto edistää projektikurssipedagogiikan kehittämistä ja levittämistä Helsingin yliopistossa. Verkoston toimintaa koordinoi urapalvelut. Oppaan kirjoittajat ovat olleet verkoston toiminnassa mukana sen perustamisesta 2014 alkaen.

Oppaan kirjoittajat ja toimituskunta:

  • Riitta Kymäläinen, agroteknologian yliopistonlehtori, maatalous-metsätieteellinen
  • Eric Carver, uraohjauksen asiantuntija, urapalvelut
  • Minna Lakkala, pedagogisena yliopistonlehtori, maatalous-metsätieteellinen
  • Kimmo Kamppari, suunnittelija, urapalvelut

Kuntasektori työllistää korkeasti koulutettuja

kuntarekryKuntien ja kuntayhtymien henkilöstön koulutustaso on korkea – yli puolella kuntien 430 000 työntekijästä on korkeakoulututkinto. Myös keski-ikä on kuntatyöntekijöillä varsin korkea, ja vuosittain 16 000 – 17 000 eläköityy, joten töitä riittää sektorilla vielä tulevaisuudessakin. Urapalvelujen järjestämässä tilaisuudessa Työelämä tutuksi: töihin Suomen suurimpaan monialakonserniin? (8.3.) esiteltiin kunta-alan tarjoamia mahdollisuuksia ja rekrytointiväyliä.

Kuntasektorilta löytyy yli 7000 ammattinimekettä, joilla työskennellään, ja korkeakoulutetuille löytyy perinteisten sosiaali- ja terveysalan sekä koulutustoimen lisäksi töitä mm. viestinnän, talouden, hankintojen, lainopillisten, HR-tehtävien ja erilaisten kehittämistehtävien parista.

Opiskelijana kunta-alan töihin pääsee parhaiten käsiksi erilaisten harjoitteluiden ja sijaisuuksien kautta. Harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa olla itse aktiivinen.

Omista kokemuksistaan kertoivat Anne-Mari Nivukoski ja Marianna af Hällström Kuntarekrystä, molemmille harjoittelupaikka kunta-alalta avautui oman aktiivisuuden kautta.

  • Halusin harjoittelemaan Lohjan kaupungille ja sinnikkäästi soittelin useamman kerran harjoittelupaikan perään. Vaikka ensimmäisellä kerralla paikka ei avautunut, muutaman yrityksen jälkeen sellainen löytyikin. Harjoittelun jälkeen sain vakituisen pestin Lohjan kaupungilta. Kuntatyö on paljon mielenkiintoisempaa ja monitahoisempaa kuin miltä se ulkopuolelta näyttää.

Harjoittelupaikkaa etsiessään, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan sen yksikön esimieheen, jonne haluaisi työllistyä. Suuremmat kunnat, kuten Helsinki, yleensä ilmoittelevatkin harjoittelupaikoista, mutta pienemmissä kunnissa paikka voi vaikka syntyä yhteydenoton perusteella. Lähiesimiehet tuntevat tarpeen aina parhaiten. Kunnan yleiseen sähköpostiin hakemusten lähettäminen harvemmin tuottaa tulosta.

Toinen erinomainen mahdollisuus päästä käsiksi kunnan töihin ovat sijaisuudet. Täyttämällä Kuntarekry.fi-palvelussa Keikoille kuntiin -avoimen työhakemuksen voi ilmoittaa kiinnostuksensa keikkatöihin. Lomakkeella voi valita alueen ja alan, jolla haluaa työskennellä. Ensimmäistä keikkaa edeltää haastattelu, mutta tämän jälkeen voi saada työtarjouksia tekstiviestipalvelun tai keikkakalenterin kautta. Keikkatöitä tulee yleensä kausiluontoisesti tarjolle varsinkin terveydenhuollossa, päivähoidossa sekä opetustoimessa. https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikka/1002

Pienemmissä kunnissa uran aloittaminen ja uralla eteneminen saattaa olla helpompaa kuin suurissa kaupungeissa, joissa kilpailu paikoista on kovaa ja hakijoita on paljon. Suomi on iso maa, ja tällä hetkellä Suomessa on kuntia 313 ja kuntayhtymiä noin 140, jotka toimivat itsenäisinä työnantajina.

Palkoissakin kunnat pärjäävät aivan hyvin, keskimäärin palkka on yli 3000 euroa. Kt.fi sivulta ja alustuksesta löydät enemmän tietoa palkkatasosta eri aloilla.

Kesätyöpaikkojakin kannattaa vielä hakea, haulla kesä löytyy vielä 409 avointa paikkaa. Haetuimpia ovat paikat työt kirjastoissa ja päiväkodeissa, mutta sosiaali- ja terveysala työllistää eniten

Tutustu Kuntarekry.fi-palveluun. Palvelu mahdollistaa avointen paikkojen etsimisen lisäksi oman profiilin tallentamisen ja paikkavahdin asettamisen.

Kannattaa muistaa, että Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla on omat rekrytointijärjestelmänsä, ja näiden kaupunkien paikat löytyvät omista järjestelmistä.

www.kuntarekry.fi
www.helsinkirekry.fi
www.tyonhaku.espoo.fi

www.tyonhaku.vantaa.fi

Paljon infoa kunnista työnantajana ja muuten kunnista löytyy portaalista: www.kt.fi

Kuntarekryn materiaalit tilaisuudesta:
http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/Kuntarekry_080316.pdf

 

Myyttejä EU-rekrytoinneista kumoamassa

yhteiskuva bannerilla

EU-uralähettiläät

Eilen (3.3.) urapalvelujen ja Helsingin yliopiston uralähettilään järjestämässä Työelämä tutuksi: EU-uran monet mahdollisuudet -tilaisuudessa pyrittiin kumoamaan myyttejä, jotka sitkeästi yhdistetään EU- uraan ja rekrytointiin.

”Turha hakea kun ei kuitenkaan sitten työllisty”

Kilpailut ja rekrytointi on muuttunut vuoden 2010 jälkeen. Edelleen kilpailun läpäisseet joutuvat listalle, mutta listalla päässeiden rekrytoituminen EU-tehtäviin on nykyisin 90 prosentin luokkaa. Työpaikan etsimisessä pitää olla itse aktiivinen, mutta siihen saa tukea Suomen pysyvästä edustustosta Euroopan unionissa, ja laureaateilla on pääsy EU:n sisäiseen portaaliin, jossa avoimista paikoista myös ilmoitetaan. Heillä, jotka eivät vuoden sisällä rekrytoidu, on usein omia esteitä siirtymiselle EU-töihin.

”Suomalaiset eivät pärjää kilpailuissa luonteensa vuoksi”

Sitkein myyteistä on, että suomalaiset eivät sisäänpäin kääntyneen kansanluonteensa vuoksi pärjää kilpailussa, joka viime vaiheessaan edellyttää ryhmätyötä, paneelin edessä esiintymistä ja kysymyksiin vastaamista. Suomalaiset pärjäävät vertailussa kuitenkin kohtalaisen hyvin. Ja omia kokemuksiaan tilaisuudessa avasi kolme vuotta Euroopan parlamentin lehdistöyksikössä työskennellyt lehdistötiedottaja Niina Saloranta.

  • Totta kai jännitti, mutta niin jännitti kaikkia muitakin. Koko ryhmä arviointikeskuksessa tsemppasi toisiaan. Ei tarvitse olla yli-ihminen pärjätäkseen kilpailussa.

Ohjeina annettiin, että kannattaa vähän enemmän olla ulospäin suuntautunut, puhua ja hymyillä kuin mitä ehkä normaalisti tekisi, mutta olla kuitenkin aito itsensä.

Kilpailu on kolmivaiheinen ja kolmanteen vaiheeseen eli arviointikeskukseen pääsee noin kaksinkertainen määrä hakijoita kuin lopulta laureaateiksi valitaan. Ensimmäinen vaihe on tietokonepohjainen testi, joka sisältää monivalintatehtäviä. Tehtävät testaavat tekstin ymmärtämistä, numeerista ja abstraktia päättelyä. Nämä voi suorittaa omalla äidinkielellään. Tästä vaiheesta eteenpäin päässeet saavat tehtäväkseen sähköpostikorin. Sähköposti simuloi aitoa ongelmaa, jonka eteen voisi työssään joutua. Ja ongelma on ratkaistava vastausvaihtoehtojen pohjalta. Tämä suoritetaan EU:n virallisilla työkielillä, jonka itse saa valita.

Kilpailujen alkuvaiheen tehtäviä voi ja kannattaa harjoitella etukäteen. Tehtävissä toistuvat samat kaavat, ja harjoittelemalla niistä on mahdollista päästä jyvälle. Aikarajoilla ja nopeudella on suuri merkitys alkuvaiheessa. Tärkeintä on selvittää itselleen, mitä oikeastaan kysytään. Tekstin ymmärtämisosiossa pitää kiinnittää huomiota nyansseihin. Numeeriset tehtävät ovat prosenttilaskuja, mutta tärkeintä on ymmärtää, mistä prosentit pitää laskea. Esimerkkejä tehtävistä löydät Noora Saarisen esityksestä ja EPSOn sivuilta: http://europa.eu/epso/apply/sample_test/index_en.htm

”EU uralle päästäkseen on osattava täydellistä ranskaa”

Tällä hetkellä EU:n viralliset työkielet ovat englanti, ranska ja saksa. On osattava kahta EU-kieltä, joista toinen on yksi EU:n virallisista työkielistä. Tuomioistuimissa käytetään ranskaa, ja sinne työllistyäkseen sitä on osattava. Ranskan osaaminen toki tekee elämästä Brysselissä mukavampaa, kun ympäristö ja osa kollegoita ovat ranskankielisiä.

”Jos en ole opiskellut EU-asioita, ei kannata hakea”

EU-uralle voi hakeutua hyvin erilaisilla koulutustaustoilla. Suomessa ollaan enemmänkin kiinnostuneita koulutuksen substanssista kuin Euroopassa, jossa sillä on vähemmän merkitystä kuin itse tutkinnolla.

  • Euroopan parlamentin lehdistöyksikössä työskennellään hyvin erilaisin koulutustaustoin. Minullakaan ei ollut toimittajataustaa tai viestinnän koulutusta, vaan olin opiskellut Lapin yliopistossa kansainvälisiä suhteita, kertoi Niina Saloranta.

Esimerkeiksi nostettiin kirkko- ja taidehistoria, joilla on avautunut EU-ura.

On hyvä tietää perustiedot EU:n toimielimistä ja niiden suhteista, mutta kilpailuissa ei enää testata nippelitietoa EU:sta. EU-uralle hakeutumiseen pätevät aivan samat säännöt kuin muutenkin työnhakuun, on hyvä ottaa selvää ja tietää perusfaktat organisaatiosta, johon on hakeutumassa töihin.

”Uralla ei etene ellei ole suhteita tai jäsenkirjaa”

Jäsenkirjalla voi olla merkitystä EU-parlamentin ryhmien avustajien tehtävissä, mutta ei EU:n toimielimissä. Myöskään suhteita ei tarvitse olla.

”Palkat EU:ssa eivät ole enää kilpailukykyisiä”

Aloittelevan virkamiehen palkka liikkuu 5000 euron kieppeillä, joten se on aivan kilpailukykyinen suomalaisen palkkatason kanssa.

”EU on byrokraattinen ja vanhanaikainen työpaikka”

  • EU ei ole vieläkään Apple, mutta muutostakin on tapahtunut, mm. etätyö alkaa olla mahdollista, kertoi erityisasiantuntija Lotta Nymann-Lindegren, Suomen pysyvästä edustustosta Euroopan unionissa.

Jo alkuvaiheessa aloittelevan virkamiehen kanssa tehdään yhdessä urasuunnitelma, EU:lla on omat urapalvelut. Ketään ei jätetä yksin. Liikkuvuudesta eri virastojen välillä huolehditaan.

”Työn ja perhe-elämän yhdistäminen EU-tehtävissä on vaikeaa”

EU työpaikkana sopii perheille oikein hyvin. Lapsille löytyy hyvä päivähoito ja suomalainen koulu. Yleensä mukana muuttavan puolisonkin on mahdollista työllistyä. Työ on joskus hektistä, mutta työnsä voi myös hoitaa päivän aikana tehokkaasti, ja viettää illat perhe-elämää.

Hallitus ei tee mitään suomalaisten tukemiseksi EU-uralla”

Suomen hallituksella on intressi, että EU:n toimielimissä työskentelee myös suomalaisia, ja valtioneuvosto tukee hakijoita, jotka pääsevät kilpailuissa arviointikeskus-vaiheeseen saakka. Tuolloin kannattaa itse olla yhteydessä Valtioneuvoston kansliaan, EU-asioiden osastoon. Näille henkilöille pyritään järjestämään valmennusta viimeistä osiota varten.

Valtioneuvoston sivuilta löytyy myös suomenkielistä materiaalia ja oppaita kilpailusta sekä viroista: http://vnk.fi/eu/virat
Työelämä tutuksi: EU uran monet mahdollisuudet -tilaisuuden (3.3.2016) asiantuntijoita olivat:

Ryhmämentorointi avaa uusia uramahdollisuuksia

Urapalvelujen koordinoima ryhmämentorointiohjelma käynnistyy marraskuussa. Opiskelijat voivat hakea mukaan ohjelmaan 30. lokakuuta mennessä. Mukana on jo 39 mentoria.

Ryhmämentoroinnin idea on mentorin johdolla yhdessä jakaen pohtia opiskelijoita askarruttavia kysymyksiä, jotka voivat liittyvät oman uran suunnitteluun, omiin vahvuuksiin, työnhakuun, erilaisiin uramahdollisuuksiin ja työmarkkinoiden odotuksiin.

Aiemmilla kerroilla mukana olleet opiskelijat ovat kokeneet saaneensa itseluottamusta ja rohkeutta, uusia kontakteja ja verkostoja sekä ideoita uusista uramahdollisuuksista.

Katso video:

Urapalvelujen tekemä video Löydä uramahdollisuutesi – ryhmämentorointi avaa mentoroinnin moninaiset hyödyt.

– Me harjoittelimme ihan käytännössä, mitä työnhaku yrityksissä on ja miten työnantaja rekrytoijana ajattelee ja arvioi opiskelijoita – aika konkreettisiakin asioita, kertoo viime kaudella mentorina toiminut johtaja Otto Mattsson Kauppalehdestä.

Tukea myös vertaisilta

Ryhmämentoroinnin vahvuus on siinä, että osallistujan tukena ei ole ainoastaan mentori, vaan myös muut samojen kysymysten kanssa painivat opiskelijat. Mielipiteiden ja näkemysten jakaminen vertaisten kanssa on koettu antoisaksi.

– Ryhmämentoroinnissa tutustuu omiin opiskelijakavereihinsa paljon syvällisemmin, ja heidän kanssaan voi keskustella erilaisista työmahdollisuuksista – ja kaikilla on omat ideansa, kertoo ryhmämentorointiin ennen kansanedustajaksi valitsemistaan osallistunut Ozan Yanar.

Urapalvelujen tuottama video Löydä uramahdollisuutesi – ryhmämentorointi avaa mentoroinnin moninaiset hyödyt.

Miten mukaan?

Opiskelijoiden haku on nyt käynnissä ja päättyy 30.10.2015. Tänä vuonna mukana ovat seuraavat tiedekunnat ja laitokset:

humanistinen, käyttäytymistieteellinen, valtiotieteellinen ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta sekä tietojenkäsittelytieteen laitos, maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos sekä bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristötieteen opiskelijat (Lahden ympäristökampus).

Lähde rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mukaan! Lue lisää ja ilmoittaudu.

Opettajien vertaismentorointi vakinaistuu

_E3F2249Viikissä kokeiltu opettajien vertaismentorointi tulee yliopiston kaikkien opettajien ulottuville. Mentorointiryhmän vetäjäksi haluavat voivat hakea syyskuussa alkavaan koulutukseen.
Kaipaatko vertaistukea opettamiseen? Syksystä alkaen vertaismentorointi laajenee koko yliopistoon ja mentorointiryhmien vetäjille järjestetään henkilöstökoulutusta.

– On hienoa, että yliopiston johto pystyy tukemaan opettajien omaa aloitetta. Vertaismentorointi antaa tukea esimerkiksi niille opettajille ja tutkijoille, jotka eivät juuri sillä hetkellä pysty sitoutumaan pitkäkestoiseen pedagogiseen koulutukseen. On kuitenkin hyvin tärkeää, että opettajien työsuunnitelmissa aidosti huomioidaan tämänkin ohjelman vaatima ajankäyttö, toteaa opetuksen vararehtori Keijo Hämäläinen.

Kollegiaalista tukea

Monet opettajat kokevat olevansa opetustilanteessa yksin.  Opettajien tuen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään jo olemassa olevan koulutuksen turvin, ja aina tukea ei löydy omalta laitokselta.

Vertaismentorointi lähtee ajatuksesta, että opetustyötä tekevillä on annettavaa toisilleen. Vertaisten ryhmässä jaetaan kokemuksia, pohditaan käytäntöjä ja toimintaympäristöjä sekä opitaan yhdessä. Ryhmät muodostuvat sekä kokeneista että vähemmän kokeneista opettajista ja vertaismentorista, joka vastaa ryhmän toiminnasta.

Opettajien akatemian aloitteena mallia on pilotoitu hyvin kokemuksin vuodesta 2013.

– Viikissä vetämässäni vertaismentorointiryhmässä mietimme yhdessä opettamisen eettisten ulottuvuuksien moninaisuutta, toimintatapoja haastavissa tilanteissa ja erilaisten henkilöiden kanssa sekä montaa muuta periaatteellista ja käytännön asiaa. Ryhmällemme oli tärkeää luoda hetkellinen suvanto muutoin hektisen työn tohinan keskelle, kertoo yliopistonlehtori Sari Timonen.

Syksyllä mukaan!

Helsingin yliopistossa alkaa syksyllä ohjelma, jossa koulutetaan vertaismentorointiryhmien vetäjiä. Koulutuksissa keskitytään muun muassa mentorointiin prosessina ja oman ryhmän ohjaamiseen. Koulutuspäivien lisäksi ohjelman ytimen muodostavat vertaismentorointiryhmien tapaamiset. Kullakin koulutukseen osallistuvalla on oma viiden-kuuden hengen ryhmä mentoroitavia ohjattavanaan.

Erityisesti kiristyvien resurssien aikana vertaistuen merkitys kasvaa. Laitosten ja tiedekuntien on kuitenkin sitouduttava toimintaan siten, että ryhmien vetämiseen ja niihin osallistumiseen käytettävä työaika huomioidaan opettajan kokonaistyöaikasuunnitelmassa. Erillistä korvausta vertaismentoreille ei makseta.

Päätöksen opettajien vertaismentoroinnin vakinaistamisesta teki keväällä yliopiston opintoasiainneuvosto. Mentorointia koordinoidaan urapalveluissa.

Vertaismentorointiryhmien vetäjille järjestetään henkilöstökoulutusta. Tutustu ja hae ohjelmaan HENKAN kautta, viimeinen hakupäivä on 18.9.
http://www.helsinki.fi/henkilostokoulutuskalenteri

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan vertaismentorointiryhmään mentoroitavana, lue lisää ja ilmoittaudu e-lomakkeella 9.10. mennessä:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/62108/lomake.html

Lisätietoja ohjelmasta antaa 3.8. alkaen urapalvelut, Minna-Rosa Kanniainen, minna-rosa.kanniainen@helsinki.fi

Lähteitä ja lisätietoja:

Kuva: Linda Tammisto