Tohtoriksi, entä sitten?

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on vastata lyhyesti siihen, miksi halusin osallistua parhaillaan avoinna olevaan uraseurantakyselyyn. Vuonna 2015 Helsingin yliopistosta valmistuneille tohtoreille lähetettyä kyselyä on nostettu motivoimaan kaksi kysymystä: Mitä ajattelet tohtorin tutkinnostasi nyt? Oletko tyytyväinen tähänastiseen uraasi?

Olen valmistunut 2015 filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta. Olen sittemmin jatkanut myös tutkijana. Ainakin toistaiseksi, koska jonkinlaiselta pudotuspeliltä tutkijanura yhä tälläkin hetkellä vaikuttaa. Koen, että omalla kohdallani tohtoriksi kouluttautumisesta on ollut todella paljon hyötyä ja se oli ehdottomasti minulle oikea ratkaisu. On toki mahdotonta puhua vain hyödyistä, siinä määrin koko prosessi on muuttanut minua ja sitä, miten maailman ja paikkani siinä ymmärrän.

Tyytyväisyydestä huolimatta ajattelen, että askeleet tohtorintutkintoon sekä siitä eteenpäin olisivat voineet olla myös joiltain osin helpotettavissa. Halusin uraseurantakyselyssä jakaa omia kokemuksiani ja niiden pohjalta muodostuneita näkemyksiä, jotta valmistuvia tohtoreita voitaisiin entistä paremmin ohjata valmistautumaan uran seuraaviin vaiheisiin. Uskon, että kokemuksista olisi hyötyä niin tohtorikoulutettavaksi hakeutumista miettiville kuin niillekin, jotka ovat juuri valmistumassa. Toivon, että kokemuksia voidaan hyödyntää tohtorikoulutusta suunniteltaessa ja että eri alojen tutkijat hyötyisivät niistä yhtäläisesti.

Jokaisen tutkijan urapolku näyttää tohtoroitumisen jälkeen omanlaiseltaan ja jonkinlaista ennakoitavuutta ja kannusteita tutkijan urapolulle tunnutaan kaivattavan yleisesti lisää. Silti soisin näkeväni myös entistä rohkeammin yksilöllisiä uria ja ennen kaikkea niitä puitteita, jotka tällaisen mahdollistaisivat. Toisinaan muutama hyvä esikuva riittää näyttämään miten monenlaisissa raameissa tutkijuutta on mahdollista toteuttaa. Itse koin tohtorikoulutettavana, että uran seuraavaa vaihetta valaisemaan sopivat esikuvat olivat vähissä ja monet heistäkin painiskelivat ylitsepääsemättömältä vaikuttavien ongelmien kanssa. Väitöksen jälkeistä vaihetta on luonnehdittu tutkijanuran pullonkaulaksi. Selvää on ainakin, että väitöksen jälkeiset urat koostuvat silti tietyistä rakennuspalikoista, joiden tuntemisesta olisi varmasti jokaiselle väitöstutkimuksensa eteen töitä paiskivalle hyötyä. Tärkeää itselleni oli ylipäätään tunnistaa, että postdocvaiheessa itsenäisen uran käynnistämiseksi tarvittavat taidot olivat melko erilaisia kuin ne, joita tarvittiin varsinaista väitöskirjaa tehtäessä.

Kannattaisin itse kolmea ajatusta tohtoriopintojen kehittämiseksi:

  • Tutkimusjohtamisen koulutus osana tohtoriopintoja: oman työn johtamisen näkökulmasta on tutkijan työssä apua ja tohtoroitunut todennäköisesti (ja toivottavasti) tarvitsee johtamistaitoja myös muiden johtamiseen jossain vaiheessa.
  • Verkostoitumiseen panostaminen, verkostoituminen ei edes humanisteille vain ”yksinäisen tutkimustyön suola” vaan tieteen kehittämisen ytimessä; hyvistä verkostoista on tuoreelle tohtorille todella hyötyä postdocvaiheen työkudelmaa luotaessa, eikä siis vain tutkimusrahoituksen haussa vaan myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta suunniteltaessa; tavoitteeksi näkisin, että tohtoroituessaan tutkija on itse toimijana näkyvä ja läsnä, ei vain ohjaajansa tai tutkimusryhmänsä kautta olemassa.
  • Mentorointijärjestelmä, jonka kautta mahdollisesti – ehkä jopa mieluiten- joku aivan eri alan vanhempi tutkija auttaisi tohtorikoulutettavaa ymmärtämään omaa työtään suhteessa vallitsevaan tutkimuskulttuuriin ja tutkijuuteen professiona. Tällaisia mentorisuhteita syntyy onneksi epävirallisestikin ja paineetta. Riskinä kuitenkin on, että hatarammalla alalla yksittäinen tutkija jää tuen ulkopuolelle kriittisessä vaiheessa tai että toiminta nähdään vain jonain ”oikeasta tutkimustyöstä” aikaa vievänä puuhasteluna.

Tutkimuspolitiikan, rahoitustyökalujen ja tutkimuksen teon toimintaympäristön kokonaisvaltainen ymmärtäminen on yhtä välttämätöntä tutkijalle kuin varsinainen tutkimistaito. Niitä olisi syytä kehittää monipuolisesti jo opintojen aikana. Parhaiden tutkijoiden jääminen tutkijoiksi ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, vaikka näin automaattisesti ajatellaan. Moni ei halua sijoittua erityisen epävarman elannon tarjoavaan tutkimusmaailmaan, vaikka toimeentulon jatkuvuus muillakin aloilla saattaa olla nykypäivänä illuusio. Olisi kaikkien kannalta järkevää, että tutkijoiden itsenäisiksi asiantuntijoiksi kasvamista tuettaisiin siten, että tuoreet tohtorit ymmärtäisivät realistisesti millaiseen toimintaympäristöön valmistuvat. Näin urasuunnittelu monipuolistuisi paremmin perustellun riskinotonkin kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani luin tiedekuntani tohtoriohjelman sähköpostilistalta (kyllä, seuraan niitä yhä), että ”suuren suosion saavuttanut yhteiskunnallisen vaikuttavuuden koulutus täyttyi nopeasti ja paikan saaneet ovat saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Koska tällaiselle koulutukselle selkeästi on kysyntää, olemme järjestämässä vaikuttavuuskoulutusta myös alkuvuodesta.” Viestissä ilahdutti useampi asia: aktiivisesti asiantuntijuuttaan kehittävät tohtorikoulutettavat sekä koulutuksen järjestäjien taholta nopea reagointi ja positiivinen ote.

 

Sanna Lehtinen, FT
Kirjoittaja on valmistunut Helsingin yliopistosta tohtoriksi vuonna 2015 ja työskentelee kestävyystieteen instituutti HELSUS:ssa.

Sivistysyliopisto lääke työelämän murrokseen?

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twiittasi somesfääriin (5.9.) mielenkiintoisen kysymyksen.

Olisiko sivistysyliopisto vahva lääke myös työelämän murrokseen? Sivistys on kuin rokote, sivistyksellä ei ole ”parasta ennen” – päivämäärää.

Päätin tarttua tähän kysymykseen, koska sivistysyliopiston ja työn murroksen tematiikkaa on tullut fundeerattua todella paljon viime vuosina.

Nykyisessä työssäni tuotan tietoa Helsingin yliopiston opiskelijoille, tohtorikoulutettaville, akateemisille johtajille ja henkilökunnalle Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä. Pääasiallisina tietolähteinäni ovat yliopistojen uraseurantakyselyt ja Tilastokeskuksen tilastot.

Työn murroksesta puhuttaessa tietyt osaamisalueet nousevat tämän tästä esiin: ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, itsensä johtamisen taidot, kyky oppia uutta ja tiedonhankintataidot.

Yliopistojen valtakunnalliseen maisteriuraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan nämä osaamisalueet ovat tärkeitä työssä tällä hetkellä. Ja ne myös kehittyvät hyvin yliopistokoulutuksessa.

Työn murrosta ajaa tällä hetkellä etenkin teknologian nopea kehitys. Osaamistarpeet varmasti muuttuvat. Yli 10 vuotta systemaattisesti tehtyjen uraseurantakyselyiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietty yliopistokoulutuksen hyvin kehittämä osaaminen kestää aikaa hyvin. Kaikki ei muutu koko ajan.

Tässä on siis lyhyt vastaus rehtori Hämäläisen kysymykseen: kyllä, sivistysyliopistossa saatu tieteellinen ja yleissivistävä koulutus näyttäisi antavan sellaisia keskeisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä työn murroksen keskellä. Sivistysrokote toimii.

Pitkä vastaukseni rehtori Hämäläisen kysymykseen on kuitenkin kyllä, mutta….

 

Emme ymmärrä muutosta ilman tutkimusta

Uraseurantakyselyiden perusteella on myös useita asiantuntijatyöhön keskeisesti liittyviä osaamisalueita, joiden kehittymistä opinnoiden aikana arvioidaan kriittisemmin. Näitä ovat esimerkiksi neuvottelutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot, stressinsietokyky, yhteistyötaidot, projektinhallintataidot. Myös nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joiden arvioivaan olevan tulevaisuuden työelämässä tärkeitä. Kehitettävää siis riittää.

Uraseurantakyselyistä saatava tieto tulee valmistuneilta itseltään. Edelliseen, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi yli 5 400 yliopistoista vuonna 2012 valmistunutta. Vastausprosentti oli 38.

Uraseurantakyselyn vastauksissa on kyse itsearviosta: sekä työelämän osaamistarpeiden että yliopistosta saadun osaamisen osalta. Tätä tiedon tyyppiä voidaan toki haastaa ja ehdottaa esimerkiksi, että valmistuneiden osaamista pitäisi systemaattisesti testata esim. OECD:N PIIAC-testillä ja verrata testituloksia esimerkiksi nopeasti kehittyvän keinoälyn vastaaviin testituloksiin (tällainen mielenkiintoinen tutkimusprojekti on vireillä OECD:ssä). Mielestäni tarvitsemme molempia: itsearviointia ja osaamisen tieteellistä testaamista.

Kannatan lämpimästi sellaista uutta tutkimusta, joka antaa meille lisätietoa yliopistokoulutuksen ja työelämän osaamistarpeiden kehityksestä. Ilman kunnianhimoista ja systemaattista tutkimusta emme ymmärrä työelämän murrosta emmekä osaa siihen myöskään yliopistoissa tai laajemmin yhteiskunnassa reagoida.

 

Työllistyvyyteen panostetaan yliopistokoulutuksessa…

Työssäni näen kuinka paljon opetus- ja tutkimushenkilökunta ja muu henkilökunta, yliopiston ja tiedekuntien johto ja koulutusohjelmien ja tutkijakoulujen johtoryhmät kantavat huolta ja välittävät yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä. Tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä kaivataan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Koulutusta halutaan kehittää tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.

Helsingin yliopistossa tehtiin juuri iso koulutusohjelmauudistus, jossa panostettiin työllistymisen kannalta moniin keskeisiin asioihin, muun muassa osaamisperustaisen koulutuksen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen, opintoihin kuuluvaan työelämään orientoivien opintojen ja harjoittelun kehittämiseen, urasuunnittelun tukeen ja siirrettävien yleisten työelämässä tarvittavien taitojen kehittymiseen.

Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä urataitojen opetuksen integroinnissa tutkintoihin edellisestä, vuoden 2004 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Urapalveluiden, koulutusohjelmien, tutkijakoulujen ja tiedekuntien yhdessä suunnittelemilla ja toteuttamilla urakursseilla tuetaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien itsetuntemuksen, oman osaamisen tunnistamisen, vaihtoehtojen ja työelämän tuntemuksen ja työnhaun taitojen kehittymistä. Sadat alumnit osallistuvat vuosittain näihin kursseihin mm. antamalla opiskelijoille informaatiohaastatteluita, jossa he kertovat työstään ja urapolustaan. Alumnit ovat mentoroineet satoja opiskelijoita Helsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa.

(Vuoden 2004 tutkinnonuudistuksen jälkeisestä työelämään orientoivien opintojen kehitystyöstä tehty raportti löytyy verkosta: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/raportti/TEO/)

 

…mutta tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei ole ainoa tavoite

Työelämän osaamistarpeiden ja yliopistokoulutuksen välillä on myös selviä jännitteitä. Yliopistoissa – minusta ihan perustellusti – vierastetaan sitä, että koulutuksen kehittäminen alistettaisiin yksinomaan työelämän tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaamiseen. Tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa ja antaa heille koulutus, joka kestää ajassa ja työelämän murroksessa.

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on ollut antaa se rehtori Hämäläisen mainitsema sivistysrokote, joka ei vanhene esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Tämä on mielestäni hyvä tavoite myös jatkossa – varsinkin, jos samalla muistetaan se, että tutkinto on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa osa työuran aikaisen osaamisen kehittymistä.

Suomessa ollaan onneksi vihdoin laajemmin heräämässä siihen, että koulutusjärjestelmämme ei voi yksinomaan keskittyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yliopistoille tämä ei toki ole uusi asia: avoimilla yliopistoilla ja yliopistojen täydennyskoulutusyksiköillä on ollut tärkeä rooli elinikäisen oppimisen mahdollistajana jo vuosikymmeniä.

Työelämän murros edellyttää kuitenkin sitä, että kehitetään uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat joustavan työuran aikaisen osaamisen kehittämisen. Yliopistot avaavatkin tällä hetkellä yhä enemmän koulutustaan myös ei tutkintoa suorittaville. Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteinen hittikurssi Elements of Artificial Intelligence on tästä hyvä esimerkki. Pitää toivoa, että yliopistoille annetaan myös riittävät voimavarat uusien koulutusmahdollisuuksien kehittämiseen.

 

Toiminnasta tiedettä ja tieteestä toimintaa

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Minulle sivistysyliopistoajatus kiteytyy tähän ajatukseen. Tiede ja sivistys ovat itseisarvoja, mutta niiden vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle kussakin ajassa määrittyy sen kautta, miten yliopistollinen tutkimus ja koulutus ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Koordinoin joitakin vuosia sitten Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkostoa.  Verkosto tuki yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden ongelmiin tai haasteisiin pohjautuvien projektikurssien kehittämistä. Tämän työn aikana vakuutuin siitä, että yliopistokoulutus ei tarvitse vähemmän teoria- ja tutkimusmenetelmien opetusta, vaan enemmän mahdollisuuksia päästä soveltamaan näiden käyttöä erilaisissa tilanteissa – ja erilaisten ongelmien ratkaisussa.

Professori Göte Nyman kiteytti tämän ajatuksen omassa puheenvuorossaan yhdessä verkoston tapaamisessa erinomaisesti. ”Tämä on ihan kiva tämä Tieteestä toimintaa -nimi, mutta miksei se ole Toiminnasta tiedettä?”

Yliopistokoulutuksen tieteellistä identiteettiä tai yleissivistävää luonnetta ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Mutta koulutuksen on tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Opiskelijoiden pitää luottaa itseensä ja koulutukseensa. Oma osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää arvostaa. Siksi osaamista on tärkeää päästä testaamaan eri tilanteissa opintojen aikana. Opiskelijoiden on myös hyvä tiedostaa, että omaa osaamista voi ja pitää päivittää tutkinnon jälkeen.

 

Sivistysyliopisto kestää työn murroksen

Sivistysyliopisto-käsitteen taakse on valitettavasti mahdollista myös piiloutua ja eristäytyä. Sivistyksen ja tieteen korostaminen on joskus näyttäytynyt myös välinpitämättömyytenä opiskelijoiden työllistymistä ja tulevaisuutta kohtaan. On rakennettu keinotekoisia vallihautoja yliopiston ja ”muun maailman” välillä. On puhuttu ”oikeista työstä” ja yliopistoissa tehtävästä työstä täysin erilaisina ja toisilleen vieraina.

Väsynyttä vallihautojen rakentamisia yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä onneksi näkee nykyään todella harvoin – yliopistoissa.  Valitettavasti ei ole harvinaista törmätä näihin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin tai vanhoihin käsityksiin yliopistokoulutuksesta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itse uskon siis siihen, että sivistysyliopisto on lääke työelämän murrokseen, mutta yliopistokoulutus vaatii jatkuvaa, määrätietoista, analyyttistä ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä – nykyisiin vahvuuksiin nojaten, koulutuksen puutteet tunnistaen. Ja se myös edellyttää vahvaa vuorovaikutusta muuttuvan työelämän kanssa. Muuten yliopisto ei ole mukana rakentamassa työelämän tulevaisuutta.

Eric Carver

Kirjoittaja vastaa Helsingin yliopistossa uraseurantakyselyistä ja valmistuneiden työllistymisen seurannasta. Hän toimii tällä hetkellä myös yliopistojen uraseurantakyselyistä vastaavan yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmän puheenjohtajana.

 

 

 

 

Valtakunnalliset uraseurantaraportit löydät yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantasivuilta.

Valtakunnallisia uraseuranta tuloksia on nykyään myös Vipusessa.

Helsingin yliopiston uraseurantaraportit on koottu tänne.

Koulutus kannattaa sekä hyvinä että huonoina aikoina

Vuonna 2011 Helsingin yliopistosta valmistuneista 84 prosenttia oli koulutustasoa vastaavassa tai vaativammassa työssä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Haastava 2010-luvun työmarkkinatilanne on vaikuttanut valmistuneiden työuraan: peräti kolmannes on kohdannut työttömyyttä viiden vuoden aikana.

Tiedot käyvät ilmi tänään 3.5.2017 julkistetusta yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston tekemästä uraseurantakyselystä, jossa selvitettiin vuonna 2011 valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon, farmaseutin ja lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Vastaukset kerättiin syksyllä 2016 ja mukana olivat kaikki yliopistot Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta.

Tässä uutisessa mainitut luvut ovat Helsingin yliopistosta vuonna 2011 valmistuneiden kyselyyn vastanneiden tuloksia. Helsingin yliopiston uraseurantaraportti ja oppialaryhmien tuloksiin keskittyvät tiedekuntaraportit löytyvät täältä.

Akateeminen työttömyys kääntynyt laskuun

Korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vuoden 2008 finanssi/eurokriisin jälkeen. Keskeisin työmarkkinatilanteen heikkenemistä selittävä tekijä on talouden voimakas supistuminen vuonna 2009 ja sen jälkeen pitkään jatkunut heikkona jatkunut talouden kehitys.

Marraskuussa 2016 korkeasti koulutettujen työttömyys kääntyi kuitenkin laskuun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Koulutusasteen ja työllisyysasteen positiivinen yhteys ei ole kuitenkaan kadonnut vaikeina aikoina mihinkään. Korkeasti koulutettujen työttömyys on ollut koko ajan selkeästi vähäisempää kuin muun väestön.

Syksyllä 2016 uraseurantaan vastanneista työssä oli 85 prosenttia ja työttömänä neljä prosenttia. Pieni osa vastaajista työskenteli apurahalla (2 %) ja opiskeli päätoimisesti (2 %). Perhevapaalla oli kyselyhetkellä kuusi prosenttia vastaajista (3 % työsuhteesta ja 3 % ilman työsuhdetta). Yhteensä 90 prosenttia vastaajista oli työssä, työskenteli apurahalla tai oli työstä perhevapaalla.

Valmistumisen jälkeen työttömänä oli ollut kolmannes. Keskimäärin työttömyysjaksoja oli 1,9. Työttömyysjaksojen yhteenlasketun keston mediaani oli kuusi kuukautta ja keskiarvo 11 kuukautta viiden vuoden aikana.

Vähiten työttömyyttä oli ollut oikeustieteellisestä, farmasian, lääketieteellisestä sekä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla. Bio- ja ympäristötieteellisestä ja humanistisesta tiedekunnasta valmistuneesta noin puolella oli ollut valmistumisen jälkeen työttömyysjaksoja.

Suurin osa koulutustasoaan vastaavassa työssä

Vastanneista työssä olevista 84 prosenttia toimi koulutustasoaan vastaavassa tai vaativammassa työssä. Peräti 15 prosenttia kertoi työnsä olevan koulutustasoa vaativampaa. Kahteen kolmasosaan työpaikoista edellytyksenä oli ollut korkeakoulututkinto.

Yliopistossa oppimiaan asioita hyödynsi työssään jatkuvasti lähes 60 prosenttia ja noin kolmannes osittain/ajoittain.

Saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä oli valmistumisensa jälkeen ollut lähes 40 prosenttia vastanneista. Keskimäärin työnantajia oli ollut viiden vuoden aikana 2,4. Kolmasosa vastaajista oli vastaushetkellä yksityisen työnantajan palveluksessa ja 41 prosenttia kunnan tai valtion palveluksessa.

Uraseurantakyselyyn vastanneiden keskiarvopalkka oli 3 772 euroa kuukaudessa.

Neljännes kokeillut yrittäjyyttä tai freelancerin töitä

Yrittäjänä tai freelancerina oli toiminut lähes neljännes. Huiman kaulan muihin verrattuna ottavat eläinlääketieteellisestä valmistuneet. Heistä noin kaksi kolmasosaa on työskennellyt yrittäjänä tai freelancerina.

Seuraavaksi eniten yrittäjinä tai freelancereina toimineita löytyi humanistisesta tiedekunnasta valmistuneiden joukosta, 37 prosenttia.

– Yrittäjänä ja freelancerina toiminen valmistumisen jälkeen on selkeästi kasvava ilmiö, kun analysoidaan yhdessä viittä edellistä uraseurantakyselyä. Sivutoiminen yrittäjyys on selkeästi yleisempää kuin päätoiminen, uraohjauksen asiantuntija Eric Carver urapalveluista sanoo.

Tyytyväisyys tutkintoon laskenut – työelämätaitojen rooli kasvaa

Noin 60 prosenttia oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta. Tyytymättömiä oli kuusi prosenttia. Tiedekuntien ja oppialaryhmien väliset erot olivat merkittäviä.

Tutkintotyytyväisyys on laskenut hieman edelliseen syksyllä 2014 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Myös työn koulutustasovastavuus oli hieman laskenut edelliskyselyyn verrattuna. Keskeisin selittävä tekijä on työmarkkinatilanne.

– Moni valmistunut on kokenut haasteita työmarkkinoilla. Sitä ei pidä väheksyä. Itse pidän uraseurantakyselyn tuloksia taloustilanteeseen ja työmarkkinatilanteeseen nähden kuitenkin melko hyvinä. Valtaosa vastaajista on viiden vuoden aikana päätynyt koulutustasoa vastaaviin tehtäviin ja on tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta, Carver arvioi.

Hieman huolestuttavaa on se, että vain kolmannes vastaajista oli täysin samaa mieltä tai samaa mieltä väittämän ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” kanssa. Jos hieman samaa mieltä vastanneiden osuus huomioidaan, päästään yhteensä 63 prosenttiin. Alakohtaiset erot ovat tässäkin merkittäviä.

Helsingin yliopiston koulutusohjelmauudistuksessa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota työelämävalmiuksiin. Eri ohjelmissa on mietitty, mitä taitoja alalta valmistuvat tulevaisuudessa tarvitsevat. Kaikissa uusissa kandi-, maisteri- ja tohtoriohjelmissa saa työllistyvyyttä tukevia asiantuntijavalmiuksia, kuten projektinhallinta-, koordinointi- ja neuvottelutaitoja.

– Sekä kandi- että maisteriohjelmiin kuuluu myös työharjoittelua tai työelämäprojekteja. Tärkeätä on, että opiskelijat pääsevät jo opiskeluaikana luomaan verkostoja vahvasti, kertoo vararehtori Sari Lindblom.

Työelämään orientoivat opinnot tulivat osaksi tutkintoja edellisessä suuressa tutkintouudistuksessa vuonna 2004, jolloin siirryttiin kaksiportaisiin tutkintoihin. Uraseurantakyselyn tulosten valossa tutkintoihin kuuluvat urakurssit, harjoittelu, työelämän kumppaneiden kanssa tehtävät projektikurssit ja vuonna 2012 aloitettu ryhmämentorointi ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa.

Kyky viestiä omasta osaamisesta tärkeää

Uraseurantakyselyssä kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Vaikuttavimmat tekijät olivat:

  • Kyky kertoa omasta osaamisesta (erittäin tärkeä tai tärkeä 62 prosentille vastaajista)
  • Muu työkokemus (56 %)
  • Tutkinnon aineyhdistelmä (42 %)
  • Kontaktit/suhdeverkostot (42 %)
  • Harjoittelu (38 %)

Valmistumisensa jälkeen toista korkeakoulututkintoa on suorittanut kymmenesosa ja tieteellisiä jatko-opintoja lähes joka viides.

Kyselyssä vastaajia Helsingin yliopistosta oli 917. Vastausprosentti oli 38.

Teksti: Kati Salmivaara
Kuva: Ari Aalto
Uutinen on julkaistu alun perin Helsingin yliopiston intranet Flammassa 3.5.

Neljän suora: mentoroinnin tähtiteemat

tähdetHelsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelman mentorit tapasivat toisiaan viime viikolla välitapaamisen merkeissä. Paikalla olleiden mentoreiden ryhmät olivat kokoontuneet yhteisen käynnistystilaisuuden jälkeen 3-5 kertaa, ja valtaosin kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Suurin osa ryhmistä toimii aktiivisesti ja itseohjautuvasti, ja kaikenlaista on ehditty jo tehdä.

Opiskelijoiden tarpeiden pohjalta ryhmissä on käsitelty erilaisia teemoja. Näistä neljä ovat nousseet esille ohjelman jokaisella kierroksella, niin tänäkin vuonna.

1) Ensimmäinen tähtiteema on työnhakutaidot. Lähes joka ryhmässä oli pidetty ”CV-klinikkaa” tai ainakin pohdittu millainen on hyvin tehty CV. Miten LinkedIn-profiili kannattaa muotoilla, ja mistä löytyy hyvät neuvot video-CV:n rakentamiseen. Miten pärjää työhaastattelussa? Näitä kaikkia on pohdittu yhdessä mentorin kanssa.

2) Toinen tähtiteema, joka toistuu vuodesta toiseen on se, mistä töitä löytyy? Mihin minun tutkinnollani voi mennä, millaisia työpaikkoja on olemassa ja mistä ne kuuluisat piilotyöpaikat löytää? Lääkkeenä tähän monet ryhmät ovat vierailleet eri työnantajilla, ja yksi tärkeä oppi on ollut verkostoitumisen merkitys osana työnhakua.

3) Kolmas tähtiteema oman osaamisen tunnistaminen ja sen arvo? Omien vahvuuksien löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Yhtä lailla tärkeää on heikkouksien tunnistaminen. Miten käyttäytymistieteilijä tekee töitä insinöörin kanssa? Yhtenä keinona tähän ryhmissä on peilattu osallistujien keskinäistä osaamista ja onnistumisia, tai käytetty esim. persoonallisuustestejä.

4) Neljäs teema ei ole yhtään sen helpompi. Mitkä ovat omat ”elämää suuremmat” tavoitteeni? Mitä oikeastaan haluan, ja johtavatko askeleeni nyt oikeaan suuntaan? Vastauksien löytäminen isoihin kysymyksiin on helpompaa ryhmän sekä mentorin tuen avulla, ja kun tavoitteet selkiytyvät, kaikkiin muihinkin teemoihin voi samalla löytyä selkeämmät sävelet.

Jokainen mentori käsittelee teemoja omalla tavallaan, ja tuo niiden lisäksi omaa osaamistaan ryhmän käyttöön. Kirjo onkin laaja: työlainsäädäntöä, ajanhallintaa, jatko-opintojen suunnittelua ja työssä jaksamista.

Ryhmissä on jaettu hyviä ja huonoja uutisia luottamuksellisessa ilmapiirissä. Kirsikkana kakun päällä onkin ryhmässä muodostuva vertaistuki ja kokemus siitä, etten ole yksin kysymysteni ja epävarmuuksieni kanssa. Joskus pelkkä jakaminen riittää.

Ohjelma päättyy yhteiseen päätöstilaisuuteen 26.4. ja haku seuraavalle kierrokselle aukeaa opiskelijoiden osalta taas lokakuussa.

Lue lisää ohjelmasta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/
Löydä mahdollisuutesi –ryhmämentorointi video:

Projektikurssi: vaalitentti opiskelijoiden voimin

Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan toteutti viime keväänä ensimmäistä kertaa Valdebatt-projektikurssin, joka huipentui opiskelijoiden suunnittelemaan ja vetämään vaalitenttiin. Svenska YLE televisioi tentin ja lähetti sen suorana YLE Areenan kautta.

Vaalitentti Svenska social- och kommunalhögskolan aulassa.

Vaalitentti Svenska social- och kommunalhögskolan aulassa.

Kurssin vastuuopettaja, yliopistonopettaja Martin Björklund avasi kurssin syntyhistoriaa.

– Ajatus syntyi, kun opiskelijamme järjestivät perinteisen vaalitentin Sockomissa ja pyysivät minua puheenjohtajaksi ja samalla lasteni koulussa, järjestettiin puolueenjohtajien televisioitu vaalitentti. Tymäkän espresson jälkeen ajattelin, että miksi ei myös meillä. Asiasta innostuivat ensin kollegani, ja myöhemmin myös Svenska YLE, johon otin yhteyttä.

Kurssi yhdisti tieteellisen pohjatyön sekä käytännön yhteistyön ja harjoittelun Svenska YLE:n tiloissa ja ohjauksessa. Itse tentin suunnittelua edelsi tieteellinen pohjatyö. Opiskelijat haastattelivat opettajia ja muita asiantuntijoita, tutkivat puolueohjelmia, mediaa ja puolueiden toimintaa sekä vaalikoneita. Näiden pohjalta luotiin konteksti, josta edettiin itse keskustelun miettimiseen ja kysymyspatteriston luomiseen.

– Varsin perusteellisen pohjatyön jälkeen mukaan tuli Svenska YLE. Opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kameran edessä työskentelyä. Kameralle puhuminen on oma taiteenlajinsa. Toisena harjoittelupäivänä opiskelijat pääsivät harjoittelemaan haastattelua ja testaamaan luomaansa kysymyspatteristoa kokeneiden politiikan toimittajien kanssa, jotka vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin kuten yleensä poliitikot vastailevat.

Opiskelijoille harjoittelu Svenska YLE:llä oli erittäin antoisaa ja valmisti tentin juontamiseen. Opiskelijat myös valitsivat ja kutsuivat tenttiin osallistuneet panelistit paikalle itse.

Itse vaalitentti onnistui loistavasti ja keräsi Svenska social- och kommunalhögskolanin aulan täyteen kuulijoita. Vaikka kurssin tuloksena oli onnistunut 90 minuutin televisioitu vaalitentti, opittavaakin jäi. Huomattiin, että on tärkeää, että kurssin yhteistyökumppani olisi tiiviimmin mukana jo kurssin suunnitteluvaiheessa.

– Nyt kurssin tuotoksena päädyttiin melko perinteiseen tuotteeseen eli vaalitenttiin. Lopputulos olisi voinut olla mullistavampi, jos suunnitteluvaiheessa olisi ollut enemmän aikaa pohtia odotuksia yhdessä kumppanin kanssa, summaa Martin.

Tutustu uuteen Tieteestä toimintaa -projektikurssien sivustoon.

Tieteestä toimintaa ja toiminnasta tiedettä

Tieteesta_toimintaa_projektipajaHelsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkoston ensimmäinen toimintalukuvuosi päättyi maanantaina 25.5. projektikurssien kehittämispajaan. Noin 40 osallistujaa 6 eri tiedekunnasta kokoontui kuulemaan toistensa kurssikokemuksia, ideoimaan uutta ja kehittämään olemassa olevia projektikursseja.

Urapalveluiden koordinoima Tieteestä toimintaa -verkosto kokoaa yhteen yliopistolaisia, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään projektikursseja, jotka perustuvat yhteistyökumppaneilta saatuihin ongelmiin, haasteisiin tai toimeksiantoihin.

Projektikursseja on monenlaisia, mutta yhtenä yhdistävänä tekijänä on halu tarjota opiskelijoille mahdollisuus testata ja kehittää omaa osaamistaan aitojen ongelmien tai haasteiden ratkomisessa. Monet kurssit ovat poikkitieteellisiä.

Minerva-torilla järjestetyssä tilaisuudessa oli innostunut tunnelma ja tekemisen meininki. Useita mielenkiintoisia projektikursseja on suunnitteilla eri tiedekunnissa.

Kehittämispajassa tuli esiin monia kiinnostavia näkökulmia. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen 5 asiaa.

1. Yhteistyökumppaneiden haasteisiin, ongelmiin tai toimeksiantoihin perustuvat kurssit saavat todella hyvää palautetta opettajilta, opiskelijoilta ja yhteistyökumppaneilta. Yhteistyökurssit voivat olla työläitä ja joskus myös haastavia, mutta niistä saatu oppi ja kokemus ovat todella arvokkaita opiskelijoille, opettajille ja yhteistyökumppaneille.

2. Monitieteisyys ja poikkitieteisyys kursseilla on todella arvokasta, muttei aina helppoa. Yhteisen kielen ja sävelen löytäminen vie aikansa ja vaatii aitoa yhteistyökykyä ja halua. Monitieteinen tiimityö ja ongelmanratkaisu on onnistuessaan äärimmäisen palkitsevaa. Opettajat ja tutkijat kaipaavat tilaa ja aikaa tieteenrajat ylittävien kurssien suunnitteluun.

3. Yhteistyökumppaneiden löytäminen projektikursseilla ei aina ole helppoa. Toisaalta monilla oppiaineilla, laitoksilla ja tiedekunnilla on vahvat olemassa olevat yhteistyösuhteet ja alumniverkostot, joiden avulla haasteita, ongelmia ja toimeksiantoja voi hankkia kursseille. Projektikurssien kehittämispajaan osallistunut Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Österman lupasi, että alumniyhdistys voi vastaisuudessa tukea kurssien kehittäjiä ja opettajia yhteistyökumppaneiden löytämisessä.

4. Uusien projektikurssien kehittäminen vaatii aikaa, sitoutumista ja johtajuutta. Opetus- ja tutkimushenkilökunnan vaihtuvuus on haaste projektikurssien ja yhteistyösuhteiden kehittämiselle.

5. Psykologian professori Göte Nyman, projektikurssien pioneeri Helsingin yliopistossa, nosti esiin omassa alustuksessaan erittäin arvokkaan näkökulman. Tieteestä toimintaa -ajattelu on hyvä kääntää myös muotoon toiminnasta tiedettä. Yhteistyökurssit antavat erinomaisen mahdollisuuden löytää uudenlaisia tutkimuksen kohteita tai tutkimusnäkökulmia. Projektikurssi voi olla sytyke uudelle tutkimusyhteistyölle ja tutkimushanke voi olla toisaalta hyvä alusta projektikurssille. Poikkitieteelliseen yhteistyöhön perustuvien kurssien tutkiminen on tuottanut arvokasta tietoa oppimisesta (ks. esim. Prowo-hankkeen tutkimukset).

Tieteestä toimintaa -verkostoon voi liittyä täällä: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52813/lomake.html

Tieteestä toimintaa -verkoston ensimmäinen vuosi

Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkosto perustettiin projektikurssiverkosto-nimellä elokuussa 2014 Helsinki Think Companyn Viikin tiloissa. Verkosto kokoaa yhteen yliopistolaisia, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään projektikursseja, jotka perustuvat yhteistyökumppaneilta saatuihin ongelmiin, haasteisiin tai toimeksiantoihin.

Verkoston perustamiskokoukseen osallistui peräti 50 yliopistolaista, mikä kertoi siitä, että verkostolle oli selvä tilaus. Mukana oli tutkijoita ja opettajia, pedalehtoreita, työelämäorientaatio-opintojen vastuuopettajia ja kehittäjiä ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittäjiä eri tiedekunnista.

Urapalvelut otti verkoston koordinointivastuun. Tavoitteeksi asetettiin heti alussa laaja yhteistyö yliopiston sisällä muun muassa pedalehtorien, Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY), Opettajien akatemian, viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden, ja Helsinki Think Companyn kanssa.

Tieteestä toimintaa -verkosto

  1. Tukee projektikurssipedagogiikan levittämistä, kurssien kehittäjien yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa Helsingin yliopistossa.
  2. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden poikkitieteelliseen yhteistyöhön, resurssien yhteiseen käyttöön & hyvien käytäntöjen levittämiseen.
  3. Antaa yksittäisille kursseille mahdollisuuden hyödyntää yhteistä Tieteestä toimintaa -nimeä ja verkoston viestintää projektikurssiyhteistyön markkinoinnissa yhteistyökumppaneille.

Verkoston Ensimmäisen toimintavuosi on ollut todella aktiivinen. Sadan jäsenen raja rikkoutui maaliskuussa 2015. Jäseniä on nyt kaikista tiedekunnista.

Syksyllä keskityttiin olemassa olevien kurssien kokemusten ja mallien keräämiseen ja levittämiseen. Konkreettisena tuloksena tästä työstä on projektikurssi-wiki, josta kurssien kehittäjät saavat tukea ja ideoita omaan työhönsä.

Alkuvuodesta 2015 suunniteltiin projektikurssien yhteistä viestintää yhteistyökumppaneiden suuntaan. Tässä yhteydessä verkosto otti käyttöön Tieteestä toimintaa -nimen, joka kuvaa hyvin ajattelua, joita projektikurssipedagogiikan taustalla on. Kurssiyhteistyöstä kiinnostuneille yhteistyökumppaneille suunnatut sivut julkaistaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Verkosto on järjestänyt työpajoja, joissa kurssien kehittäjät ovat päässeet jakamaan ajatuksia, toimintamalleja ja kurssikokemuksia. Tiedekuntarajat ylittävä yhteistyö ja kokemusten vaihto onkin ollut yksi suurimmista Tieteestä toimintaa -verkoston vahvuuksista.

Verkostoidea syntyi keväällä 2014 työryhmässä, jossa kehitettiin rinta rinnan valtiotieteellisen tiedekunnan Tieteestä toimintaa -projektikurssia, bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan projektikurssia ja ympäristönmuutos ja -politiikka oppiaineen monitieteistä Kestävyyttä käytäntöön -projektikurssia.

Tieteestä toimintaa -verkostosta on tehty ajantasainen diasarja, jossa kootusti verkoston esittely, koonti lukuvuoden 2014–15 toiminnasta ja tilastotietoa verkoston jäsenistä: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/Projektit/Tieteesta_toimintaa_verkoston_esittely_06_2015.pdf

Tieteestä toimintaa -verkostoon voi liittyä täällä: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/52813/lomake.html

Rohkeutta, virkistymistä ja aikaa pohtia – näitä mentorit saivat ryhmämentorointiohjelmasta itselleen

Eilen 27.4. Minervatorilla päätettiin ryhmämentorointiohjelman toinenkin puolikas, jossa olivat mukana käyttäytymistieteellisen, teologisen ja bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelijat ja mentorit.

Lukuvuoden 2014-2015 ryhmämentorointiohjelma saatiin päätökseen Minervatorilla.

Lukuvuoden 2014-2015 ryhmämentorointiohjelma saatiin päätökseen Minervatorilla.

– Mentoroinnissa on tärkeää, että pääsee peilaamaan itseään ja omaa tarinaansa henkilön kanssa, jolla on kokemusta työelämästä. Prosessi on kokemus myös mentorille, joka pääsee oppimaan uusista ajatuksista opetuksessa. Se on tilaisuus päästä kertomaan omista suunnitelmaan ja saada siitä ryhmän arvio, kertoi työelämäsuhteiden suunnittelija Maria Buchert omassa avauspuheenvuorossaan.

Päätöstilaisuudessa mentorit kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan siitä, mitä oli olla mentori.

Puolen vuoden aikana ryhmissä oli mietitty unelmia, harjoiteltu hissipuheita ja käyty läpi CV:eitä oman osaamisen sanoittamisen näkökulmasta. Työllisyystilanne oli puhuttanut. Aktoreilla oli kysymyksiä, mistä löytyvät piilotyöpaikat – missä ne työt ovat, joissa alalta valmistuvat ovat. Opiskelijoita oli rohkaistu siihen, että kaikesta kokemuksesta voi olla hyötyä, oli se työpaikka vaikka kaupan kassalla – silloinkin on työympäristössä, jota voi tarkkailla ja josta voi oppia. Työpaikkahaastatteluihin kannattaa mennä, vaikka juuri se haussa oleva työpaikka ei avautuisi tai olisi se unelma, hyvä haastattelu ja kokemus hakijasta voi jäädä haastattelijan mieleen, ja poikia muita mahdollisuuksia.

Ja vaikka ohjelma käynnistyi juuri joulun alla, mentorit kokivat saavansa virtaa itsekin, kun tapaamiset käynnistyivät.
– Vaikka ensin ajattelin, että mihin olen taas lupautunut, joulu on tulossa ja tekemistä riittää, mutta koin virkistyväni opiskelijoiden tapaamisesta.

Mentorit olivat yllättyneitä siitä rohkeudesta, jota opiskelijoilla oli. Huolista riippumatta opiskelijoilla riitti rohkeutta tavoitella unelmiaan.

Ohjelman aikana koettiin iloisia tapahtumia, osa aktoreista oli työllistynyt – mutta niin oli kahdella mentorillakin vaihtunut työpaikka. Prosessi antoi aikaa myös mentoreille pysähtyä miettimään omia valintojaan – ja ilmeisesti myös rohkeutta seurata omia unelmiaan.

Helena Miettinen AMKE Oy:stä: Olemme saaneet tutustua erinomaisen hienoihin ja idearikkaisiin humanistiopiskelijoihin

Ammattiosaamisen kehittämisyhtiö AMKE Oy:llä on vuosien perinteet yliopisto-opiskelijoiden palkkaamisesta harjoittelijoiksi. Kysyimme kehittämispäällikkö Helena Miettiseltä, miten hän näkee harjoittelijoiden hyödyt yritykselle.

AMKE Oy:n kehittämispäällikkö Helena Miettisellä on pelkästään hyvää sanottavaa humanistiharjoittelijoista.

AMKE Oy:n kehittämispäällikkö Helena Miettisellä on pelkästään hyvää sanottavaa humanistiharjoittelijoista.

Minkä alan harjoittelijoita yrityksessänne on ollut ja millaisia tehtäviä he ovat tehneet?

HM: AMKEssa on ollut humanistiharjoittelijoita vuodesta 2008 saakka. He ovat olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa valtakunnallista Elinikäisen oppimisen kampanjaa. Tehtäviin on kuulunut nettisivujen päivittämistä, markkinointia, myyntiä, artikkelien kirjoittamista, verkostossa toimimista ja yhteistyötä sidosryhmien kanssa.

Miten harjoittelijat löytyivät?

HM: Harjoittelijat ovat löytyneet humanistiseen tiedekuntaan jätetyn harjoittelupaikkailmoituksen kautta.

Miksi Helsingin yliopiston opiskelija?

HM: Olen ollut töissä Helsingin yliopistossa ja sen lisäksi AMKEn toimisto sijaitsee Helsingissä. Olen halunnut palkata humanisteja, koska luotan heidän hyvään koulutukseensa ja kirkkaisiin ideoihin.

Mitä hyötyä harjoittelusta on yrityksellenne ollut?

HM: Olemme saaneet tutustua erinomaisen hienoihin ja idearikkaisiin humanistiopiskelijoihin. Olemme saaneet heiltä paljon tuoreita näkökulmia ja erinomaista apua työssämme.

Miten ohjaus oli järjestetty?

HM: Opiskelijat ovat toimineet työpareina tehtävässä kampanjassa, sitä kautta heitä on ollut luontevaa ja helppoa ohjata. Opiskelijat ovat olleet myös aika itseohjautuvia ja tavoiteorientoituneita. 

Mitä vinkkejä antaisit työnantajalle, joka harkitsee harjoittelijan palkkaamista / pro gradu -työn teettämistä?

HM: Suosittelen lämpimästi harjoittelijoiden palkkaamista ja pro gradun teettämistä opiskelijoilla. Ihan jokainen organisaatio hyötyy yliopistoyhteistyöstä, opiskelijoiden tuomista raikkaista mielipiteistä ja vankasta tiedepohjasta.