Tohtoriksi, entä sitten?

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on vastata lyhyesti siihen, miksi halusin osallistua parhaillaan avoinna olevaan uraseurantakyselyyn. Vuonna 2015 Helsingin yliopistosta valmistuneille tohtoreille lähetettyä kyselyä on nostettu motivoimaan kaksi kysymystä: Mitä ajattelet tohtorin tutkinnostasi nyt? Oletko tyytyväinen tähänastiseen uraasi?

Olen valmistunut 2015 filosofian tohtoriksi humanistiselta alalta. Olen sittemmin jatkanut myös tutkijana. Ainakin toistaiseksi, koska jonkinlaiselta pudotuspeliltä tutkijanura yhä tälläkin hetkellä vaikuttaa. Koen, että omalla kohdallani tohtoriksi kouluttautumisesta on ollut todella paljon hyötyä ja se oli ehdottomasti minulle oikea ratkaisu. On toki mahdotonta puhua vain hyödyistä, siinä määrin koko prosessi on muuttanut minua ja sitä, miten maailman ja paikkani siinä ymmärrän.

Tyytyväisyydestä huolimatta ajattelen, että askeleet tohtorintutkintoon sekä siitä eteenpäin olisivat voineet olla myös joiltain osin helpotettavissa. Halusin uraseurantakyselyssä jakaa omia kokemuksiani ja niiden pohjalta muodostuneita näkemyksiä, jotta valmistuvia tohtoreita voitaisiin entistä paremmin ohjata valmistautumaan uran seuraaviin vaiheisiin. Uskon, että kokemuksista olisi hyötyä niin tohtorikoulutettavaksi hakeutumista miettiville kuin niillekin, jotka ovat juuri valmistumassa. Toivon, että kokemuksia voidaan hyödyntää tohtorikoulutusta suunniteltaessa ja että eri alojen tutkijat hyötyisivät niistä yhtäläisesti.

Jokaisen tutkijan urapolku näyttää tohtoroitumisen jälkeen omanlaiseltaan ja jonkinlaista ennakoitavuutta ja kannusteita tutkijan urapolulle tunnutaan kaivattavan yleisesti lisää. Silti soisin näkeväni myös entistä rohkeammin yksilöllisiä uria ja ennen kaikkea niitä puitteita, jotka tällaisen mahdollistaisivat. Toisinaan muutama hyvä esikuva riittää näyttämään miten monenlaisissa raameissa tutkijuutta on mahdollista toteuttaa. Itse koin tohtorikoulutettavana, että uran seuraavaa vaihetta valaisemaan sopivat esikuvat olivat vähissä ja monet heistäkin painiskelivat ylitsepääsemättömältä vaikuttavien ongelmien kanssa. Väitöksen jälkeistä vaihetta on luonnehdittu tutkijanuran pullonkaulaksi. Selvää on ainakin, että väitöksen jälkeiset urat koostuvat silti tietyistä rakennuspalikoista, joiden tuntemisesta olisi varmasti jokaiselle väitöstutkimuksensa eteen töitä paiskivalle hyötyä. Tärkeää itselleni oli ylipäätään tunnistaa, että postdocvaiheessa itsenäisen uran käynnistämiseksi tarvittavat taidot olivat melko erilaisia kuin ne, joita tarvittiin varsinaista väitöskirjaa tehtäessä.

Kannattaisin itse kolmea ajatusta tohtoriopintojen kehittämiseksi:

  • Tutkimusjohtamisen koulutus osana tohtoriopintoja: oman työn johtamisen näkökulmasta on tutkijan työssä apua ja tohtoroitunut todennäköisesti (ja toivottavasti) tarvitsee johtamistaitoja myös muiden johtamiseen jossain vaiheessa.
  • Verkostoitumiseen panostaminen, verkostoituminen ei edes humanisteille vain ”yksinäisen tutkimustyön suola” vaan tieteen kehittämisen ytimessä; hyvistä verkostoista on tuoreelle tohtorille todella hyötyä postdocvaiheen työkudelmaa luotaessa, eikä siis vain tutkimusrahoituksen haussa vaan myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta suunniteltaessa; tavoitteeksi näkisin, että tohtoroituessaan tutkija on itse toimijana näkyvä ja läsnä, ei vain ohjaajansa tai tutkimusryhmänsä kautta olemassa.
  • Mentorointijärjestelmä, jonka kautta mahdollisesti – ehkä jopa mieluiten- joku aivan eri alan vanhempi tutkija auttaisi tohtorikoulutettavaa ymmärtämään omaa työtään suhteessa vallitsevaan tutkimuskulttuuriin ja tutkijuuteen professiona. Tällaisia mentorisuhteita syntyy onneksi epävirallisestikin ja paineetta. Riskinä kuitenkin on, että hatarammalla alalla yksittäinen tutkija jää tuen ulkopuolelle kriittisessä vaiheessa tai että toiminta nähdään vain jonain ”oikeasta tutkimustyöstä” aikaa vievänä puuhasteluna.

Tutkimuspolitiikan, rahoitustyökalujen ja tutkimuksen teon toimintaympäristön kokonaisvaltainen ymmärtäminen on yhtä välttämätöntä tutkijalle kuin varsinainen tutkimistaito. Niitä olisi syytä kehittää monipuolisesti jo opintojen aikana. Parhaiden tutkijoiden jääminen tutkijoiksi ei valitettavasti ole itsestäänselvyys, vaikka näin automaattisesti ajatellaan. Moni ei halua sijoittua erityisen epävarman elannon tarjoavaan tutkimusmaailmaan, vaikka toimeentulon jatkuvuus muillakin aloilla saattaa olla nykypäivänä illuusio. Olisi kaikkien kannalta järkevää, että tutkijoiden itsenäisiksi asiantuntijoiksi kasvamista tuettaisiin siten, että tuoreet tohtorit ymmärtäisivät realistisesti millaiseen toimintaympäristöön valmistuvat. Näin urasuunnittelu monipuolistuisi paremmin perustellun riskinotonkin kautta.

Tätä tekstiä kirjoittaessani luin tiedekuntani tohtoriohjelman sähköpostilistalta (kyllä, seuraan niitä yhä), että ”suuren suosion saavuttanut yhteiskunnallisen vaikuttavuuden koulutus täyttyi nopeasti ja paikan saaneet ovat saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Koska tällaiselle koulutukselle selkeästi on kysyntää, olemme järjestämässä vaikuttavuuskoulutusta myös alkuvuodesta.” Viestissä ilahdutti useampi asia: aktiivisesti asiantuntijuuttaan kehittävät tohtorikoulutettavat sekä koulutuksen järjestäjien taholta nopea reagointi ja positiivinen ote.

 

Sanna Lehtinen, FT
Kirjoittaja on valmistunut Helsingin yliopistosta tohtoriksi vuonna 2015 ja työskentelee kestävyystieteen instituutti HELSUS:ssa.

Sivistysyliopisto lääke työelämän murrokseen?

Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twiittasi somesfääriin (5.9.) mielenkiintoisen kysymyksen.

Olisiko sivistysyliopisto vahva lääke myös työelämän murrokseen? Sivistys on kuin rokote, sivistyksellä ei ole ”parasta ennen” – päivämäärää.

Päätin tarttua tähän kysymykseen, koska sivistysyliopiston ja työn murroksen tematiikkaa on tullut fundeerattua todella paljon viime vuosina.

Nykyisessä työssäni tuotan tietoa Helsingin yliopiston opiskelijoille, tohtorikoulutettaville, akateemisille johtajille ja henkilökunnalle Helsingin yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä. Pääasiallisina tietolähteinäni ovat yliopistojen uraseurantakyselyt ja Tilastokeskuksen tilastot.

Työn murroksesta puhuttaessa tietyt osaamisalueet nousevat tämän tästä esiin: ongelmanratkaisukyky, kriittinen ajattelu, itsensä johtamisen taidot, kyky oppia uutta ja tiedonhankintataidot.

Yliopistojen valtakunnalliseen maisteriuraseurantakyselyyn vastanneiden mukaan nämä osaamisalueet ovat tärkeitä työssä tällä hetkellä. Ja ne myös kehittyvät hyvin yliopistokoulutuksessa.

Työn murrosta ajaa tällä hetkellä etenkin teknologian nopea kehitys. Osaamistarpeet varmasti muuttuvat. Yli 10 vuotta systemaattisesti tehtyjen uraseurantakyselyiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tietty yliopistokoulutuksen hyvin kehittämä osaaminen kestää aikaa hyvin. Kaikki ei muutu koko ajan.

Tässä on siis lyhyt vastaus rehtori Hämäläisen kysymykseen: kyllä, sivistysyliopistossa saatu tieteellinen ja yleissivistävä koulutus näyttäisi antavan sellaisia keskeisiä valmiuksia, jotka ovat tärkeitä työn murroksen keskellä. Sivistysrokote toimii.

Pitkä vastaukseni rehtori Hämäläisen kysymykseen on kuitenkin kyllä, mutta….

 

Emme ymmärrä muutosta ilman tutkimusta

Uraseurantakyselyiden perusteella on myös useita asiantuntijatyöhön keskeisesti liittyviä osaamisalueita, joiden kehittymistä opinnoiden aikana arvioidaan kriittisemmin. Näitä ovat esimerkiksi neuvottelutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot, stressinsietokyky, yhteistyötaidot, projektinhallintataidot. Myös nämä osaamisalueet ovat sellaisia, joiden arvioivaan olevan tulevaisuuden työelämässä tärkeitä. Kehitettävää siis riittää.

Uraseurantakyselyistä saatava tieto tulee valmistuneilta itseltään. Edelliseen, loppuvuodesta 2017 ja alkuvuodesta 2018 tehtyyn kyselyyn vastasi yli 5 400 yliopistoista vuonna 2012 valmistunutta. Vastausprosentti oli 38.

Uraseurantakyselyn vastauksissa on kyse itsearviosta: sekä työelämän osaamistarpeiden että yliopistosta saadun osaamisen osalta. Tätä tiedon tyyppiä voidaan toki haastaa ja ehdottaa esimerkiksi, että valmistuneiden osaamista pitäisi systemaattisesti testata esim. OECD:N PIIAC-testillä ja verrata testituloksia esimerkiksi nopeasti kehittyvän keinoälyn vastaaviin testituloksiin (tällainen mielenkiintoinen tutkimusprojekti on vireillä OECD:ssä). Mielestäni tarvitsemme molempia: itsearviointia ja osaamisen tieteellistä testaamista.

Kannatan lämpimästi sellaista uutta tutkimusta, joka antaa meille lisätietoa yliopistokoulutuksen ja työelämän osaamistarpeiden kehityksestä. Ilman kunnianhimoista ja systemaattista tutkimusta emme ymmärrä työelämän murrosta emmekä osaa siihen myöskään yliopistoissa tai laajemmin yhteiskunnassa reagoida.

 

Työllistyvyyteen panostetaan yliopistokoulutuksessa…

Työssäni näen kuinka paljon opetus- ja tutkimushenkilökunta ja muu henkilökunta, yliopiston ja tiedekuntien johto ja koulutusohjelmien ja tutkijakoulujen johtoryhmät kantavat huolta ja välittävät yliopistosta valmistuneiden työllistymisestä. Tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja urakehityksestä kaivataan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Koulutusta halutaan kehittää tässä ajassa ja tulevaisuuteen katsoen.

Helsingin yliopistossa tehtiin juuri iso koulutusohjelmauudistus, jossa panostettiin työllistymisen kannalta moniin keskeisiin asioihin, muun muassa osaamisperustaisen koulutuksen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseen, opintoihin kuuluvaan työelämään orientoivien opintojen ja harjoittelun kehittämiseen, urasuunnittelun tukeen ja siirrettävien yleisten työelämässä tarvittavien taitojen kehittymiseen.

Helsingin yliopisto on ollut edelläkävijä urataitojen opetuksen integroinnissa tutkintoihin edellisestä, vuoden 2004 tutkinnonuudistuksesta lähtien. Urapalveluiden, koulutusohjelmien, tutkijakoulujen ja tiedekuntien yhdessä suunnittelemilla ja toteuttamilla urakursseilla tuetaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien itsetuntemuksen, oman osaamisen tunnistamisen, vaihtoehtojen ja työelämän tuntemuksen ja työnhaun taitojen kehittymistä. Sadat alumnit osallistuvat vuosittain näihin kursseihin mm. antamalla opiskelijoille informaatiohaastatteluita, jossa he kertovat työstään ja urapolustaan. Alumnit ovat mentoroineet satoja opiskelijoita Helsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelmassa.

(Vuoden 2004 tutkinnonuudistuksen jälkeisestä työelämään orientoivien opintojen kehitystyöstä tehty raportti löytyy verkosta: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/raportti/TEO/)

 

…mutta tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaaminen ei ole ainoa tavoite

Työelämän osaamistarpeiden ja yliopistokoulutuksen välillä on myös selviä jännitteitä. Yliopistoissa – minusta ihan perustellusti – vierastetaan sitä, että koulutuksen kehittäminen alistettaisiin yksinomaan työelämän tämänhetkisiin osaamistarpeisiin vastaamiseen. Tarkoituksena on kouluttaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa ja antaa heille koulutus, joka kestää ajassa ja työelämän murroksessa.

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on ollut antaa se rehtori Hämäläisen mainitsema sivistysrokote, joka ei vanhene esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Tämä on mielestäni hyvä tavoite myös jatkossa – varsinkin, jos samalla muistetaan se, että tutkinto on erittäin tärkeä, mutta ei ainoa osa työuran aikaisen osaamisen kehittymistä.

Suomessa ollaan onneksi vihdoin laajemmin heräämässä siihen, että koulutusjärjestelmämme ei voi yksinomaan keskittyä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Yliopistoille tämä ei toki ole uusi asia: avoimilla yliopistoilla ja yliopistojen täydennyskoulutusyksiköillä on ollut tärkeä rooli elinikäisen oppimisen mahdollistajana jo vuosikymmeniä.

Työelämän murros edellyttää kuitenkin sitä, että kehitetään uusia koulutusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat joustavan työuran aikaisen osaamisen kehittämisen. Yliopistot avaavatkin tällä hetkellä yhä enemmän koulutustaan myös ei tutkintoa suorittaville. Helsingin yliopiston ja Reaktorin yhteinen hittikurssi Elements of Artificial Intelligence on tästä hyvä esimerkki. Pitää toivoa, että yliopistoille annetaan myös riittävät voimavarat uusien koulutusmahdollisuuksien kehittämiseen.

 

Toiminnasta tiedettä ja tieteestä toimintaa

Yliopistokoulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia muuttaa maailmaa ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Minulle sivistysyliopistoajatus kiteytyy tähän ajatukseen. Tiede ja sivistys ovat itseisarvoja, mutta niiden vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle kussakin ajassa määrittyy sen kautta, miten yliopistollinen tutkimus ja koulutus ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Koordinoin joitakin vuosia sitten Helsingin yliopiston Tieteestä toimintaa -verkostoa.  Verkosto tuki yliopiston ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden ongelmiin tai haasteisiin pohjautuvien projektikurssien kehittämistä. Tämän työn aikana vakuutuin siitä, että yliopistokoulutus ei tarvitse vähemmän teoria- ja tutkimusmenetelmien opetusta, vaan enemmän mahdollisuuksia päästä soveltamaan näiden käyttöä erilaisissa tilanteissa – ja erilaisten ongelmien ratkaisussa.

Professori Göte Nyman kiteytti tämän ajatuksen omassa puheenvuorossaan yhdessä verkoston tapaamisessa erinomaisesti. ”Tämä on ihan kiva tämä Tieteestä toimintaa -nimi, mutta miksei se ole Toiminnasta tiedettä?”

Yliopistokoulutuksen tieteellistä identiteettiä tai yleissivistävää luonnetta ei pidä heikentää, vaan vahvistaa. Mutta koulutuksen on tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Opiskelijoiden pitää luottaa itseensä ja koulutukseensa. Oma osaaminen pitää tunnistaa ja sitä pitää arvostaa. Siksi osaamista on tärkeää päästä testaamaan eri tilanteissa opintojen aikana. Opiskelijoiden on myös hyvä tiedostaa, että omaa osaamista voi ja pitää päivittää tutkinnon jälkeen.

 

Sivistysyliopisto kestää työn murroksen

Sivistysyliopisto-käsitteen taakse on valitettavasti mahdollista myös piiloutua ja eristäytyä. Sivistyksen ja tieteen korostaminen on joskus näyttäytynyt myös välinpitämättömyytenä opiskelijoiden työllistymistä ja tulevaisuutta kohtaan. On rakennettu keinotekoisia vallihautoja yliopiston ja ”muun maailman” välillä. On puhuttu ”oikeista työstä” ja yliopistoissa tehtävästä työstä täysin erilaisina ja toisilleen vieraina.

Väsynyttä vallihautojen rakentamisia yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä onneksi näkee nykyään todella harvoin – yliopistoissa.  Valitettavasti ei ole harvinaista törmätä näihin keinotekoisiin vastakkainasetteluihin tai vanhoihin käsityksiin yliopistokoulutuksesta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itse uskon siis siihen, että sivistysyliopisto on lääke työelämän murrokseen, mutta yliopistokoulutus vaatii jatkuvaa, määrätietoista, analyyttistä ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä – nykyisiin vahvuuksiin nojaten, koulutuksen puutteet tunnistaen. Ja se myös edellyttää vahvaa vuorovaikutusta muuttuvan työelämän kanssa. Muuten yliopisto ei ole mukana rakentamassa työelämän tulevaisuutta.

Eric Carver

Kirjoittaja vastaa Helsingin yliopistossa uraseurantakyselyistä ja valmistuneiden työllistymisen seurannasta. Hän toimii tällä hetkellä myös yliopistojen uraseurantakyselyistä vastaavan yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantaryhmän puheenjohtajana.

 

 

 

 

Valtakunnalliset uraseurantaraportit löydät yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantasivuilta.

Valtakunnallisia uraseuranta tuloksia on nykyään myös Vipusessa.

Helsingin yliopiston uraseurantaraportit on koottu tänne.

Harjoittelupalaute 2017: vinkit opiskelijalle

Lähes kaikilla yliopistomme opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa opintoihin joko pakollisena tai vapaavalintaisena kuuluva harjoittelu. Harjoittelu on usein ensimmäinen – ja ehkä haastavin – askel oman alan tehtäviin. Urapalvelut pyysi vuonna 2017 harjoittelunsa suorittaneita opiskelijoita antamaan palautetta harjoittelusta. Kyselyllä tavoitettiin enimmäkseen yliopiston tuella harjoitelleita opiskelijoita ja vastauksia saatiin yhteensä 200. Palautetta hyödynnetään harjoitteluprosessien kehittämisessä, minkä lisäksi se tarjoaa vinkkejä myös opiskelijoille, joilla harjoittelu on vielä edessä.

Harjoittelupaikasta tulevaisuuden työpaikka

Harjoittelu on hyvä keino saada jalkaa oven väliin. Kyselyyn vastanneiden työsuhteista 33 % oli jatkunut harjoittelujakson jälkeen. Jo mahdollisia harjoittelupaikkoja kartoittaessa onkin hyvä pohtia, ovatko tehtävät, ala ja työnantaja sellaisia, jotka kiinnostavat myös tulevaisuudessa. Harjoittelun aikana saat olla utelias ja kysellä myös tulevista työllistymismahdollisuuksista työnantajalla. Palvelussuhteen jatkaminen on win-win -tilanne, kun työnantajankaan ei tarvitse käyttää resursseja rekrytointiin ja uuden työntekijän perehdyttämiseen.

Älä unohda piiloharjoittelupaikkoja!

Palautteen antajista 40 % oli löytänyt piilotyöpaikan. Piilotyöpaikalla tarkoitetaan sellaista paikkaa, joka ei ole julkisessa haussa. Piilotyöpaikan voi saada esimerkiksi omien verkostojen kautta tai lähettämällä kiinnostavalle työnantajalle avoimen hakemuksen. Sitran vuonna 2017 tekemän työelämätutkimuksen mukaan vain noin joka neljäs työllistyy julkisesti ilmoitettuun työpaikkaan. Avoimeen hakemukseen kannattaa siis todella panostaa. Piilotyöpaikan etuna on, ettet välttämättä joudu edes kilpailemaan paikasta muiden hakijoiden kanssa.

Tavoitteiden avulla oppimiskokemuksia

Harjoittelussa opiskelija pääsee kehittämään osaamistaan ja työelämävalmiuksiaan. Palautteessa nousivat esiin oman substanssiosaamisen, yleisten työelämätaitojen ja itsetuntemuksen kehittyminen sekä alan ja työnantajan tuntemuksen paraneminen. Parhaimmillaan harjoittelu tarjoaa hyvin laajan oppimiskokemuksen. Oppimisen kannalta on tärkeää asettaa omia tavoitteita harjoittelulle ja käydä ne läpi myös harjoittelun ohjaajan kanssa.

Työnantajia monelta sektorilta

Eniten harjoitteluita tehdään valtiolla (51 %); yrityksissä (22 %) sekä järjestöissä, säätiöissä tai vastaavissa (18 %). Yritysten osuus on oletettavasti suurempi harjoitteluissa, joihin ei käytetä harjoittelutukea. Harjoittelupaikkojen kirjo on laaja, joten kannattaa miettiä, millainen työnantaja kiinnostaa juuri sinua. Jos haluat saada tarkempaa tietoa paikoista, joissa omassa tiedekunnassasi tai koulutusohjelmassasi on harjoiteltu, voit olla yhteydessä urapalveluihin.

Palkkaa asiantuntijatyöstä

Kyselyyn vastanneiden mediaanipalkka oli 1 300€/kk. Harjoittelijan palkkataso on usein matalampi kuin normaalissa työsuhteessa, koska työnantajan odotetaan käyttävän aikaa harjoittelijan ohjaamiseen. Palkan tulisi olla vähintään Kelan työssäoloehdon mukaista (1 189€/kk), mutta korkeampaakin palkkaa suositellaan työn vaativuuden mukaan. Palkattoman harjoittelun tekemistä ei suositella. Muun muassa Akava on linjannut, että palkaton harjoittelu on perusteltua vain harvoissa tapauksissa ja tällöin työn tulisi olla tutustumisluonteista. Voit perustella palkkaamista esimerkiksi sillä, että sinulla on jo tehtävään vaadittavaa osaamista ja tulet tekemään työnantajalle tuottavaa työtä.

Tule mukaan  harjoitteluinfoihin

Keskustakampus

  • Ti 30.10. klo 15:15 (englanniksi), Päärakennus, Auditorium II
  • Ke 31.10. klo 15:15 (suomeksi), Metsätalo, sali 4 (Tillfället är på finska men frågor kan också ställas på svenska)

Viikin kampus

  • Ti 13.11. klo 10:00 (englanniksi), Viikki Think Company
  • Ti 13.11. klo 13:00 (suomeksi), Biokeskus 2, sali 2041 (Tillfället är på finska men frågor kan också ställas på svenska)

Kumpulan kampus

  • To 22.11. klo 15:15 (suomeksi) Exactum, ck112

Ilmoittaudu harjoitteluinfoihin.

  • Tutustu Opiskelijan ohjeiden harjoittelu-osioon.
  • Helsingin yliopiston opiskelijoille suunnatut työ- ja harjoittelupaikat löydät Rekrynetistä.
  • Akavan opiskelijoiden harjoittelubarometri tarjoaa tärkeää tutkimustietoa korkeakouluharjoitteluista.
  • Harjoitteluasioissa voit laittaa viestiä: traineeships(at)helsinki.fi.

Teksti: Sara Pakarinen

Jutun kirjoittaja opiskelee humanistisessa tiedekunnassa ja oli urapalvelut-yksikössä harjoittelijana syksyn 2017.

Koulutus kannattaa sekä hyvinä että huonoina aikoina

Vuonna 2011 Helsingin yliopistosta valmistuneista 84 prosenttia oli koulutustasoa vastaavassa tai vaativammassa työssä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Haastava 2010-luvun työmarkkinatilanne on vaikuttanut valmistuneiden työuraan: peräti kolmannes on kohdannut työttömyyttä viiden vuoden aikana.

Tiedot käyvät ilmi tänään 3.5.2017 julkistetusta yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston tekemästä uraseurantakyselystä, jossa selvitettiin vuonna 2011 valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon, farmaseutin ja lastentarhanopettajan tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Vastaukset kerättiin syksyllä 2016 ja mukana olivat kaikki yliopistot Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta.

Tässä uutisessa mainitut luvut ovat Helsingin yliopistosta vuonna 2011 valmistuneiden kyselyyn vastanneiden tuloksia. Helsingin yliopiston uraseurantaraportti ja oppialaryhmien tuloksiin keskittyvät tiedekuntaraportit löytyvät täältä.

Akateeminen työttömyys kääntynyt laskuun

Korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vuoden 2008 finanssi/eurokriisin jälkeen. Keskeisin työmarkkinatilanteen heikkenemistä selittävä tekijä on talouden voimakas supistuminen vuonna 2009 ja sen jälkeen pitkään jatkunut heikkona jatkunut talouden kehitys.

Marraskuussa 2016 korkeasti koulutettujen työttömyys kääntyi kuitenkin laskuun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Koulutusasteen ja työllisyysasteen positiivinen yhteys ei ole kuitenkaan kadonnut vaikeina aikoina mihinkään. Korkeasti koulutettujen työttömyys on ollut koko ajan selkeästi vähäisempää kuin muun väestön.

Syksyllä 2016 uraseurantaan vastanneista työssä oli 85 prosenttia ja työttömänä neljä prosenttia. Pieni osa vastaajista työskenteli apurahalla (2 %) ja opiskeli päätoimisesti (2 %). Perhevapaalla oli kyselyhetkellä kuusi prosenttia vastaajista (3 % työsuhteesta ja 3 % ilman työsuhdetta). Yhteensä 90 prosenttia vastaajista oli työssä, työskenteli apurahalla tai oli työstä perhevapaalla.

Valmistumisen jälkeen työttömänä oli ollut kolmannes. Keskimäärin työttömyysjaksoja oli 1,9. Työttömyysjaksojen yhteenlasketun keston mediaani oli kuusi kuukautta ja keskiarvo 11 kuukautta viiden vuoden aikana.

Vähiten työttömyyttä oli ollut oikeustieteellisestä, farmasian, lääketieteellisestä sekä eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla. Bio- ja ympäristötieteellisestä ja humanistisesta tiedekunnasta valmistuneesta noin puolella oli ollut valmistumisen jälkeen työttömyysjaksoja.

Suurin osa koulutustasoaan vastaavassa työssä

Vastanneista työssä olevista 84 prosenttia toimi koulutustasoaan vastaavassa tai vaativammassa työssä. Peräti 15 prosenttia kertoi työnsä olevan koulutustasoa vaativampaa. Kahteen kolmasosaan työpaikoista edellytyksenä oli ollut korkeakoulututkinto.

Yliopistossa oppimiaan asioita hyödynsi työssään jatkuvasti lähes 60 prosenttia ja noin kolmannes osittain/ajoittain.

Saman työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä oli valmistumisensa jälkeen ollut lähes 40 prosenttia vastanneista. Keskimäärin työnantajia oli ollut viiden vuoden aikana 2,4. Kolmasosa vastaajista oli vastaushetkellä yksityisen työnantajan palveluksessa ja 41 prosenttia kunnan tai valtion palveluksessa.

Uraseurantakyselyyn vastanneiden keskiarvopalkka oli 3 772 euroa kuukaudessa.

Neljännes kokeillut yrittäjyyttä tai freelancerin töitä

Yrittäjänä tai freelancerina oli toiminut lähes neljännes. Huiman kaulan muihin verrattuna ottavat eläinlääketieteellisestä valmistuneet. Heistä noin kaksi kolmasosaa on työskennellyt yrittäjänä tai freelancerina.

Seuraavaksi eniten yrittäjinä tai freelancereina toimineita löytyi humanistisesta tiedekunnasta valmistuneiden joukosta, 37 prosenttia.

– Yrittäjänä ja freelancerina toiminen valmistumisen jälkeen on selkeästi kasvava ilmiö, kun analysoidaan yhdessä viittä edellistä uraseurantakyselyä. Sivutoiminen yrittäjyys on selkeästi yleisempää kuin päätoiminen, uraohjauksen asiantuntija Eric Carver urapalveluista sanoo.

Tyytyväisyys tutkintoon laskenut – työelämätaitojen rooli kasvaa

Noin 60 prosenttia oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta. Tyytymättömiä oli kuusi prosenttia. Tiedekuntien ja oppialaryhmien väliset erot olivat merkittäviä.

Tutkintotyytyväisyys on laskenut hieman edelliseen syksyllä 2014 tehtyyn kyselyyn verrattuna. Myös työn koulutustasovastavuus oli hieman laskenut edelliskyselyyn verrattuna. Keskeisin selittävä tekijä on työmarkkinatilanne.

– Moni valmistunut on kokenut haasteita työmarkkinoilla. Sitä ei pidä väheksyä. Itse pidän uraseurantakyselyn tuloksia taloustilanteeseen ja työmarkkinatilanteeseen nähden kuitenkin melko hyvinä. Valtaosa vastaajista on viiden vuoden aikana päätynyt koulutustasoa vastaaviin tehtäviin ja on tyytyväinen tutkintoonsa työuran kannalta, Carver arvioi.

Hieman huolestuttavaa on se, että vain kolmannes vastaajista oli täysin samaa mieltä tai samaa mieltä väittämän ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” kanssa. Jos hieman samaa mieltä vastanneiden osuus huomioidaan, päästään yhteensä 63 prosenttiin. Alakohtaiset erot ovat tässäkin merkittäviä.

Helsingin yliopiston koulutusohjelmauudistuksessa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota työelämävalmiuksiin. Eri ohjelmissa on mietitty, mitä taitoja alalta valmistuvat tulevaisuudessa tarvitsevat. Kaikissa uusissa kandi-, maisteri- ja tohtoriohjelmissa saa työllistyvyyttä tukevia asiantuntijavalmiuksia, kuten projektinhallinta-, koordinointi- ja neuvottelutaitoja.

– Sekä kandi- että maisteriohjelmiin kuuluu myös työharjoittelua tai työelämäprojekteja. Tärkeätä on, että opiskelijat pääsevät jo opiskeluaikana luomaan verkostoja vahvasti, kertoo vararehtori Sari Lindblom.

Työelämään orientoivat opinnot tulivat osaksi tutkintoja edellisessä suuressa tutkintouudistuksessa vuonna 2004, jolloin siirryttiin kaksiportaisiin tutkintoihin. Uraseurantakyselyn tulosten valossa tutkintoihin kuuluvat urakurssit, harjoittelu, työelämän kumppaneiden kanssa tehtävät projektikurssit ja vuonna 2012 aloitettu ryhmämentorointi ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa.

Kyky viestiä omasta osaamisesta tärkeää

Uraseurantakyselyssä kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Vaikuttavimmat tekijät olivat:

  • Kyky kertoa omasta osaamisesta (erittäin tärkeä tai tärkeä 62 prosentille vastaajista)
  • Muu työkokemus (56 %)
  • Tutkinnon aineyhdistelmä (42 %)
  • Kontaktit/suhdeverkostot (42 %)
  • Harjoittelu (38 %)

Valmistumisensa jälkeen toista korkeakoulututkintoa on suorittanut kymmenesosa ja tieteellisiä jatko-opintoja lähes joka viides.

Kyselyssä vastaajia Helsingin yliopistosta oli 917. Vastausprosentti oli 38.

Teksti: Kati Salmivaara
Kuva: Ari Aalto
Uutinen on julkaistu alun perin Helsingin yliopiston intranet Flammassa 3.5.

Neljän suora: mentoroinnin tähtiteemat

tähdetHelsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelman mentorit tapasivat toisiaan viime viikolla välitapaamisen merkeissä. Paikalla olleiden mentoreiden ryhmät olivat kokoontuneet yhteisen käynnistystilaisuuden jälkeen 3-5 kertaa, ja valtaosin kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Suurin osa ryhmistä toimii aktiivisesti ja itseohjautuvasti, ja kaikenlaista on ehditty jo tehdä.

Opiskelijoiden tarpeiden pohjalta ryhmissä on käsitelty erilaisia teemoja. Näistä neljä ovat nousseet esille ohjelman jokaisella kierroksella, niin tänäkin vuonna.

1) Ensimmäinen tähtiteema on työnhakutaidot. Lähes joka ryhmässä oli pidetty ”CV-klinikkaa” tai ainakin pohdittu millainen on hyvin tehty CV. Miten LinkedIn-profiili kannattaa muotoilla, ja mistä löytyy hyvät neuvot video-CV:n rakentamiseen. Miten pärjää työhaastattelussa? Näitä kaikkia on pohdittu yhdessä mentorin kanssa.

2) Toinen tähtiteema, joka toistuu vuodesta toiseen on se, mistä töitä löytyy? Mihin minun tutkinnollani voi mennä, millaisia työpaikkoja on olemassa ja mistä ne kuuluisat piilotyöpaikat löytää? Lääkkeenä tähän monet ryhmät ovat vierailleet eri työnantajilla, ja yksi tärkeä oppi on ollut verkostoitumisen merkitys osana työnhakua.

3) Kolmas tähtiteema oman osaamisen tunnistaminen ja sen arvo? Omien vahvuuksien löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Yhtä lailla tärkeää on heikkouksien tunnistaminen. Miten käyttäytymistieteilijä tekee töitä insinöörin kanssa? Yhtenä keinona tähän ryhmissä on peilattu osallistujien keskinäistä osaamista ja onnistumisia, tai käytetty esim. persoonallisuustestejä.

4) Neljäs teema ei ole yhtään sen helpompi. Mitkä ovat omat ”elämää suuremmat” tavoitteeni? Mitä oikeastaan haluan, ja johtavatko askeleeni nyt oikeaan suuntaan? Vastauksien löytäminen isoihin kysymyksiin on helpompaa ryhmän sekä mentorin tuen avulla, ja kun tavoitteet selkiytyvät, kaikkiin muihinkin teemoihin voi samalla löytyä selkeämmät sävelet.

Jokainen mentori käsittelee teemoja omalla tavallaan, ja tuo niiden lisäksi omaa osaamistaan ryhmän käyttöön. Kirjo onkin laaja: työlainsäädäntöä, ajanhallintaa, jatko-opintojen suunnittelua ja työssä jaksamista.

Ryhmissä on jaettu hyviä ja huonoja uutisia luottamuksellisessa ilmapiirissä. Kirsikkana kakun päällä onkin ryhmässä muodostuva vertaistuki ja kokemus siitä, etten ole yksin kysymysteni ja epävarmuuksieni kanssa. Joskus pelkkä jakaminen riittää.

Ohjelma päättyy yhteiseen päätöstilaisuuteen 26.4. ja haku seuraavalle kierrokselle aukeaa opiskelijoiden osalta taas lokakuussa.

Lue lisää ohjelmasta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/
Löydä mahdollisuutesi –ryhmämentorointi video:

Mistä koostuu markkinoiva hakemus?

työnhakuinfo (2)Urapalvelujen työnhakuinfo (14.3.) keräsi päärakennuksen salin täyteen aktiivisia opiskelijoita kuuntelemaan ja kyselemään työnhausta.

Kysymyksiä sateli hakemuksen rakenteesta, sisällöstä ja ulkonäöstä. Kuinka pitkä hakemuksen tulee olla?  Miten konkreettisin esimerkein tuodaan osaamista esille? Miten herättää huomiota? Kysymyksiin vastasi uraohjaaja Minna-Rosa Kanniainen urapalveluista.

Lähtökohta työnhaulle on oma osaaminen, kiinnostus ja tavoitteet omalle uralle. On tunnettava itsensä ja osaamisensa pystyäkseen välittämään kuulijalle tai lukijalle omat intressinsä. Hakemustekstissään kannattaa pyrkiä konkreettisuuteen ja tuoda kokemustaan esiin esimerkein ja verbein.

– Täytyy pitää mielessä, että yleensä hakemuskirjeen vastaanottaja ei tunne sinua ja rivien välissä ei edelleenkään lue mitään, korosti Minna-Rosa.

Osaamisen ja kertyneen kokemuksen pohtiminen ja sanoittaminen ennen varsinaista työnhakua on tärkeää – tämän jälkeen on huomattavasti helpompi suunnistaa omien mahdollisuuksiensa perään työmarkkinoilla.

Perinteillä on perustelunsa

Uusia tapoja hakea työtä on syntynyt erityisesti sosiaalisen median myötä, mutta perinteisille asiakirjamalleille on kuitenkin perustelunsa.

– Kun pyydetään lähettämään vapaamuotoinen hakemus, se on kaikkea muuta kuin vapaamuotoinen. Työtä on haettu käsitöillä ja runomitalla, mutta silloin on todella oltava varma ja tunnettava, että vastaanottaja on samalla aaltopituudella, kertoi Minna-Rosa.

Perinteinen malli hakemuksesta pätee vielä niin vastauksena työpaikkailmoitukseen kuin avoimena hakemuksena. Avoimen hakemuksen kirjoittamiseen joutuu vain näkemään enemmän vaivaa, koska työnantaja ei ole valmiiksi määritellyt tarvitsemaansa osaamista vaan se on tehtävä itse.

Työhakemuksen lukemisellekin oma traditionsa, alun täytyy olla niin kiinnostava, että se luetaan loppuun.

Tärkein kappale kirjoitetaan ensimmäiseksi, ja sen tulisi sisältää tieto siitä, miksi työpaikkaa on hakemassa eli tuoda esille oma motivaationsa. Työnantajalle motivaatio on usein kokemustakin arvokkaampaa. Tähän kappaleeseen tulisi ladata vahvimmat argumenttinsa siitä, miksi olisi juuri kyseiseen tehtävään ja työpaikkaan sopiva henkilö.

– Tyypillisin aloitus on, että ”Olen 24-vuotias x:n opiskelija ja olen erittäin kiinnostunut tarjoamastanne paikasta”. Valitettavan usein aloitus tyssää vain kiinnostuksen ilmaisemiseen perusteluitta.

Toinen kappale tuo esiin kokemuksen ja osaamisen linkitettynä haettavaan tehtävään, ja kolmannessa kappaleessa voi tuoda esiin omaa personallisuuttaan ja omia luonteenvahvuuksiaan– taaskin haettavaan tehtävään peilaten. Kannattaa varoa pelkkien adjektiivilistojen kirjoittamista ja käyttää verbejä kuvaamaan itseäään. Jos väittää olevansa markkinointihenkinen tai tehokas, kannattaa miettiä, miten tuo ominaisuus minussa näyttäytyy tai mitä olen tuon ominaisuuden ansiosta saavuttanut?

Pituuden osalta hakemuksen tulee mahtua yhdelle A4-sivulle. Liian raskaita ja pitkiä kappaleita kannattaa myös välttää.

Lue lisää:

  • Urapalvelujen Piilotyöoppaasta löydät perusmallit CV:n ja hakemuksen rautalankamalleihin. Vaikka omista papereistasi muotoilisitkin ulkoasultaan persoonallisempia, nämä mallit ovat hyvä pohja sisällön muokkaamiselle.
  • Urapalvelujen Flamman Opastusta työnhakuun -osioon on koottu materiaalia työnhausta.

Kuntasektori työllistää korkeasti koulutettuja

kuntarekryKuntien ja kuntayhtymien henkilöstön koulutustaso on korkea – yli puolella kuntien 430 000 työntekijästä on korkeakoulututkinto. Myös keski-ikä on kuntatyöntekijöillä varsin korkea, ja vuosittain 16 000 – 17 000 eläköityy, joten töitä riittää sektorilla vielä tulevaisuudessakin. Urapalvelujen järjestämässä tilaisuudessa Työelämä tutuksi: töihin Suomen suurimpaan monialakonserniin? (8.3.) esiteltiin kunta-alan tarjoamia mahdollisuuksia ja rekrytointiväyliä.

Kuntasektorilta löytyy yli 7000 ammattinimekettä, joilla työskennellään, ja korkeakoulutetuille löytyy perinteisten sosiaali- ja terveysalan sekä koulutustoimen lisäksi töitä mm. viestinnän, talouden, hankintojen, lainopillisten, HR-tehtävien ja erilaisten kehittämistehtävien parista.

Opiskelijana kunta-alan töihin pääsee parhaiten käsiksi erilaisten harjoitteluiden ja sijaisuuksien kautta. Harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa olla itse aktiivinen.

Omista kokemuksistaan kertoivat Anne-Mari Nivukoski ja Marianna af Hällström Kuntarekrystä, molemmille harjoittelupaikka kunta-alalta avautui oman aktiivisuuden kautta.

  • Halusin harjoittelemaan Lohjan kaupungille ja sinnikkäästi soittelin useamman kerran harjoittelupaikan perään. Vaikka ensimmäisellä kerralla paikka ei avautunut, muutaman yrityksen jälkeen sellainen löytyikin. Harjoittelun jälkeen sain vakituisen pestin Lohjan kaupungilta. Kuntatyö on paljon mielenkiintoisempaa ja monitahoisempaa kuin miltä se ulkopuolelta näyttää.

Harjoittelupaikkaa etsiessään, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan sen yksikön esimieheen, jonne haluaisi työllistyä. Suuremmat kunnat, kuten Helsinki, yleensä ilmoittelevatkin harjoittelupaikoista, mutta pienemmissä kunnissa paikka voi vaikka syntyä yhteydenoton perusteella. Lähiesimiehet tuntevat tarpeen aina parhaiten. Kunnan yleiseen sähköpostiin hakemusten lähettäminen harvemmin tuottaa tulosta.

Toinen erinomainen mahdollisuus päästä käsiksi kunnan töihin ovat sijaisuudet. Täyttämällä Kuntarekry.fi-palvelussa Keikoille kuntiin -avoimen työhakemuksen voi ilmoittaa kiinnostuksensa keikkatöihin. Lomakkeella voi valita alueen ja alan, jolla haluaa työskennellä. Ensimmäistä keikkaa edeltää haastattelu, mutta tämän jälkeen voi saada työtarjouksia tekstiviestipalvelun tai keikkakalenterin kautta. Keikkatöitä tulee yleensä kausiluontoisesti tarjolle varsinkin terveydenhuollossa, päivähoidossa sekä opetustoimessa. https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikka/1002

Pienemmissä kunnissa uran aloittaminen ja uralla eteneminen saattaa olla helpompaa kuin suurissa kaupungeissa, joissa kilpailu paikoista on kovaa ja hakijoita on paljon. Suomi on iso maa, ja tällä hetkellä Suomessa on kuntia 313 ja kuntayhtymiä noin 140, jotka toimivat itsenäisinä työnantajina.

Palkoissakin kunnat pärjäävät aivan hyvin, keskimäärin palkka on yli 3000 euroa. Kt.fi sivulta ja alustuksesta löydät enemmän tietoa palkkatasosta eri aloilla.

Kesätyöpaikkojakin kannattaa vielä hakea, haulla kesä löytyy vielä 409 avointa paikkaa. Haetuimpia ovat paikat työt kirjastoissa ja päiväkodeissa, mutta sosiaali- ja terveysala työllistää eniten

Tutustu Kuntarekry.fi-palveluun. Palvelu mahdollistaa avointen paikkojen etsimisen lisäksi oman profiilin tallentamisen ja paikkavahdin asettamisen.

Kannattaa muistaa, että Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla on omat rekrytointijärjestelmänsä, ja näiden kaupunkien paikat löytyvät omista järjestelmistä.

www.kuntarekry.fi
www.helsinkirekry.fi
www.tyonhaku.espoo.fi

www.tyonhaku.vantaa.fi

Paljon infoa kunnista työnantajana ja muuten kunnista löytyy portaalista: www.kt.fi

Kuntarekryn materiaalit tilaisuudesta:
http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/Kuntarekry_080316.pdf

 

Myyttejä EU-rekrytoinneista kumoamassa

yhteiskuva bannerilla

EU-uralähettiläät

Eilen (3.3.) urapalvelujen ja Helsingin yliopiston uralähettilään järjestämässä Työelämä tutuksi: EU-uran monet mahdollisuudet -tilaisuudessa pyrittiin kumoamaan myyttejä, jotka sitkeästi yhdistetään EU- uraan ja rekrytointiin.

”Turha hakea kun ei kuitenkaan sitten työllisty”

Kilpailut ja rekrytointi on muuttunut vuoden 2010 jälkeen. Edelleen kilpailun läpäisseet joutuvat listalle, mutta listalla päässeiden rekrytoituminen EU-tehtäviin on nykyisin 90 prosentin luokkaa. Työpaikan etsimisessä pitää olla itse aktiivinen, mutta siihen saa tukea Suomen pysyvästä edustustosta Euroopan unionissa, ja laureaateilla on pääsy EU:n sisäiseen portaaliin, jossa avoimista paikoista myös ilmoitetaan. Heillä, jotka eivät vuoden sisällä rekrytoidu, on usein omia esteitä siirtymiselle EU-töihin.

”Suomalaiset eivät pärjää kilpailuissa luonteensa vuoksi”

Sitkein myyteistä on, että suomalaiset eivät sisäänpäin kääntyneen kansanluonteensa vuoksi pärjää kilpailussa, joka viime vaiheessaan edellyttää ryhmätyötä, paneelin edessä esiintymistä ja kysymyksiin vastaamista. Suomalaiset pärjäävät vertailussa kuitenkin kohtalaisen hyvin. Ja omia kokemuksiaan tilaisuudessa avasi kolme vuotta Euroopan parlamentin lehdistöyksikössä työskennellyt lehdistötiedottaja Niina Saloranta.

  • Totta kai jännitti, mutta niin jännitti kaikkia muitakin. Koko ryhmä arviointikeskuksessa tsemppasi toisiaan. Ei tarvitse olla yli-ihminen pärjätäkseen kilpailussa.

Ohjeina annettiin, että kannattaa vähän enemmän olla ulospäin suuntautunut, puhua ja hymyillä kuin mitä ehkä normaalisti tekisi, mutta olla kuitenkin aito itsensä.

Kilpailu on kolmivaiheinen ja kolmanteen vaiheeseen eli arviointikeskukseen pääsee noin kaksinkertainen määrä hakijoita kuin lopulta laureaateiksi valitaan. Ensimmäinen vaihe on tietokonepohjainen testi, joka sisältää monivalintatehtäviä. Tehtävät testaavat tekstin ymmärtämistä, numeerista ja abstraktia päättelyä. Nämä voi suorittaa omalla äidinkielellään. Tästä vaiheesta eteenpäin päässeet saavat tehtäväkseen sähköpostikorin. Sähköposti simuloi aitoa ongelmaa, jonka eteen voisi työssään joutua. Ja ongelma on ratkaistava vastausvaihtoehtojen pohjalta. Tämä suoritetaan EU:n virallisilla työkielillä, jonka itse saa valita.

Kilpailujen alkuvaiheen tehtäviä voi ja kannattaa harjoitella etukäteen. Tehtävissä toistuvat samat kaavat, ja harjoittelemalla niistä on mahdollista päästä jyvälle. Aikarajoilla ja nopeudella on suuri merkitys alkuvaiheessa. Tärkeintä on selvittää itselleen, mitä oikeastaan kysytään. Tekstin ymmärtämisosiossa pitää kiinnittää huomiota nyansseihin. Numeeriset tehtävät ovat prosenttilaskuja, mutta tärkeintä on ymmärtää, mistä prosentit pitää laskea. Esimerkkejä tehtävistä löydät Noora Saarisen esityksestä ja EPSOn sivuilta: http://europa.eu/epso/apply/sample_test/index_en.htm

”EU uralle päästäkseen on osattava täydellistä ranskaa”

Tällä hetkellä EU:n viralliset työkielet ovat englanti, ranska ja saksa. On osattava kahta EU-kieltä, joista toinen on yksi EU:n virallisista työkielistä. Tuomioistuimissa käytetään ranskaa, ja sinne työllistyäkseen sitä on osattava. Ranskan osaaminen toki tekee elämästä Brysselissä mukavampaa, kun ympäristö ja osa kollegoita ovat ranskankielisiä.

”Jos en ole opiskellut EU-asioita, ei kannata hakea”

EU-uralle voi hakeutua hyvin erilaisilla koulutustaustoilla. Suomessa ollaan enemmänkin kiinnostuneita koulutuksen substanssista kuin Euroopassa, jossa sillä on vähemmän merkitystä kuin itse tutkinnolla.

  • Euroopan parlamentin lehdistöyksikössä työskennellään hyvin erilaisin koulutustaustoin. Minullakaan ei ollut toimittajataustaa tai viestinnän koulutusta, vaan olin opiskellut Lapin yliopistossa kansainvälisiä suhteita, kertoi Niina Saloranta.

Esimerkeiksi nostettiin kirkko- ja taidehistoria, joilla on avautunut EU-ura.

On hyvä tietää perustiedot EU:n toimielimistä ja niiden suhteista, mutta kilpailuissa ei enää testata nippelitietoa EU:sta. EU-uralle hakeutumiseen pätevät aivan samat säännöt kuin muutenkin työnhakuun, on hyvä ottaa selvää ja tietää perusfaktat organisaatiosta, johon on hakeutumassa töihin.

”Uralla ei etene ellei ole suhteita tai jäsenkirjaa”

Jäsenkirjalla voi olla merkitystä EU-parlamentin ryhmien avustajien tehtävissä, mutta ei EU:n toimielimissä. Myöskään suhteita ei tarvitse olla.

”Palkat EU:ssa eivät ole enää kilpailukykyisiä”

Aloittelevan virkamiehen palkka liikkuu 5000 euron kieppeillä, joten se on aivan kilpailukykyinen suomalaisen palkkatason kanssa.

”EU on byrokraattinen ja vanhanaikainen työpaikka”

  • EU ei ole vieläkään Apple, mutta muutostakin on tapahtunut, mm. etätyö alkaa olla mahdollista, kertoi erityisasiantuntija Lotta Nymann-Lindegren, Suomen pysyvästä edustustosta Euroopan unionissa.

Jo alkuvaiheessa aloittelevan virkamiehen kanssa tehdään yhdessä urasuunnitelma, EU:lla on omat urapalvelut. Ketään ei jätetä yksin. Liikkuvuudesta eri virastojen välillä huolehditaan.

”Työn ja perhe-elämän yhdistäminen EU-tehtävissä on vaikeaa”

EU työpaikkana sopii perheille oikein hyvin. Lapsille löytyy hyvä päivähoito ja suomalainen koulu. Yleensä mukana muuttavan puolisonkin on mahdollista työllistyä. Työ on joskus hektistä, mutta työnsä voi myös hoitaa päivän aikana tehokkaasti, ja viettää illat perhe-elämää.

Hallitus ei tee mitään suomalaisten tukemiseksi EU-uralla”

Suomen hallituksella on intressi, että EU:n toimielimissä työskentelee myös suomalaisia, ja valtioneuvosto tukee hakijoita, jotka pääsevät kilpailuissa arviointikeskus-vaiheeseen saakka. Tuolloin kannattaa itse olla yhteydessä Valtioneuvoston kansliaan, EU-asioiden osastoon. Näille henkilöille pyritään järjestämään valmennusta viimeistä osiota varten.

Valtioneuvoston sivuilta löytyy myös suomenkielistä materiaalia ja oppaita kilpailusta sekä viroista: http://vnk.fi/eu/virat
Työelämä tutuksi: EU uran monet mahdollisuudet -tilaisuuden (3.3.2016) asiantuntijoita olivat:

”Vaatteet on mun aatteet” ja muita ajatuksia työhaastatteluun pukeutumisesta

Aina aika aikoin meiltä kysytään neuvoja siitä, miten työhaastatteluun pitäisi pukeutua. Pitääkö ylioppilaspuku kaivaa naftaliinista tai käyttää pienet tulovirrat kaupasta hankittuun jakkupukuun? Onko työhaastattelu kuin roolileikki, jonne pukeudutaan kuin näyttämölle? Onko vaatteilla väliä?

Nämä kyselyt nousivat mieleeni, kun opiskelijavaihdon parissa työskentelevä kollega toi Japanin tuliaisina meille paikallisen yliopiston urapalveluiden esitteen, jossa on 18 sivua erilaisia pukeutumisvinkkejä ja nähtävästi myös erilaisia alennuskuponkeja paidoista, puvuista, vöistä, solmioista, kengistä, käsilaukuista ja salkuista. Jos en tietäisi, että esite on tuotu yliopistosta, olettaisin sen olevan kaupan kuvasto. Joskin länsimaisilla kirjaimilla kanteen kirjattu ”recruit suit” viittaa nimenomaan työnhakutilanteisiin.

japani_nainen

Mutta mikä merkitys vaatteilla rekrytointilanteessa on? Ulkoasua korostavissa lähestymistavassa todetaan aina, että ensivaikutelma on syntynyt huolitellun tai ei niin huolitellun ulkoasun myötä jo aikaa ennen kuin yhtäkään sanaa on sanottu ääneen. Vaatteiden lisäksi hakijan tulisi huolehtia siitä, että hänellä on siisti kampaus, maltillinen ehostus ja vain hillitty tuoksu.

Värillä on väliä?

Hakijoille saatetaan antaa myös hyvinkin tarkkoja vinkkejä vaatteiden väreistä. Punainen on ehdottomasti pannassa, koska se kuulemma viestii hankalaa persoonallisuutta tai poliittista sitoutumista. Ihan pahimmassa tapauksessa punainen väri voi kuulemma ihan oikeasti nostaa sykettä, ja jos tilanne on jo valmiiksi jännittävä, niin tämän väärän värivalinnan myötä syke voi siis nousta jo vaarallisen korkeaksi. Myöskään vaalenapunaista ei voi suositella. Se on liian lälly ja vanhanaikainen. Valkoinen on mitäänsanomaton ja harmaaseen pukeutunut on tietty kuin varpunen.

Väreillä voi myös viestiä erilaisia, itselle tai alalle sopivia asioita. Vihreä kertoo empatiasta, keltainen älykkyydestä, oranssi ilmentää luovuutta, ruskea turvallisuutta ja turkoosi terveyttä. Muuten hyvä, mutta todennäköisempää kuin se, että saat viestisi perille, on se, että haastattelija ei ole koskaan kuullutkaan näistä värien piilomerkityksistä.

Yhtä mieltä värejä korostavissa artikkeleissa ollaan siitä, että ihan varman päälle pukeutuja valitsee päälleen mustaa tai sinistä. Näin japanilaisessakin esitteessä, jossa jokaisella mallilla – niin naisella kuin miehelläkin – on musta tai hyvin tumman harmaa puku ja valkoinen paita. Asua täydentää kiiltävät kengät, tyylikkäät käsilaukut ja miehillä hillityt solmiot.

japani_mies

Minä versus työympäristö

Mitään eksakteja neuvoja työhaastatteluun pukeutumisesta on hyvin hankala antaa, mutta perusperiaatteet ovat selkeät.

  • Pukeutumisen tulisi kuvata sinua ja persoonallisuuttasi

Ja silti oman persoonallisuuden ilmentämistä voi joutua lieventämään. Voi olla, että manga-asu ilmentää sinua paremmin kuin yksikään toinen tyyli, mutta yhtä mahdollista on se, että rekrytoivan esimiehen voi tällöin olla hyvin vaikea nähdä sinua laboratoriossaan valkoiseen takkiin ja hiukset peittävään myssyyn sonnustautuneena.

  • olosi on vaatteissa varma

Sinulla tulisi olla varma ja hyvä olo asussasi niin, ettei sinun tarvitse haastattelussa kiemurrella liian pieneksi jääneessä paidan kauluksessa tai kiskoa alemmaksi hametta, joka osoittautuikin hieman liian lyhyeksi. Kaulakorun, kellon tai hihojen räplääminen voi lievittää hermostuneisuutta, mutta samalla viedä sekä oman että haastattelijan huomion epäolennaisuuksiin.

  • yhteys ympäristöön

Työhaastattelussa olet hakemassa paikkaa yhteisössä, jossa on jo valmiit normit ja tavat – myös pukeutumisen suhteen. Jossain paikoissa pukeutuminen on hyvinkin pitkään noudatellut tiettyä, usein aika formaalia kaavaa ja hakijan tulisi tätä koodia noudattaa. Toisaalla taas pukeutuminen on vapaampaa ja hakijankaan ei siis tarvitse sonnustautua tummaan pukuun edes haastattelutilanteessa.

 

Mitä sinä olet pohtinut työhaastatteluvaatteita valitessa?

 

Kirjatako CV:hen IT-taidoista ja Internetistä?

Mielenkiinnolla seurailen, miten CV:ssä merkitään IT-taidot. Siitähän ei niin kauan aikaa ole, kun CV:hen kirjattiin, että osaa käyttää sähköpostia ja Internetiä isolla iillä. Jos halusi, saattoi briljeerata sillä, mitä kaikkia sähköpostiohjelmia oikeastaan osasikaan.

Nyt kuvio on jo tovin ollut muutoksessa. Perusofficepaketin käyttäjät pohtivat, laittaako mitään tietotekniikkaan liittyen – etenkin, jos erityistaitoja ei ole – ja edistyneemmät käyttäjät taas pohtivat, millä tavalla ohjelmia järkevimmällä tavalla lajittelisi. Kannattaisiko ATK-osaamistaan listata kuin kielitaitoa? Ja jos teknistä osaamista on enemmänkin, niin pitäisikö koko IT-kohta laajentaa niin, että puhuttaisiinkin teknisistä taidoista ja listattaisiin paitsi tietokoneohjelmia myös esim. laboratoriossa hankittua teknistä osaamista.

1059

Digitaalisiet taidot

Euroopan Unioni on tänä vuonna päättänyt tarjota meille ratkaisua tähän pulmaan. Se on osana europassi-järjestelmää tuottanut kielitaitopassiin verrattavissa olevan kehikon digitaalisista taidoista. Digitaalisen osaamisen osa-alueet ovat kehikon mukaan tietojenkäsittely, viestintä, sisällön luominen, turvallisuus ja ongelmanratkaisu. Taitotasoja on kolme: peruskielitaito (tässäkin siis verrannollisuus kielitaitoon), itsenäisen kielenkäyttäjän kielitaito ja taitavan kielenkäyttäjän kielitaito.

Suoraan ei kehikossa oteta kantaa sosiaaliseen mediaan, mutta digitaalisiin viestintätaitoihin liittyy esimerkiksi skypen ja verkkopankin käyttö. Taitavan kielenkäyttäjän kielitaitoon kuuluvat myös blogit, mikroblogit ja sosiaaliset verkostot.

Ihan ei kehikko ratkaise CV:n tekijän dilemmaa. Toisaalta tilaa on vähän ja toisaalta rekrytoija ei ehkä hahmota, mitä hakija tarkoittaa, jos tämä ilmaisee olevansa itsenäinen kielenkäyttäjä vaikkapa digitaalisissa turvallisuustaidoissa. Oman taitotason arvioimista kehikko kuitenkin helpottaa, ja sillä perusteella CVhen voi nostaa myös olennaisia asioita omasta osaamisestaan. Ja ehkäpä CV:n IT- / ATK-taidot tosiaan voisi päivittää otsikolle digitaaliset taidot.

Some-osoitteet ovat yhteystietoja

Toki on hyvä muistaa, että CVssä on muitakin paikkoja, jossa voi (piilo)viestiä omaa digitaalista osaamistaan. Skype- ja LinkedIn-osoitteet ja Twitterin @käyttäjätunnus ovat yhtä lailla yhteystietoja kuin puhelinnumero tai katuosoitekin. Tällöin hakija myös antaa rekrytoijalle luvan käydä katsomassa esimerkiksi LinkedIn-profiilia. Aktiivinen sometus voi toki myös näkyä muuallakin hakemuksessa, vaikkapa muu toiminta –otsikon alta.

PS. Linkki digitaalisten taitojen itsearviointiin löytyy osoitteesta https://europass.cedefop.europa.eu/fi/resources