Verkostoidu, ota selvää ja seuraa somessa

Kuva

Järjestöt tarjoavat vapaaehtoistoiminnan lisäksi yhä enemmän mahdollisuuksia palkkatyöhön. Järjestösektori onkin kasvava työnantajataho, jonka työpaikoista käydään kiivasta kilpailua.

Miten kannattaa toimia, jos haluaa työskentelemään johonkin järjestöön? Kysyin asiaa järjestökenttää tuntevalta FT Anna Moringilta, joka työskentelee projektipäällikkönä Monimuotoiset perheet -verkoston koordinoimassa Kaikkien perheiden Suomi -hankkeessa.

– Urakehitys järjestöissä ei aina ole lineaarista. Tehtävänkuvat saattavat vaihtua nopeasti ja samalla nimikkeellä voi eri järjestöissä työskennellä hyvinkin erilaisten tehtävien parissa. Muutamiin asioihin kannattaa erityisesti panostaa, kun hakee järjestöön töihin.

Moring tiivisti työnhakuvinkkinsä kolmeen kohtaan:

1. Verkostoidu

Tutustu rohkeasti henkilöihin, jotka ovat tekemisissä niiden asioiden kanssa, joiden pariin haluat itse työllistyä. Määrätietoinen verkostoituminen avaa valtavat määrät yllättäviäkin mahdollisuuksia. Järjestöpuolella rekrytoinnit tapahtuvat usein niin, että tehtäviin valitaan ihmisiä, jotka tunnetaan jotain kautta entuudestaan. Rekrytoinneissa painottuu se, että valittavan henkilön osaaminen ja sitoutumistaso tiedetään jo valmiiksi sopivaksi.

2. Ota selvää järjestön toiminnasta

Perehdy hyvin järjestöön ennen kuin lähetät työhakemuksesi. Lue järjestön verkkosivut, etsi tietoa järjestön arvopohjasta ja toimintamuodoista. Jututa rohkeasti järjestön vapaaehtoistoimijoita ja työntekijöitä, jotta saat selville, millä tavalla siellä toimitaan. Tuo hakemuksessasi esiin tietosi järjestöstä ja kohdenna oman osaamisesi esittely järjestön arvomaailman ja toiminnan mukaisesti.

3. Seuraa järjestöjä sosiaalisen median kanavissa

Sosiaalisen median kanavista etenkin Facebook, Instagram ja Twitter tarjoavat oivan lähteen järjestöjen toiminnan tarkasteluun. Näiden kanavien seuraaminen opettaa näkemään, mitä järjestöissä tapahtuu ja miten ne viestivät asioistaan. Samalla saat nopeasti tiedon, kun itseäsi kiinnostava järjestö on rekrytoimassa työntekijää. Järjestöt harvemmin ilmoittavat työpaikoistaan lehtimainoksin tai muita maksullisia kanavia pitkin. Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa mahdollistaa myös sen, että teet itsesi tutuksi järjestön toimijoille jo ennen työnhakua.

Helsingin yliopiston urapalvelut yksikön toteuttama Kahvia ja uravinkkejä -tapahtuma 26.10.2016 Tiedekulmassa. Päivystävänä alumnina Anna Moring. Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta.

Anna Moring (vas.) jakamassa työnhakuvinkkejään opiskelijoille Tiedekulman kahvipöydässä.

Anna Moring vieraili Kahvia ja uravinkkejä -tapahtumassa 26.10.2016 juttelemassa järjestösektorista kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa. Kahden tunnin kahvittelun aikana tuli todettua muun muassa se, että järjestöpuolella työnkuvat ja urapolut ovat hieman erilaisia kuin tyypillisesti yritysmaailmassa.

– Oli hienoa päästä kuulemaan opiskelijoiden ajatuksia ja toiveita tulevaisuuden urapoluistaan. Kävimme läpi järjestöjen toimintatapoja, työnkuvia ja rekrytointikulttuuria.

Kahvilassa tapahtuva rento jutustelu tarjoaa myös mahdollisuuden reflektoida omia ajatuksiaan ja omaa toimintaansa.

– Opin itse ajatuksen ammatillisesta idolista. Jos tietää henkilöitä, jotka työskentelevät tehtävissä, joihin itsekin haluaa, niin kannattaa yrittää selvittää millaisia polkuja pitkin he ovat työhönsä päätyneet. Idolin jalanjälkiä ei toki voi suoraan seurata, mutta suuntaa niistä voi omiin askeleisiin ottaa.

Lue lisää Anna Moringista 375 humanistia -sivustolta.

Kahvia ja uravinkkejä -tapahtumasarja jatkuu tänä syksynä vielä kaksi kertaa. Päivystävänä alumnina 9.11. klo 13-15 Tiedekulmassa on kustantamo Schildts & Söderströmsin toimitusjohtaja Mari Koli. Viimeisellä kerralla 23.11. juttuseuraksi on tarjolla MTV3:n uutistoimittaja Janne Hopsu. Lämpimästi tervetuloa!

Teksti ja kuvat: Riitta-Ilona Hurmerinta

Helsingin yliopiston urapalvelut yksikön toteuttama Kahvia ja uravinkkejä -tapahtuma 26.10.2016 Tiedekulmassa. Päivystävänä alumnina Anna Moring. Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta.

Anna Moring juttelemassa opiskelijoiden kanssa järjestösektorille työllistymisestä. Moring vieraili Päivystävänä alumnina Helsingin yliopiston urapalvelut-yksikön ja Alumniyhdistyksen toteuttamassa Kahvia ja uravinkkejä -tapahtumassa 26.10.2016.

Uraseurantakysely käynnissä – vastaukset arvokkaita koulutuksen kehittämisessä

Kuva

uraseurantatiedon-hyodyntaminenLokakuun alussa vuonna 2011 yliopistoissa ylemmän korkeakoulututkinnon ja farmaseutin ja lastentarhaopettajan tutkinnon suorittaneet saavat postissaan uraseurantakyselyn.

(Vastaa kyselyyn verkossa täällä.)

Kysymme valmistuneilta heidän urapolustaan ja sijoittumisestaan työelämään. Mitä he tekevät työkseen? Mitä osaamista he tarvitsevat työssään? Vastaako työ koulutustasoa?

Uraseurantakyselyjen vastaukset muodostavat erittäin arvokkaan aineiston yliopistoille koulutuksen, opetuksen ja ohjauksen kehittämistä varten. Uraohjauksessa ja urakursseilla uraseurantatieto on tärkeä resurssi opiskelijoiden vaihtoehtojen tuntemuksen ja työelämätuntemuksen kasvattamisessa.

Uraseurantakyselyjä hyödyntävä Töissä.fi -palvelu on tuonut kansallisen uraseuranta-aineiston aivan uudella tavalla kaikkien hyödynnettäväksi. Palvelun saama palaute esimerkiksi lukioiden opinto-ohjaajilta on ollut todella positiivista.

Helsingin yliopistossa käynnissä olevassa koulutusohjelmauudistuksessa uraseurantatietoa on hyödynnetty laajasti tämän vuoden aikana. Maistereiden uraseurantatiedon ympärille rakennetut koulutusohjelmauudistustyöpajat järjestettiin alkuvuodesta bio- ja ympäristötieteellisessä, maatalous-metsätieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Uusimman, syksyllä 2015 tehdyn, tohtorien uraseurannan aineistoja hyödynnetään tohtorikoulutuksen kehittämisessä.

Eniten kiinnostanusta herättänyt maisteriuraseurantakyselyn osio koulutusohjelmauudistuksessa on ollut ns. osaamiskysymyspatteristo (otsikkokuva: Opiskelun kehittämät tietotaitoalueet). Yliopistotason analyysista nousee kolme keskeistä huomiota:

  1. Tieteellisen ajattelun ja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen liittyvät ydintaidot ovat tärkeitä työelämässä ja niistä on pidettävä koulutusuudistuksessa kiinni. Ne ovat yliopistokoulutuksen tunnistettuja vahvuuksia.
  2. Yleisten erilaisissa asiantuntijatyössä tarvittavien työelämätaitojen kehittymiseen on panostettava lisää. Esimerkiksi viestintä-, neuvottelu- ja vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, ryhmätyötaidot, projektinhallinta ja -organisointitaidot kaipaavat vahvistusta.
  3. Erilaisten työtehtävien osaamistarpeissa on merkittäviäkin eroja esim. yritystoiminnan perusteiden tuntemuksen, lainsäädännön tuntemuksen tai monikulttuurisessa ympäristössä toimimisen osalta. Iso kuva työelämän osaamistarpeissa on kuitenkin yllättävän yhtenäinen, yli työnantajasektorien ja koulutusalarajojen (huomiot 1. ja 2.).

Tiedolliset ja taidolliset osaamistavoitteet eivät ole toisiaan poissulkevia. Kyse on opetusmenetelmien ja arvionitimenetelmien muuttamisesta (tutustu esim. KNORK-hankkeen julkaisuihin). Opiskelijoiden pitää oppia työskentelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Tarvitaan lisää opiskelijoiden yhdessä tekemiin projekteihin keskittyviä kursseja – ja monitieteellisiä kursseja. On tärkeää muistaa, että meillä on paljon opetusta, joissa nämä tavoitteet hyvin toteutuvat.

Yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden kansallinen Aarresaari-verkosto on tehnyt maisteri- ja tohtoriuraseurantoja jo yli kymmenen vuoden ajan.

Työskentelen itse yliopistojen uraseurantoja kehittävässä valtakunnallisessa LATUA-hankkeessa.  Panostimme hankkeen alussa paljon siihen, että ymmärrämme mahdollisimman hyvin, mitä uraseurantatiedon käyttäjät haluavat uraseurannoilta (selvitys luettavissa täällä). Keskityimme tällä kertaa erityisesti yliopistojen opettajiin ja tutkijoihin ja hallinto- ja tukipalveluissa työskenteleviin. Opiskelijoiden toiveita ja tarpeita kartoitettiin jo aiemmin Töissä.fi-palvelun kehitystyön aikana.

Toivottavasti mahdollisimman moni vuonna 2011 valmistunut vastaa uraseurantakyselyyn ja antaa yliopistoille arvokasta palautetta ja tietoa työelämän muuttuvista osaamistarpeista. Tämä tieto tulee hyötykäyttöön!

Eric Carver

Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopiston urapalveluissa LATUA-hankkeen projektivastaavana ja uraohjauksen asiantuntijana.

Edellisen, vuonna 2014 tehdyn, vuonna 2009 valmistuneiden maistereiden uraseurantakyselyn Helsingin yliopiston tulokset tiedekunnittain ovat luettavissa täällä.

Uraseurantahankkeista lisätietoa täällä.

 

Yksilöllinen uraohjaus antaa näkökulmia työllistymiseen

Opiskelijastatuksesta luopuminen voi jännittää, jos oman alan työpaikasta ei ole tietoa. Pian valmistuvaa Heidi Villikkaa yliopiston tarjoama yksilöllinen uraohjaus auttoi työllistymismahdollisuuksien hahmottamisessa. Lokakuun alusta lähtien yksilöllistä ohjausta saa kaikilla kampuksilla.

Viisi opiskeluvuotta Helsingin yliopistossa ovat kuluneet Heidi Villikalta nopeasti. Alusta asti hän on halunnut matematiikan opettajaksi. Sivuaineina hän on opiskellut tietojenkäsittelytiedettä ja kasvatustiedettä.

– Pedagogisiin opintoihin kuuluneet harjoittelujaksot vahvistivat tunnetta siitä, että haluan työskennellä opettajana. Oli mukavaa käydä opettamassa matematiikkaa lukiolaisille ja tietotekniikkaa yläkoululaisille.

Pro gradu -tutkielmaa viimeistelevä Villikka havahtui keväällä siihen, että maisterin tutkinto valmistuu pian ja pitäisi siirtyä työelämään. Vaikka uratähtäin oli selvä, Villikka koki tarvitsevansa tukea oman työllistyvyytensä edistämiseen. Hän kaipasi asiantuntijaa, jonka kanssa voisi keskustella erilaisista mahdollisuuksista ja oman osaamisensa sanoittamisesta työnhakutilanteissa. Apua Villikka löysi yliopiston urapalvelut-yksiköstä.

– Seikkaillessani Flammassa löysin sattumalta urapalvelut-yksikön ja havahduin, että hei, tuoltahan saan haluamaani apua. Yksilöllistä uraohjausta ja muita palveluita pitäisi mainostaa paljon näkyvämmin.

Ohjaus lähtee arvoista

Yksilöllisen uraohjauksen tavoitteena on toimia opiskelijalle ”peilinä” opiskelijan sen hetkisten ja tulevaisuuteen liittyvien kysymysten kanssa, kertoo uraohjauksen asiantuntija Heidi Layne urapalvelut-yksiköstä.

– Tärkeintä opiskelijan kannalta on opintojen aikana valintoja tehdessä miettiä omia toiveita tulevaisuuden suhteen. Tämän vuoksi HOPS-työskentelyyn kannattaa panostaa ja linkittää sitä omiin haaveisiin, muistuttaa Layne.

Jatkossa tukea tähän saa entistäkin helpommin, sillä urapalveluiden uraohjaajat jalkautuvat lokakuun alusta lähtien päivystämään kaikille kampuksille.

Yksilöllisten uraohjausten lisäksi urapalvelut järjestää tulevana syksynä runsaasti erilaisia opiskelijoille suunnattuja tapahtumia.

– Urasuunnittelu on tulevaisuuteen orientoitumista. Kannattaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi opintojen aikana sekä omien arvojen ja mielenkiinnon pohtimiseen että erilaisten mahdollisuuksien kartoittamiseen työelämässä. Uraohjaukseen voi tulla missä tahansa vaiheessa opintojen aikana tai vielä jopa valmistumisen jälkeisenä vuonna, kannustaa Heidi Layne.

Varmempana työnhakuun

Uraohjaajan kanssa keskustellessaan Villikka sai uusia näkökulmia työllistymismahdollisuuksiinsa.

– Samalla mietimme, miten hyödynnän järkevästi opetustarjontaa vielä tänä syksynä, kun maisterin tutkintoni pakolliset suoritukset ovat jo kasassa. Nyt osaan valita kursseja, jotka tuovat lisäarvoa opettajan uralle.

Villikka sai uraohjaajalta myös vinkin osallistua Kumpulan kampuksella järjestettävälle työelämäkurssille. Näillä eri koulutusalojen ja laitosten urakursseilla pääsee muun muassa pohtimaan osaamisalueitaan ja vahvuuksiaan sekä harjoittelemaan työnhakupapereiden kirjoittamista ja saa niihin palautetta.

Heidi Villikka suosittelee uraohjaajan tapaamista muillekin opiskelijoille.

– Oli todella hyvä päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa ja kuulla hänen mielipiteitään suunnitelmistani. Tunnen itseni nyt varmemmaksi ja valmiimmaksi työnhakuun, hän hymyilee.

Haastattelun jälkeen Heidi Villikan syyssuunnitelmiin tuli muutos. Hänet valittiin Lasten Tiedekouluun kerho-opettajaksi syyslukukauden ajaksi. Villikan ohjauksessa 4–14-vuotiaat lapset pääsevät tutustumaan ohjelmointiin ja rakentamaan Lego-robotteja.

Kiinnostuitko yksilöllisestä uraohjauksesta? Urapalveluiden asiantuntijat jalkautuvat tarjoamaan ohjausta Helsingin yliopiston opiskelijoille kaikilla kampuksilla lokakuun alusta lähtien. Ohjausta saa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Varaa aikasi uraohjaukseen!

Lisätietoa urapalveluista:

Text på svenska: ”Stor hjälp av individuell karriärvägledning (Flamma)

Text in English: ”A new perspective on employment through individual career guidance(Flamma)

Urapalvelut, Helsingin yliopisto. Kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta.

Teksti ja kuva: Riitta-Ilona Hurmerinta

Listaa kiinnostavia työnantajia ja tartu puhelimeen

Työpaikan löytäminen saattaa olla haasteellista, olitpa sitten opiskelija, vastavalmistunut tai jo työelämää nähnyt konkari. Oma aktiivisuus on tärkeää. Työnhakua kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja ennakoivasti.

Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL:n opiskelijatoiminnan koordinaattorina työskentelevä Henri Annila vastaa viikoittain ympäristöalan työpaikkaa etsivien kysymyksiin. Mistä ja miten töitä löytää?

– Pitkäjänteisyys ja ennakointi työnhaussa kannattaa. Yksi keino työnetsimistyössä on kirjata kiinnostavan organisaation ja yrityksen nimi ylös aina kun sellaiseen jossain törmää. Sitä listaa voi sitten hyödyntää, kun työnhaku on ajankohtaista.

LinkedIn on Annilan mielestä erinomainen kanava työnhaussa.

– Sen lisäksi että teet itsesi näkyväksi, niin löydät sieltä vinkkejä avoimista työpaikoista. Kannattaa osallistua myös erilaisiin ryhmiin ja yhteisöihin, joissa käydään oman alasi keskusteluja ja jaetaan tietoa.

Annila painottaa, että sosiaalisen median kanavista kannattaa valikoida rohkeasti kanavat, joissa osaa luontevasti olla läsnä.

– Kaikissa kanavissa ei ole järkevää pyöriä. Kannattaa valita ne, mitkä kokee relevanteiksi ja aidosti kiinnostaviksi.

Pelkkä netissä roikkuminen ei takaa työnhaussakaan tulosta. Annilan mukaan yksi työnhakuväline on edelleen ylitse muiden: puhelin.

– Kiinnostaville työnantajille kannattaa soittaa. Puhelin on edelleen tärkeä väline nimenomaan puhumiseen.

Omaa rohkeaa kokeilumieltä löytyy Annilalta itseltäänkin. Maantieteen kandidaatin tutkinnon hän teki Helsingin yliopistoon, mutta maisteriksi hän valmistui Oulun yliopistosta.

– Moni ihmetteli muuttoani Helsingistä Ouluun, mutta itse koin sen loistavaksi tavaksi laajentaa osaamistani ja verkostojani. Hieno bonus oli opintojen ohessa päästä työskentelemään oman alan projektiin, jossa selvitettiin matkailun vaikuttavuutta Kuusamon alueella.

Annilan pikavinkit työnhakuun:

Henri Annila jakoi työnhakuvinkkejään Päivystävänä alumnina Tiedekulmassa 14.9.2016. Syksyn ajan kokeiltava tapahtumasarja antaa mahdollisuuden rentoon jutusteluun kuuden yhteiskunnan eri aloilla toimivan Helsingin yliopistosta valmistuneen alumnin kanssa.

Tule tapaamaan seuraavaa Päivystävää alumnia, Walter Rydmania keskiviikkona 28.9. klo 13–15 Tiedekulmaan (Aleksanterinkatu 7).

Helsingin yliopiston urapalvelut toteuttaa Kahvia ja uravinkkejä -tapahtumasarjan kokeilujakson yhteistyössä Alumniyhdistyksen kanssa.

Teksti: Riitta-Ilona Hurmerinta

Kalakulhon kaipuu?

Aikaamme kuvaa maksimaalinen pyrkimys yksilön vapauteen. Moderneille, hyvinvoiville, länsimaisille kulttuureille on ominaista ajatusmalli, jonka mukaan yksilön valinnanvaraa lisäämällä voidaan lisätä hyvinvointia. TED-puheessaan Barry Schwartz kyseenalaistaa tämän dogman kiinnostavalla tavalla (https://www.ted.com/talks/barry_schwartz_on_the_paradox_of_choice). Hän väittää, että liika valinnanvara on itse asiassa aikamme vitsaus, joka ei paranna hyvinvointia, vaan aiheuttaa lamaantumista ja tyytymättömyyttä.

Postmodernissa yhteiskunnassa yksilöille on millä tahansa hetkellä tarjolla rajaton määrä minecraftvalintoja – ainakin teoriassa. Jogurttilaaduista lähtien puhelinten ominaisuuksiin, aina omaan identiteettiimme asti. Myös siitä on tullut valinnan kohde. Joka aamu vastaamme kysymykseen ”miten minä haluan elää?”. Voimme valita miten pukeudumme, mitä syömme, mihin aikamme käytämme, millaisen kuvan itsestämme rakennamme some-kanavissa – ääritapauksessa jopa sukupuolemme. Näillä kaikilla rakennamme samalla vastausta kysymykseen ”kuka minä olen?”.

Barry Schwartz väittää, että rajaton määrä vaihtoehtoja johtaa yksilötasolla tyytymättö-myyteen. Vaikka vaurastumme koko ajan, voimme huonommin. Tehdäksemme valintoja joudumme sulkemaan pois niin suuren määrän muita vaihtoehtoja, että tunne siitä, olisiko sittenkin pitänyt valita toisin jää helposti vaivaamaan mieltä.  Pahinta on se, ettemme voi syyttää päätöksestä huonoja vaihtoehtoja, vaan vastuu lankeaa meille – miten hyvin olemme selvitelleet erilaisia mahdollisuuksia ja onnistuneet valitsemaan oikein.

Kulttuuriset mallit siitä, miten elämä ”normaalisti” etenee, eivät enää päde. Modernisaation ja individualisaation myötä meille ei enää tarjota valmiita elämänpolkuja, vaan saamme ja joudumme kirjoittamaan itse omat tarinamme. Mark Savickas maalaa sujuvasanaisen kuvan modernin länsimaisen yhteiskunnan vaikutuksista yksilölliseen urasuunnitteluun puheessaan: (https://www.youtube.com/watch?v=uqz-5ny8T-s).

Itse asiassa hän tekee tyhjäksi koko urasuunnittelun käsitteen. ”Suunnittelu” kun antaa vääränlaisen kuvan hallittavuudesta. Sen sijaan pitäisi puhua esimerkiksi ”career construction” tai ”career crafting” –termejä käyttäen, tosin suomenkieleen nämä taipuvat kovin tahmeasti.

Paitsi vaihtoehtojen määrä, myös valintojen toistuvuus vaatii nyky-ihmiseltä totuttelua. Ei riitä, että elämässä on siirtymiä tietyin väliajoin: lapsesta nuoruuteen, nuoruudesta aikuisuuteen ja eläkkeen kautta vanhuuteen. Oman minän ja yksilöllisen identiteetin rakentamisesta on tullut jatkuva projekti, jonka yhtenä osa-alueena on oma työura tai ammatillinen identiteetti.

Työelämässä saamme jatkuvasti luoda itsellemme uusia identiteettejä. Sen sijaan, että tekisimme nuoruudessa yhden uravalinnan, joka luo meille luontevan polun eteenpäin, löydämme itsemme toistuvasti erilaisista risteyksistä. Vaihtoehtoja on monia, ja jokainen valinta vie eteenpäin tiettyä polkua pitkin, joka ennen pitkää taas risteytyy eri suuntiin.

On lohdullista, että valintamme eivät ole lopullisia – aina tulee tilaisuus valita uudelleen. Toisaalta jatkuva pohdinta, uuden opettelu ja ammatillisen minän jälleenrakentaminen kerta kerran jälkeen voi olla hyvinkin raskasta. Puhumattakaan siitä turhautumisesta, kun rakentaa oman identiteettinsä vastaamaan uutta tehtävää ja osaksi jotain organisaatiota – vain tullakseen hylätyksi rekrytointiprosessissa.

kalaOn kova vaatimus rakentaa oma tarinansa alusta loppuun, ja valinnat voivat yksilöstä tuntua vaativilta. Schwartz peräänkuuluttaa taloudellisten resurssien tasaamisesta globaalisti, joka johtaisi länsimaissa vaihtoehtojen vähentymiseen – sopivan kokoista kalakulhoa kaikille.

Toive heijastuu kenties myös suomalaisiin nuoriin? Akavan kyselyn mukaan he haluavat työelämältä vakautta ja turvaa. (http://www.akava.fi/uutishuone/teemajutut/akavan_kysely_korkeakoulutetut_nuoret_haluavat_tyoelamaltaan_vakautta)

Trendi näkyy myös Helsingin yliopiston hakijamäärissä, joiden perusteella tänä vuonna erityisesti juristin, luokanopettajan, lääkärin ja psykologin ura houkuttelee nuoria.

”Tällä hetkellä uusia opiskelijoita kiinnostaa ammattiin valmistuminen ja siksi esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan koulutuksiin haki reilut 3000 opiskelijaa”, kertoo hakijapalveluiden päällikkö Sini Saarenheimo. (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/helsingin-yliopistoon-hyvaksyttiin-3958-uutta-opiskelijaa)

Kaikki eivät pääse opiskelemaan lääkäriksi tai opettajaksi, ja sekään ei automaattisesti takaa suojaa epävarmuudelta. Äärimmilleen viedyn individualisaation ja jatkuvan minänrakennusprojektin vaatimusten myötä erilaisten konsulttien, terapeuttien, valmentajien ja coachien käyttö on lisääntynyt huimasti. Ihminen tarvitsee peilejä, joiden kautta tutkia ja rakentaa omaa identiteettiään. Peilinä voi toimia ammattilainen, esimerkiksi uraohjaaja. Yhtä lailla apuna voi olla joku turvallinen, tuttu henkilö, joka tuntee toiveemme, vahvuutemme ja on todistanut myös heikot hetkemme. Olkaamme peilejä toisillemme – rakentavalla tavalla.

P.S. Peilinä voi toimia myös alumni, mentori – tai mentorointiryhmä. Haku ryhmämentorointiin aukeaa lokakuussa. Seuraa sivujamme: https://www.helsinki.fi/fi/opiskelu/urapalvelut-tapahtumat

Aktiivista työelämähaaveilua?

Hesari listasi eilen erilaisten asiantuntijoiden suulla ison kasan neuvoja nuorille tulevaa työelämää ajatellen (http://www.hs.fi/kotimaa/a1468299323954?jako=a7bbd53fb99590c7a0101b79565d24e4).

Nuoria neuvottiin muun muassa hankkimaan yleispätevä koulutus, ottamaan ennakkoluuloton asenne, valitsemaan se asia, jota rakastaa ja olemaan uskollinen itselleen.

”Elämään tulisi suhtautua jännittävänä paikkana, jossa moni asia on kiinnostava. Jos ei ole uteliasta mieltä ja valmiutta kohdata uutta, ei hirveän helposti pärjää tulevaisuuden työmarkkinoilla.” (Teresa Kemppi-Vasama)

Hyviä neuvoja kaikki. Erityisesti huomioni kiinnittyi kuitenkin Li Anderssonin viestiin: ”Moni nuori opiskelija kärsii mielenterveysongelmista ja on kovan paineen alla. Toivoisin, että Suomen nuoriso osaisi olla vähän vähemmän huolissaan. Ei meillä sen kummempaa hätää tässä maassa ole, vaikka korjattavaa riittääkin.”

Uraohjauksessa tapaan monesti opiskelijoita, jotka ovat hyvin huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Eikä ihme, otsikoissamme paistattelee jatkuvalla syötöllä ”työmarkkinoiden murros”, työttömyysluvut, korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu ja yksilölliset tarinat työnhaun tuskallisuudesta. Huoli on kovin ymmärrettävä.

Kesälukemisena luen Kati Järvisen ja Maria Carlssonin ”Mielekäs työ” –uraopasta, jossa kirjoittajat toteavat, että Suomessa jokaisella on lähes yhtäläiset mahdollisuudet luoda haluamansa työtulevaisuus. Väittämästä voi varmasti olla montaa mieltä, mutta siinä mielessä Järvinen & Carlsson ovat oikeassa, että maassa, jossa koulutus on korkeakouluja myöten maksutonta, meillä on varaa jahdata omia unelmiamme.

Joskus suurin tuska tuleekin valinnanvaikeudesta. Jos ei tiedä mikä se asia on, mitä rakastaa. Kun meillä on niin suuri vapaus, vastuu omista valinnoista voi tuntua raskaalta.

Dream_catcherUraohjaajana yhdyn Li Anderssonin toiveeseen. Minäkin toivoisin, että Suomen nuoriso osaisi olla vähän vähemmän huolissaan. Murehtimista kyllä riittää elämässä yllin kyllin. Mitä jos käyttäisimmekin osan huolissaanoloajastamme haaveiluun? Omista unelmista on vaikea napata kiinni, jos ei koskaan ole aikaa aktiivisesti haaveilla.

Nyt heinäkuussa meillä on toivottavasti kaikilla aikaa siihen. Laiturin nokassa, parvekkeella istuessa, bussin ikkunasta maisemia tuijoitellessa tai vaikka perunoita pestessä. Mistä sinä haaveilet?

Neljän suora: mentoroinnin tähtiteemat

tähdetHelsingin yliopiston ryhmämentorointiohjelman mentorit tapasivat toisiaan viime viikolla välitapaamisen merkeissä. Paikalla olleiden mentoreiden ryhmät olivat kokoontuneet yhteisen käynnistystilaisuuden jälkeen 3-5 kertaa, ja valtaosin kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Suurin osa ryhmistä toimii aktiivisesti ja itseohjautuvasti, ja kaikenlaista on ehditty jo tehdä.

Opiskelijoiden tarpeiden pohjalta ryhmissä on käsitelty erilaisia teemoja. Näistä neljä ovat nousseet esille ohjelman jokaisella kierroksella, niin tänäkin vuonna.

1) Ensimmäinen tähtiteema on työnhakutaidot. Lähes joka ryhmässä oli pidetty ”CV-klinikkaa” tai ainakin pohdittu millainen on hyvin tehty CV. Miten LinkedIn-profiili kannattaa muotoilla, ja mistä löytyy hyvät neuvot video-CV:n rakentamiseen. Miten pärjää työhaastattelussa? Näitä kaikkia on pohdittu yhdessä mentorin kanssa.

2) Toinen tähtiteema, joka toistuu vuodesta toiseen on se, mistä töitä löytyy? Mihin minun tutkinnollani voi mennä, millaisia työpaikkoja on olemassa ja mistä ne kuuluisat piilotyöpaikat löytää? Lääkkeenä tähän monet ryhmät ovat vierailleet eri työnantajilla, ja yksi tärkeä oppi on ollut verkostoitumisen merkitys osana työnhakua.

3) Kolmas tähtiteema oman osaamisen tunnistaminen ja sen arvo? Omien vahvuuksien löytäminen voi olla yllättävän vaikeaa. Yhtä lailla tärkeää on heikkouksien tunnistaminen. Miten käyttäytymistieteilijä tekee töitä insinöörin kanssa? Yhtenä keinona tähän ryhmissä on peilattu osallistujien keskinäistä osaamista ja onnistumisia, tai käytetty esim. persoonallisuustestejä.

4) Neljäs teema ei ole yhtään sen helpompi. Mitkä ovat omat ”elämää suuremmat” tavoitteeni? Mitä oikeastaan haluan, ja johtavatko askeleeni nyt oikeaan suuntaan? Vastauksien löytäminen isoihin kysymyksiin on helpompaa ryhmän sekä mentorin tuen avulla, ja kun tavoitteet selkiytyvät, kaikkiin muihinkin teemoihin voi samalla löytyä selkeämmät sävelet.

Jokainen mentori käsittelee teemoja omalla tavallaan, ja tuo niiden lisäksi omaa osaamistaan ryhmän käyttöön. Kirjo onkin laaja: työlainsäädäntöä, ajanhallintaa, jatko-opintojen suunnittelua ja työssä jaksamista.

Ryhmissä on jaettu hyviä ja huonoja uutisia luottamuksellisessa ilmapiirissä. Kirsikkana kakun päällä onkin ryhmässä muodostuva vertaistuki ja kokemus siitä, etten ole yksin kysymysteni ja epävarmuuksieni kanssa. Joskus pelkkä jakaminen riittää.

Ohjelma päättyy yhteiseen päätöstilaisuuteen 26.4. ja haku seuraavalle kierrokselle aukeaa opiskelijoiden osalta taas lokakuussa.

Lue lisää ohjelmasta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/
Löydä mahdollisuutesi –ryhmämentorointi video:

Mistä koostuu markkinoiva hakemus?

työnhakuinfo (2)Urapalvelujen työnhakuinfo (14.3.) keräsi päärakennuksen salin täyteen aktiivisia opiskelijoita kuuntelemaan ja kyselemään työnhausta.

Kysymyksiä sateli hakemuksen rakenteesta, sisällöstä ja ulkonäöstä. Kuinka pitkä hakemuksen tulee olla?  Miten konkreettisin esimerkein tuodaan osaamista esille? Miten herättää huomiota? Kysymyksiin vastasi uraohjaaja Minna-Rosa Kanniainen urapalveluista.

Lähtökohta työnhaulle on oma osaaminen, kiinnostus ja tavoitteet omalle uralle. On tunnettava itsensä ja osaamisensa pystyäkseen välittämään kuulijalle tai lukijalle omat intressinsä. Hakemustekstissään kannattaa pyrkiä konkreettisuuteen ja tuoda kokemustaan esiin esimerkein ja verbein.

– Täytyy pitää mielessä, että yleensä hakemuskirjeen vastaanottaja ei tunne sinua ja rivien välissä ei edelleenkään lue mitään, korosti Minna-Rosa.

Osaamisen ja kertyneen kokemuksen pohtiminen ja sanoittaminen ennen varsinaista työnhakua on tärkeää – tämän jälkeen on huomattavasti helpompi suunnistaa omien mahdollisuuksiensa perään työmarkkinoilla.

Perinteillä on perustelunsa

Uusia tapoja hakea työtä on syntynyt erityisesti sosiaalisen median myötä, mutta perinteisille asiakirjamalleille on kuitenkin perustelunsa.

– Kun pyydetään lähettämään vapaamuotoinen hakemus, se on kaikkea muuta kuin vapaamuotoinen. Työtä on haettu käsitöillä ja runomitalla, mutta silloin on todella oltava varma ja tunnettava, että vastaanottaja on samalla aaltopituudella, kertoi Minna-Rosa.

Perinteinen malli hakemuksesta pätee vielä niin vastauksena työpaikkailmoitukseen kuin avoimena hakemuksena. Avoimen hakemuksen kirjoittamiseen joutuu vain näkemään enemmän vaivaa, koska työnantaja ei ole valmiiksi määritellyt tarvitsemaansa osaamista vaan se on tehtävä itse.

Työhakemuksen lukemisellekin oma traditionsa, alun täytyy olla niin kiinnostava, että se luetaan loppuun.

Tärkein kappale kirjoitetaan ensimmäiseksi, ja sen tulisi sisältää tieto siitä, miksi työpaikkaa on hakemassa eli tuoda esille oma motivaationsa. Työnantajalle motivaatio on usein kokemustakin arvokkaampaa. Tähän kappaleeseen tulisi ladata vahvimmat argumenttinsa siitä, miksi olisi juuri kyseiseen tehtävään ja työpaikkaan sopiva henkilö.

– Tyypillisin aloitus on, että ”Olen 24-vuotias x:n opiskelija ja olen erittäin kiinnostunut tarjoamastanne paikasta”. Valitettavan usein aloitus tyssää vain kiinnostuksen ilmaisemiseen perusteluitta.

Toinen kappale tuo esiin kokemuksen ja osaamisen linkitettynä haettavaan tehtävään, ja kolmannessa kappaleessa voi tuoda esiin omaa personallisuuttaan ja omia luonteenvahvuuksiaan– taaskin haettavaan tehtävään peilaten. Kannattaa varoa pelkkien adjektiivilistojen kirjoittamista ja käyttää verbejä kuvaamaan itseäään. Jos väittää olevansa markkinointihenkinen tai tehokas, kannattaa miettiä, miten tuo ominaisuus minussa näyttäytyy tai mitä olen tuon ominaisuuden ansiosta saavuttanut?

Pituuden osalta hakemuksen tulee mahtua yhdelle A4-sivulle. Liian raskaita ja pitkiä kappaleita kannattaa myös välttää.

Lue lisää:

  • Urapalvelujen Piilotyöoppaasta löydät perusmallit CV:n ja hakemuksen rautalankamalleihin. Vaikka omista papereistasi muotoilisitkin ulkoasultaan persoonallisempia, nämä mallit ovat hyvä pohja sisällön muokkaamiselle.
  • Urapalvelujen Flamman Opastusta työnhakuun -osioon on koottu materiaalia työnhausta.

Tieteestä toimintaa -verkosto julkaisi opiskelijoille oppaan projektityöskentelystä

Opas projektityöskentelyyn

Urapalvelujen koordinoima Tieteestä toimintaa -verkoston Opas projektityöskentelyyn julkaistiin helmikuussa. Opas on tarkoitettu opiskelijoiden käytettäväksi projektikursseilla. Opettajat voivat luonnollisesti hyödyntää opasta uusien ja olemassa olevien projektikurssien suunnittelussa.

  • – Tärkeinä pitämiämme asioita on koottu oppaassa yhteen tiedostoon. Opettajan työtä opas helpottaa, koska perustietoa projektityöskentelystä ei jokaisen tarvitse etsiskellä itse ja eri paikoista. Toki jokainen opettaja hyödyntää opasta tai sen osia omalla tavallaan opetuksessaan, joka pitää suunnitella tapauskohtaisesti, kertoo agroteknologian yliopistonlehtori Hanna-Riitta Kymäläinen, jonka ajatuksesta opas syntyi.

Oli tarve saada oppimateriaalia opiskelijoille maataloustieteen uudelle projektikurssille.

– Paljon hyvää kirjallisuutta on olemassa tästä aihepiiristä, mutta olemassa olevista julkaisuista emme löytäneet täysin itselle sopivaa. Siksi teimme oman. Ehkä tässä oli mukana vähän sitäkin tunnelmaa, että ”jokainen haluaa kuoria oman banaaninsa”, Kymäläinen sanoo.

Tieteestä toimintaa -verkoston koordinoinnista vastaavan, uraohjauksen asiantuntija Eric Carverin aloitteesta oppaan käyttötarkoitusta laajennettiin siten, että se soveltuu projektikurssien oppimateriaaliksi laajemminkin koko yliopistolla.

Kolmanneksi kirjoittajaksi opasprojektiin lähti osa-aikaisena pedagogisena yliopistonlehtorina maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa työskennellyt Minna Lakkala. Projektitutkijana käyttäytymistieteiden laitoksella työskentelevällä Lakkalalla on monivuotinen kokemus yhteisöllisten opetusmenetelmien ja digiteknologian opetuskäytön kehittämisestä ja tutkimisesta.

Kimmo Kamppari toimi Tieteestä toimintaa -verkoston koordinaattorina syksyllä 2015 Helsingin yliopiston urapalveluissa ja siinä roolissa osallistui oppaan sisältöjen kirjoittamiseen ja kommentointiin sekä kokonaisuuden viimeistelyyn.

Opas projektityöskentelyyn on vapaasti ladattavissa Helsingin yliopiston yhteiset oppimateriaalit -sivulta Heldasta: http://hdl.handle.net/10138/160099

Tieteestä toimintaa -verkoston projektikurssiwikissa on lisämateriaalia kurssien suunnittelun tueksi: https://wiki.helsinki.fi/display/Projektikurssit/Projektikurssit (yliopiston sisäinen wiki-alusta).

Tieteestä toiminta -verkosto edistää projektikurssipedagogiikan kehittämistä ja levittämistä Helsingin yliopistossa. Verkoston toimintaa koordinoi urapalvelut. Oppaan kirjoittajat ovat olleet verkoston toiminnassa mukana sen perustamisesta 2014 alkaen.

Oppaan kirjoittajat ja toimituskunta:

  • Riitta Kymäläinen, agroteknologian yliopistonlehtori, maatalous-metsätieteellinen
  • Eric Carver, uraohjauksen asiantuntija, urapalvelut
  • Minna Lakkala, pedagogisena yliopistonlehtori, maatalous-metsätieteellinen
  • Kimmo Kamppari, suunnittelija, urapalvelut

Kuntasektori työllistää korkeasti koulutettuja

kuntarekryKuntien ja kuntayhtymien henkilöstön koulutustaso on korkea – yli puolella kuntien 430 000 työntekijästä on korkeakoulututkinto. Myös keski-ikä on kuntatyöntekijöillä varsin korkea, ja vuosittain 16 000 – 17 000 eläköityy, joten töitä riittää sektorilla vielä tulevaisuudessakin. Urapalvelujen järjestämässä tilaisuudessa Työelämä tutuksi: töihin Suomen suurimpaan monialakonserniin? (8.3.) esiteltiin kunta-alan tarjoamia mahdollisuuksia ja rekrytointiväyliä.

Kuntasektorilta löytyy yli 7000 ammattinimekettä, joilla työskennellään, ja korkeakoulutetuille löytyy perinteisten sosiaali- ja terveysalan sekä koulutustoimen lisäksi töitä mm. viestinnän, talouden, hankintojen, lainopillisten, HR-tehtävien ja erilaisten kehittämistehtävien parista.

Opiskelijana kunta-alan töihin pääsee parhaiten käsiksi erilaisten harjoitteluiden ja sijaisuuksien kautta. Harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa olla itse aktiivinen.

Omista kokemuksistaan kertoivat Anne-Mari Nivukoski ja Marianna af Hällström Kuntarekrystä, molemmille harjoittelupaikka kunta-alalta avautui oman aktiivisuuden kautta.

  • Halusin harjoittelemaan Lohjan kaupungille ja sinnikkäästi soittelin useamman kerran harjoittelupaikan perään. Vaikka ensimmäisellä kerralla paikka ei avautunut, muutaman yrityksen jälkeen sellainen löytyikin. Harjoittelun jälkeen sain vakituisen pestin Lohjan kaupungilta. Kuntatyö on paljon mielenkiintoisempaa ja monitahoisempaa kuin miltä se ulkopuolelta näyttää.

Harjoittelupaikkaa etsiessään, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan sen yksikön esimieheen, jonne haluaisi työllistyä. Suuremmat kunnat, kuten Helsinki, yleensä ilmoittelevatkin harjoittelupaikoista, mutta pienemmissä kunnissa paikka voi vaikka syntyä yhteydenoton perusteella. Lähiesimiehet tuntevat tarpeen aina parhaiten. Kunnan yleiseen sähköpostiin hakemusten lähettäminen harvemmin tuottaa tulosta.

Toinen erinomainen mahdollisuus päästä käsiksi kunnan töihin ovat sijaisuudet. Täyttämällä Kuntarekry.fi-palvelussa Keikoille kuntiin -avoimen työhakemuksen voi ilmoittaa kiinnostuksensa keikkatöihin. Lomakkeella voi valita alueen ja alan, jolla haluaa työskennellä. Ensimmäistä keikkaa edeltää haastattelu, mutta tämän jälkeen voi saada työtarjouksia tekstiviestipalvelun tai keikkakalenterin kautta. Keikkatöitä tulee yleensä kausiluontoisesti tarjolle varsinkin terveydenhuollossa, päivähoidossa sekä opetustoimessa. https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikka/1002

Pienemmissä kunnissa uran aloittaminen ja uralla eteneminen saattaa olla helpompaa kuin suurissa kaupungeissa, joissa kilpailu paikoista on kovaa ja hakijoita on paljon. Suomi on iso maa, ja tällä hetkellä Suomessa on kuntia 313 ja kuntayhtymiä noin 140, jotka toimivat itsenäisinä työnantajina.

Palkoissakin kunnat pärjäävät aivan hyvin, keskimäärin palkka on yli 3000 euroa. Kt.fi sivulta ja alustuksesta löydät enemmän tietoa palkkatasosta eri aloilla.

Kesätyöpaikkojakin kannattaa vielä hakea, haulla kesä löytyy vielä 409 avointa paikkaa. Haetuimpia ovat paikat työt kirjastoissa ja päiväkodeissa, mutta sosiaali- ja terveysala työllistää eniten

Tutustu Kuntarekry.fi-palveluun. Palvelu mahdollistaa avointen paikkojen etsimisen lisäksi oman profiilin tallentamisen ja paikkavahdin asettamisen.

Kannattaa muistaa, että Helsingillä, Vantaalla ja Espoolla on omat rekrytointijärjestelmänsä, ja näiden kaupunkien paikat löytyvät omista järjestelmistä.

www.kuntarekry.fi
www.helsinkirekry.fi
www.tyonhaku.espoo.fi

www.tyonhaku.vantaa.fi

Paljon infoa kunnista työnantajana ja muuten kunnista löytyy portaalista: www.kt.fi

Kuntarekryn materiaalit tilaisuudesta:
http://www.helsinki.fi/urapalvelut/materiaalit/Kuntarekry_080316.pdf