Mistä koostuu markkinoiva hakemus?

työnhakuinfo (2)Urapalvelujen työnhakuinfo (14.3.) keräsi päärakennuksen salin täyteen aktiivisia opiskelijoita kuuntelemaan ja kyselemään työnhausta.

Kysymyksiä sateli hakemuksen rakenteesta, sisällöstä ja ulkonäöstä. Kuinka pitkä hakemuksen tulee olla?  Miten konkreettisin esimerkein tuodaan osaamista esille? Miten herättää huomiota? Kysymyksiin vastasi uraohjaaja Minna-Rosa Kanniainen urapalveluista.

Lähtökohta työnhaulle on oma osaaminen, kiinnostus ja tavoitteet omalle uralle. On tunnettava itsensä ja osaamisensa pystyäkseen välittämään kuulijalle tai lukijalle omat intressinsä. Hakemustekstissään kannattaa pyrkiä konkreettisuuteen ja tuoda kokemustaan esiin esimerkein ja verbein.

– Täytyy pitää mielessä, että yleensä hakemuskirjeen vastaanottaja ei tunne sinua ja rivien välissä ei edelleenkään lue mitään, korosti Minna-Rosa.

Osaamisen ja kertyneen kokemuksen pohtiminen ja sanoittaminen ennen varsinaista työnhakua on tärkeää – tämän jälkeen on huomattavasti helpompi suunnistaa omien mahdollisuuksiensa perään työmarkkinoilla.

Perinteillä on perustelunsa

Uusia tapoja hakea työtä on syntynyt erityisesti sosiaalisen median myötä, mutta perinteisille asiakirjamalleille on kuitenkin perustelunsa.

– Kun pyydetään lähettämään vapaamuotoinen hakemus, se on kaikkea muuta kuin vapaamuotoinen. Työtä on haettu käsitöillä ja runomitalla, mutta silloin on todella oltava varma ja tunnettava, että vastaanottaja on samalla aaltopituudella, kertoi Minna-Rosa.

Perinteinen malli hakemuksesta pätee vielä niin vastauksena työpaikkailmoitukseen kuin avoimena hakemuksena. Avoimen hakemuksen kirjoittamiseen joutuu vain näkemään enemmän vaivaa, koska työnantaja ei ole valmiiksi määritellyt tarvitsemaansa osaamista vaan se on tehtävä itse.

Työhakemuksen lukemisellekin oma traditionsa, alun täytyy olla niin kiinnostava, että se luetaan loppuun.

Tärkein kappale kirjoitetaan ensimmäiseksi, ja sen tulisi sisältää tieto siitä, miksi työpaikkaa on hakemassa eli tuoda esille oma motivaationsa. Työnantajalle motivaatio on usein kokemustakin arvokkaampaa. Tähän kappaleeseen tulisi ladata vahvimmat argumenttinsa siitä, miksi olisi juuri kyseiseen tehtävään ja työpaikkaan sopiva henkilö.

– Tyypillisin aloitus on, että ”Olen 24-vuotias x:n opiskelija ja olen erittäin kiinnostunut tarjoamastanne paikasta”. Valitettavan usein aloitus tyssää vain kiinnostuksen ilmaisemiseen perusteluitta.

Toinen kappale tuo esiin kokemuksen ja osaamisen linkitettynä haettavaan tehtävään, ja kolmannessa kappaleessa voi tuoda esiin omaa personallisuuttaan ja omia luonteenvahvuuksiaan– taaskin haettavaan tehtävään peilaten. Kannattaa varoa pelkkien adjektiivilistojen kirjoittamista ja käyttää verbejä kuvaamaan itseäään. Jos väittää olevansa markkinointihenkinen tai tehokas, kannattaa miettiä, miten tuo ominaisuus minussa näyttäytyy tai mitä olen tuon ominaisuuden ansiosta saavuttanut?

Pituuden osalta hakemuksen tulee mahtua yhdelle A4-sivulle. Liian raskaita ja pitkiä kappaleita kannattaa myös välttää.

Lue lisää:

  • Urapalvelujen Piilotyöoppaasta löydät perusmallit CV:n ja hakemuksen rautalankamalleihin. Vaikka omista papereistasi muotoilisitkin ulkoasultaan persoonallisempia, nämä mallit ovat hyvä pohja sisällön muokkaamiselle.
  • Urapalvelujen Flamman Opastusta työnhakuun -osioon on koottu materiaalia työnhausta.

Kesäkivaa: pientä profiilinkohotusta

Kesä voisi olla oivaa aikaa tehdä pieniä kohennuksia omaan LinkedIn-profiiliin. Alla on kolme LinkedIn-profiilin keskeistä asiaa, jotka voisi sopivassa välissä katsastaa – vaikka laiturin nokassa.

1: Mikä on otsikkosi, siis se ”professional headline”?
Merkkimäärä on yllättävän iso, 120 merkkiä, siis melkein kokonaisen twiitin kokoinen. Voisiko se olla jotain muuta kuin pelkkä ammattinimike tai päätoimisen toiminnan kuvaaminen? Melkein 18 miljoonalla LinkedIn-käyttäjällä otsikossa on sana ”student” ja puolella miljoonallakin ”looking for new opportunities”. Mikä siis voisi olla sellainen otsikko, joka olisi hieman erilaisempi, mutta kuvaisi sinua, osaamistasi ja toimintaasi?

2. Valokuva
LinkedIn kertoo ennen kaikkea sinusta. Sinut pitäisi siis luonnollisestikin tunnistaa kuvasta. Mieluusti vaatetus mukailee ajateltua työtyyliä. LinkedIn-kuva ei ole mikään biopassikuva, joten hymyillä saa.

3. Yhteenvetoteksti
Tämä on todennäköisesti näiden kolmen askeleen hankalin palanen. Miten ilmaista osaaminen, tavoitteet, arvot ja persoona pähkinänkuoressa? Yhteenvetotekstin pitäisi olla eräänlainen kuva sinusta, taustasi ja herättää lukijan kiinnostus. Tilaa on 2000 merkkiä.

Mieti siis, kenelle kirjoitat, kuka on yleisösi? Mitä heidän pitäisi sinusta tietää?

Sen jälkeen mieti, mitkä ovat saavutuksesi, arvot, mistä olet innostunut, missä olet hyvä ja erilainen kuin muut? Mitkä avainsanat kuvaavat sinua?

Kun olet kirjoittanut profiilisi, liitä yhteenvetoosi youtube-videota, slideshare-esitys, blogi tai sinuun viittaavia artikkeleita.
Jos innostusta riittää, niin tämän ehostuksen jälkeen heitä pallo muille. Eli lähettele kontakteillesi suosituspyyntöjä. Mutta muista samalla, että pallo tulee myös takaisin – LinkedIn-etikettiin kuuluu, että suositukset annetaan puolin ja toisin.

Miks’et sä soita?

phone-487702__180

Yksi asia, joka nousee lähes kaikissa työnhaun koulutuksissa esiin, on kysymys soittamisesta hakuruljanssin keskellä. Koska pitäisi soittaa? Ennen hakemuksen lähettämistä? Heti sen jälkeen vai vasta vähän myöhemmin? Vai voisiko kuitenkin olla soittamatta? Ja mitä pitäisi kysyä siinä vaiheessa, kun soittaa? Mitä jos ei ole mitään kysyttävää?

Hankalaksi tilanteen tekee sen, että hakijalla tulisi olla jonkinlainen aavistus siitä, kuinka paljon hakemuksia paikkaan on tulossa. Jos hakijoita on sadoittain, niin yksikään organisaatio ei pysty mitenkään vastaamaan kaikkien soittoihin. Tällöin soittaminen voi kääntyä itseään vastaan.

Usein soittaminen kuitenkin kannattaisi. Eräs rekrytoija totesi, että heidän firmassaan kaikki kesätyöntekijät palkattiin soittaneiden keskuudesta. Tapa sekin karsia omaa työtään. Eli sen sijaan, että yrityksessä olisi katsottu kaikkien paikkaa hakeneiden hakemukset, keskityttiinkin vain niihin, jotka olivat soittaneet ja joiden arveltiin olevan motivoituneimpia. Toinen rekrytoija ihmetteli, miten voi olla mahdollista, että jos paikkaa hakee 60 ihmistä, niin ainoastaan ja vain yksi ihminen soittaa ja kysyy tehtävästä lisätietoja.

Elintärkeää soittaminen on silloin, kun tehtävään liittyy jonkinlaista esiintymistä tai puhumista tai kun hakijalta odotetaan tietynlaista reippautta. Näin puhelu on jo ensimmäinen työnäyte.

Monesti todetaan, että on niin paljon helpompaa laittaa sähköpostia kuin soittaa. Mutta se juuri on sähköpostin ongelmakin. Sähköpostia tulee joka tapauksessa liikaa. Hakija voi joutua myös ikävään välikäteen odotellessaan, tuleeko omaan viestiin vastausta, ja kuinka kauan sitä voi tai pitäisi odotella.

Napakka puhelu

Hyvä puhelu on tiivis ja selkeä. Hakija noudattaa mahdollisesti annettuja soittoaikoja.

Puhelimessa on usein vaikea hahmottaa paria ensimmäistä sanaa. Suuri osa meistä aloittaa puhelun omalla nimellään, ja kun oma nimi on itselle niin tuttu ja eniten työnhakupuhelussa ehkä jännittää ne ensisekunnit, niin se nimi tulee sanottua aivan liian nopeasti. Kuulija nappaa nimestä ehkä vain osan etunimeä. Siksi sen sijaan, että aloittaa puhelun sanoilla ”Maija Möttönen täällä…” kääntääkin ensisanat hieman vanhahtavaksi ”Täällä soittaa Maija Möttönen…”. Parilla lauseella puhelun aluksi hakija voi myös nopeasti esitellä taustansa.

Etukäteen kannattaa kirjata omat kysymyksensä paperille. Puhelun alussa voi myös todeta, että ”minulla on kaksi kysymystä tähän tehtävään liittyen”. Jaaritella ja höpötellä ei saa missään tapauksessa. Soittoaikana puhelin todennäköisesti piippaa uutta puhelua lakkaamatta. Hakija, jolla ei ole mitään asiaa, vie oman nimensä todennäköisemmin mustalle listalle kuin mahdolliselle listalle soittaneista ja kiinnostuneista.

Mitä sitten kannattaa kysyä? Todennäköisesti mikään työpaikkailmoitus ei ole ihan tyhjentävä kuvaus työskentelystä vaan se jättää vielä kysymyksiä itsessään. Puhelussa siis kannattaa keskittyä selvittämään sellaisia asioita, joiden tietämisestä voisi olla hakemusta kirjoittaessa hyötyä. Esimerkkinä tästä voisi olla se, että tehtävässä yhdistyy kaksi aika erilaistakin puolta tai hakijalta vaadittava osaamislistaus on pitkä. Tällöin hakijan kannatta yrittää selvittää, minkälainen profiili haettavalla henkilöllä ajatellaan olevan, mitä arvostetaan eniten. Hakija voi myös kysyä jostain tietystä osaamisalueesta ja sen painoarvosta hakuprosessissa. Hakija voi myös kysyä, onko tehtävä uusi tai millaisessa tiimissä valittava henkilö toimii.

Kommentoi, mikä on ollut sinun kysymyksesi!

Entä jos en kuvailisikaan itseäni, vaan antaisin muiden kertoa millainen työntekijä olen?

Eilen keskiviikkona Kumpulan Physicumilla järjestettiin Työelämä tutuksi- talentit työmarkkinoilla -tilaisuus, jossa annettiin työnhakuun liittyviä vinkkejä ja vastattiin opiskelijoita askarruttaviin kysymyksiin. Urapalveluiden ja aTalentin yhteistyössä järjestämä tapahtuma antoi allekirjoittaneelle muutaman oivalluksen:

  1. Työhakemuksessa on helppoa sortua ylimalkaisiin fraaseihin, kuten ”olen ulospäinsuuntautunut ja dynaaminen supertekijä”. Tehokkaampaa on kertoa minkälaista palautetta olet saanut aikaisemmissa työpaikoissa. Esimerkiksi ”esimieheni mukaan, olin hyvä tiimipelaaja ja selvisin haastavistakin tehtävistä itsenäisesti”. Tietenkään itsensä kuvailemista ei pidä unohtaa, mutta monipuolisuus hakemuksessa tuskin on haitaksi.
  2. Soittaminen kannattaa tehdä ennen hakemuksen lähettämistä, ei sen jälkeen. Ja lisäksi soitettaessa kannattaa todellakin miettiä mikä on se kysymys johon haluaa saada vastauksen. Soittaminen vain ilmoittaakseen, että laitoin teille nyt hakemuksen ei ole tehokkain tapa viestiä kiinnostuksesta työpaikkaa kohtaan.

    aTalentin Poola antaa ohjeita hyvään hakemukseen.

    aTalentin Poola antaa ohjeita hyvään hakemukseen.

  3. Perinteiset työnhakukanavat menettävät merkitystään koko ajan, siksi näkyvyys LinkedIn:ssä ja muissa sähköisissä kanavissa ei ole ainakaan haitaksi. Suurimmilla rekrytointiyrityksillä on omat tietokannat joihin opiskelija voi tallentaa tietonsa. Näitä tietokantoja käytetään mm. hiljaisissa hauissa, joita en välttämättä laiteta ollenkaan julkiseen hakuun. Kannattaa siis päivittää tietonsa rekrytointiyritysten sivuilla myös piilotyöpaikkojen vuoksi.

Lopuksi on syytä sanoa, että yrityksiä, tehtäviä ja hakijoita on monenlaisia. Siten täysin tyhjentävää vastausta siihen kuinka toimia työnhaussa on vaikea antaa. Tietyt perusasiat on hyvä opetella mutta tilaa kannattaa jättää myös omalle intuitiolle.

Katso tilaisuudessa esitetyt diat.

Sosiaalinen media työnhaussa – maksaako nähdä vaivaa?

Jos jollekin on vielä epäselvää miten merkittävä voima sosiaalinen media maailmassa on, kannattaa käydä katsomassa seuraava video:

social

Eikä työnhaku ole poikkeus. Tämä oli Universum Finlandin markkinointipäällikkö Anne Hyttisen pääsanoma perjantaina 17.4. Tiedekulmassa järjestetyssä Työelämä tutuksi-tilaisuudessa. Tilaisuuden järjestäjänä toimi yliopiston urapalvelut. Hyttisen esitys: Sosiaalinen media – oman osaamisen näyteikkuna piirsi hyvin vahvan argumentin sen puolesta, että varsinkin omaa ammatillista profiiliaan luovalle asiantuntijalle sosiaalinen media ja verkko ylipäätään on aivan keskeinen kanava viestiä osaamistaan.

Hyttisen mukaan hyviä työpaikkoja on rajallisesti ja hakijoita paljon. Mikäli uskomme Nalle Wahlroosia, globaalit työmarkkinat tuovat helposti noin miljardi potentiaalista tekijää myös länsimaiden työmarkkinoille. Erottautuminen muista hakijoista on siten tärkeää ja sosiaalinen media yksi hyvä keino.

Hyttisen mielestä sosiaalisen median hyvät puolet ovat nopeus, helppokäyttöisyys, oman brändin viestiminen sekä verkostojen luominen ja ylläpitäminen. Työmarkkinoiden totuus on, että vain noin 20 % työpaikoista tulee julkiseen hakuun. Valtaosa paikoista täytetään hyväksi käyttäen organisaation olemassa olevia kontakteja. Siten verkostoilla on merkittävä rooli työpaikan löytämisessä. Hyttisen mukaan sosiaalisen median avulla voi viestiä omaa osaamistaan sekä ylläpitää yhteyttä oman alan muihin osaajiin. Sillä tavalla voi luoda mielikuvaa omasta osaamisestaan vaikkei olisi tavannut verkostonsa kaikkia jäseniä henkilökohtaisesti.

Mitä sosiaalisessa mediassa sitten pitäisi tehdä? Nykyään erityisesti hakijan persoonalla ja sopivuudella organisaatioon on enemmän merkitystä kuin esimerkiksi koulutuksella. Sosiaalisessa mediassa omaa persoonaa, kuten harrastuksia tai osaamista, voi tuoda paremmin esille kuin pelkällä hakemuksella. Usein käyttämäni esimerkki kertoo akateemisesta ystävästäni, joka sai hyvän työpaikan osittain siksi, että oli etevä kamppailulajeissa. Itse toimistotyöllä ei ollut mitään tekemistä kamppailulajien kanssa, mutta se katsottiin eduksi.

Jos sosiaalisen median käyttö työnhaussa kiinnostaa muttet ole varma miten edetä, kannattaa olla yhteydessä Helsingin yliopiston urapalveluihin.

Tiedätkö miten toimia, jos joudut työnhaussa videohaastatteluun? Entä jos hakemaasi työpaikkaan voi lähettää video-CV:n?

Video-CV Workshop Viikin Think Companyllä huhtikuussa 2015

Video-CV Workshop Viikin Think Companyllä huhtikuussa 2015. Kuva: Maria Sojakka aTalent Recruiting Oy.

Näihin kysymyksiin etsittiin vastausta Helsingin yliopiston urapalveluiden ja aTalent Recruitingin yhdessä toteuttamassa Video-CV Workshopissa Viikin Think Companyllä 14. huhtikuuta. aTalentin Recruitment Coordinator Poola Isomäki alusti tilaisuutta kertomalla, miten kameran edessä tulisi käyttäytyä ja mitä asioita ottaa huomioon mm. kameran asettelun suhteen.

Videohaastattelu on tilanne, jossa haastattelija on etukäteen nauhoittanut tai laatinut kysymykset. Näihin kysymyksiin hakija vastaa kirjautumalla haastattelujärjestelmään ja nauhoittamalla vastaukset annettuihin kysymyksiin.

Video-CV on taas yleisluontoinen kuvaus hakijasta, minkälainen työ häntä kiinnostaa ja missä asioissa hakija on hyvä. Videolla hakijan persoonallisuus pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin perinteisellä paperisella CV:llä. Videon sisältöä miettiessä voi käyttää hyväksi esimerkiksi Urapalveluiden julkaisemaa opasta piilotyöpaikan löytämiseksi. Videoidun CV:n tulisi täydentää paperista versiota eikä olla sen referaatti.

Mitään varsinaisia teknisiä vaatimuksia videon tekoon ei ole. Tietokone, jossa on toimiva web-kamera sekä mikrofoni riittävät hyvin. Etukäteen kannattaa tarkistaa molempien toimivan kunnolla.  Myös verkkoyhteys on tarpeen jos videohaastattelu tallennetaan työnantajan järjestelmään.

Tiivistetysti kameran edessä tulisi olla mahdollisimman paikallaan ja katsekontakti pitää kamerassa. Kamera tai läppäri kannattaa sijoittaa silmien korkeudelle ja siten, että puhuja näkyy hartioista ylöspäin. Liian kauaksi asetettu kamera/mikrofoni voivat heikentää äänenlaatua. Muutenkin kuvauspaikan tulisi olla rauhallinen ja taustan mahdollisimman neutraali sekä siisti. Jostain syystä taustalla näkyvä tiskivuori ei kuulemma herätä suuria haluja rekrytoida hakijaa.

Myös äänenkäytöllä on merkitystä. Selkeä artikulaatio ja asioiden painottaminen voivat vaatia kunkin yksilöllisistä tavoista riippuen joko normaalia hitaampaa puhetapaa tai sanojen selkeämpää ääntämistä.

Itse huomasin, että minulle toimivin tapa oli aloittaa video nojaamalla vasemmalla kädellä pöytään, kun kerroin  itsestäni ja koulutustaustastani. Sen jälkeen esitin itselleni kysymyksen ja aloin vastaamaan vapautuneemmin aivan kuin olisin käynyt keskustelua videokameran kanssa. Tässä vaiheessa myös asentoni rentoutui ja olemus muuttui helpommin lähestyttäväksi.

Ainiin ja se aika! Jos haastattelussa on annettu aikaraja niin sitä pitää noudattaa. Haastattelijat saattavat läpikäydä kymmeniä videoituja haastatteluja eivätkä arvosta pitkiä puheita asian sivusta. Hyvä video ei lähtökohtaisesti ole 1-2 minuuttia pidempi.

Videohaastattelun ja video-CV:n tekemistä kannattaa harjoitella etukäteen joko kotona tai urapalveluiden järjestämissä workshopeissa. Lisätietoja löytyy urapalveluiden nettisivuilta sekä facebookista.