Helsingin yliopisto
Miten tutkia ja tulkita osallisuutta, osallistumista ja osallistumattomuutta? Hanna Yletyinen tutki näitä teemoja kaupunkiteologian tutkielmaseminaarissa lukuvuonna 2019-2020, ja bloggaa nyt osallistuvaan havainnointiin perustuvan tutkielmansa tuloksista. Tutkielma valmistui keväällä 2020.
Kallion D-asema on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, joka pyrkii aktiivisesti kehittämään kävijöidensä osallisuutta. Maisterintutkielmassani tutkin, miten D-asema toteuttaa osallisuustehtäväänsä ja millaista osallisuutta kävijöillä on.
Osallisuutta voisi sanoa tämän ajan trendiksi, mistä on osoituksena lukuisat osallisuushankkeet, -strategiat ja -tutkimukset. Osallisuudelle ei ole tarkkaa määritelmää, ja eri osallisuusteoriat lähestyvätkin käsitettä hieman eri tulokulmista. Yksilön osallisuutta voi tarkastella osallisuutena yhteiskuntaan, ympäröiviin yhteisöihin sekä omaan elämään.
Tutkielmassani määrittelin erilaisten teorioiden avulla osallisen ihmisen sellaiseksi, joka pystyy toteuttamaan itseään, hänellä on riittävästi resursseja aineellisten tarpeiden tyydyttämiseksi, vastavuoroisia sosiaalisia suhteita sekä mahdollisuuksia vaikuttaa niin oman elämänsä kulkuun kuin muutenkin yhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Osallisuutta toteutetaan myös sellaisilla tavoilla, jotka eivät ehkä aina ole niitä kaikkein helpoimmin huomattavia.
Osallistuin Kallion D-aseman toimintaan vuodenvaihteessa. Leivoin pipareita, join kahvia ja juttelin ihmisten kanssa kuten muutkin kävijät. Samalla havainnoin, miten muut kävijät olivat ja reagoivat aseman ohjelmaan ja toisiin kävijöihin.
D-asema mahdollistaa omaehtoista toimijuutta
Havainnoista nousi esiin monia osallisuuden vajeita, joita kävijöillä on, esimerkiksi työttömyyttä tai päihde- ja mielenterveysongelmia. D-asema pyrkii lisäämään kävijöidensä osallisuutta monin eri tavoin, kuten yhteisillä ruokailuilla tai aktiviteeteilla. Haluan kuitenkin nostaa tämän tekstin näkökulmaksi osallistumattomuuden osallisuusmerkityksen, mikä kiinnitti havainnoissani erityisesti huomiota.
D-asemalla toiminnan on tarkoitus olla kävijälähtöistä. Asemalla järjestetään joka kuukausi yhteisökokous, jossa kävijät saavat ehdottaa ja vaikuttaa tulevan kuun ohjelmaan. Tämän on tarkoitus edistää vaikuttamista, toimintaa ja osallistumista. Se on myös vastavoima osallistamiselle, jossa yksilöitä aktivoidaan ylhäältä alaspäin, mitä tehdään esimerkiksi yhteiskunnan palvelujärjestelmissä. Vaikuttaminen luo merkityksellisyyttä, vahvistaa itsetuntoa ja lisää osallisuutta.
Kuva: Markus Spiske, pexels.com
Kävijälähtöisestä toiminnasta huolimatta yhdeksi merkittävimmistä havainnoistani nousi osallistumattomuus. Kävijät eivät osallistuneet toimintaan niin paljoa, kuin työntekijät olisivat ehkä toivoneet. Tämä voi olla merkki osattomuudesta, mutta myös osallisuudesta.
Yhteisökokouksessa, jossa toimintaa suunnitellaan, oli minun lisäkseni vain yksi kävijä. Syitä voi olla monia, esimerkiksi yllättävä este tai huono päivä. Voi olla, että kävijöillä on heikkouksia ennakoida omaa elämäänsä eivätkä he pysty suunnittelemaan elämäänsä niin selkeästi, että lupauksista huolimatta tulisivat paikalle, mikä olisi osoitus osattomuudesta.
D-asemalla kävi myös joitain sellaisia ihmisiä, jotka eivät ollenkaan osallistuneet toimintaan tai oma-aloitteisesti jutelleet muille, vaan viettivät päivän omissa oloissaan. Tämä kertonee siitä, että osalle kävijöistä on merkityksellistä vain saapua paikalle. D-asema tarjoaa turvallisen tilan ja pientä purtavaa, jos päivässä ei ole muuta tekemistä tai paikkaa minne mennä. Ketään ei pakoteta toimintaan, vaan asemalla saa olla sellainen kuin on ja olla osallistumatta, jos siltä tuntuu. Joillekin jo paikalle saapuminen voi olla riittävää osallistumista.
Ketään ei pakoteta toimintaan, vaan asemalla saa olla sellainen kuin on ja olla osallistumatta, jos siltä tuntuu.
Osallistumattomuus ei aina tarkoita osallisuuden puutetta. Jotkut tekevät tietoisen valinnan olla osallistumatta. Osallistumattomuus voi osoittaa omien voimavarojen huomioimista, itsestään huolehtimista ja itsenäistä toimijuutta, mikä taas osoittaa osallisuutta omaan elämään. Kävijä on tällöin subjekti, joka päättää omasta elämästään.
Kävijät kyllä käyttävät valtaa, mutta eri tavalla kuin toiminnalla ehkä alun perin tähdättiin. D-asemaa käytetään omiin tarpeisiin ja siten luodaan myös osallisuutta omiin tarpeisiin nähden. Tämä osoittaa, että osallisuutta toteutetaan myös sellaisilla tavoilla, jotka eivät ehkä aina ole niitä kaikkein helpoimmin huomattavia.
On olennaista pohtia sitä, onko aktiivinen tekeminen tai vaikuttamistoiminta sitä, mitä kävijät asemalta lähtökohtaisesti hakevat tai tarvitsevat. Havaintojeni perusteella osalle tekeminen oli tärkeä syy saapua paikalle, mutta sitäkin enemmän korostui aseman sosiaalinen puoli. Sanoisin muiden ihmisten, vuorovaikutuksen ja omaehtoisen olemisen olevan tärkeimpiä osallisuuden muotoja, joita D-asemalta haetaan.
Hanna Yletyinen