Uusi kaupunkiteologian yliopistonlehtori Mitra Härkönen esittäytyy

Olen Mitra Härkönen ja toimin lukuvuoden 2019-2020 kaupunkiteologian yliopistonlehtorina Henrietan tultua valituksi kaupunkiteologian professoriksi. Lämpimät onnittelut, Henrietta!

Olen taustaltani uskontotieteilijä ja antropologi ja opiskellut näitä tieteenaloja Helsingissä ja Turussa. Ennen siirtymistäni Teologiseen tiedekuntaan, toimin yliopistonlehtorina, tuntiopettajana ja tutkijana uskontotieteen oppiaineessa Helsingin yliopistossa.

Tutkimukseni liittyvät erityisesti buddhalaisuuteen Suomessa ja Tiibetissä sekä uskonnon ja sukupuolen kysymyksiin ja eritoten intersektionaalisuuteen. Intersektionaalisuuden ajatuksena on, että pyrkiessämme ymmärtämään vaikkapa yksilön tai tietyn ryhmän asemoitumista jonkin tradition kannattajana tai harjoittajana, meidän tulisi ottaa huomioon lukuisia asemoitumiseen vaikuttavia eroja ja näiden risteämiä. Huomioitavia eroja ovat esimerkiksi sukupuoli, etninen tausta, ikä, sosiaalinen asema, koulutus ja seksuaalinen suuntautuminen.

Intersektionaalinen tutkimusote onkin yksi kiinnostava tapa lähestyä uskontoa ja ihmistä kaupunkikontekstissa. Kaupunkeihin ihmisiä houkuttavat usein moninaiset mahdollisuudet, joista kaikki eivät kuitenkaan pääse tasapuolisesti osallisiksi. Ristivalottamalla yksilöiden tai ryhmien asemia, voidaan esimerkiksi tutkia vallan ja toimijuuden ulottuvuuksia ja sitä, miten uskonto urbaanin kontekstissa voi yhtäältä syrjiä ja jättää ulkopuolelle, toisaalta tarjota uusia mahdollisuuksia, yksilöllistä liikkumavaraa ja toimijuuden paikkoja.

Maaseutuun verrattuna urbaanille leimallista on myös uskonnollinen moninaisuus. Esimerkiksi juuri buddhalaisuus Suomessa on paitsi monimuotoista myös voimakkaasti suurimpiin kaupunkeihimme keskittynyttä. Kaupunki kontekstina siis paitsi mahdollistaa buddhalaisuuden kaltaisen, maassamme vielä marginaalisen, uskonnon olemassaolon tarjoamalla potentiaalisia uskonnon kuluttajia, urbaani myös muovaa buddhalaisuutta. Ideaalisti maailmasta vetäytymiseen pyrkivän luostarielämän sijaan buddhalaisuudessakin korostuu nyt Zygmunt Baumanin kuvailema kevyt naulakkoyhteisöllisyys, jota leimaa väliaikaisuus ja yksilöpsykologiset tarpeet. Toisaalta buddhalaisuuden voi huomata myös tasa-arvoistuvan ja demokratisoituvan kaupunkikontekstissa.

Uskontoon kaupungissa voidaan päästä käsiksi monin eri tutkimusmenetelmin. Itse asiassa metodologia, eli käyttämämme tutkimusmetodit ja tietoteoreettiset käsityksemme, vaikuttavat suuresti siihen, mistä uskonnon kaupungissa löydämme ja miten sitä lähdemme tutkimaan. Parhaimmillaan eri metodit täydentävät toisiaan. Etnografisessa kenttätyössä, johon itse olen kouluttautunut, jalkaudutaan tutkittavien pariin ja kerätään tietoa (osallistuvan) havainnoinnin ja erilaisten haastattelujen avulla. Havaintojen avulla saadaan selville, miten ihmiset esimerkiksi harjoittavat ja elävät uskontoaan. Jututtamalla tai haastattelemalla ihmisiä taas päästään käsiksi heidän uskontoa koskeviin käsityksiinsä ja tulkintoihinsa.

On ilo aloittaa uusissa tehtävissä! Uudet ja vanhat kaupunkiteologian opiskelijat, ollaan yhteydessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *