Määritelmistä on vaikea päästä sopuun, mutta määrittely on tärkeä osa tutkimustyötä

”Se on sellainen akateeminen kysymys”, sanoi lääkäri, kun kyselin vaivani tarkempaa diagnoosia. Sopii minulle, ajattelin, mutta en sanonut mitään. Lääkäri jatkoi ja selitti, että vaivan tarkka diagnostinen määrittely on hankalaa, koska tutkimuksessa on eri suuntaan meneviä selityksiä taudin luonteesta.

Tämä oli tietysti tutkijalle ymmärrettävää puhetta. Tällä hetkellä vaivani määritelmä jää lääketieteellisesti hiukan sumeaksi, mutta tilanne voi kuitenkin muuttua, kun uutta tietoa saadaan.

Tilanne määritelmien osalta muuttuu hankalammaksi, kun siirrytään tautien diagnooseista humanististen ja yhteiskuntatieteiden käyttämiin käsitteisiin. Ne ovat yleensä sopimuksenvaraisia. Tutkimuksen kielellä puhutaan sosiaalisista konstruktioista tai perheyhtäläisistä käsitteistä – hiukan eri asioita painottaen.

Molempien termien taustalla on laaja tieteenfilosofinen keskustelu ja teoretisointi. Olennaista on se, että, toisin kuin esimerkiksi jonkin taudin diagnoosista – olettaen, että sen syntymekanismi tunnetaan riittävällä tarkkuudella – sosiaalisesti rakentuneista käsitteistä ei tutkimuksessa voi päästä yksimielisyyteen. Näin siksi, että tutkimusten käsitteiden rakentaminen on osa teorioiden kehittämistä ja ihmistieteille on ominaista teorioiden ja lähestymistapojen moninaisuus.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että käsitteiden tarkasta määrittelystä olisi luovuttava humanistisessa tutkimuksessa?

Jossain vaiheessa viime vuosisadan jälkipuoliskolla tutkijat alkoivat korostaa sitä, että käsitteet eivät ole reilun neuvottelun tuloksia, vaan niihin sisältyy aina vallankäyttöä. Ranskalainen filosofi Pierre Bourdieu julisti, etteivät sanat enää ole viattomia. Uskonnontutkijat oivalsivat, että kristillis-länsimäisen kulttuurin idea ”uskonnosta” ei välttämättä vastaa lainkaan sitä, miten toisenlaisista kulttuureista peräisin olevat ymmärtävät ne ilmiöt, jotka tutkijat ovat määritelleet uskonnoksi. Uskonnon käsitteestä tuli itsessään vallankäytön väline, osoitus kolonialismista ja sokeudesta asettua toisten asemaan. Määrittely osoittautuikin määräämiseksi.

Määritteleminen on kuitenkin ongelmallista vain silloin, kun niillä pyritään yleispäteviin ja globaaleihin ilmiöiden kuvauksiin. Konstruktionismista ja perheyhtäläisyydestä voi johtaa lähestymistavan, jossa määritelmät ovat työvälineitä jonkin käsillä olevan tehtävän ratkaisussa. Erilaiset määritelmät voivat elää rinnakkain, mutta niiden tulee myös kilpailla keskenään. Yhtä vähän kuin tavoiteltavaa on se, että esimerkiksi ”uskontoon” löytyisi kaiken kattava määritelmä, on se, että jonkin alan keskeisestä käsitteestä olisi jokaisella tutkijalla oma määritelmänsä.

Määritteleminen on haastavaa, mutta se on olennainen osa tutkimusprosessia. Tähän on ainakin kolme syytä. Ensinnäkin tutkimuksen kielen tulee olla täsmällistä ja mahdollisimman yksiselitteistä. Toiseksi on olemassa paljon tehtäviä, joissa tutkija ei voi paeta määrittelyä vetoamalla siihen, että pohdinnan alla oleva käsite on akateeminen konstruktio. Jos esimerkiksi tutkii populaarikulttuuria uskonnon näkökulmasta, on välttämätöntä ensin määritellä mitä piirteitä ja ilmiöitä on tutkimusaineistosta etsimässä.

Kolmanneksi määritelmät ovat itsessään enemmän kuin vain selvennyksiä siihen, mitä jollakin tutkimuksessa käytetyllä sanalla tarkoitetaan. Tsekkiläinen tutkija Juraj Franek on kuvannut määritelmiä pienoiskoossa oleviksi teorioiksi. Määritelmät ja teoriat kulkevat käsi kädessä. Määritelmä ankkuroituu usein johonkin teoriaan tai on jonkin teorian aihio.

Ihmistieteiden käytössä olevien diskurssien analyysia ja purkamista tarvitaan, mutta käytännönläheisempi tulokulma määrittelyihin ja teorioihin voi hälventää joitain väärinkäsityksiä ja rakentaa siltaa kulttuuristen ja kognitiivisten lähestymistapojen välille uskonnontutkimuksessa.

* * *

Pohdin kirjassani Ritual and Christian Beginnings mm. rituaali-käsitteen määrittelyä. Rituaalin määrittely nousi esille myös kun olin Antti Vanhojan ja Nina Nikin vieraana heidän kirjapodcastissaan, jossa puhuttiin kirjasta otsikolla ”Rituaalit, kognitiivinen uskonnontutkimus ja tieteidenvälisyys”. Kuuntele podcast tästä.