Kuinka tärkeää kreikka on teologille?

Kreikan opetuksesta en ole ehtinyt kirjoittaa vielä oikein mitään. Päivi aloitti keskustelun. Päivin koko teksti löytyy kommenttina kohdasta ”Risto Uron blogi avattu”. Kopioin alle kysymyksen, jota toivon muidenkin kommentoivan. Kuinka tärkeää kreikan taito teologille tämän päivän maailmassa on?

Tiedoksi vielä niille, jotka odottavat tarkempia tietoja vanhojen UTE 200- ja uusien EK200 -kokonaisuuksien suhteesta. Laitoksen johtoryhmä päättää linjauksesta ensi keskiviikkona. Sen jälkeen tiedotan asiasta tarkemmin.

Mutta tässä siis katkelma Päivin kommenteista:

***

Tiedoksi: ei liene uutinen, mutta opiskelijan ajankäytöstä taistelee kovin moni kiinostava asia. Rehellisesti sanoen, kreikan opinnot eivät tässä kisassa ole kovin vahvoilla. Syykin on yksinkertainen: äkkipäätä katsoen näyttää siltä, että juuri näissä opinnoissa tuotos-panos-suhde on aika vaatimaton. Siis sama ajankäyttö johonkin muuhun teologian osa-alueeseen näyttäisi tuottavan huomattavasti enemmän asiantuntemusta. Tämä on hidasta ja vaivalloista ja siksi joudun jatkuvasti kysymään motivaatiotani.Minulla ei ole hyvää vihjettä opiskelijan motivoimiseksi – mutta niinähn se on, että jos haluaa, niin oppi mitä tahansa ja tekee mitä hyvänsä, vaikka se olisi kuinka vaivalloista!

Seuraava kysymykseni ei ole kritiikkiä, vaan aivan vilpitön kysymys. Jos tiedän, että minusta ei tule eksegetiikan tutkijaa – ja tiedän sen – niin onko kreikan osaaminen todella välttämätöntä? Tarvitseeko teologin osata lukea Ramatttua alkukielellä? Jos mahdollisena tulevana teologina vain luotan eksegetiikan tutkijoiden ammattitaitoon ja osaamiseen? Ja samalla tavalla toivon heiltä/teiltä oman tulevan erityisosaamiseni tunnustamista?

***