Mo!

Viidennellä kurssikerralla ei aikaa hukattu turhaan luennointiin, vaan QGIS laitettiin tositoimiin heti alusta lähtien. Ensiksi jatkoimme opettajajohtoisesti viime kurssikerralla pohjustettua Pornaisten projektia, joskin toisesta näkökulmasta: tällä kertaa tavoite ei ollut enää digitoida vaan harjoitella erilaisten rajaustyökalujen käyttöä.

Jo alkuharjoituksessa konkretisoitui MAA-104-kurssilta tutun bufferin eli puskurin luominen. Bufferi on vyöhyke, joka syntyy asetettujen ehtojen mukaisesti jonkin elementin ympärille. Jos kyseessä on jokin piste, tulee siitä luonnollisesti ympyrä; viivan tai polygonin tapauksessa bufferi mukailee elementin muotoja. Dissolve-toiminnolla voidaan muutoin monilukuiset bufferit yhdistää, jolloin tuloksena on selkeä vyöhyke eikä useita päällekkäisiä puskureita.

Kuvasta 1 nähdään kolme eri bufferia, jotka Pornaisiin luotiin. Suurin ympyrä on yhden kilometrin säteinen bufferi Pornaisten keskustan koulusta, pienempi taas puolen kilometrin bufferi terveysasemasta. Epäsäännöllinen vaaleanpunainen bufferi taas mukailee viivasegmenttiä eli Pornaisten pääteitä sadan metrin etäisyydellä. Sen sisälle jäävät asuinrakennukset saatiin korostettua kurssikerran toisella päätyökalulla: Select by Location -toiminnolla, jonka valinta “are within” osoittautui ratkasevaksi seuraavien tehtävien kannalta.

Itsenäistehtävästä

Alun harjoituksen jälkeen koitti aika ottaa härkää sarvista. Eteen läimäistiin lista tehtäviä, jotka oli ratkaistava nyt harjoiteltujen ja aiemmilta kurssikerroilta tuttujen toimintojen avulla – toisin sanoen soveltaa ja kerrata aiemmin opittua. Kuin peruskoulussa konsanaan!

Huomasin, että jo itse tehtävän aloittaminen tuntui tukalalta. Erilaisten tiedostotyyppien avaaminen alkuun pääsemiseksi vei muutaman minuutin, koska olin epähuomiossa onnistunut poistamaan erään vaaditun shapefile-tiedoston aineiston purkamisen jälkeen. Päänvaivaa aiheutti myös oikeiden piirtotyökalujen etsiminen ja uusien karttatasojen luominen, vaikka tässä vaiheessa kurssia sellaisten luulisi hoituvan jo puoliautomaatiolla. Kertaus tulikin siis toden totta tarpeeseen.

Ensimmäisessä varsinaisessa tehtävässä piirsin ensin polygonit vastaamaan Malmin ja Helsinki-Vantaan kiitoteitä, jonka jälkeen tuotin niiden ympärille buffereita. Kuvassa 2 on Helsinki-Vantaa ylhäällä ja Malmin lentokenttä alhaalla.

Etsin kaikki bufferien sisälle sijoittuvat asukkaat Select by Location -toiminnolla: Asukkaita on Malmin pahimmalla melualueella eli 1 km etäisyydellä kiitoradoista 8 934 ja 2 km etäisyydellä 57 417. Alle 2 km etäisyydellä Helsinki-Vantaan kiitoradoista asuu datani mukaan 11 218 ihmistä.

Tämän jälkeen hyödynsin kurssikerran aineistosta löytyvää lentomelutietokantaa, jossa näkyi neljä eri vyöhykettä. Tehtävänannon avulla päättelin, että sisin vyöhyke vastasi 65 desibelin melua, sitä ulompi 60 desibelin ja niin edespäin. Edellistehtävän 11 218 alle 2 kilometrin etäisyydellä asuvasta vain 17 eli 0,15 % asui pahimmalla melualueella. Tuloksen sain valitsemalla sisimmän vyöhykkeen, ja luomalla siitä uuden karttatason Save Selected Features As -toiminnolla, jonka leikkasin Intersection-toiminolla edellisestä bufferista. Tämän jälkeen valitsin muutamat jäljelle jäävät asuinrakennukset, ja tarkistin Statistics Panelista asukkaiden lukumäärän, jonka jaoin koko bufferin sisällä asuvien määrällä. Samoja toimintoja käyttäen selvitin, että vähintään 55 desibelin melualueella asuu 11 923 ihmistä; tällöin valitsin tarkasteltavaksi vain kolme ydintä meluvyöhykettä.

Kuvan 2 keskellä oleva bufferi kuvaa melualuetta, joka syntyisi, jos koneet laskeutuisivat jälleen vain poikkeussuunnasta. Sitä luodessa muistui mieleen, ettei samalla karttatasolla tule käyttää sekä polygoneja että viivoja, joten aloitin uuden layerin, jolle piirtämäni apuvaviivan ympärille tein bufferin. Tässä kohtaa piti huomioida, että jos melualueen halkaisija on yhteensä yhden kilometrin pituinen, tulisi viivaa ympäröivästä bufferista tehdä puolen kilometrin kokoinen. Samaten molemmista päistä 500 m paisuva apuviiva piti piirtää kuusikilometriseksi, jotta lopputulos olisi yhteensä seitsenkilometrinen.

Lopuksi luotiin vielä kaikille juna- ja metroasemille 500-metriset bufferit, ja laskettiin jälleen kerran Select by Location -toiminnon avulla kaikki 110 805 asukasta, jotka niiden sisäpuolelle sijouttuvat. Kaikkiin aineiston 516 193 asukkaasta siis 21,5 % asuu 500 metrin päässä asemasta. Heistä 15–64-vuotiaita on 74 313 eli 67,1 %.

Pohdintaa 

QGIS:sin perustoiminnot alkavat pikkuhiljaa iskostua aivoihin niin, että osaan soveltaa niitä eri tarkoituksiin. Tämän kurssikerran jälkeen vahvistuivat mielessäni eritoten bufferointi ja valintatyökalut. Ymmärrän mihin tarkoitukseen niitä käytetään, vaikka enemmän soveltavissa tehtävissä kestääkin hetki tajuta juuri näiden työkalujen rooli.

Toisaalta — kuten Miki Leino (2024) muistuttaa — mieleen ovat vankimmin painuneet ne työkalut, joita on käytetty useissa eri harjoituksissa. Vain kerran tai pari aiemmin hyödynnetyt toiminnot tuppaavat unohtumaan, ja niiden hallitsemista edellyttävät tehtävät jäävät junnamaan paikoilleen. Henrikki Kopsa (2024) nosti esiin diagrammit, joiden käytön harjoittelu on myös omasta mielestäni jäänyt vähemmälle. Kehittyminen tulee vaatimaan kärsivällisyyttä, kokeilua, toistoa ja vielä toistamiseen toistoa.

Ensi kertaan!
—Usko

Lähteet

Kopsa, H. (17.2.2024). Geoinformatiikan menetelmät 1, viides luento/työpaja!. Henrikin blogi. https://blogs.helsinki.fi/hekopsa/2024/02/17/geoinformatiikan-menetelmat-1-viides-luento-tyopaja/

Leino, M. (14.2.2024). Viides kurssikerta. Mikin blogi. https://blogs.helsinki.fi/leinmiki/2024/02/14/viides-kurssikerta/