Hankkeen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kielitietoisten käytänteiden tutkiminen ja kehittäminen. Kielitiedolla tarkoitamme opittavissa olevaa tietoa ymmärrystä siitä, mitä kieli on, millaisia kieliä ylipäätään on olemassa, miten kieli vaihtelee ja muuttuu, miten kieltä käytetään vuorovaikutuksessa ja mitä kieli merkitsee ihmiselle.

Arki monikielisessä yhteisössä kasvattaa kielitietoisuutta ja tarjoaa useita mahdollisuuksia kasvattaa kielitietoa. Hankkeessa luodaan tiloja ja toimintaa, jotka kannustavat vertailemaan eri kieliä ja  käyttämään kieliä rinnakkain yhteisen päämäärän saavuttamiseksi sekä saavat osallistujat pohtimaan omaa kielellistä vuorovaikutustaan ja suhdettaan kieliin. Kaiken taustalla on plurikielisyyden ajatus: Kielelliset repertuaarit – kielitaidot – koostuvat monilähtöisistä resursseista, ”kielen paloista”. Vuorovaikutuksessa  kielten rajat ylitetään ja kieliä käytetään joustavasti. Pienestäkin kielitaidosta on iloa ja hyötyä. Kaikki kielelliset taidot ovat arvokkaita, ja yksi keskeinen kielellinen taito on kyky toimia yhteisössä, joissa osallistujien kielelliset resurssit ovat keskenään epäsymmetrisiä ja suhteet valtakieleen vaihtelevat. Tällaista taitoa tarvitaan muun muassa työelämässä, tulevaisuudessa yhä enemmän.

Koulussa hanke tukee opetussuunnitelman kielitietoisen koulun tavoitetta. Kielitietoisessa koulussa kieli on sekä oppimisen väline että sen kohde. Kun opitaan jotakin, opitaan myös kieli, jolla opittavasta asiasta puhutaan; sanotaankin, että kaikki opettajat ovat kielenopettajia. Kielitietoiseen kouluun kuuluu olennaisesti myös kielellisen diversiteetin tukeminen ja hyödyntäminen. Kielitietoisessa koulussa kielellinen moninaisuus on lähtökohta eikä yksikielisyyttä häiritsevä poikkeus. Kielitieto ja kielitietoisuus vaikuttavat myönteisesti toimintatutkimukseen osallistuviin yhteisöihin: eri kielten käyttö yhdessä toimittaessa luo kokemuksen kuulumisesta paikallisyhteisöön, jossa jäsenten kielitaitoja arvostetaan. Tutkimuksen osallistava toiminta luo tapoja rakentaa, ymmärtää ja tulkita etnistä ja kielellistä identiteettiä. Näin hanke edistää maahanmuuttajien integraatiota, nostaa kielellistä itsetuntoa ja rakentaa yhteiskuntaa, joka ei enää nojaa yksikielisyyden normiin tai hegemoniseen käsitykseen suomalaisuudesta. Kielitieto lisää suvaitsevaisuutta myös siten, että kielten vertailun avulla ymmärretään paremmin, mikä kielissä on yhteistä, ja hälvennetään yksittäisten kielten yllä leijuvaa mystisyyden eksoottista usvaa.”