Toimintatutkimuksessa (action research) häivytetään tutkimuksen kohteen ja harjoittajan välistä eroa. Sekä “tutkijat” että “tutkittavat” osallistuvat samaan yhteisölliseen prosessiin, joka muokkaa heidän identiteettiään ja käsitystä tutkimuskysymyksistä. Teoreettinen ymmärrys lisääntyy toiminnan kautta, ja toiminta tekee näkyväksi hiljaista tietoa, jota yhteisössä jo on. Toimintatutkimuksen kenttään liittyy läheisesti kansalaistieteen (citizen science) näkökulma, jossa tutkimusaiheita teoriassa huonosti mutta käytännössä hyvin tuntevista maallikoista tulee tutkimustiedon hankkijoita.

Itä-Helsingin uudet Suomen kielet -hankkeessa toimintatutkimuksen ja kansalaistieteen periaatteet näkyvät ensinnäkin siinä, että tutkijat eivät mene kentälle vain havainnoimaan, vaan tavoitteena on luoda sellaisia plurikielisiä käytänteitä, jotka jäävät osaksi yhteisön arkea ja kehittyvät vielä hankkeen päätyttyä. Tutkijat siis eivät kaihda vaikuttaa yhteisön toimintaan. Toiseksi erilaisten toimijoiden roolit sekoittuvat hankkeessa. Tutkijat toimivat tiiviissä yhteistyössä taiteilijoiden, median, koululaisten, opettajien ja yhteisöjen muiden jäsenten kanssa. Tutkija on hankkeessa myös oppija ja opettaja, taiteilija tai koululainen voi ottaa kielellisen asiantuntijan roolin, ja opettaja saa mahdollisuuden tarkastella omaa työtään tutkijan näkökulmasta.