Kenelle kaupungissamme on tilaa?

Saimme viimeisimmällä kurssikerrallamme koko joukon mielenkiintoisia vieraita. Aino Verkasalo Aalto-yliopistosta kertoi tutkimuksestaan amatöörien elinympäristötaiteesta lähiöissä, tutkija Maija Jokela sosiaalikeskus Satamasta sen valtaajien sekä Helsingin kaupungin näkökulmasta sekä Helsingin kaupungin tietokeskuksesta Mika Helin Helsingin luvallisista graffiteista.

Yleensä taide nähdään ammattilaisen teoksena, josta maksua vastaan voidaan nauttia. Aino Verkasalo esityksessään tutki luovaa toimintaa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, amatöörien ulottuvissa. Esitys nosti pinnalle kysymyksiä taiteen ja tilan rajoista. Nyt esimerkiksi trendikkäät neulegraffitit ottavat tilaa ja muuttavat sitä kaupunkitilassa. Asukkaiden, amatöörien, osallistuminen kaupungin elävöittämiseen pursuaa positiivisia puolia. Asukkaalla on tunne mahdollisuudesta vaikuttaa ja olla mukana, juurtua, sitoutua ja kokea tilaa omakseen. Näin julkisen tilan kuuluminen kaikille korostuu. Kriittisellä puolella nostettiin esiin kysymyksiä taiteen ja tilan ylläpidosta sekä laillisuuskysymyksiä.

Maija Jokelan Sosiaalikeskus Satamaa käsittelevä esitys pohti talonvaltaajien ja kaupungin pragmaattista suhdetta toisiinsa. Sosiaalikeskus oli vuokrattu Nuorisoasiainkeskuksen kautta kaupungilta vuodesta 2009, ja oli eri toimijoiden käytössä. Kaupunki oli valmis katsomaan läpi sormiensa tilojen turvallisuuspuutteita, ehkä täten säilyttävän rauhan talonvaltaajien kanssa. Tilanne muuttui kun Sataman pihaan alkoi muodostua romanileiri. Lopulta kärjistys johti loppukesästä 2011 näyttävään häätöön sekä romaneille leiristään että sosiaalikeskukselle tiloistaan.

Mika Helin mursi tutkimuksellaan stereotypioita graffititaiteilijoista. Helsingissä jopa sotaan verrattuun graffititaistoon harrastajien ja kaupunginvälillä on päädytty toiseen suuntaan: laillisia graffitiaitoja ympäri kaupunkia, joihin jokainen voi tulla tekemään ja kokeilemaan. Tästä on selvästi aistittavissa ilmapiirinmuutos kaupungin suunnalta.

Esityksien jälkeen paneelikeskustelussa pohdittiin vapaan kaupunkikulttuurin rajoja. Kaupungin politiikka on esimerkiksi sallittujen grafittiaitojen kautta tullut lähemmäs asukkaitaan. Halutaan antaa enemmän tilaa ja vapautta toimia muutenkin kuin kaupallisten tavoitteiden ohjaamana. Joiltakin osin turvallisuusmääräyksiä katsotaan höllemmällä otteella. Aktiivinen kaupunkitoiminta Ravintola- & Siivouspäivän merkeissä nähdään positiivisena ja toivottuna liikkeenä. Kaikelle kaupunki ei kuitenkaan ole avoin.

Kalasataman Sompasaareen alkoi hylätyn kiukaan löytymisestä Sompasauna, jonka ympärille innokaat kaupunkilaiset rakensivat kaikille avoimen ja ilmaisen saunan. Kahden vuoden löylyjen jälkeen rakennus purettiin varoittamatta, ilmeisesti Rakennusviraston toimesta. Vapaampaa kaupunkikulttuuria ja vapaaehtoista toimintaa sallitaan, kunhan toimitaan hallinnon tietä. Ruohonjuuritason kokeilut hämmentävät hallinnan kulttuuria ja muuttavat rajanvetoa.

Haluamme Vapaampi Helsinki -tapahtumassa nostaa esille kysymyksen: Kenellä on mahdollisuus toimia ja näkyä julkisessa tilassa? Muun muassa Vailla vakinaista asuntoa ry on paikalla tapahtumassa keskustelemassa siitä, saako kaduilla ja julkisissa paikoissa todella olla ja hengata vapaasti. Onko meillä tilaa myös epäkaupalliselle, voittoa tuottamattomalle tilalle?

Tule kuulemaan, kokeilemaan ja keskustelemaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published.