Moskovan valtiollinen yliopisto, syksy 2016

Viestinnän opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin Moskovaan vaihtoon syyslukukaudeksi 2016. Sain kesä-heinäkuussa lopullisen hyväksymisviestin Moskovan valtiollisesta yliopistosta.

Suomen päässä oli runsaasti byrokratiaa hoidettavana ennen lähtöä. Oli laitettava viisumihakemus vireille, lähetettävä dokumentteja kohdeyliopistoon sekä käytävä HIV-testissä. Kaikkeen byrokratiaan sai hyvän avun liikkuvuuspalveluista, josta toiminnalle tuli myös selkeät aikataulut.

Viisumin hankin yksityiseltä matkatoimistolta, koska se oli paljon helpompaa ja nopeampaa kuin suurlähetystön kanssa asiointi.

Hyväksymiskirjeen mukana sain myös Moskovan valtiollisesta yliopistosta ohjeen, jossa kerrottiin, mitä papereita/tietoja minun tulee lähettää heille ennen matkaa. Samassa kirjeessä sain myös tiedekuntani vaihtokoordinaattorin yhteistiedot, mikä oli iso apu jo ennen lähtöä. Vaihtokoordinaattorini vastasi viesteihin nopeasti ja hän auttoi byrokratian kanssa joustavasti.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja yliopistolla

Saavuimme Moskovaan kymmenen maissa maanantaiaamuna. Olimme olleet yliopistoon yhteydessä jo ennen matkaa, ja meille oltiin ystävällisesti ohjeistettu helppo metroreitti juna-asemalta yliopistolle.

Saavuttuamme meidän piti ilmoittautua yliopiston vaihtokoordinaattorille. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei puhunut kovin mielellään englantia, mikä osaltaan kankeutti kaiken byrokratian hoitamista, sillä oma kielitaitoni oli melko ruosteessa ja oli vaikea ymmärtää, mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi.

Täytimme pari rekisteröintilappua ja seuraavaksi pääsimme viemään matkatavarat huoneisiimme. Hetken jalkoja lepuuteltuamme meidät ohjattiin käymään tiedekunnissamme ilmoittautumista varten. Tämän tehtävän suorittamiseksi meille annettiin kartta, jonka avulla meidän oli tarkoitus löytää yliopiston päärakennukselta tiedekunnalle. Kartta oli käsin piirretty ja mittasuhteet hitusen pielessä. Niinpä luvattu 15 minuutin kävelymatka venyi reilun tunnin pituiseksi. Tajusin, että olisi ollut erittäin hyödyllistä päntätä reittiohjeiden kysymistä ja niiden ymmärtämistä ennen lähtöä.

Lopulta pääsimme kuitenkin Vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnalle, jossa meidän oli yhdessä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa tarkoitus aloittaa opinnot. Meitä oli vastassa sama vaihtokoordinaattori, joka oli ollut meihin yhteydessä jo ennen lähtöä. Hoidimme rekisteröitymisen tiedekuntaan ja saimme ohjeet viisumin pidentämiseksi sekä tulevan byrokratian hoitamiseksi. Meille kerrottiin myös lähtötasotestin päivämäärä. Lähtötasotesti taas määrittelisi pitkälti tulevat opintomme tiedekunnassa.

Hämmentävää oli, että meillä oli kohdeyliopistossa tavallaan kaksi vaihtokoordinaattoria ja heidän välisensä roolitus oli varsinkin alussa hiukan epämääräistä. Opimme kuitenkin nopeasti kääntymään tiedekunnan koordinaattorin puoleen, sillä hän puhui erinomaista englantia ja hoiti asiat tehokkaasti.

Viisumin pidentämistä varten piti suorittaa maksu paikallisessa pankissa. Tämän toimituksen yhteydessä osalle meille vaihto-opiskelijoista avattiin ilman erillistä pyyntöä pankkitili ja osalle ei. Tämä kuvaa erinomaisesti venäläisen byrokratian sattumanvaraisuutta. Itselleni ei tiliä automaattisesti avattu, enkä lähtenyt sellaisen saamiseksi myöskään taistelemaan. Ainut asia, johon tiliä olisin puolen vuoden vaihtoni aikana käyttänyt, oli paikallisen opintorahan vastaanottaminen. Raha oli muistaakseni noin 11 e/kk, joten en kokenut summaa kaiken byrokratiataistelun arvoiseksi. Jos olisin ollut koko lukuvuoden vaihdossa, tilin avaaminen olisi ollut ehkä kannattavaa, jotta rahan siirtelystä ei olisi mennyt niin paljon kuluja.

Myös yliopiston asuntolaan oli erikseen rekisteröidyttävä. Tämä hoidettiin ensimmäisten päivien aikana yhdessä yliopiston vaihtokoordinaattorin kanssa. Myöhemmin rekisteröinti oli tehtävä vielä uudestaan viisumin pidentämisen yhteydessä. Tällöin prosessi sisälsi useassa eri huoneessa ravaamista, useita leimoja ja allekirjoituksia.

Yliopistolla kulkemiseen tarvitsee kulkuluvan. Ensimmäisenä päivänä meillä oli väliaikainen paperilappu, mutta saimme jo saapumispäivän iltana ihan virallisen kulkuluvan. Paikallisen opiskelijakortin saamisessa meitä auttoi tiedekunnan koordinaattori ja tämän dokumentin saamiseen kului hiukan pidempi aika, muistaakseni pari viikkoa. Kumpaakin dokumenttia varten tarvittiin passikuva.

Asuminen

Asuin yliopiston päärakennuksen asuntolassa yhdessä toisen helsinkiläisen opiskelijan kanssa. Verrattuna monien muiden maiden opiskelijoihin olimme onnekkaita, sillä meillä oli omat makuuhuoneet ja suihku sekä vessa olivat vain meidän kahden käytössä. Esimerkiksi amerikkalaiset kanssaopiskelijat jakoivat myös makuuhuoneensa toisen opiskelijan kanssa. Asuminen oli ilmaista, joten siihen nähden huoneiden kunto oli kohtalainen. Ainoastaan suihkutila oli häiritsevän likainen, eikä suihkulattian pinttyneeseen likaan tepsineet järeämmätkään keinot.

Pienellä Ikea-reissulla omasta kämpästä sai oikein kotoisan oloisen. Huoneissa oli kaappi/lipasto, kirjoituspöytä, kaappi, sänky ja vaihteleva määrä pyykkinaruja.

Joka kerroksessa on ainakin kaksi kaikille yhteistä keittiötä. Tosin yhteisessä käytössä oli vain liesi, uuni ja tiskiallas. Keittiöissä olevat jääkaapit olivat vartijoiden, eivätkä opiskelijat periaatteessa saaneet käyttää niitä. Koska huoneissa ei ollut valmiina jääkaappia, emmekä ensimmäisinä viikkoina tienneet, mistä sellaisen voisi käytettynä ostaa, koitimme vaihtelevalla menestyksellä neuvotella kerrosvartijoiden kanssa. Vartijat vaihtuivat noin kahden viikon välein, joten sopimus oli uusittava tiuhaan. Osa vartijoista suhtautui hyvin penseästi opiskelijoihin, jolloin neuvotteluvaraa ei juuri ollut, emmekä voineet ostaa kylmää vaativia elintarvikkeita esimerkiksi aamupalaa varten.

Uusien opiskelijoiden kannattaakin seurata tarkasti yliopiston ilmoitustauluja, joilla myydään käytettyjä jääkaappeja tiuhaan. Useimmat vaihto-opiskelijat bongasivat oman jääkaappinsa juuri näiden ilmoitusten kautta.

Noin parin kuukauden jääkaapittoman ajan jälkeen kuulimme huonekaverini kanssa, että eräässä yliopiston henkilökunnan toimistohuoneessa oli vanhoja jääkaappeja myytävänä. Ehdittyämme paikalle niitä ei ollut enään yhtään jäljellä, mutta hetken pohdinnan jälkeen yliopiston työntekijä myi meille omansa sopuhintaan. Kannattaa siis juosta kaikkien vinkkien perässä!

Jos huoneessa tuli jotain ongelmia (esim. lamppu paloi tai viemäri meni tukkoon) niistä sai ilmoittaa yliopiston työntekijälle ja yleensä korjaaja saapui saman tai seuraavan päivän aikana.

Yliopistolla asumisen miinuspuolena mainittakoon, että ovella koputteli usein joku yliopiston työntekijä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta saattoi vaatia sen ja tämän asian hoitamista tuolla ja täällä. Kerran yliopiston työntekijä tuli myös sisään omin päin huonekaverini nukkuessa, minkä jälkeen aloimme aina pitää ovia tarkasti lukossa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vieraiden kielten ja aluetutkimuksen tiedekunnassa. Tavoitteenani oli opiskella mahdollisimman paljon venäjän kieltä, sillä Helsingissä olin käynyt vain kolme kielikurssia. Kuten alussa mainitsinkin, meille tehtiin lähtötasotesti tiedekunnalla ensimmäisen viikon aikana. Testi oli kummallinen, eikä mielestäni ajanut asiaansa kovinkaan hyvin. Osuudet olivat keskenään suuressa epäsuhdassa, minkä vuoksi tuntui, että opiskelijat jakantuivat joko hyvin alkeistason osaajiin tai hyvin edistyneisiin puhujiin – välitasoa ei ollut. Itse jouduin kaikista helpoimmalle alkeiskurssille, jonne tuli opiskelijoita, jotka eivät olleet ikinä opiskelleet venäjää. Tämä vuoksi kurssilla lähdettiin kirjainten opiskelusta ja se tuntui hyvin turhauttavalta. Helsingin päässä meitä oltiin kehotettu pyytämään siirtoa toiselle tasolle, mikäli ennalta määrätty taso tuntuisi liian helpolta. Näin teinkin, mutta opettajani ei ollut kanssani lainkaan samaa mieltä, eikä antanut minun vaihtaa tasoa.

Onnekseni alkeistason kurssikin eteni todella vauhdikkaasti ja loppujen lopuksi olen onnellinen, että päädyin juuri siihen ryhmään. Lisäksi ryhmäkoot olivat kieliopetuksessa pienet (meitä oli kymmenen), joten opettajat pystyivät antamaan aika yksilöllistä opetusta ja esimerkiksi keskusteluissa ottivat kunkin henkilökohtaisen tason hyvin huomioon.

Venäjänkielen opetus tiedekunnalla oli ankaraa, mutta tehokasta. Läksyt piti olla tehtynä ja kun joku asia opiskeltiin, oletettiin, että seuraavalla tunnilla se osataan, ja opettajat ”tenttasivat” asioita keskustelun kautta. Kun teki koko lukukauden ajan tasaisesti töitä kurssilla, eivät loppukokeet olleet kovinkaan stressaaavat tai hankalat.

Itse otin vain kielikursseja, joten en osaa antaa omakohtaisia kommentteja muun opetuksen laadusta. Vaihtokavereilta kuulin sen olevan hyvin vaihtelevaa.

Muuta hyödyllistä tietoa

Moskova on monella tapaa vaikea vaihtokohde.

En ollut kovinkaan tyytyväinen kohdeyliopistoni vastaanottoon, sillä jouduimme selvittämään monet käytännön asiat itse (mistä löytyvät ruokalat, mistä löytyy mitäkin päärakennuksella, missä on lähin ruokakauppa yms.). Lisäksi ensimmäinen vaihtaritapahtuma oli vasta noin kuukauden jälkeen saapumisesta. Tätä ennen emme kuulleet mitään yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden kerhosta. Epäilimme jo, onko sellaista edes olemassa vai pitääkö meidän hoitaa kaikki selvittely ja tutustuminen muihin vaihtareihin täysin omatoimisesti.

Lisäksi kovinkaan moni ei puhu tai halua puhua englantia ja esimerkiksi liittymäasiat piti nuorenkin myyjän kanssa hoitaa täysin venäjäksi. Kun kieltä ei puhunut sujuvasti, oli monessa kohtaa melko epävarma olo. Lisäksi asiakaspalvelu oli usein hyvin töykeää, mihin kesti aikansa tottua.

Venäläinen byrokratia osaa myös olla hyvin piinaavaa, sillä mitään asiaa ei voi hoitaa sähköisesti ja kohtelu on joskus mielivaltaista ja sekavaa.

Suosittelen kertaamaan kieltä ennen vaihtoon lähtöä! Etenkin tien kysymyisestä/neuvomisesta ja perus palvelusanastosta on paljon hyötyä jo alkumetreiltä lähtien.

Koulun ruokalat ovat halpoja, mutta ruoka ei ole kovinkaan tasokasta. Ruuat olivat usein rasvaisia ja epäterveellisiä ja lisäksi kylmiä. Ulkona syöminen on Moskovassa muuhun hintatasoon nähden halpaa ja kaupungin laajaa ravintolavalikoimaa kannattaakin hyödyntää, sillä yliopistoruualla on haastavaa elää. Erityispisteet annan georgialaiselle keittiölle, joka ei ole Suomessa kovinkaan hyvin edustettuna, mutta Moskovasta hyviä georgialaisia löytyy monia.

Tutustuin venäläisiin opiskelijoihin sattumalta tai yliopiston järjestämän ”buddy-ohjelman” kautta. Oli todella kivaa, kun oli paikallisia kavereita, sillä heidän kanssaan sai uuden näkökulman venäläiseen kulttuuriin ja myös kielen oppiminen tehostui.

Kaiken kaikkiaan ja kaikkien vaikeuksienkin jälkeen olen oikein tyytyväinen vaihtokohteeseeni. Se oli vaikea, mutta sen vuoksi myös hyvin antoisa. Nautin myös suurkaupungin vilinästä ja loputtomista mahdollisuuksista. Moskovassa todellakin riittää nähtävää ja koettavaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *