Pitzer College, kevät 2017

Psykologian opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon ISEP-ohjelman kautta ja sain tietää syyskuun viimeisenä päivänä, että minut yritetään sijoittaa Pitzer Collegeen . Lopullisen varmistuksen sain vasta marraskuun alussa. Heti varmistuksen jälkeen aloin katsomaan lentoja (jotka eivät muuten muutamassa viikossa kallistuneet vaan halpenivat) ja henkisesti valmistautumaan lähtöön kunnolla.

Viisumiprosessin pystyi aloittamaan vasta, kun viisumiin vaadittava kaavake saapui Yhdysvalloista Suomeen liikkuvuuspalveluihin. Tätä ennen voi kuitenkin jo kerätä muita tärkeitä tarvittavia dokumentteja, kuten todistus opintotuesta ja muista taloudellisista lähteistä, vaihtoonkin mukaan otettavaksi suositeltavat opintosuoritusotteet, kielikokeen tulokset jne.  Kannattaa hoitaa ajoissa kaikki mitä vain voi. Itselläni viisuminhakuprosessi venyi sekä omasta ahdistuksesta että ulkomaanmatkasta johtuen, joten kun vihdoinkin aloin viisumiaikaani varaamaan, oli ensimmäinen aika viisi päivää ennen lähtöäni, siis aivan liian myöhään. Älä maksa viisuminhakumaksua tilisiirrolla, koska silloin maksun läpimenemisessä kestää päiväkausia, vaan valitse esimerkiksi verkkopankkimaksu. Jos käy niin, että haastatteluaika olisi liian myöhään, hae heti nopeutettua aikaa. Itse sain tämän noin viikon päähän. Viisumihaastattelu itsessään ei ole hankala, siinä kysytään perusasioita. Odottelua on kuitenkin paljon, ja kaikki paperit on oltava mukana, maksut tehty ja niistä myös kuitit.

Yliopistolta tuli hyväksymisen yhteydessä melko paljon tietoa ja tervetulokirje. Lisäksi neuvottiin täyttämään asunnonhakulomake ja joulukuun aikana alkoi tulla tietoja myös sähköpostin avaamisesta, host-perheestä (joka ilmeisesti oman lukukauteni jälkeen lopetettiin) ja muista yleishyödyllisistä asioista. Koko kansainvälisyystiimi on Pitzer Collegessa erinomainen, lämmin ja ystävällinen, vaikka välillä pelkän sähköpostin välityksellä kommunikointi olikin turhauttavaa. Tervetulokirjeessä lukee päivämäärä, jolloin viimeistään tulisi saapua Claremontiin, sillä tästä alkaa pakollinen orientaatio. Kaksi vaihto-opiskelijaa jäi kuitenkin Turkin lumimyrskyjen takia orientaatiosta paitsi; ei siis tarvitse pelätä, että koko vaihto perutaan, jos jostakin ylitsepääsemättömästä syystä saapumisesi vaihtokohteeseen viivästyy.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistoon saavuttaessa alkoi orientaatio, joka oli jokseenkin epävirallinen ja sinänsä suuren infopläjäyksensä takia hieman tarpeeton (10 tunnin jet lagisiin aivoihin ei mahdu juurikaan uutta asiaa). Voin kuitenkin puhua vain kevään orientaatiosta, mikä ilmeisesti eroaa vahvasti syksyisestä. Itse en ilmoittanut kaupunkiin muuttamisestani poliisille tai muullekaan taholle, eikä kukaan koskaan tullut tällaisia kyselemään. Menin paikalle ja kuuntelin ohjeet, Suomen päässä toki muuttoilmoitukset on tärkeää tehdä ja kannattanee myös ottaa vaarailmoitukset käyttöön.

Asuminen

Pitzer Collegessa vaihto-opiskelijoille on kaksi asumisvaihtoehtoa. Suosittelisin perehtymään näihin ja oikeasti ajatuksella täyttämään asuntolahakemuksen, vaikka se pitkä ja hieman outo (mutta hauskahko) onkin. Ensimmäiset, vaihtareille yleisimmät vaihtoehdot ovat West ja East Hall, jotka ovat identtisiä, mutta East Hall sijaitsee aivan kampuksen kulmalla (kaikkien mielestä kaukana kaikesta). Näissä asuntoloissa asutaan huonekaverin kanssa ja jaetaan toisen huoneen kanssa kylpyhuone. Asuntolat ovat melko uusia, ja sen huomaa verrattuna toiseen mahdollisuuteen, Mead Halliin, jossa itse asustelin. Mead Hallissa vaihtari jakaa edelleen huoneen toisen henkilön kanssa (huone on tosin aavistuksen isompi), kylpyhuone jaetaan oman huonetoverin ja kahden muun kanssa, mutta sen lisäksi huoneistoon kuuluu yhteinen olohuone vielä 4 muun ihmisen kanssa, yhteensä siis kahdeksan ihmistä samassa asunnossa. Itse halusin nimenomaan Mead Halliin (jolla oli aiemmin ollut bileasuntolan nimitys mutta se ei pätenyt enää minun aikanani), sillä koin, että yhteisen olohuoneen kautta saisin kokonaisvaltaisemman ja todellisemman kokemuksen. Näin kävikin, sillä välillä amerikkalaisiin tutustuminen on hankalaa. Minä päädyin asumaan seitsemän amerikkalaisen kanssa ja näin sain tuttuja myös vaihtareiden ulkopuolelta. Tätä todella siis suosittelen.

Opiskelu ja opetus

Koska Pitzer kuuluu Claremont Collegeihin, eli viiden yliopiston konsortiumiin, kursseja voi valita mistä vain koulusta. Eri collegejen erilaisuuden takia kannattaa harkita myös muiden kuin Pitzerin kursseja, sillä opetus- ja opiskelutyylit hieman vaihtelevat. Pitzer Collegessa kurssit valitaan syksyksi jo keväällä, ja kevääksi syksyllä. Siksi vaihtarit saavat valita niistä, missä on jäljellä tilaa. Joskus kursseille voi jonottaa tai pyytää erikoislupaa, mutta kannattaa varautua, ettei välttämättä pääse alun perin haluamilleen kursseille. Kurssien valintaprosessissa auttaa kuitenkin Pitzerin henkilökunta kädestä pitäen.

Yleisesti Claremont Collegeissa on paljon viikoittaista lukemista ja kotitehtäviä. Luetusta materiaalista keskustellaan tunnilla ja välillä tuntuu siltä, että oppisit (tai yrität oppia) luokkatovereiltasi, mikä voi olla myös turhauttavaa. Keskusteluun osallistumista odotetaan ja se vaikuttaa arvosanaan. Keskusteluihin osallistumisessa voi auttaa muistiinpanojen tekeminen ja ajatusten ylös kirjoittaminen ennen jokaista tuntia. Kursseilla on yleensä paljon esseiden kirjoittamista, esitelmiä ja joillain kursseilla kokeitakin. Ryhmätyöt ovat jokseenkin turhauttavia, koska usein ryhmässä on ihmisiä, jotka välttelevät työtä ja toisaalta, jos arvosanat eivät kotiyliopistossa näy kuin hyväksytty/hylätty asteikolla, joutuu koko ryhmälle annettavan arvosanan takia tekemään myös ns. ylimääräistä työtä. Töitä on siis enemmän kuin mihin itse olin tottunut Helsingin yliopistossa, sillä kursseihin kuului usein osana kurssia lopputyö, jonka kokoisesta työstä olisi omassa aineessani Suomessa saanut jopa 10 opintopistettä.

Arvostelu on kuitenkin lepsua useissa aineissa (itselläni kaikki kurssit olivat psykologiaa), yksityisestä yliopistosta kun on kyse. Hyviä arvosanoja saa melko vähälläkin työllä, erityisesti kun oppii erottamaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tässä tosiaan on ainekohtaisia ja yliopistokohtaisia eroja, esimerkiksi Claremont McKennan economics-kurssit olivat kuulemani mukaan huomattavasti haastavampia.

Koska työtä on kuitenkin paljon, ja useimmille amerikkalaisille Pitzerissä arvosanat ovat tärkeitä, on välillä vapaa-aikaa vähän ja ihmiset opiskelevat yöhön asti. Tämä oli ehkä yksi suurimpia shokkeja; oli normaalia valvoa esimerkiksi neljään asti, ja ryhmätapaamisia saatettiin sopia 22.30 eteenpäin. Itse valitsin kurssit niin, että istuin tunneilla maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikon olin ”vapaalla”. Luennoilla on läsnäolopakko, ja useimmilta kursseilta saa olla yhden kerran poissa ilman lääkärintodistusta ilman, että arvosana tippuu puolikkaalla. Luokkakoot ovat pieniä, vaihdellen 15-25 opiskelijan välillä. Tämä helpottaa keskusteluun osallistumista ja muihin ihmisiin tutustumista. Tämän takia myös professorit ovat tuttavallisia (älä kuitenkaan erehdy kutsumaan heitä etunimillä, vaan aina Professor Nimi) ja auttavat useimmiten mielellään, jos törmäät ongelmiin tai tahdot muuten vain keskustella jostakin. Itse esimerkiksi ilmoitin yhdelle professoreistani huoleni ryhmäkeskusteluihin osallistumisesta, ja hän pyrkikin tämän takia toteuttamaan enemmän pieniä ryhmäkeskusteluja ja antoi neuvoja, miten osallistuminen on helpompaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pitzer velvoittaa ottamaan heidän kattavan terveysvakuutuksensa, itse ISEP:n kautta vakuutuksen ottaneena en tätä kuitenkaan tarvinnut (hain siis lupaa Pitzerin vakuutuksen hylkäämiseksi). Opiskelijoiden terveydenhuolto sijaitsee kampuksella ja toimi ainakin omalla kohdallani hyvin (auki maanantaista perjantaihin).

Yhdysvallat on sulatusuuni, eli kansallisuuksia ja kulttuureita on loputtomiin. Pitzer on populaatioltaan hyvin poliittisesti korrekti ja valveutunut näissä asioissa, ja tämä voi olla suomalaiselle hyvin hämmentävää. Itselleni cultural appropriation oli täysin uusi käsite. Osa vähemmistöä edustavista ihmisistä on myös sitä mieltä, ettei heidän kulttuuristaan saa kysyä, vaan tietoa on etsittävä itse. Toisen ihonväri pitää tiedostaa. Välillä oma olo oli hieman hankala, koska kaikki oli niin uutta ja erilaista kuin mihin itse oli oppinut. Neuvoisin vain noudattamaan harkintaa sanoissaan, sillä tietämättömänä on helppo sanoa toista loukkaavia asioita, vaikkei niitä tarkoittaisikaan, ja pitämään korvat auki ja pyrkimään imemään kaikkea uutta tietoa, mitä tämä puoli Pitzeristä tarjoaa.

Pitzeriin lähtiessäni otin mukaan kaikki mahdolliset paperit mitä Helsingissä oli neuvottu: opintosuoritusotteet, tutkintotodistukset, kielitodistuksen, terveyspaperit ja vakuutuspaperit. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kannattaa myös ottaa kopio viisumihakemuksesta, viisumista, viisumikaavakkeesta jne.

Pitzerissä vaihtari saa 16:sta ruoan meal planin ja lisäksi 160 dollaria ns. flex-rahaa, jolla voi maksaa kahviloissa ja ruokaloissa. Lisäksi ruokalasta saa vihreän rasian, johon voi lounaan ottaa mukaan. Pitzerin omassa ruokalassa ruokaa voi ottaa mukaan, vaikka söisikin itse ruokalassa, mutta tässä Pitzer tosiaan on positiivinen poikkeus. Lisäksi Pitzerissä on kaksi demokeittiötä. Suosittelen käyttämään ruokia alkuviikosta ja loppuviikosta laskeskelemaan mihin asti 16 ateriaa riittää, sillä usein viikonloppusuunnitelmien muuttuessa aterioita jäi yli.

Claremont Collegeissa on joka viikonloppu jonkinlaisia tapahtumia (lue: juhlia), jotka on suunnattu kaikille. Kannattaa pyrkiä tutustumaan myös amerikkalaisiin, niin pääsee helpommin mukaan myös heidän dormeissaan tapahtuvaan juhlintaan. Pitzer College ei kuitenkaan ainakaan minun aikanani ollut enää mikään bilekoulu, eli harvemmin keskellä viikkoa oli mitään suuria tapahtumia. Tämä voi tosin muuttua ihan yhdessä lukukaudessakin.

Claremont on pieni kylä, varmasti yksi turvallisimmista koko USA:ssa. Tämä johtuu siitä, että alue on melko varakas. Myös Claremont Colleget ovat Yhdysvaltojen kalleimpia yliopistoja, joten opiskelijat ovat todella fiksuja, osa myös hyvin rikkaita ja loput koulussa stipendeillä, mikä ei tosin Pitzerissä näy, hippikouluksi kun on tituleerattu. Ihmiset Pitzerissä ovat rentoja ja ystävällisiä. Tärkeää on hyväksyä, että aikaa on rajallisesti, ja vaikka tapaatkin mahtavia ihmisiä, ei kaikkiin vain ehdi tutustua paremmin. Hintataso Claremontissa ja yleisesti Los Angelesin alueella yllätti minut täysin, ulkona syöminen on Suomen tasolla tai kalliimpaa.

Pitzerissä jää kuitenkin kavereiden ja työmäärän takia helposti elämään siihen pieneen Claremont College -kuplaan, enkä itse matkustanut laisinkaan niin paljon kuin oletin. Kannattaa kuitenkin pitää korvat auki esimerkiksi Pitzer International Student Associationin ilmaisten tai vähäkustanteisten retkien varalta. Suosittelen lämpimästi myös erilaisiin kerhoihin tutustumista, erityisesti Pitzer Outdoor Adventures oli itselleni rakas. Tätä kautta pääsin ilmaiseksi retkeilemään esimerkiksi Spring Breakilla road tripille telttailemaan, ja keskellä viikkoa tekemään kävelylenkkejä läheisille vuorille, käymään rannoilla ja hot springseillä. Kerhot ja klubit ovat melko helppo tapa laajentaa ystäväpiiriä ja tutustua uusiin ihmisiin.

Sopeutuminen yliopiston rytmiin kävi itseltäni melko nopeasti. Orientaatiossa puhutaan jonkin verran kulttuurishokista sekä ns. cultural low pointista, joka iskee jokaiseen jossakin vaiheessa. Useat oman aikani vaihtarit luulivat välttäneensä tämän, sillä kesti huhtikuuhun asti, ennen kuin tämä aalto iski meihin kaikkiin. Sopeutumiseen auttaa puhuminen henkilökunnan kanssa ja sekä Suomessa olevien, että Pitzer-kavereiden kanssa; älä jää yksin ja tiedosta, mistä olo johtuu.  Kannattaa etukäteen tutustua kulttuurishokin oireisiin kunnolla ja kuulostella omaa vointia. Vaikka Yhdysvallat on länsimainen maa, eivätkä kulttuurierot näy yhtä selvästi kuin esimerkiksi Aasiaan matkustaessa, on kulttuuri ja tavat erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä valtavan erilaisia mutta ikään kuin piileviä. Itselle tämä tuli suurena yllätyksenä, sillä erojen laajuus avautui vasta pikkuhiljaa tutustuessani amerikkalaisiin paremmin. Itse toivoisin jälkeenpäin, että olisin lukenut etukäteen enemmän heidän kulttuuristaan, ja osannut paremmin erottaa, milloin kyse on kulttuurista ja milloin ihmisen omasta persoonallisuudesta.

Tutustuminen muihin oli aluksi kevätlukukaudellani hieman hidasta, koska meillä ei ollut mitään yhteisiä tutustumishetkiä, pelkästään melko virallisia infotilaisuuksia. Kannattaa kuitenkin olla itse aktiivinen ja vain uskaltaa. Suosittelen siksi ruokaloissa syömistä, koska siellä tutustuminen tuntui kaikista luontevimmalta, kun istut pöytään jossa osa on tuttuja ja osa ei. Turvaksi voi ottaa aina kirjan, kotitehtäviä tai läppärin, jos käykin niin, ettei siellä ketään tuttua olekaan. Puhu niin monelle ihmiselle, kuin vain ehdit ja pystyt, vaikka sitten vain niitä näitä. Tee naamasi tutuksi ihmisille, niin kynnys moikata ja tulla uudestaan juttelemaan on matalampi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *